Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


6.6.14

Campo ai Sassi 2010

http://www.alko.fi/tuotteet/478577/
Campo ai Sassi 2010
  • Valmistaja: Marchesi de' Frescobaldi, Castelgiocondo
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Rosso di Montalcino
  • Maa: Italia
  • Alue: Toscana, Siena, Montalcino
  • Rypäleet: Sangiovese (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 17,89e (Toukokuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 17,89e (Toukokuu 2014, Alko)

Frescobaldit ovat merkittävä firenzeläissuku, jotka ovat toimineet Toskanassa suurin piirtein kaiken mahdollisen parissa jo 1300-luvulta alkaen. Alun perin suku aloitti toimintansa vaatekauppiaina, mutta ajan myötä toimintaa on laajennettu mm. pankkitoimintaan, politiikkaan, kirjallisuuteen ja – blogini tapauksessa ei niin yllättäen – viinitoimintaan.

Tätä nykyä Frescobaldin suku omistaa viisi viinitaloa ympäri Toscanaa, joista jokainen toimii varsin itsenäisesti omalla henkilökunnallaan. Talot ovat Castello di Nipozzano Chianti Rùfinassa, Castello di Pomino Pominossa, Castelgiocondo Montalcinossa, Castiglioni Colli Fiorentinin alueella ja Tenuta dell'Ammiraglia Maremmassa. Alkon valikoimista on jo pidempään löytynyt Chiantit niin Nipozzanon kuin Castiglionin taloilta.

Frescobaldin linnat tuntuvat tuottavan melko vaihtelevantasoista tavaraa: hiljattain testaamani Chianti Castiglioni oli todella vaatimaton ja epätasapainoinen esitys, kun taas Nipozzanon Chianti Rùfina oli varsin ihastuttava esitys. Kasvualustastaan nimensä ("kivinen pelto") saavaan Campo ai Sassiin oli kuitenkin varsin kova luotto, sillä Montalcinossa sijaitsevan Castelgiocondon viinejä yleensä on kehuttu ja esimerkiksi talon Brunello on jo ehtinyt makoilla meikäläisen kaapissa jo pidemmän aikaa. Viiniä on kypsytetty 12 kuukautta tammessa (osa 8,000 l ja 10,000 l slavonialaisissa tammisammioissa, osa ranskalaisissa tammitynnyreissä) ja 4 kuukautta pulloissa ennen markkinoillelaskua.

Yksi asia kuitenkin Campo ai Sassin tapauksessa kuitenkin on epäilyttänyt: ei niinkään viinin laatu, vaan sen hinta. Montalcinon alueen maailmankuuluja ja arvostettuja Brunelloja joudutaan viinilakien mukaan kypsyttämään varsin kauan (monia vuosia) ennen markkinoillelaskua, mikä tietenkin heijastuu viinien hinnassa, kun taas Rosso di Montalcinot ovat simppelimpiä viinejä, jotka valmistetaan ketterämmällä aikataululla vastaavasti edullisemmiksi arkiviineiksi. Vajaat pari kymppiä on kuitenkin jo melko paljon arkiviinistä, joten mahtaako viini lunastaa hinnan luomia odotuksia?

Viinillä on tummanpuhuva, mutta Sangioveselle tyypillisesti kohtalaisen läpinäkyvä kirsikanpunainen väri.

Lasista leijailee vaivattomasti aromaattinen, runsas ja ah niin puhtaan italialaisen kirsikkainen tuoksu. Seassa häivähtelee myös hieman tummempaa hedelmää, aavistus eläimellistä rustiikkisuutta ja vivahde makeaa alkoholia. Auetessaan viinistä rupeaa löytymään myös hennohkoa kukkaisuutta. Kokonaisuus on nenän perusteella melko kypsä, mutta samalla melko tiivisluonteinen ja freesi.

Maultaan viini on hyvinkin kuiva ja tiukahko, eli mitään kypsää ja lempeää Sangioveseä on turha odottaa. Makumaailmalla on tuntuvan hapankirsikkainen, karvas ja napakka yleisilme. Seassa on myös voimakasta mausteisuutta, kevyttä karpaloa, hentoa nahkaisuutta ja kuivaa puisevuutta; tammi siis pilkistelee esiin hyvin ujosti, mutta yleisesti pysyy mainiosti siististi poissa, antaen Sangiovesen näytellä pääosaa. Rakenteeltaan viini on varsin hapokas ja nuorekkaan tanniininen, mikä ymmärrettävästi korostaa viinin kuivaa ja karvasta meininkiä; rakenne onkin varsin jäntevä ja puruvoimainen. Yleisesti Campo ai Sassilla on tiivisrakenteinen ja runsaan keskitäyteläinen yleisfiilis.

Jälkimaku on keskimaun tavoin kuiva ja karvas. Kielelle jää hapankirsikkainen, kevyen mineraalinen, hennon nahkainen ja hieman lämmin jälkivaikutelma, joka jatkuu kohtalaisen pitkään. Viinin kohtalainen tanniinisuus kuivaa hieman suun limakalvoja.

Campo ai Sassi on kyllä varsin uskottava tapaus ja tyylillään välittää anteeksipyynnöt siitä pettymyksestä, minkä tasapainoton Castiglioni Chianti aiheutti. Samalla viini valaa entistä vahvemmin uskoa siihen Castelgiocondon Brunelloon, joka uinuu meikäläisen kaapissa – jos talon peruspunkero on tätä luokkaa, on mielestäni lupa odottaa talon ykkösviiniltä suuria!

Campo ai Sassi kyllä rehellisesti sanottuna kaipaa tarpeeksi tuhtia safkaa, ettei viinin voimakkaasti hapankirsikkainen ja karvas aromimaailma rupea joko puuduttamaan tai dominoimaan kevytaromisia ruokia. Tämä nimittäin ei ole mikään kepeä perus-RdM, vaan varsin voimakasmakuinen ja robustinpuoleinen tapaus. Suosittelenkin iskemään viinin karahviin riittävän ajoissa ennen nauttimista (2-3 tuntia lienee hyvä aika) ja tarjoamaan sen kanssa joko rohkeasti punaiseksi jätettyä lihaa tai juustoisia / kermaisia / muuten vain rasvaisia kasviksia. On rakeenteen puolesta melko selvää, että tämmöinen viini kestää ja kehittyy helposti keskipitkällä kellaroinnilla ja tuottaja lupaakin viinille kypsytyspotentiaalia aina 10. vuoteen saakka.

Lyhyesti: Kuiva, tuntuvan hapankirsikkainen ja intensiivinen Rosso di Montalcino. Perus-Rossoksi viini on varsin roteva tapaus ja tiukan rakenteensa puolesta suorastaan kerjää safkaa kylkeensä. Huoletta kestää myös useamman vuoden kellarointia.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on vakuuttavinta klassista Toscanaa Alkon hyllyillä vähään aikaan: tammen kanssa ei ole mässäilty ja viinissä paino on enemmän kuivassa aromikkuudessa ja rakenteessa kuin konsentraatiossa ja liiallisessa kypsyydessä. Viini hakkaakin pienellä marginaalilla monet perusvalikoiman Chianti Classicot sekä tyylillään että hinnallaan. Mi piace.

Hinnan (17,89e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti