Castellare di Castellina Chianti Classico Riserva 2011

Castellare di Castellina Chianti Classico Riserva 2011

• Valmistaja: Domini Castellare di Castellina
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Chianti Classico Riserva
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Chianti, Chianti Classico
• Rypäleet: Sangiovese (90%), Canaiolo, Ciliegiolo
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 21,90e (Marraskuu 2011, Liviko Store Lootsi Keskus)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: winealign

Castellare di Castellinan viinitalo syntyi viiden Castellinan kylän viljelijän lyödessä hynttyyt yhteen vuonna 1968. Noin kymmenen vuotta myöhemmin tämä yhteenliittymä siirtyi puhtaasti Paolo Panerain omistukseen ja hänen johdollaan talon viinintuotantoa ja -viljelyä on kehitetty merkittävästi eteenpäin. Nykyisin talon Chianti Classicon sydämessä sijaitsevasta 80 hehtaarista reilut 30 hehtaaria on omistettu viiniköynnösten viljelyyn ja näitä köynnöstarhoja pyritään viljelemään ilman torjunta-aineita. Talon vuosittain vaihtuvissa etiketeissä esiintyy lintuja: viinitalo pyrkii esittelemään lintulajeja – joista osa on harvinaisia, osa jopa uhanalaisia – joita voi bongata heidän mailtaan. Talolla uskotaankin, että mm. luonnonmukainen viljely ja lintujen metsästyskielto ovat nostaneet heidän tarhojensa biodiversiteettiä, mikä näkyy mm. juuri näissä moninaisissa linnuissa.

Vajaa 50 vuotta sitten oli trendikästä istuttaa tarhoille kansainvälisiä lajikkeita, kuten Cabernet Sauvignonia, Merlot'ta ja Chardonnayta, joilla pystyttiin tekemään erilaista ja "parempaa" viiniä mitä silloinen Chianti edusti. Tästä syystä on täysin loogista, että myös Castellare di Castellinalla on viiden viljelijän yhteenliittymän seurauksena jäänyt tarhoja, joilla kasvaa erinäisiä kansainvälisiä lajikkeita. Castellare di Castellinalla on kuitenkin tehty periaatepäätös siitä, että heidän perinteiset viininsä ovat perinteisiä henkeen ja vereen: Chianti Classicot ja muut alueelle tyypilliset viinit tehdään alusta loppuun paikallisia lajikkeita käyttäen, kun taas nykyaikaisista lajikkeista tehdään omat lajike- ja sekoiteviininsä IGT-appellaation alla.

Tämä Chianti Classico Riserva on siis kaikin puolin hyvin perinteinen tyylinsä edustaja: rypälepohjan pääosassa on itsestäänselvästi Sangiovese, eikä myöskään apurypäleiksi olla hyväksytty muita kuin alueen perinteisiä punaisia lajikkeita. Viini käy aluksi terästankeissa n. 3 viikon ajan, minkä jälkeen se siirretään kypsymään käytettyihin 225 ja 500 litran tynnyreihin 15 kuukauden ajaksi. Pullotuksen jälkeen viini kypsyy vielä toiset 15 kk pulloissa ennen myyntiinlaskua. Viini tuli bongattua Tallinnan sataman Lootsi Keskuksen Liviko Storesta, josta se tarttui mukaan ihan puhtaasti sympaattisen lintuetikettinsä perusteella heräteostoksena – olihan edellisesta Chianti-ostoksestani päässyt vierähtämään jo laittoman kauan aikaa!

Viinillä on tumma, hillityn läpinäkyvä kirsikanpunainen väri, joka taittuu reunoilta hennosti vaaleaan oranssiin.

Tuoksu on aromikas ja hienostunut; siitä erottuu voimakkaammin hapankirsikkaa, kevyemmällä otteella kypsää tummaa kirsikkaa, herkkää Sangiovesen kukkaisuutta, makeaa pölyistä seetriä ja hauskana nyanssina aavistus vastaleikatun omenan hedelmäistä raikkautta.

Maultaan viini on todella puhdas, mutta enemmänkin maltillinen ja pidättelevä kuin suuri ja runsas. Sillä on keskitäyteläinen, silkkisen sulava suutuntuma ja mukavan runsaat hapot. Makumaailmasta löytyy hapankirsikkaisuutta, kevyttä karpaloisuutta ja hentoa tummaa luumuisuutta. Melko runsaat, mutta kypsät ja jauhoiset tanniinit tuovat kokonaisuuteen sopivaa särmää.

Jälkimaussa maistuu hapankirsikkaa, pölyistä maata, kevyttä kriikunaa, maltillista karhunvatukkaa ja ujoa kuivattua yrttiä. Jälkivaikutelma, joka jää suuhun on melko pitkä ja mukavan napakka.

Pelkäksi hetken mielijohteena tehdyksi heräteostoksi tämä Chianti Classico Riserva yllätti äärimmäisen positiivisesti: viini oli juuri niin puhdaspiirteinen, freesi ja napakka kuin hyvän Sangiovesen kuuluukin olla! Todennäköisesti viini myös kestää mukavasti kellarissa joitain vuosia (en yllättyisi, jos jopa vuosikymmeniä), mutta se ei missään nimessä vaadi lisää ikää, sillä viini on nyt mitä charmanteimmassa kunnossa. Korkeintaan pari-kolme lisävuotta odottamalla voisi saada houkuteltua nyt vielä nuorekkaasta makumaailmasta lisää ikääntyneemmän Sangiovesen kukkaisia, nahkaisia ja maamaisia piirteitä, jos sellaisista sattuu pitämään.

Viinin kumppaniksi pyöräytettiin keittiössämme mitä klassisin laadukkaan Chiantin kumppani, eli simppeli pizza margherita. Ei liene mikään yllätys, että tämä ruoan ja viinin yhdistelmä oli mitä verrattomin!

Lyhyesti: Hillitty, charmantti ja hurmaavan puhdaspiirteinen Chianti Classico Riserva. Nuorta Sangiovesea parhaimmillaan.

Arvio: Tyylikäs – erittäin hienostunut ja tasapainoinen esitys, sekä ennen kaikkea mukavaa vaihtelua kaikkiin niihin selkeän tammisiin, kypsänmakeisiin ja kansainvälisillä lajikkeilla tuunattuihin nyky-Chianti Classicoihin.

Hinnan (21,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Y. Leccia Domaine d'E Croce 2010

Y. Leccia Domaine d'E Croce Patrimonio 2010

• Valmistaja: Yves Leccia
• Tyyppi: Punaviini, AOC Patrimonio
• Maa: Ranska
• Alue: Korsika, Patrimonio
• Rypäleet: Sangiovese (90%), Grenache (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 25,90e (Joulukuu 2014, Viking Grace, Champagne Bar)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: yves leccia

Korsika on laatuviiniensä osalta melko tuntematon tapaus, niin Suomessa kuin maailmallakin. Ei ihme, sillä Algerian itsenäistyttyä 1960-luvulla monet algerianranskalaiset muuttivat Korsikalle viljelemään viiniä ja alueen viinintuotanto räjähti käsiin. Saarella tuotettiin lähinnä edullista bulkkia valtavia määriä, jota usein saatettiin myös sekoittaa manner-Ranskan viineihin, ja vasta 2000-luvulla ollaan alueella ruvettu panostamaan enemmän laatuun.

Saarella kuitenkin sijaitsee myös muutama arvostettuja viinejä tuottanut appellaatio, joista tunnetuimpia (ellei jopa tunnetuin) on saaren pohjoisosassa, Korsikan "sarven" juuressa sijaitseva Patrimonio, jonka kuuluisat punaviinit ovat aina vähintään 90% Nielluciuta (joka tunnetaan paremmin manner-Italian puolella Sangiovesena). Tällä alueella myös Leccian suku on tehnyt viiniä sukupolvien ajan.

Tämän viinin tuottanut Yves Leccia on tehnyt viiniä yli 30 vuoden ajan perheensä viinitilalla, mutta 2000-luvun alussa hän päätti ryhtyä toimimaan itsenäisesti omalla nimellään. Vuonna 2004 hän osti parhaana terroirina pitämänsä E Crocen palstan, jossa köynnökset kasvavat ohuessa kalkkimaassa, jonka alta löytyy liuskekivinen peruskallio ja ryhtyi tuottamaan siltä viinejä. Ironisinta hänen viineissään on se, että hänen sukunimensä Leccia on korsikaa ja tarkoittaa "tammea", mutta hän ei käytä lainkaan tammea viineissään, jotta E Crocen terroir pääsisi ilmenemään hänen viineissään mahdollisimman puhtaasti.

Domaine d'E Croce Patrimonio on talon lippulaivaviini, joka valmistetaan käsinkorjatuista rypäleistä. Viinin annetaan maseroitua ja käydä yhteensä n. 20 päivän ajan, jonka jälkeen mehu valutetaan pois, rypäleet puristetaan ja lopullinen viini valmistetaan sekoittamalla valutettua (kepeämpää ja elegantimpaa) ja puristettua (rustiikkisempaa ja tanniinisempaa) viiniä sopivassa suhteessa. Tämän jälkeen viinin annetaan asettua 12 kk terästankeissa. Lopuksi viini suodatetaan kevyesti ja pullotetaan.

Viinillä on tumma, lähes läpinäkymättömän kirsikanpunainen, konsentroitunut väri.

Melko maltillinen tuoksu tarjoaa puhdaspiirteisesti kypsää tummaa hedelmää, kirsikkaa, vadelmaa ja aromaattista, yrttistä garrigueta, joka tuntuu tuovan jopa etäisesti tammea muistuttavaa mokkaa tuoksuun.

Suussa viini on todella runsas, kuiva ja tanniininen, jopa kova. Varsin konsentroituneelta ja intensiiviseltä makupuolelta löytyy Grenachemaista mansikkaisuutta, Sangiovesen kirsikkaa ja hapankirsikkaa, kypsänmakeaa luumuisuutta ja muuta kypsää tummaa hedelmää ja garrigueta ja maamaisuutta, jotka jälleen tuovat kuin tunnetta kuivasta puumaisuudesta, mitä viinin tiukahko tanniinisuus korostaa. Happoja ei ole erityisen runsaasti, mutta kuitenkin sen verran riittävästi, ettei tanakka ja täyteläinen suutuntuma pääse tuntumaan raskaalta tai läskiltä.

Viinistä jää suuhun varsin tuhti, suht lämmin, roteva ja tuntuvan tanniininen jälkimaku, josta paistaa paikoitellen läpi myös ujo, kalkkinen mineraalisuus. Tiukkaa ja intensiivistä mutta kaikin puolin rehevää jälkivaikutelmaa hallitsevat kuivan luumuiset, herukkahilloiset, pippurisen mausteiset ja tanniinisen bitteriset piirteet.

Olin alun perin napannut tämän viinin mukaani Viking Gracen yläkannella sijaitsevan Champagne Barin laatuviinipuodista sen kummemmin viinistä mitään tietämättä; kunhan nyt vain halusin kokeilla minkälaista tavaraa Patrimonio on. Yhtä lailla tietämättä viinin tyylistä tai maineesta nappasin viinin mukaan viinimestarikoulutettavien illanviettoon, jossa sokotimme toisiamme mitä erilaisemmilla viineillä. Ja pakko nyt todeta, että viinin äärimmäisen intensiivinen ja konsentroitunut, mutta puhdaspiirteinen ja maukas ilmaisu pääsi yllättämään allekirjoittaneenkin!

Viinissä on sen verran reippaalla kädellä konsentraatiota, tanniineja ja, no, kaikkea, että näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut ottaa jonkun kepeämmän ja freesimmän viinin ja jättää tämän kellariin kypsymään kaikessa rauhassa, sillä kellarointipotentiaalia jos jotain tästä viinistä löytyy! Nyt korkattuna viini on varsin mainio kumppani tuhdeille ja runsaille ruoille, joihin viinin robustilla rakenteella on mahdollisuus pureutua ja pehmentyä, mutta muussa tapauksessa suosittelisin antamaan viinille reilulla kädellä ikää, sillä sen tämä kyllä kestää! Jos tätä viiniä sattuu jossain tulemaan vastaan ja kellarista löytyy tilaa, suosittelen vahvasti nappaamaan vähintään yhden, mieluiten useamman pullon mukaan, sillä ainakin itse aion näin tehdä kunhan taas sopiva tilaisuus tarjoutuu!

Lyhyesti: Intensiivinen, konsentroitunut ja tanniininen, mutta myös hyvin puhdaspiirteinen ja tyylikäs Sangiovese-Grenache-punaviini Korsikan arvostetulta Patrimonio-alueelta, jonka voi huoletta pistää kellariin kehittymään.

Arvio: Erinomainen – todella vakuuttava, joskin lähes liiankin nuorekkaan oloinen punaviini, joka hienosti ilmentää Korsikan omaa, kypsäntuhtia viinityyliä persoonallisella, Sangiovesea ja Grenachea naittavalla rypälesekoituksellaan. Ensivaikutelman perusteella tuntuu lupaavan varsin hyvää kellarointi potentiaalia.

Hinnan (25,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Poggio Antico Brunello di Montalcino Altero 2008

Poggio Antico Brunello di Montalcino Altero 2008

• Valmistaja: Poggio Antico
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Brunello di Montalcino
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Siena, Montalcino
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 59,90e (Lokakuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 59,90e (Kesäkuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: winelibrary

Brunello di Montalcinot ovat yleensä tunnettuja robustista ja usein suorastaan massiivisesta ilmaisustaan, mutta Montalcinon korkeimmilla alueilla sijaitseva viinitalo Poggio Antico on yleensä pitänyt tyylinsä verrattain kepeänä ja hienostuneena.

Ensimmäiset merkinnät Poggio Anticon tilasta ovat jo 1800-luvun alusta, mutta viiniä tilalla on tuotettu vasta 1970-luvun lopulta lähtien. Talon katalogista löytyvät mm. perinteinen Brunello di Montalcino ja sen Riserva-versio, mutta viimesyksyisellä Viinimaan joulukiertueella tarjolla olikin Poggio Anticon Brunellon erikoisversio, Altero. Siinä missä Brunelloja kypsytetään perinteisesti suurissa, jopa useiden tuhansien litrojen vetoisissa slavonialaisissa tammiastioissa, on Altero talon moderni näkemys Brunellosta: sitä kypsytetään 2 vuotta ranskalaisissa, 500-litraisissa tonneaux-tynnyreissä ja 2 vuotta pullossa, kun taas talon perus-Brunelloa kypsytetään 3 vuotta suurissa, slavonialaisissa tammiastioissa ja vuoden pullossa.

Väriltään viini on hennosti punaruskeaan taittuvan tumman kirsikkainen ja kohtalaisen läpinäkyvä. Reunoilta viinin väri taittuu kevyesti vaalean oranssiin.

Siihen nähden että Brunellot ovat usein varsin runsaita ja voimakkaan aromikkaita, on Alteron tuoksu yllättävänkin kevyt. Lasista löytyy lähinnä makeaa kirsikkaisuutta, kevyesti auringon paahtamaa maaperää, hentoa savuisuutta ja aavistus puisevaa mausteisuutta.

Kepeään tuoksuun nähden viinin kuiva maku on kuitenkin melko voimakas ja mukavan intensiivinen. Viini ei ole tyypillisen Brunellomaisen massiivinen, vaan jossain täyteläisen ja keskitäyteläisen välimaastossa – toisaalta tämä tekee viinistä hieman hienostuneemman tuntuisen, mutta toisaalta taas aavistuksen vaisuhkon oloisen. Melko primäärisessä makumaailmassa tuntuu kypsää kirsikkaa, kevyttä hapankirsikkaa, hillittyä yrttisyyttä ja aavistus karvasta mausteisuutta. Varsin tuntuva hapokkuus korostaa hienosti makuvivahteita ja tuo tuntuvaa ryhdikkyyttä kokonaisuuteen, mutta kypsä tanniinisuus on korkeintaan kohtalaista, mikä on melko harvinaista Brunellojen parissa.

Viinistä jää kohtalaisen pitkä, kevyehkö ja hienovarainen jälkimaku, jossa tuntuu hapankirsikkaa, kevyttä punaherukkaa, hentoa suklaista ja mausteista tammisuutta ja aavistus kosteaa tupakanpurua.

Poggio Anticon Altero-Brunello on talon omien sanojensa mukaan "moderni" Brunello, mutta yleensä itse miellän nuo modernit Brunellot kypsänmakeiksi, barrique-tynnyreissä uudessa tammessa hukutetuiksi ja pehmoisiksi Brunelloiksi – niihin nähden tämä kepeä, kuiva ja hapokas Brunello on kyllä kaikkea muuta kuin moderni. Mutta toisaalta tämä kyllä ei myöskään ole semmoinen massiivisen tanniininen, ylettömän tiukka ja robusti klassinen Brunello, joka vaatisi vähintään sen 10 vuotta kypsyttelyä ennen korkkaamista. Tämä on perusmiellyttävä, hienostunut ja kepeänpuoleinen Brunello, joka kyllä meikäläisen kirjoissa edustaa tyylillisesti enemmän hillittyjen Chiantien tyyliä kuin sitä, mitä perinteisesti Brunellolta voisi odottaa.

Viinin suurin ongelma on se, että se on silti hinnoiteltu kuin kovemman pään Brunello. Vielä hiljattain Alkon tilausvalikoimasta löytyi (paremmin meikäläisen makuun toiminut) Poggio Anticon 4 vuotta vanhempaa perus-Brunelloa kympin edullisempaan hintaan, joten en kyllä menisi sanomaan että näin nuoressa ja kepeässä Brunellossa olisi hinta kohdallaan. Altero selkeästi kaipaa lisää luonnetta saadakseen oikeasti jotain mielenkiintoa ilmaisuunsa, mutta vaikea sanoa kuinka näin kepeä ja maltillisen tanniininen Sangiovese kestää ikää – toisaalta hyvät Burgundin Pinot Noiritkin kestävät vuosikymmeniä lähinnä happojensa varassa, joten ehkei siitä kannata tämän tapauksessa stressata niin paljoa. Nykyisillään viinin makuprofiili on turhan siisti ja siloiteltu; kaipaisin lisää särmää, rosoa, räyhää. En näet haluaisi maksaa kuutta kymppiä nuoresta ja sliipatusta perus-Brunellosta, jota pitäisi vielä kypsytellä vuosia, ellei jopa vuosikymmenen verran saadakseen kunnolla rahoilleen vastinetta, kun vastaavia tapauksia saa Alkosta lähes puolet halvemmalla ja iäkkäämpiäkin tapauksia voi löytää tilausvalikoimasta edullisemmalla hinnalla. Ulkomailta taas Alteron voi löytää kolmen-neljän kympin hinnalla, mikä on mielestäni selkeästi paremmin linjassa viinin tyylin ja ilmaisun kanssa.

Lyhyesti: Kepeänpuoleinen, hienostunut ja mukavan hapokas, mutta vielä turhan nuorekas Brunello di Montalcino.

Arvio: Tyylikäs – jos kaipaa tuhteihin super-Brunelloihin vaihtelua, on Altero ihan tervetullut tapaus. Kuitenkin tämänikäisenä ja erityisesti tämän hintaluokan edustajana viini loppujen lopuksi alisuoriutuu jonkin verran, sillä missään vaiheessa viiniä ei tullut sellaista fiilistä, että "tässä sitä siemaillaan kuuden kympin punkkua". Ero parin kympin Chianti Classicoihin on melko pieni.

Hinnan (59,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Campo ai Sassi 2010

Campo ai Sassi 2010

• Valmistaja: Marchesi de' Frescobaldi, Castelgiocondo
• Tyyppi: Punaviini, DOC Rosso di Montalcino
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Siena, Montalcino
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 17,89e (Toukokuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 17,89e (Toukokuu 2014, Alko)

Frescobaldit ovat merkittävä firenzeläissuku, jotka ovat toimineet Toskanassa suurin piirtein kaiken mahdollisen parissa jo 1300-luvulta alkaen. Alun perin suku aloitti toimintansa vaatekauppiaina, mutta ajan myötä toimintaa on laajennettu mm. pankkitoimintaan, politiikkaan, kirjallisuuteen ja – blogini tapauksessa ei niin yllättäen – viinitoimintaan.

Tätä nykyä Frescobaldin suku omistaa viisi viinitaloa ympäri Toscanaa, joista jokainen toimii varsin itsenäisesti omalla henkilökunnallaan. Talot ovat Castello di Nipozzano Chianti Rùfinassa, Castello di Pomino Pominossa, Castelgiocondo Montalcinossa, Castiglioni Colli Fiorentinin alueella ja Tenuta dell'Ammiraglia Maremmassa. Alkon valikoimista on jo pidempään löytynyt Chiantit niin Nipozzanon kuin Castiglionin taloilta.

Frescobaldin linnat tuntuvat tuottavan melko vaihtelevantasoista tavaraa: hiljattain testaamani Chianti Castiglioni oli todella vaatimaton ja epätasapainoinen esitys, kun taas Nipozzanon Chianti Rùfina oli varsin ihastuttava esitys. Kasvualustastaan nimensä ("kivinen pelto") saavaan Campo ai Sassiin oli kuitenkin varsin kova luotto, sillä Montalcinossa sijaitsevan Castelgiocondon viinejä yleensä on kehuttu ja esimerkiksi talon Brunello on jo ehtinyt makoilla meikäläisen kaapissa jo pidemmän aikaa. Viiniä on kypsytetty 12 kuukautta tammessa (osa 8,000 l ja 10,000 l slavonialaisissa tammisammioissa, osa ranskalaisissa tammitynnyreissä) ja 4 kuukautta pulloissa ennen markkinoillelaskua.

Yksi asia kuitenkin Campo ai Sassin tapauksessa kuitenkin on epäilyttänyt: ei niinkään viinin laatu, vaan sen hinta. Montalcinon alueen maailmankuuluja ja arvostettuja Brunelloja joudutaan viinilakien mukaan kypsyttämään varsin kauan (monia vuosia) ennen markkinoillelaskua, mikä tietenkin heijastuu viinien hinnassa, kun taas Rosso di Montalcinot ovat simppelimpiä viinejä, jotka valmistetaan ketterämmällä aikataululla vastaavasti edullisemmiksi arkiviineiksi. Vajaat pari kymppiä on kuitenkin jo melko paljon arkiviinistä, joten mahtaako viini lunastaa hinnan luomia odotuksia?

Viinillä on tummanpuhuva, mutta Sangioveselle tyypillisesti kohtalaisen läpinäkyvä kirsikanpunainen väri.

Lasista leijailee vaivattomasti aromaattinen, runsas ja ah niin puhtaan italialaisen kirsikkainen tuoksu. Seassa häivähtelee myös hieman tummempaa hedelmää, aavistus eläimellistä rustiikkisuutta ja vivahde makeaa alkoholia. Auetessaan viinistä rupeaa löytymään myös hennohkoa kukkaisuutta. Kokonaisuus on nenän perusteella melko kypsä, mutta samalla melko tiivisluonteinen ja freesi.

Maultaan viini on hyvinkin kuiva ja tiukahko, eli mitään kypsää ja lempeää Sangioveseä on turha odottaa. Makumaailmalla on tuntuvan hapankirsikkainen, karvas ja napakka yleisilme. Seassa on myös voimakasta mausteisuutta, kevyttä karpaloa, hentoa nahkaisuutta ja kuivaa puisevuutta; tammi siis pilkistelee esiin hyvin ujosti, mutta yleisesti pysyy mainiosti siististi poissa, antaen Sangiovesen näytellä pääosaa. Rakenteeltaan viini on varsin hapokas ja nuorekkaan tanniininen, mikä ymmärrettävästi korostaa viinin kuivaa ja karvasta meininkiä; rakenne onkin varsin jäntevä ja puruvoimainen. Yleisesti Campo ai Sassilla on tiivisrakenteinen ja runsaan keskitäyteläinen yleisfiilis.

Jälkimaku on keskimaun tavoin kuiva ja karvas. Kielelle jää hapankirsikkainen, kevyen mineraalinen, hennon nahkainen ja hieman lämmin jälkivaikutelma, joka jatkuu kohtalaisen pitkään. Viinin kohtalainen tanniinisuus kuivaa hieman suun limakalvoja.

Campo ai Sassi on kyllä varsin uskottava tapaus ja tyylillään välittää anteeksipyynnöt siitä pettymyksestä, minkä tasapainoton Castiglioni Chianti aiheutti. Samalla viini valaa entistä vahvemmin uskoa siihen Castelgiocondon Brunelloon, joka uinuu meikäläisen kaapissa – jos talon peruspunkero on tätä luokkaa, on mielestäni lupa odottaa talon ykkösviiniltä suuria!

Campo ai Sassi kyllä rehellisesti sanottuna kaipaa tarpeeksi tuhtia safkaa, ettei viinin voimakkaasti hapankirsikkainen ja karvas aromimaailma rupea joko puuduttamaan tai dominoimaan kevytaromisia ruokia. Tämä nimittäin ei ole mikään kepeä perus-RdM, vaan varsin voimakasmakuinen ja robustinpuoleinen tapaus. Suosittelenkin iskemään viinin karahviin riittävän ajoissa ennen nauttimista (2-3 tuntia lienee hyvä aika) ja tarjoamaan sen kanssa joko rohkeasti punaiseksi jätettyä lihaa tai juustoisia / kermaisia / muuten vain rasvaisia kasviksia. On rakeenteen puolesta melko selvää, että tämmöinen viini kestää ja kehittyy helposti keskipitkällä kellaroinnilla ja tuottaja lupaakin viinille kypsytyspotentiaalia aina 10. vuoteen saakka.

Lyhyesti: Kuiva, tuntuvan hapankirsikkainen ja intensiivinen Rosso di Montalcino. Perus-Rossoksi viini on varsin roteva tapaus ja tiukan rakenteensa puolesta suorastaan kerjää safkaa kylkeensä. Huoletta kestää myös useamman vuoden kellarointia.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on vakuuttavinta klassista Toscanaa Alkon hyllyillä vähään aikaan: tammen kanssa ei ole mässäilty ja viinissä paino on enemmän kuivassa aromikkuudessa ja rakenteessa kuin konsentraatiossa ja liiallisessa kypsyydessä. Viini hakkaakin pienellä marginaalilla monet perusvalikoiman Chianti Classicot sekä tyylillään että hinnallaan. Mi piace.

Hinnan (17,89e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Querciavalle Vigna della Capanna 2011

Querciavalle Vigna della Capanna 2011

• Valmistaja: Agricola Famiglia Losi
• Tyyppi: Punaviini, IGT Toscana
• Maa: Italia
• Alue: Toscana
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 13,51e (Joulukuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 13,76e (Toukokuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: losi

Vuodenvaihteessa tuli ostettua ihan sattuman kaupalla ja mielenkiinnosta lähi-Alkon hyllystä tämmöinen italiaanopunkero arkiviiniksi. Ostoperusteena oli lähinnä kohtuullinen hinta ja tarve arkiviinille – ja viini sitten lähtikin melko nopeasti arkikäyttöön, eli ihan tavallisen lasagnen kumppaniksi.

IGT Toscana -viinit harvemmin ovat olleet juttuni – yleensä edulliset ovat vain uutta maailmaa apinoivia, tylsiä ja persoonattomia tapauksia, jotka eivät mitenkään pärjää vastaaville DOC-viineille, kun taas hinnakkaammat IGT Toscanat ovat jo niin hinnakkaita, ettei niihin tee mieli hassata ropojaan (mukava poikkeus tähän on näiden tyylien väliin sujahtava, Alkosta löytyvä Cabreo il Borgo, joka ei ole aivan tajuttoman hintainen, mutta siltikin varsin tasokas ja mielenkiintoinen esitys).

Viinitalo Losin Querciavalle-sarjaan kuuluva Vigna della Capanna, jota talo mainostaa "tarhaviininä vanhalta viinitarhalta". Todellisuudessa viini tulee talon 4 hehtaarin mittaiselta Vigneto della Capanna -tarhalta, jolla on ikää vain 12 vuotta. Tämä tarha on istutettu talon ikivanhojen, alueen maaperään ja ilmastoon sopeutuneiden Sangiovese-köynnösten klooneilla, joten todellisuudessa viini ei ole kyllä varsinaiselta "vanhalta viinitarhalta". Noohh...

Viininvalmistuksellisesti Vigna della Capanna on ketterä tapaus: reilun parin viikon käymisen ja kuorien uuttamisen jälkeen viinin annetaan kypsyä mukavan lyhyen aikaa – vain kolme kuukautta – tammitynnyreissä. Tämän jälkeen viini pullotetaan, sen annetaan hetken aikaa varttua pullossa ja sitten se isketään markkinoille. Kyseessä on siis varsin basic-tason menetelmä jolla tuotetaan arkiviinejä.

Väriltään viini on keskisyvän ja tasaisen tumman rubiininpunainen. Pullossa on pieni satsi viinikiveä pohjalla, joten viinin siirtäminen varovaisella kädellä karahviin on ihan suositeltava veto.

Tuoksussa kohdataan klassista Toscanaa: makeahkoa kirsikkaa ja hieman kevyemmällä otteella mausteisen kuivaa tammea, joka taipuu niin sikarilaatikkoon kuin tummaan suklaaseen. Taustalla häilyy aavistus parfyymistä kukkeutta.

Maultaan viini on ihastuttavan kuiva ja napakka. Makumaailmaa hallitsevat tiukka hapankirsikkaisuus ja melko voimakaskin pippurinen mausteisuus. Tammi tuntuu taustalla jonkin verran setrisyytenä ja bitterisenä tummana suklaana, mutta sopivan maltillisesti. Suutuntumaltaan viini on miellyttävän keskitäyteläinen, suht freesi ja mukavan hapokas. Seassa tuntuu myös melko kevyttä, mutta suhteellisen nuorekasta ja innokasta tanniinisuutta. Yleisilme on varsin suoraviivainen – viini menee nopsaan startista maaliin – mutta ilahduttavasti myös sitäkin maukkaampi! Avautuessaan viinistä tulee suutuntumaltaan täyteläisempi, mutta myös runsaamman tamminen.

Jälkimaussa tammi tuntuu voimakkaammin aromikkaana puisevuutena, hieman makeampana suklaana ja hennosti konjakkisuuteen taittuvana mausteisuutena. 13,5% alkoholia muistuttaa itsestään hentona, ei erityisemmin häiritsevänä häivähdyksenä lämpöä.

Yleisesti Vigna della Capanna tarjoilee melko pitkälti hieman simppelimpää mutta toimivaa Chianti Classicomaista meininkiä, eli hintaisekseen viini on varsin hyvä esitys. Parhaimmille Chianti Classicoille tämä ei anna juurikaan vastusta, mutta hintaluokassaan Vigna della Capanna on varsin ihastuttava Sangiovese, jolla ei ole juurikaan vastustajia tyylilajissaan Alkon hyllyillä. Sääli, että viiniä saa tilattua tilausvalikoimasta vain 12 pullon laatikoissa, eli jos viiniä haluaa vain yhden kappaleen testiin, pitää erikseen metsästää myymälä, joka sitä pitää hyllyssä.

Kypsyttelyyn viiniä on ihan turha hankkia – tämä viini on hintaansa myöten aivan perustason arkikamaa. Italialaista pastaa tai ihan vain simppeli pizza tulemaan, pullo viileäksi ja lopuksi korkki auki 15-20 minuuttia ennen ruoan saapumista pöytään. Instant Italia!

Lyhyesti: Tämä tapaus palautti uskoni IGT Toscanaan: yleensä tämän appellaation alla myydään vain hinnakkaita ikoni- tai wannabe-ikoniviinejä tai pehmeitä, päällekäyvän hedelmäisiä viinejä, jotka tuovat mieleen uuden maailman, ei Toscanan. Tämä sen sijaan maistuu aidolta, satapinnaiselta Toscanan Sangioveselta! Jes!

Arvio: Erittäin hyvä – suht arkinen ja melko mutkaton tapaus, mutta sellaiseksi ihastuttavan tasapainoinen, ryhdikäs, tasapainoinen ja maukas – sekä ennen kaikkea selvän Sangiovese! Loistava valinta "talon viiniksi".

Hinnan (13,76e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Castiglioni Chianti 2011

Castiglioni Chianti 2011

• Valmistaja: Marchesi de' Frescobaldi
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Chianti
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Chianti
• Rypäleet: Sangiovese (90%), Merlot (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 10,99e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 11,39e (Helmikuu 2014, Alko)

Firenzeläinen Frescobaldin suku on melko suuri tekijä Toscanan alueella, niin politiikassa kuin viininteossa – suvusta on merkintöjä 1000-luvun alusta ja viiniä Frescobaldit ovat ryhtyneet tekemään jo vunna 1308. Viinitalon kuuluisimpia asiakkaita ovat olleet mm. Englannin kuningas Henrik (Henry) kahdeksas ja taidemaalari Michelangelo. Nykyisin Frescobaldin suvun kuuluisimpia viinejä ovat legendaarinen Ornellaia ja yhdysvaltalaisen, jo edesmenneen Robert Mondavin kanssa yhteistyössä tuotettu Luce. Muita arvostettuja viinejä ovat mm. Alkostakin löytyvät Nipozzano Chianti ja CastelGiocondo Brunello.

Alkon perusvalikoimasta löytyvä Castiglioni Chianti on Frescobaldin Tenuta di Castiglionin tuottama perus-Chianti, jossa Chianteille tyypillistä Sangiovese-pohjaa on pehmennetty kymmenyksellä Merlot'ta. Viini ei ole nähnyt tippaakaan tammea kypsytysaikanaan, vaan sitä on kypsytetty 6 kuukauden ajan terästankeissa, rakennetta pehmentävää mikrohapetusta käyttäen.

Väriltään Castiglioni on tumman ja hennon läpinäkyvän viininpunainen.

Aluksi viini tervehtii klassisilla Toscanan hapankirsikkaisilla sekä hennon multaisilla piirteillä, mutta sitten seasta rupeaa erottumaan melko paljon eetteristä ja paikoitellen jopa suorastaan viinaista alkoholia, mikä rokottaa melko paljon yleisvaikutelmaa.

Kuiva maku on melko yksioikoinen, tarjoillen lähinnä hapankirsikkaa, hentoa luumuisuutta ja kevyesti savuisen maamaista mausteisuutta. Melko hapokkaan selkärangan kannattelema runko on mukavan ryhdikäs ja suutuntumaltaan keskitäyteläinen. Tanniinisuus on kevyttä, mutta kohtalaisen nuorekasta ja hillitysti tuntuvaa.

Lopuksi viinistä jää melko ohut, multaisen maamainen ja paikoitellen jopa kirpeän marjainen jälkimaku. Viinillä on hieman vaatimaton, alkoholin (14%) hallitsema ja todella lämmin jälkivaikutelma.

Castiglioni ei vakuuta juurikaan. Viinin tunnistaa selvästi Chiantiksi, mutta siihen se jääkin – yleisilme on todella vaatimaton ja yksiulotteinen, jopa perus-Chiantien mittapuulla. Lisäksi viinin ronski alkoholisuus tuntuu olevan pahasti epätasapainossa sen muuten kevyemmän ja hennomman yleisilmeen kanssa. Viini jää tyylillisesti kauas esimerkiksi saman tuottajan yhtä tasoa paremmasta, varsin hurmaavasta Nipozzano Chiantista.

Hyvin viilentämällä voi Castiglionin alkoholisuutta hillitä ja saada kokonaisuudesta ihan kelvollisen arkiviinin, mutta kokonaisuus on silti hieman turhan tasapainoton ja vaatimaton. Yleisesti viini ei ole kovinkaan kummoinen ostos ja samalla rahalla saa paljon parempia viinejä Alkon Italia-hyllyltä.

Lyhyesti: Mutkaton, yksiulotteinen ja häiritsevän alkoholinen perustason Chianti.

Arvio: Keskinkertainen – viini ei juuri mitään ihmeempiä elämyksiä tarjoa ja ruoan kumppaniksi löytyy parempiakin tarjokkaita. Epätasapainoista alkoholia lukuunottamatta viini ei ole varsinaisesti huono, muttei siitä tunnu hirveästi hyvääkään löytyvän.

Hinnan (11,39e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Brunello di Montalcino Il Vino dei Poeti 2006

Bottega Brunello di Montalcino Il Vino dei Poeti 2006

• Valmistaja: Bottega S.P.A.
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Brunello di Montalcino
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Siena, Montalcino
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 29,90e (Marraskuu 2011, Silja Europa Tax Free)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: écritsvinssommelier

Pari vuotta sitten tuli käytyä bändin poikien kanssa soittelemassa Siljalla risteilemässä. Melko ketterästi dynaaminen kvartettimme seikkaili laivan Tax Free -osastolle tekemään ne pakolliset ostokset. Siellä myymälässä poukkoillessamme edullisten olutlaatikoiden ja niitä kärryihinsä pinoavien massojen keskellä muun porukkamme korit näyttivät täyttyvän paremman pään viskeistä ja rommeista samalla kun itse keskityin perkaamaan läpi laivan viiniosastoa. Itselleni tarttui mukaan argentiinalainen Malbec, mm. pari Prioraton viiniä, Portviini ja Pouilly-Fumé, sekä lopulta, pidemmän pohdinnan jälkeen, tämä vajaan kolmen kympin Brunello. Varsinaista kiirettä viinin korkkaamiselle ei päässyt muodostumaan, sillä Brunelloja pidetään yksinä maailman pitkäikäisimmistä punaviineistä. Siksi tämä puteli sai maata kellarin rauhassa parisen vuotta ennen korkkaustaan.

Valpolicellassa vuonna 1977 perustettu Bottega oli alun perin keskittynyt Grappan tuotantoon ja se tunnettiin nimellä Distilleria Bottega. Vuonna 1992 yhtiö yhtyi laajentamaan tuotteitaan viinimaailman puolelle La Cantina dei Poeti -nimen alla. Viinitalon kotisivut eivät kerro viinin kypsytyksestä muuta kuin sen, että käsinpoimituista Sangiovese Grosso -rypäleistä puristettua viiniä maseroidaan kiitettävät kolme viikkoa n. 28-30 Celsiusasteessa, mutta samalla mainitsevat, että lain mukaan Brunelloa on kypsytettävä vähintään 50 kuukautta, josta vähintään 24 kuukautta tammessa ja 4 kuukautta pullossa. Todennäköisesti viinitalo ei hirveästi minimikypsytysajoista poikkea.

Viini kaadetaan riittävän kauan ennen ragù alla bolognese -kastikkeen kokkailua hengittämään karahviin. Takaetistä löytyvä varoitus "vino non filtrato" kannustaa kaatamaan viinin mahdollisimman varovasti karahviin, mikä paljastuu loppupeleissä turhaksi, sillä viinistä ei yllättävästi löydy tippaakaan sakkaa. Väriltään tämä "runoilijoiden viini" kevyesti ikääntyneen rusehtavaan taittuvan kirsikanpunainen sekä jonkin verran läpinäkyvä.

Kevyen rustiikkinen tuoksu on aluksi hieman hillitty. Kokonaisuudesta erottuu makeaa kirsikkaa, kevyttä tupakkaisuutta, hentoa savuisuutta, satulanahkaa ja hentoa hikeä. Avautuessaan tammi rupeaa puskemaan varovaisesti esiin kevyen suklaisena ja hieman konjakkisen mausteisena, mutta se kuitenkin pysyy hyvin hedelmän suitissa. Sen sijaan lähemmäs pari tuntia hautuneen ruoan saapuessa vihdoin pöytään alkaa kokonaisuuden keskeltä löytymään ihastuttavaa, kehittyneen Sangiovesen parfyymisyyttä.

Aivan aluksi viinin maku oli melko mitäänsanomaton, kohtalaisen uuttuneen Sangiovesen oloinen. Siispä ensimmäiset perinpohjaisemmat havaintoni löytyvät vasta puolentoista tunnin paikkeilta. Tässä vaiheessa kokonaisuus on saanut jo selkeästi palojaan kohdalleen. Viinillä on kohtalaisen täyteläinen, robusti ja intensiivinen maku, josta löytyy nahkaa, tuoksuun nähden melko kuivahkoa kirsikkaa, pippuria, hieman tervaa ja savua, kevyesti mausteista tammea ja paahteista, pölyisen kivistä maamaisuutta. Sangioveselle ominaiset kiitettävä hapokkuus ja varsin roteva tanniinisuus tuovat lisää ryhtiä ja särmää jo valmiiksi tukevaan ilmaisuun. Avautuessaan edelleen (reilu kolme tuntia karahvissa) viini karistaa kuivimmat piirteensä pois: maun kirsikkaisuus rupeaa tuntumaan voimakkaampana ja tuoksusta tuttuna, selvästi kypsemmän makeana samalla kun kuvioihin saapuu varovaisesti vaisuhko, tumman suklainen tammisuus. Myös hedelmä saa enemmän preesensiä happojen ja tukevimman tanniinisuuden siirtyessä taka-alalle; tanniinisuus kuitenkin tuntuu loppuun saakka yrttisenä ja pitkään haudutettua mustaa teetä muistuttavan karhean bitterisenä makuna. Alkoholi (14%) pysyy viinin lämmettyäkin mainiosti robustin ilmaisun alla piilossa.

Jälkimaku on pitkähkö, vivahteikas ja se kehittyy edelleen kielellä viinin jo kadottua suusta. Kokonaisuudesta jää varsin voimakas, tyylikkään nahkainen, kuivan kirsikkainen, pippurisen mausteinen, kevyesti puisevan mausteinen ja aavistuksen eläimellinen jälkivaikutelma, johon alkoholi tuo hentoa lämpöä. Tanniinit jäävät kuivattamaan varsin tehokkaasti suuta.

Verrattain edulliseen, alle kolmen kympin hintaansa nähden (kannattaa vilkaista mm. Alkon Brunellojen hintataso...) Il Vino dei Poeti on varsin mainio, jo miellyttävästi kehittynyt hyvän vuosikerran Brunello. Sellaisenaan nautittavaksi kannattaa tykätä rotevista punaviineistä, sillä viini on varsin runsas, intensiivinen ja lihaksikas esitys. Sen sijaan ruoan kumppanina viinin tiukimmat elementit astuvat syrjään ja viinistä sukeutuu erittäin vivahteikas ja tasapainoinen italiaano.

Brunello-tasolla Il Vino dei Poeti ei loppupeleissä tarjoile suuria yllätyksiä, vaan suorittaa tasaisen varmasti laadukkaana pullotteena alusta loppuun. Jos kuitenkin kaipaa vain Brunelloa noin yleisesti, on tämä Bottegan pullote varsin luotettava ostos. Rakenteensa puolesta viini vaikutti olevan vasta matkalla ylöspäin, joten sen voi huoletta unohtaa kaapin perukoille ja ryhtyä kaivelemaan sitä esiin vasta siinä 10-15 vuoden jälkeen vuosikerrasta.

Lyhyesti: Roteva, tanniininen, intensiivinen ja jo hieman kehittynyt perustason Brunello, joka rupeaa olemaan nyt hyvässä tikissä, mutta tullee parantumaan edelleen vajaan vuosikymmenen ajan.

Arvio: Erinomainen – vaikuttaa siltä, että kunhan vain Brunello täyttää Brunellojen minimikriteerit, on kyseessä automaattisesti erinomainen viini (mikä on mielestäni ihan perusteltua, kun ottaa huomioon viinien yleisen hintatason); Bottegan tietyllä tapaa yllätyksetön esitys ei tee tähän poikkeusta. Vaikka viini on varsin ennalta-arvattava esitys, on se niin tasapainoinen, muhkea ja herkullinen, että moitteen sijaa ei löydy – viini on jopa välttynyt hienosti nykyviineissä niin suositulta ylitammitukselta, vaikka tammi paikoin erottuukin.

Hinnan (29,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Piccini Chianti 2011

Piccini Chianti 2011

• Valmistaja: Tenute Piccini
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Chianti
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Chianti
• Rypäleet: Sangiovese (95%), Ciliegiolo (5%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 5,98e (Kesäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 5,99e (Helmikuu 2014, Alko)

Nyt testavana on Alkon pikkupullo-hyllystä löytyvä perus-Chianti. Viini on Toscanan punaviineille tyypillisesti Sangiovese-vetoinen, mutta seasta löytyy myös pieni määrä paikallista, harvinaisenpuoleista erikoisuutta, Ciliegioloa. Lisäksi jos olen ymmärtänyt oikein, viini ei ole nähnyt kypsytysvaiheessa lainkaan tammea, vaan on kypsynyt ainoastaan terästankeissa ja pullossa.

Väri on kauniin tumman kirsikanpunainen ja kevyen läpinäkyvä; reunoilta väri pakenee melko värittömäksi.

Muhkea ja avoin tuoksu on makean kirsikkainen, melko paahteinen ja kevyesti maamaisen mausteinen.

Nuorekas maku keskitäyteläinen, kirsikkainen, kevyesti bitterisen yrttinen ja aavistuksen pölyisen paahtunut. Ryhdikäs hapokkuus ja keskitanniininen runko pitävät paketin kasassa, mutta koska viini on hedelmäpuoleltaan vaatimattomanpuoleinen ja aavistuksen ohuehko, on viini kokonaisuutena hieman kovahko ja mutkattoman yksinkertainen. Erityisesti tuhtiin tuoksuun verratessa tuntuu, että vaatimaton makumaailma laahaa paljon jäljessä.

Pitkähkö jälkimaku on kirpeän hapankirsikkainen, mausteinen ja kevyen mineraalinen.

Piccini on valmistanut peruspasselin Chiantin, joka toimii paremman puutteessa Alkon pikkupullo-hyllyssä hommansa hoitavana arki-Sangiovesenä, mutta muuten viini ei ole mitenkään erityisen ihmeellinen tapaus – tai oikeastaan edes erityisen tutustumisen arvoinen. Muheva tuoksu onnistuu luomaan varsin positiiviset ensivaikutelmat, mutta vaikka viini tarjoaa varsin puhdaspiirteistä Sangiovesen aromimaailmaa, sen loppupeleissä vaatimaton ja ohuehko maku jättää kyllä paljon parantamisen varaa. Useimmat isoista pulloista löytyvät perus-Chiantit Alkossa tarjoavat selkeästi parempaa vastinetta rahalle kuin tämä tapaus.

Sellaisenaan viini menee yllätyksettömänä peruspunaisena, eikä viini todennäköisesti kestä rinnallaan kovinkaan tuhteja ruokalajeja. Viini todennäköisesti suoriutuu parhaiten jos sen antaa hengittää riittävän kauan ja naittaa jollekin sopivan kevyelle pastaruoalle.

Lyhyesti: Puolikkaasta pullosta löytyvä yllätyksetön perus-Chianti, jonka kepeä ja ohut makumaailma jäävät selvästi jälkeen viinin muhkean kirsikkaisesta tuoksusta.

Arvio: Keskinkertainen – melko yhdentekevä esitys, joka ei kannusta palaamaan pariinsa uudelleen – siitä huolimatta, että toscanalaiset Sangioveset ovat usein allekirjoittaneelle varsin lähellä sydäntä.

Hinnan (5,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Villa Cafaggio Chianti Classico 2009

Villa Cafaggio Chianti Classico 2009

• Valmistaja: Villa Cafaggio
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Chianti Classico
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Chianti, Chianti Classico
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 18,98e (Joulukuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 19,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Vuorossa jo aikaisemmin varsin mainioksi ja tasapainoiseksi Chianti Classicoksi todettu Villa Cafaggio, tällä kertaa vuosikertaa 2009. Viinin annettiin hengitellä pullossa ilman korkkia n. tunnin puolentoista ajan.

Väriltään viini on hieman läpinäkyvän granaatinpunainen.

Tuoksu on mehevä ja kypsänpuoleinen: viini tarjoaa viikunaa, kypsää kirsikkaa, hentoa nahkaisuutta, aavistuksen kukkeata parfyymisuutta ja kevyen kaakaoista tammea. Yleisesti tuoksu on samoilla linjoilla edellisen vuosikerran kanssa, mutta yleisvaikutelma on selvästi kypsempi ja mehevämpi – koko kesän 2009 jatkunut kuuma kausi Euroopassa vaikuttaa jättäneen jälkensä myös tähän viiniin.

Maultaan viini on kuitenkin perinteisen kuiva ja hapokas Sangiovese, joskin jonkin verran sulkeutuneen oloinen: aromikas maku tuo kielelle hapankirsikkaa, kevyttä tammea ja hieman aromaattista kukkeutta, mutta jotenkin vaimean oloisesti, aivan kuin viinin aistisi etäältä. Kokonaisuudeltaan viini on kuitenkin aikaisempien kokemusteni mukaisesti tälläkin kertaa nuorekas ja miellyttävän raikas, sekä varsin hillitty tanniineiltaan.

Jälkimaku on keskimaun tavoin kuiva, mutta kirsikkaisen hedelmäiset vivahteet taittuvat nopeasti bitterisiksi, yrttisiksi ja kevyen tammisen mausteisiksi aromeiksi. Lopuksi kohtalainen (13,5%) alkoholi jää lämmittämään hetkeksi suun takaosia.

Yleisesti Villa Cafaggion 2009 jatkaa totuttuun tyyliin, tarjoten perinteisiä, joskin melko nuorekkaita Sangiovesen aromeja. Vaikka tuoksu lupaili mehevämpää tavaraa, maultaan viini oli varsin perinteisen kuiva ja tasapainoinen, mutta edelliseen vuosikertaan verraten hieman vaisun ja ohkaisen oloinen – viini saattaa olla tällä hetkellä vähemmän ilmaisuvoimaisessa kunnossa, tai viinille olisi tehnyt pidempi hengittely, vaikkapa ihan karahvissakin, hyvää.

Tällä hetkellä viini on vielä varsin nuorekas ja hieman turhankin primäärinen, mutta rakenne kuitenkin lupaa hyvää keskipitkää kypsyttelyä ajatellen; suosittelenkin siis ostamaan tämän viinin mielummin kaappiin kypsymään hieman vanhemmaksi kuin suoraan pöytään iskettäväksi. Saamalla enemmän kehittyneempiä aromeja viinin taustalta pinnalle, tulee kokonaisuudesta ehdottomasti mielenkiintoisempi ja enemmän rahan arvoinen. Nykyisellään viini on ihan maukas ja miellyttävä, mutta kenties hieman alisuorittaja hintaluokkaansa nähden.

Lyhyesti: Perinteisen kuiva, hapankirsikkainen ja hapokas, mutta myös melko nuorekas Sangiovese Chiantin perinteisimmiltä kukkuloilta.

Arvio: Hyvä – varsin maukas ja tasapainoinen esitys, mutta viinin keskimaussa hieman vaisuksi jäänyt ilmaisuvoima rokotti hieman pisteitä – todennäköisesti ominaisuus, jonka saa korjattua lisäkypsyttelyllä tai pidemmällä hengittelyajalla karahvissa.

Hinnan (19,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Candialle Chianti Classico La Misse 2009

Candialle Chianti Classico La Misse 2009

• Valmistaja: Candialle
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Chianti Classico
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Chianti, Chianti Classico
• Rypäleet: Sangiovese (90%), Merlot (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8e / 12cl (Marraskuu 2012, Viiniravintola Latva)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wineboxwarehouse

Ensimmäistä kertaa kesällä 2011 Latvassa käydessäni tuli kokeiltua suomalaisviinintekijä Jarkko Peräsen luotsaaman Candiallen Chianti Classico La Misseä – ja suositeltu viini oli kuin nappiosuma. Candiallen sivujen perusteella Peränen näyttää suosivan melko tammisia viinejä – neljästä viinistä kolme kypsytetään 1½ - 2 vuoden ajan pienissä ranskalaistynnyreissä. Sen sijaan La Misse on talon tuotannosta se neljäs, joka ei saa samanlaista tammikäsittelyä: viinistä vain puolet kypsyy tammessa, vuoden ajan, ja puolet kypsyy saman ajan suurissa sementtisammioissa. Tämä sekä talon että myös koko alueen tyylistä hieman poikkeava valmistusprosessi selitettiinkin minulle heti sen jälkeen, kun kommentoin baarityöntekijälle minulle kaadetun maistiaisen olevan ihastuttavan puhdaspiirteinen Chianti Classicoksi: viinissä on selvä Sangiovesen hapankirsikkainen puraisu ilman sen mukana yleensä tulevaa tammista syleilyä.

Tämän kerran jälkeen La Misse on tullut otettua monesti uudelleen Latvassa käydessäni. Kertana eräänä mukanani oli myöskin muistiinpanovälineet, joten saatoin raapustella tarkempiakin havaintoja viinistä.

Väriltään viini on kauniisti läpikuultavan rubiininpunainen ja reunoiltaan paljon hailakamman punerva.

Tuoksu on todella kirsikkainen ja puhdaspiirteinen. Seassa on kevyttä maataloisuutta, hillittyä nahkaa, Sangiovesen mausteisuutta ja aavistus marjahilloa. Taustalla häilyy kevyt tumman suklainen tammen juonne, mutta se on hyvin integroitunut osaksi kokonaisuutta.

Maku on ihastuttavan puhdaspiirteinen, hapokas ja varsin fokusoitunut. Maku on Classicoiden tapaan kuiva, hapankirsikkainen ja tuoreen punaisen marjainen, mutta seassa on myös hieman kypsempää kirsikkaisuutta. Lisäksi viinistä löytyy myös sopivasti mausteisuutta, mineraalia, alkoholin (14%) tuomaa tulisuutta ja kevyt, integroitunut tammen suklainen vivahde. Raikkaan hapokkuuden tuomaa raamikkuutta korostavat varsin terhakat ja kevyesti suuta kuivaavat tanniinit. Kokonaisuutena La Misse on hieman simppeli ja menee höntyilemättä suoraan asiaan, mutta näin freesissä, vivahteikkaassa ja klassisen Classicossa viinissä tämä vain yksinkertaisesti toimii: La Misse on varsin mainio Chianti Classico varustettuna idealla ja tarkoituksella.

Viipyilevä jälkimaku on rehevä, napakan hapokas, runsaan mausteinen ja mineraalinen sekä kevyen kirsikkasuklainen. Suuhun jää niin kevyesti suuta kuivaavia tanniineja kuin suunkostuttavaa hapokkuutta.

Yleisesti La Misse on todella mainio baari-CC: näin freesi ja riittävän mutkaton viini toimii todella mainiosti juuri sellaisenaan ilman sen kummempia krumeluureja kumppaninaan, eikä kerjää tuhtia ateriaa kylkeensä kesyttämään runsaimpia särmiään – toisin kuin kovin monet tiukat ja rotevat Classicot. La Missestä kyllä löytyy varsin riittävästi myös runkoa ja hedelmää tuhdimpiakin aterioita ajatellen, mutta omaan makuuni tämä viini vaikuttaa edelleen toimivan parhaiten siinä samassa roolissa missä sen ensi kertaa tapasin puolisentoista vuotta sitten: jutustelun lomassa sellaisenaan siemailtavana lasillisena. Mainio esitys suomalaisesta viiniosaamisesta; hatunnosto Jarkolle!

Lyhyesti: Miellyttävän puhdaspiirteinen, napakka, aromikas ja kuitenkin suoraviivaisen huoleton Chianti Classico.

Arvio: Erittäin hyvä – kuten Antinorin Pèppoli, tämänkin Chianti Classicon eduksi kääntyy sen huolettomuus, suoraviivaisuus ja freesiys. Laadukas Sangiovese arkiseen nautiskeluun, ei hartaaseen hifistelyyn.

Hinnan (8e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen, suositteluni!

Poggio Gagliardo Malemacchie Riserva 2009

Poggio Gagliardo Malemacchie Riserva 2009

• Valmistaja: Fattoria Poggio Gagliardo
• Tyyppi: Punaviini, DOC Montescudaio Rosso
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Pisa, Montescudaio
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 18,50e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
• Hinta nyt: 18,65e (Tammikuu 2013, viinitkotiin.com)

kuva: viinitkotiin

Montescudaio on pieni, muinainen toscanalaiskylä, jossa valmistetaan viiniä niin paikallisista (Sangiovese, Verdicchio, Vermentino) kuin kansainvälisistäkin lajikkeista (Cabernet Sauvignon, Chardonnay, Merlot, Sauvignon Blanc). Akateemisen viiniseuran Italia-illassa esitelty Malemacchie on Riserva-tasoinen (vähintään 24 kuukautta kypsytetty) 100% Sangiovese.

Väriltään viini on syvän kirsikanpunainen, taittuen reunoilta hieman vaaleammaksi ja rusehtavammaksi.

Tuoksu on hyvin mehevä ja lempeä: kypsää, lähes hillomaista kirsikkaisuutta, hentoa maustekaappia sekä yllättävästi hieman jugurttia (?!).

Maku on makeahkon kirsikkainen, pippurinen, rehevän hedelmäinen, runsaasta mausteisuudestaan ja kohtuullisesta hapokkuudestaan huolimatta melko pehmeä ja varsin hillityn tanniininen. Viini on kypsytetty lähinnä valtavissa tammisammioissa, minkä seurauksena viini ei ilahduttavasti maistu juurikaan tammelta pitkästä kypsytysajastaan huolimatta.

Korkeintaan keskipitkä jälkimaku on mausteinen ja kirsikkainen sekä hieman valjun ja onton oloinen.

Yleisesti Malemacchie jää vähän vaisuksi esitykseksi. Tyyliltään se on perus-toscanalaista hieman kosiskelevampi ja helpostilähestyttävämpi, minkä lisäksi se kyllä jää selvästi kahden edellisen Sangiovesen (Il Molino di Grace Chianti Classico ja Gratius) varjoon. Melko mutkaton ja simppeli Toscanan punainen, joka ei ole Riserva-merkinnästään huolimatta mitenkään hintansa väärti. Tyyliltään viini on lähempänä Alkon kympin viiniä.

Lyhyesti: Helppo, pehmeä ja tyylillisesti hieman vaatimaton Sangiovese Toscanan tuntemattomammilta viiniseuduilta.

Arvio: OK – melko harmiton lipittely-Sangiovese. Maistuu ihan hyvältä ja balanssikin on ihan kunnossa, mutta ei onnistu säväyttämään oikein millään akselilla.

Hinnan (18,65e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Il Molino di Grace Gratius 2005

Il Molino di Grace Gratius 2005

• Valmistaja: Il Molino di Grace
• Tyyppi: Punaviini, IGT Toscana
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Chianti
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 28,91e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
• Hinta nyt: 29,14e (Tammikuu 2013, viinitkotiin.com)

kuva: viinitkotiin

Vuodesta 1994 asti pyörineen Il Molino di Gracen IGT Toscana, massiiviseen pulloon pakattu Gratius, on melko erikoinen tapaus; viiniä markkinoidaan yleensä ns. Supertoscanalaisena, mutta nämä Supertoscanalaiset ovat yleensä Sangiovese-viinejä, joihin on käytetty enemmän kansainvälisiä lajikkeita (yleensä Cabernet Sauvignonia) mitä DOCG-laki sallii. Sen sijaan tämä viini on luomuna tehty yhden tarhan 55-vuotiaista köynnöksistä tehty 100% Sangiovese. Tämän vuoksi viini olisi nykyään helposti luokiteltavissa DOCG Chiantiksi, mutta IGT Toscana -viinien nauttiman poikkeuksellisen suosion vuoksi voi olla kannattavampaa luokitella viini IGT-luokituksen alle kuin tiukempaan, mutta lähinnä perusviineille tarkoitettuun DOCG Chianti -luokituksen alle.

Väriltään viini on tumman granaattinen ja syvä, mutta väri kepenee ja ohentuu merkittävästi reunoilta.

Tuoksu on muhkea ja persoonallinen; hedelmäisyys on makeata, mutta silti enemmän tuoretta kuin makeankypsää, seassa on myös hentoa nahkaa, märkää puuta, tupakanpuruja, orvokkia ja kevyen suklaista tammea.

Maku on kuiva, syvä ja moniulotteinen. Alussa tuntuu vivahdus pehmeänmakeata kirsikkaa, mikä taittuu pian selvästi voimakkaampaan, kuivempaan, lihaisampaan ja hennon bitteriseen hedelmään. Seassa on myös maata, kevyttä savua, pippurista mausteisuutta ja hillitysti tumman suklaista tammea sekä purutuntumaa tuovia pölyisiä tanniineja. Kokonaisuus on rakenteeseen nähden mainion hapokas ja tasapainoinen. Runsas hedelmäisyys on hieman uuden maailman malliin hyvin framilla, mutta kiitos kuivan, tuoreen hedelmän ja tiukan rakenteen, viini on selvästi kyllä italialainen. Silti tyylillisesti Gratius on kyllä ehdottomasti lähempänä IGT Toscana-, kuin DOCG Chianti -viinejä, vaikka rypälesekoitus onkin periaatteessa sama kuin Chianteissa. Lisäksi viini jaksoi kehittyä mallikkaasti koko illan ajan ja oli lopuksi neljän tunnin jälkeen tuonut selvästi kypsempää hedelmäisyyttä esiin hellittämättä juurikaan napakasta otteestaan – lisäksi tammi onnistui pysymään riittävän taustalla koko viinin kehityskaaren ajan.

Jälkimaultaan viini on pitkähkö ja pippurisen mausteinen. Hento tanniininen bitterisyys jää kielelle pitkäksi aikaa tanniinien kuivattaessa voimakkaasti suuta.

Gratius on varsin mallikas esitys IGT Toscanaksi; viinissä on selvästi iän ja vanhojen köynnösten tuomaa syvyyttä, puhdasta ja tiukkaa Sangiovesen hedelmää jota ei ole kuristettu kuoliaaksi liialla tammella ja ihastuttavan ryhdikästä raamikkuutta. Parin tunnin dekantoinnilla viini on varsin maukas, salonkikelpoinen laatu-Toscanalainen, mutta runkoa ja hedelmää riittää helposti vielä useiden vuosien lisäkypsyttelyyn. Suosittelenkin odottamaan viinin 10-vuotispäivää aivan rauhassa – lisäksi dekantoidessa myös suositus varovaisuuteen: viini oli jo nyt onnistunut keräämään varsin kiitettävän sakkakakun pullon pohjalle.

Lyhyesti: Hyvin ryhdikäs ja puhdaspiirteinen IGT Toscana 100% Sangiovesesta. Tuhti ja mallikas viini, josta löytyy hedelmää, syvyyttä, runkoa ja tasapainoa varsin kilpailukykyiseen hintaan.

Arvio: Tyylikäs – vihdoinkin mallikas IGT Toscana, jossa selvästi näkyy perinteinen, Toscanalainen Chianti-tausta; viinin tähtäimessä ei ole uuden maailman tyyliin mahdollisimman suuri, kypsä ja täyteläinen hedelmä, vaan runsaaseen ilmaisuun yhdistetty (ja jopa jonkin verran ikää kaipaava) rakenne, runko ja balanssi, josta niin monet Toscanan DOCG-luokitellut huippuviinit juuri ovat tunnettuja.

Hinnan (29,14e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Il Molino di Grace Chianti Classico 2008

Il Molino di Grace Chianti Classico 2008

• Valmistaja: Il Molino di Grace
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Chianti Classico
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Chianti, Chianti Classico
• Rypäleet: Sangiovese (100%),
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 18,50e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wine.com

Näköjään tässä vajaan parin kuukauden aikana meille Akateemisen viiniseuran Italia-illassa esitelty luomu-Chianti Classico on ottanut ja poistunut viinitkotiin.comin valikoimista. Sääli sinänsä, sillä omaan makuuni tämä taisi olla tilaisuudessa esitellyistä viineistä se ostamisen arvoisin.

Väriltään viini on aavistuksen verran mahonginruskeaan taittuvan kirsikanpunainen ja tyylille uskollisesti puolinäkyvä.

Tuoksu on viileä ja rauhallinen; lasista kohoaa sieraimiini Sangiovesen kirsikkaisuutta, savuista maaperää ja hillittyä tammea seetripuisena tai kevyen savuisena, sikarilaatikkoisena aromina.

Kepeä tuoksu ei anna odottaa hyvin napakkaa, intensiivistä ja varsin nuorekasta makua. Kielellä pyörii punaisia, kypsiä marjoja, hentoa savuisuutta, aromikkaita mausteita, seetristä puisevuutta sekä kevyttä suklaata ja vaniljaa taustalta. Suutuntuma on voimakas mutta silti miellyttävän kevyt ja ryhdikkään hapokas. Ainoastaan tanniinisuus jää melko vaatimattoman tuntuiseksi särmikkääseen suutuntumaan nähden.

Jälkimaku on hapokkaan ja kirpeän Morello-kirsikkainen, lämpimän mausteinen, puinen ja varsin pitkä. Yleisvaikutelma on varsin positiivinen ja tyylipuhdas; hyvä hapokkuus nostaa vettä kielelle ja jättää kevyesti suuta supistavan tunteen.

Il Molino di Gracen CC on todella mainio punaviini; hieman keskimääräistä simppelimpi ja kevyempi tyylinsä edustaja, mutta silti varsin tasapainoinen ja maukkaan aromikas esitys. Viini ei jäänyt viinitkotiin.comin hinnalla juurikaan jälkeen Alkon vastaavista, joten pieni sääli, että viini vaikuttaa valikoimista poistuneen.

Lyhyesti: Kevyehkön puoleinen, hapokas ja varsin nuorekas Chianti Classico, jossa osa-alueet puhaltavat hyvin yhteen hiileen. Klassinen toscanan punainen, jonka voi laittaa vuodeksi pariksi syrjään rauhoittamaan hapokkuutta ja keräämään hieman syvyyttä aromipalettiinsa.

Arvio: Tyylikäs – viini ei tuo tyylillisesti mitään uutta tai mielenkiintoista kentälle, mutta on silti sen verran tyylipuhdas tapaus, että sitä nauttii varsin mielellään. Luotettava valinta "talon viiniksi."

Hinnan (18,50e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Poggio Antico Brunello di Montalcino 2004

Poggio Antico Brunello di Montalcino 2004

• Valmistaja: Poggio Antico
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Brunello di Montalcino
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Siena, Montalcino
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 49,00e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 49,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: wine-searcher

Jos niiltä kuuluisilta "kansan syviltä riveiltä" kysyttäisiin Italian punaviinien kuningasta, vastaus olisi melko todennäköisesti Amarone. Mutta jos todelliselta Italian punaviinien fanilta kysyttäisiin, vastauksena olisi todennäköisimmin joku kolmesta suuresta B:stä: Barolo, Barbaresco tai Brunello. Näistä kolmesta keskitymme tässä arvostelussa viimeiseen – tilausvalikoimasta löytyvään Poggio Anticon perus-Brunelloon.

Väriltään viini on paksuhkon syvänpunainen, taittuen reunoilta hennosti poltettuun tiilenruskeaan.

Tuoksu on kevyehkö ja – tässä tapauksessa suon itselleni ensimmäisen kerran luvan käyttää seuraavaa ilmaisua – varsin kaunistuoksuinen. Englanninkielinen sana "fragrant" lienee lähimpänä hakemaani ilmaisua. Tuoksussa on vanhaksi käynyttä hapankirsikkaa, hentoa satulaa, lakritsia ja kevyttä, mutta yllättävänkin selkeäpiirteistä marsipaania.

Viinin käytännössä rutikuiva maku on tietyllä tapaa helppo, mutta varsin syvä ja maukas. Kokonaisuus on todella hapankirsikkainen, nahkainen, jopa hikinen, ja pölyisen maamainen. Yleisvaikutelma on ei ole mitenkään ronski ja päällekäyvä, vaan varsin hienovarainen ja hillitty. Tammi on käynyt melko heikoksi iän kanssa ja maistuu kuivan puisevasti hentona sivujuonteena. Rakenne on varsin hapokas ja edelleen melko tanniininen. Yleisesti viini on varsin hyvässä tikissä ja se on kerännyt mukavasti monipuolisuutta iän kanssa. Lisää moniuloitteisuutta voi olla luvassa, mutta tuskin kovinkaan paljoa – viini on nyt varsin mainiosti lähestyttävissä.

Jälkimaku on kypsän hapankirsikkainen, nahkainen, kuivatun yrttinen, hedelmältään mukavan puhdaspiirteinen ja ennen kaikkea pitkä. Aromikas, klassisen toscanalainen jälkivaikutelma jää viipyilemään kielelle pitkäksi aikaa.

Brunelloksi Poggio Anticon viini ei ole mitenkään erityisen suuri tai massiivinen, vaan yllättävänkin lempeä ja rauhallinen. Viinissä on vielä hyvin jäljellä voimakasta runkoa, mutta mikään viinissä ei ole päällekäyvää, vaan se pyörii suussa melko tasaisesti ja elegantisti, ottamatta niskalenkkiä tai lyömättä turpaan. Mitenkään ihmeellinen, tajunnanräjäyttävä kokemus tämä viini ei ole, mutta siinä on tarpeeksi syvyyttä ja mielenkiintoa, että se parissa voi hyvin istua meditoimassa ja ihmettelemässä maailmaa. Tosin viini on kyllä myös vallan erinomainen valinta runsaammalle, ajalla ja sydämellä tehdylle aterialle. Viinin hinta olisi hieman turhan kova, jos viini olisi reilusti nuorempi ja tuoreempi, mutta näin 8 vuoden ikäisenä voitaneen laskea hinnan sisältävän myös kypsyttelyyn kulutetun ajan.

Lyhyesti: Sopivasti kehittynyt ja miellyttävästi rauhoittunut, hieman kevyemmänpuoleinen ja varsin helpostilähestyttävä, vivahteikas Brunello.

Arvio: Erinomainen – kaikin puolin mainio Sangiovese, jota voi kaikessa rauhassa kypsytellä vielä vuosia, mutta joka rupeaa olemaan nyt varsin mainiossa kunnossa. Viinissä tuntuu olevan kaikki palaset kohdallaan.

Hinnan (49,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Moris Morellino di Scansano Riserva 1999

Moris Farms Morellino di Scansano Riserva 1999

• Valmistaja: Moris Farms
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Morellino di Scansano
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Grosseto, Scansano
• Rypäleet: Sangiovese (90%), muita (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 25,00e (Toukokuu 2012, Enoteca la Bottegaccia, Bardolino, Italia)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: moris

Toukokuisella Italian-reissullamme tuli tarkastettua viiniliike jos toinenkin. Useimmat olivat varsin siistiksi puleerattuja, tyylikkäitä viiniliikkeitä, mutta Bardolinon etelälaidalta löytyvä la Bottegaccia jäi mieleen melko toisenlaisella olemuksellaan: liike on pieni ja hämäränpuoleinen ja "loukko" kuvaa sitä melko osuvasti. Liikkeen edessä on valtava viinitynnyri pystyssä ja se näyttää toimittavan pöydän virkaa liikkeen omistajalle ja hänen ystävilleen, sillä joka kerta kun kävelimme liikkeen ohitse, omistaja ja hänen kaveri tai pari olivat vaihtamassa päivän kuulumisia tynnyrin ääressä. Kaikkien keskellä oli, tottakai, lasit täynnä viiniä sekä joku liikkeen hyllyltä napattu pullo.

Viimeisinä päivinä ennen lähtöä oli pakko uskaltautua hämärän liikkeen sisälle, vaikkei se ulkoata päin vakuuttavalta näyttänytkään. Noh, paljastuikin, että myymälä oli täynnä pääasiassa Italialaisia harvinaisuuksia ja erikoisempia viinejä. Muutamien pullojen hinnat olivat alta parin kympin, mutta lähes joka hyllyllä viinien hintataso lähti neljän- viidenkympin korvilta. Specialità-hyllyltä löytyi pieniä eriä hieman vanhempia viinejä, jotka olivat lähes kaikki lomabudjettini ulottumattomissa. Niiden keskellä seisoi kuitenkin yksi pullo selvästi muita edullisempana: Moris Farmsin Morellino Riserva viime vuosituhannen puolelta. Kun hetken pohdinnan jälkeen nappasin viinin mukaan hyllyltä, kadulta kassan taakse siirtynyt omistaja puhkesi spontaaneihin kehuihin ja selitti murretulla englannilla viinin olevan mm. "a grande wine", "an excellente wine maker" ja "a superbe choice." Myyntipuhetta vai aidon viininystävän intoa? Vaikea sanoa.

Totta puhuen viini epäilytti. Vähäisten kokemusteni (nolla) perusteella Morellinoista oli hyvin mahdotonta sanoa oliko ostokseni huippuostos, vai aikoja sitten huippunsa ohittanut vanhus. Tiesin Morellinoista vain sen, mitä olin aikaisemmin lukenut; tämän Toscanan uusimman DOCG-tasoisen alueen viinit edustavat Toscanalle tyypillistä Sangiovese-tyyliä, mutta alue sijaitsee etelämpänä kuin Toscanan muut, selvästi tunnetummat alueet. Parhaille Sangioveseille 13 vuotta ei ole vielä aika eikä mikään, kun taas simppelit perus-Sangioveset ehtivät haipua ja kuolla monta kertaa tuossa ajassa. Hauska myyjä ja etiketin "Riserva" loivat kuitenkin uskoa, joten ladoin eurot tiskiin ja poistuin myymälästä yhtä tuliaista rikkaampana.

Suomessa kuitenkin takaraivossani jäyti epäusko viinin kuntoon, joten halusin päästä mahdollisimman nopeasti testaamaan missä kunnossa viini on. Ajattelin kuitenkin viinin sopivan kuitenkin parhaiten tilanteeseen, jossa mahdollisimman moni osaisi arvostaa sitä, jos se sattuisi olemaan hyvässä kunnossa. Siksi viini korkattiinkin duuniporukkamme ruoka-ja-viini-iltamissa. Viini oli nostettu jo aamulla pystyyn jotta mahdollinen – eli todennäköinen – sakka ehtisi laskeutua pullon pohjalle. 12 tuntia myöhemmin viinin hieman toisesta päästä kutistunut mutta muuten hyväkuntoinen ja kiinteä korkki tapeltiin ulos ja viini kaadettiin erittäin varovaisesti karahviin. Missään vaiheessa sakkahiutaleita ei tullut pullosta, mutta viinin loppuvaiheessa viini rupesi olemaan selvästi sakeampaa, joten loput kaadettiin ylimääräiseen lasiin ihmeteltäväksi, jossa viini paljastui olevan täysin läpinäkymättömän utuista. Onneksi karahvissa makoileva viini oli sentään täysin toisennäköistä. Sitten paahtopaistia lautaselle ja maistamaan!

Väri on hennosti samea, mutta yleisesti poltetun tiilen sävyisen tumman punaruskea ja selvästi iän kanssa ohentunut.

Lasista nousee todella upea, huumaava tuoksu, jossa on vanhaksi käynyttä, kypsää kirsikkaa, todella – todella – voimakasta nahkaa, hurmaavaa kukkaisuutta, selvää puista lyijykynää sekä yleistä viinin vanhuutta, jota on niin vaikea saada puretuksi sanamuotoon. Viini huokuu upeata aromikkuutta ja arvokkuutta. Kyseessä on todellinen nenäorgasmi; en ole varma onko vastaani tullut yhtä upean tuoksuista Sangiovesea – tai edes punaviiniä – koskaan. Kaikki osanottajat tuntuivat mielummin vain nuuhkivan viiniä kuin siirtyvän sen kimppuun.

Lähes rutikuiva maku on todella suuren viinin – myyjän "a grande wine" ei tainnut olla aivan tuulesta temmattu – mutta iän myötä upeasti keventynyt ja rauhoittunut. Kielellä pyörii valtavasti aromeja: uutta nahkatakkia, hapankirsikoita, maustepippuria, lyijykynää, hentoa maalaisuutta, Toscanan paahtavaa aurinkoa ja paahdettua maata. Suutuntuma on tuntuvan, mutta silti lempeän hapokas; tanniineja on paljon, mutta ne ovat erittäin rauhallisia. Ryhtiä ja puhtia löytyy, mutta viini ei tartu ja pakota, vaan menee maistajan ehdoilla.

Jälkimaku on vivahteikas, nahkainen ja upean mausteinen. Kielelle jää pitkäksi aikaa upea, harmoninen ja värisyttävä jälkivaikutelma.

Viini on varsinainen kokemus ja ainakin omasta mielestäni illan paras viini – vaikka omani olikin. Kun tätä oli lasissa, ei edes tehnyt mieli koskea paahtopaistiin – se olisi vain tullut viinin upeuden tielle. Tämä on sellainen viini, jonka pariin palaa vaikka minkälaisen kokemuksen jälkeen eikä varmasti voi tulla pettymään. Todella upea ja harmoninen kokonaisuus, jonka on täytynyt olla melkoisen ronski nuoruudessaan, mutta joka oli nyt ihailtavasti rauhoittunut ja tasoittunut – viiniä nuuhkiessa ja maistellessa mieleen nousee pelkkiä superlatiiveja. Huoleni liiasta iästä oli kyllä melko aiheeton, sillä tämän kokemuksen perusteella viinillä on vielä helposti vuosi jos toinenkin edessään – tosin en ole varma tuleeko viini enää tästä kehittymään. Joka tapauksessa, ehdottomasti yksi parhaista viiniostoksista, mitä olen koskaan tehnyt.

Lyhyesti: Todella upeasti kehittynyt, harmoninen ja vaikuttava, nahkatakkiin kääriytynyt Sangiovese-vanhus.

Arvio: Täydellinen – viinin upeus tuli täysin puun takaa. En olisi uskonut neljännessatasella irtoavan tällaista taideteosta – etenkin kun viinin uusimman vuosikerran hinta näyttää pyörivän reilun 20 euron korvilla. Tästä pullosta löytyi kaikkea sitä, mitä hyvältä Sangioveselta odotan.

Hinnan (25,00e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA HETI.

Borgo Salcetino Chianti Classico Lucarello 2008

Borgo Salcetino Chianti Classico Lucarello Riserva 2008

• Valmistaja: Aziende Agricole Livon, Borgo Salcetino
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Chianti Classico
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Chianti, Chianti Classico
• Rypäleet: Sangiovese (95%), Canaiolo (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 19,99e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 19,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Yksi kiinnostavimmista Alkon perusvalikoiman viineistä, joita oli tarjolla Interbrandsin lokakuisilla tuotemessuilla, oli Borgo Salcetinon Chianti Classico Riserva. Tämä johtui yhdestä, varsin yksinkertaisesta syystä: pidän erittäin paljon Toscanalaisista Sangioveseista, eikä Borgo Salcetino ollut koskaan aiemmin tullut vastaan muuten kuin mielenkiintoisena etikettinä Alkon hyllyillä. Joten olihan sitä pakko päästä maistamaan mistä on kysymys – viini on kuitenkin selvästi Alkon CC-osaston hinnakkaammasta päästä.

Väriltään viini on melko läpinäkyvä ja reunoille asti tasaisen mustanpuhuvan rubiininpunainen.

Tuoksu on varsin valloittava; siinä on tunnistettavissa selvästi perinteisen Chianti Classicon rustiikkisuutta. Yleisilme on sopivan likainen ja pölyinen, hennosti talliseen taittuva, paahtuneen kirsikkainen, kevyesti savuisen tamminen ja etäisen nahkainen. Seassa on myös jokin hieman kuminen aromi, joka kuitenkin pysyy onneksi hyvin taustalla eikä pääse häiritsemään.

Maku on varsin kuiva ja rehevä, muttei mitenkään erityisen iso, vaan jossain täyteläisen ja keskitäyteläisen välimaastossa. Suutuntuma on hapokkuudessaan varsin pirteä, mutta kokonaisuus on yllättävänkin pehmeä ja ystävällinen ryhdikkäästä hapokkuudestaan huolimatta. Aromipuolella on kypsää Sangiovesen hapankirsikkaa, tuntuvaa paahteista mausteisuutta ja kevyttä likaisuutta nahkaisella alavireellä. Viini on melko tanniininen, muttei niiden osalta erityisen hyökkäävä tai aggressiivinen, vaan tasapainoinen ja napakka.

Jälkimaku on hetken aikaa aavistuksen lämmin, mikä on varsinaisesti ainoa kerta kun varsin kohtuullinen (13%) alkoholi pääsee tulemaan läpi. Aromipuolelta löytyy kuivaa hapankirsikkaa, punaisia marjoja, makeata mausteisuutta ja yleistä vivahteikkuutta. Jälkimaku ei kuitenkaan pärjää keskimaun syvyydelle, vaan jää sen rinnalla hieman ohuemman oloiseksi.

Kokonaisuus on oikein hyvä, klassinen Toscanalainen. Tasapaino on juuri kohdallaan; mikään viinin osa-alue ei tunnu liialliselta tai dominoivalta, mutta mikään ei jää huomiottakaan (paitsi jälkimaku, mutta sekin johtuu vain lähinnä upeasta ja runsaasta keskimausta.) Viini on vielä varsin nuori, mutta kuitenkin melko helposti lähestyttävissä kunhan sen vain antaa hengittää riittävän kauan. Viini on yleisesti melko helppo, mutta ei mitenkään samalla tavalla kuten esimerkiksi chileläinen punaviini on helppo, vaan lähinnä siksi, että viini on niin maukas ja rehellinen. Viinistä löytyy juuri sitä tavaraa, jota kunnolliselta Toscanan Sangioveselta odotan. Nyt varsin hyvin lähestyttävissä, mutta kestävyyttä löytyy varmasti n. 8-10 vuoteen vuosikerrasta.

Lyhyesti: Hyvin tehty, tasapainoinen ja ennen kaikkea ihastuttavan perinteinen Chianti Classico. Varma valinta Toscanan auringon ystäville niin monipuoliseksi ruokaviiniksi kuin hurmaavaksi nautiskeluviiniksikin.

Arvio: Tyylikäs – CC Lucarello Riserva on suuri esitys olematta iso. Se ei pelaa massalla vaan kohtuudella, runsaudella ja tyylillä. Valloittava yhdistelmä maataloa ja eleganssia.

Hinnan (19,97e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Pietra del Diavolo 2008

Pietra del Diavolo Vino Nobile di Montepulciano 2008

• Valmistaja: Tenuta il Faggeto
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Vino Nobile di Montepulciano
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Siena, Montepulciano
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 17,86e (Joulukuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 12,79 poistuessaan)

Tässä syksyn käydessä pistimme taloudessamme tulille vanhan perinteisen pasta bolognesen, joka perinteiseen tyyliin saa aromia punaviinistä. Aidon lopputuloksen saamiseksi viinin on oltava, tottakai, italialaista, ja koska tällä kertaa haluttiin sitä makua kunnolla, ei kysymykseen käynyt halpa punainen perusitaliano. Siispä kaapissa vuoden päivät makoillut pullo Montepulcianoa esiin ja desi pari kastikkeeseen! Loput sitten karahviin, jossa viini voi makoilla reilut pari tuntia kastikkeen hautuessa.

Viini on väriltään reunoille asti hyvin tummanpuhuvan kirsikanpunainen, vain hieman läpinäkyvä. Tuoksu on varsin muheva ja voimakkaanpuoleinen, kypsän kirsikkainen sekä melko ronski. Seasta löytyy kevyttä multaista ja paahtunutta maaperää ja rustiikkisia maaseudun aromeita. Tammi tulee läpi hyvin kevyesti, lähinnä puisena mausteisuutena. Maistamatta varsin mukava ensivaikutelma.

Aivan ensiksi viini tuo maussa hyvinkin tiukkaa ja nuorekasta mutta kypsänmakeata kirsikkaa melko täyteläisessä muodossa. Sitten mukaan saapuu hyvinkin napakka hapokkuus, joka keventää ja ohentaa melko paksua rakennetta. Mukana on paljon nahkaa ja mausteita, hapankirsikkaa, kevyttä sienimäisyyttä, mineraalia ja aavistus puuta. Tanniininen ote on hyvin tuntuva ja terhakka. Pietra del Diavolo ei ole erityisen hedelmävetoisen iso tai täyteläinen alkuvaikutelmastaan huolimatta, vaan varsin voimakkaan intensiivinen ja jopa robusti toscanalainen. Reilun neljän tunnin odottelun jälkeen viini on selvästi pehmeämpi, jopa silkkisen oloinen, suklaisempi ja suutuntumaltaan täyteläisempi, kirsikka on myös enemmän framilla.

Jälkimaku on pitkähkö, aavistuksen lämmin, kuivan marjainen, voimakkaan mineraalinen, vaniljainen ja yrttinen. Ilman ruokaa tanniinit kiristävät jonkin verran suun limakalvoja.

Kokonaisuutena Pietra del Diavolo on syvä, aromikas ja vaikuttava. Muutaman kevyemmän Vino Nobilen jälkeen viini tulee intensiivisyytensä kanssa varsin puun takaa. Aromiensa puolesta viini muistuttaa rustiikkisen pään Chianti Classicoa, mutta rakennetta löytyy kuin nuoresta Brunellosta. Ehkä Montalcino vastaan Montepulciano -vastakkainasettelu ei olekaan täysin tuulesta temmattu? Tämä nimittäin pistää varsin hyvin kampoihin edukkaille Brunelloille, jotka nekin yleensä pyörivät selvästi korkeammissa hintaluokissa.

Pietra del Diavolo on todella jäntevä ja tasapainoinen esitys Montepulcianosta – sieltä intensiivisemmästä päästä. Varsin loistava ruokaviini, mutta nuorekkaassa nykykunnossaan ei varsinainen nautiskeluviini sellaisenaan nautittavaksi. Sen sijaan tiukka, hapokas ja tanniininen rakenne takaa, että viini on hyvin lupaava kypsyttelyyn. Tarjoaa mielestäni tietynlaisella rehellisyydellään ja maalaisella otteellaan paljon enemmän vastinetta rahoille kuin monet monopolimme Chianti Classicot.

Hyvittaa tosin, miten viinillä on käytännössä sama nimi kuin saksalaisella Devil's Rockilla.

Lyhyesti: Kevyen rustiikkinen, voimakas ja tasapainoinen Toscanan Sangiovese täynnä nuoruuden vimmaa ja voimaa. Ruoan kumppaniksi usean tunnin dekantoinnilla tai 5-10 vuodeksi kaappiin.

Arvio: Erinomainen – nimestään ("ylimystön viini") huolimatta viini ei ole hienostunut, vaan toimii lähinnä pakettiauton hienovaraisuudella. Kyseessä on maalaisella tavalla koruton, mutta varsin toimiva ja monipuolinen pakettiauto. Luotettava työjuhta. Voisin jopa poiketa normaalista käytännöstäni ja ostaa toisenkin pullollisen tätä – pidempään kypsyttelyyn.

Hinnan (17,83e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.