Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


8.6.14

Johanneshof Reinisch Zierfandler 2012

http://www.alko.fi/tuotteet/582337/
Johanneshof Reinisch Zierfandler 2012
  • Valmistaja: Johanneshof Reinisch
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Thermenregion
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Thermenregion
  • Rypäleet: Zierfandler (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 19,89e (Joulukuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 20,10e (Kesäkuu 2014, Alko)

No niin, nyt kun kesäaurinko rupeaa porottamaan täydeltä teholta, on mitä sopivin sauma käydä läpi meikäläisen jouluviinejä!

Valkkarin paikkaa viime vuoden joulupöydässä toimitti tämä persoonallinen itävaltalaistuttavuus kotoisan monopolimme hyllyiltä. Zierfandler-rypäle, josta tämä viini on valmistettu, on lajike, joka saa kypsyessään punertavan värin, mutta josta kuitenkin valmistetaan lähinnä valkoviinejä. Tästä värinmuutoksesta johtuen lajike tunnetaan myös nimellä Spätrot, "myöhäinen punainen".

Itävaltalaiset valkoviinit ovat Suomessa opittu yhdistämään lähinnä Grüner Veltlineriin, tuohon Itävallan kansallisrypäleeseen, sekä vähemmässä määrin Rieslingiin, joka sekin menestyy mainiosti kyseisessä maassa. Sen sijaan muut valkoiset rypäleet ovat täällä päin melko tuntemattomia, joten olin varsin ilahtunut kun tämä hieman harvinaisemman lajikkeen edustaja saapui Alkon valikoimiin rajattuna kertaostona viime vuoden puolella – en vähiten siitä syystä, että viinin on tuottanut timantinkovalla laadullaan vakuuttanut Johanneshof Reinisch (TJEU: arvioni JR:n tarha-St. Laurent Ried Holzspurista)!

Tämä viini on valmistettu käyttämällä se terästankeissa ja vanhoissa tammisammioissa. Viiniä on kypsytetty 8 kuukautta terästankeissa sakkojen kanssa ja vielä 2 kuukautta lisää pullottamisen jälkeen.

Väriltään viini on keskisyvän sitruunankeltainen.

Viinillä on melko ilmaisuvoimainen ja runsas tuoksu, joka asettuu jonnekin Chardonnayn ja itävaltalais-Grünereiden välimaastoon, mutta seasta erottuu myös rypäleen omaa luonteikkuutta. Kokonaisuudesta erottuu mm. kypsää ananasta, mehevää omenaa, aprikoosia, hillittyä päärynäisyyttä, kevyttä mausteisuutta, aavistus eksoottista kukkaisuutta ja hentoa mantelimaisuutta.

Suussa viinillä on suht täyteläinen ja suutuntumaltaan jopa hieman öljyinen olemus, mutta samalla viini on suorastaan kirpeän hapokas; seassa tuntuu myös hentoa nipistelyä, mutta en ole varma onko viinissä aavistus hiilihappoa, vai onko hapokkuus vain niin tuntuvaa – veikkaan jälkimmäistä, sillä tuo nipistelevyys ei tunnu haihtuvan viinistä useamman päivän odottelun aikana! Kuiva maku on varsin roteva ja yleisilmeeltään sekä intensiivisen mausteinen että voimakkaan hedelmäinen. Kypsänpuoleiselta hedelmäosastolta löytyy kuivaa ananaksisuutta, mantelimaista hedelmänkivisyyttä, hentoa mangoisuutta, ja aavistuksen savuisuutta. Kokonaisuutta sävyttää hillitty, mutta miellyttävän freesi mineraalisuus. Kokonaisuutena viini on runsas ja tanakkarakenteinen, mutta selkeästi taidolla tehty ja tasapainoinen.

Kuiva jälkimaku on tuntuvan mausteinen ja kielellä häilyvää keltaista hedelmäisyyttä hallitsee kypsä ananaksisuus. Kielelle jäävä, melko pitkä jälkivaikutelma on mehevän hedelmäinen, hennon mineraalinen ja aavistuksen karvas.

Pähkinänkuoressa tämä itävaltalainen kuriositeetti on miellyttävän moniulotteinen, tuhti ja kypsä mutta samalla kuiva ja rakenteikas tapaus. Tietyllä tapaa viini onkin kuin kypsä, lämpimän ilmanalan Chardonnay persoonallisella itävaltalaistwistillä ja tuntuvalla hapokkuudella.

Jos käsityksesi itävaltalaisvalkkareista on tähän asti pohjautunut vain Rieslingeihin ja Grüner Veltlinereihin, suosittelen ottamaan tämän Zierfandlerin testiin! Ainakin melko perinteisiä makuja yhteen koonneessa joulupöydässämme (eli siis todellisessa kaikenlaisten makujen sekamelskassa) viini pelasi varsin ongelmitta melkeinpä minkä kanssa tahansa, joskin herkimmät ja kevyimmät maut meinasivat kyllä jäädä viinin jyräämiksi. Internetin viinifolklore osaa myös kertoa Zierfandlerin kypsyvän hyvin iän myötä. Itse en osaa sanoa asiaan juuta tai jaata tämän kyseisen viinin tiimoilta, mutta kyllähän asiasta kiinnostunut voi aina kokeilla!

Lyhyesti: Intensiivinen, roteva, täyteläinen, runsasarominen ja rakenteikas itävaltalaisvalkoviini verrattain harvinaisesta täkäläislajikkeesta. Viini muistuttaa etäisesti lämpimän alueen Chardonnayta persoonallisemmalla makumaailmalla ja poikkeuksellisen ryhdikkäällä rakenteella.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin vaikuttava ja mielenkiintoinen esitys, joka vakuuttaa jälleen kerran meikäläistä Johanneshof Reinischin tyylistä ja taidosta. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus!

Hinnan (20,10e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti