Luce 2008

Luce 2008

• Valmistaja: Tenuta Luce della Vite
• Tyyppi: Punaviini, IGT Toscana
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Siena, Montalcino
• Rypäleet: Merlot (55%), Sangiovese (45%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 84,90e (Lokakuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 85,30e (Maaliskuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: luce

Supertoscanalaiset ovat se Toscanan erikoisuus, jotka usein nostetaan esille, kun keskustelu siirtyy Toscanan viineissä pintaa syvemmälle, mutta yleensä niistä mainitaan lähinnä Tenuta San Guidon "ensimmäinen Supertoscanalainen", Sassicaia; Piero Antinorin Sangiovese-vetoinen Tignanello, joka nosti Supertoscanalaiset maailmankartalle, ja Cabernet-vetoinen Solaia; sekä Lodovico Antinorin Ornellaia (joka on nykyisin Frescobaldin viinisuvun omistuksessa). Muita runsaasti arvostettuja (ja usein myös melko korkealle hinnoiteltuja) Supertoscanalaisia löytyy, mutta ne usein jäävät näiden neljän suuren viinin varjoon.

Frescobaldi on Antinorin suvun ohella ehdottomasti Toscanan viinihistorian merkittävimpiä nimiä – molemmista suvuista löytyy merkintöjä viininvalmistuksesta aina 1300-luvulta. Nyt arvostelussa oleva Luce on Frescobaldin suvun vastaus Toscanassa 1900-luvun lopulla vallinneeseen supertoscanalais-mittelöön: vuonna 1995 Vittorio Frescobaldi ja yhdysvaltalainen viininvalmistaja Robert Mondavi päättivät ryhtyä tuottamaan Toscanassa omaa Supertoscanalaistaan. Tenuta Luce della Vite pystytettiin Montalcinon viinialueelle, joka on tunnettu yksinomaan Sangioveseistä valmistetuista viineistään – siksi ranskalaisen Merlot'n istuttaminen tälle kalliille ja arvostetulle alueelle on herättänyt hieman kulmakarvojen kohottelua. Talo toki tuottaa myös omaa Brunello di Montalcinoa, mutta Tenuta Lucen ykkösviini on viinitalon omaa nimeä kantava IGT-tasoinen viini, joka on valmistettu melko 50-50 Merlot-Sangiovese-blendistä. Constellation Brandsin ostettua Mondavin viini-imperiumin, osti Frescobaldi Tenuta Lucen kokonaan omistukseensa vuonna 2005.

Luce 2008 on valmistettu käyttämällä ja maseroimalla viiniä terästankeissa neljän viikon ajan. Tämän jälkeen viiniä on kypsytetty barrique-tynnyreissä (90% uusia, 10% kerran käytettyjä) kahden vuoden ajan.

Värin perusteella viini on kyllä varsin superkonsentroitunutta tavaraa: yleisilme on hyvin mustanpunainen ja varsin läpinäkymätön. Reunoilta valo pääsee uppoamaan viinin läpi vähän paremmin, tuoden siihen hennon tiilenpunaista sävyä.

Tuoksu on yhtä harteikas ja tiivisluontoinen mitä viinin tuhti ulkonäkö antaa odottaa: lasista kohoava kypsänmakea kirsikkaisuus, mustat marjat ja melko integroitunut mutta kohtalaisen hallitseva tammisuus tulevat niin tanakassa muodossa, että ihmettelen miten aromit edes mahtuvat sieraimistani sisään. Kun nokka on lopulta tottunut viinin turpaanvetävään tyyliin, voi kokonaisuudesta erottaa myös hillityn lihaisaa taustavibaa, hentoa maamaisuutta ja hieman kehittyneen Sangiovesen ihastuttavaa parfyymisyyttä.

Viinin tömäkkä, täyteläinen ja intensiivinen suutuntuma ei pääse mitenkään yllättämään sen tuoksun ja ulkonäön jälkeen, joskaan aivan Brunellomaista rotevuutta viini ei saavuta, vaan jää (todennäköisesti Merlot'n ansiosta) hieman puhtaita Sangioveseja pehmeämmän oloiseksi. Mehukkaasta ja verrattain melko kuivasta makumaailmasta löytyy kirsikkaa, kevyttä luumuisuutta, hentoa vadelmaa, hyvin integroitunutta ja mukavasti hedelmän peittelemää tammen suklaisuutta ja melko runsaan tanniinisuuden tuomaa bitteristä särmää. Vaikka tanniineja löytyy, ei viini ole mitenkään erityisen tiukka ilmestys, vaan tanniinit tuovat lähinnä lisää tiiviyttä ja pureskeltavuutta valmiiksi konsentroituneeseen yleisilmeeseen. Kokonaisuus kuitenkin tuntuu jotenkin "middlevoittoiselta", näin musiikkitermein: freesein yläpää jää tuhdin hedelmän jalkoihin, kun taas se muhkein "oomph" bassopuolelta tuntuu puuttuvan – palaset siis tuntuvat olevan vielä hieman hukassa. Koska Luce on muutenkin varsin nuoren ja primäärisen oloinen, tuntuu viini vaativan lisää ikää – näin se voisi saada sekä lisää syvyyttä ja mielenkiintoa aromimaailmaansa, että keventää hedelmäänsä vastaamaan sitä "middlevoittoista" yleisilmettä jotta ne kuuluisat palaset loksahtaisivat kohdalleen.

Viinin aromit jatkuvat melko saumattomasti liukuen keskimausta jälkimakuun, mutta yleisfiilis tuntuu kääntyvän lähes päälaelleen: keskiääntä tuntuu puuttuuvan viinin happojen, bitterisen mausteisuuden ja hapankirsikkaisuuden ottaen yläkaistan käyttöönsä samalla kun alapää menee muhjuksi kypsän kirsikkaisuuden ja luumuisuuden taittuessa suorastaan hilloimaiseen kypsyyteen tammen makeuden saadessa samalla enemmän preesensiä. Viinistä jää nuorekas, tanakka ja pitkään jatkuva kirsikkainen jälkivaikutelma, jossa on paljon kaikkea, mutta silti siitä tuntuu puuttuvan jotain.

Luce on yllättävän kuiva ja jopa varsin vakava Merlot-vetoiseksi punaviiniksi, mutta samalla aivan liian nuoren ja siksi myös epätasapainoisen oloinen esitys: viinissä on lähinnä Merlot'n ja Sangiovesen primääristä hedelmää, mutta sen verran hajanaisessa paketissa, että viini kaipaa runsaasti lisää ikää päästäkseen balanssiin. Erityisesti viini kaipaa sitä, että sen runsas ja hieman epäsopusuhtaisen kookas massa hieman keventyisi iän myötä sopimaan paremmin sen kohtalaisen rakenteikkaaseen runkoon.

Kovimmille Toscana-puristeille viini on kyllä varmasti sekä liian uuden maailman tyyliin väsätty että turhan pehmeä tapaus – vaikka viinin Merlot ei ole mennyt aivan läskiin luumuhilloon, vaan se on jätetty riittävän kypsäksi pitämään sekä rakennetta että luonnetta yllä, pehmentää se kuitenkin Sangiovesen tiukkaa, pippurisen ärhäkkää luonnetta selvästi. Viini on siis jotakuinkin semmoinen mitä voi odottaa "Brunellolta", johon Robert Mondavi on päässyt upottamaan näppinsä. Viini on laadukas ja ihan lupaava tekele, mutta ei kyllä missään nimessä tarjoa nykykunnossaan Suomen hinnoilla vastinetta rahalle – todennäköisemmin noin kymmenen vuoden päästä. Viini on siis ehdottomasti kellarointikamaa.

Olin kuitenkin ymmärtävinäni Akateemisen Viiniseuran maistelussa, että tämä kyseinen viini olisi tarttunut Italiasta mukaan n. puoleen Suomen hinnasta, mikä tekee siitä jo mitä erinomaisimman ostoksen.

Lyhyesti: Yhdysvaltalais-toscanalainen visiointi siitä, mitä tapahtuu kun yhdistää Kaliforniaa huokuvan Merlot-viinin ja Brunello di Montalcinon. Luce on roteva ja lihaksikas Supertoscanalainen, jossa on nyt paljon massaa, mutta vähän mitään muuta. Ehdottomasti korkattavissa vasta +10 vuoden ikäisenä.

Arvio: Erittäin hyvä – koska en juurikaan jaksa innostua Merlot'sta juuri missään muodossa, onnistuu tämä Merlot-Brunello-blendi vakuuttamaan ihan hyvin. Viini kyllä muistuttaa lähinnä jenkkimarkkinoiden makuun tehtyä Brunelloa Supertoscanalaisten hintapreemiolla, mutta sellaiseksi viini toimii yllättävänkin hyvin. Viini kuitenkin kannattanee jättää välistä, jos jumaloit Toscanan Sangiovesea, mutta kartat uuden maailman punaviinejä.

Hinnan (85,30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Cabreo Il Borgo 2008

Cabreo Il Borgo 2008

• Valmistaja: Tenute Ambrogio e Giovanni Folonari
• Tyyppi: Punaviini, IGT Toscana
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Firenze, Greve in Chianti
• Rypäleet: Sangiovese (70%), Cabernet Sauvignon (30%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 34,90e (Joulukuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 36,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Vihdoinkin pitkään mielenkiintoani kutkutellut Cabreo Il Borgo onnistui tulemaan vastaani viime vuoden loppupuolella. Viinin saamat järjestään positiiviset arviot nimittäin onnistuivat herättelemään mielenkiintoani jo silloin, kun vasta viinivarastoni sisältö rupesi pikku hiljaa muuttumaan n. kympin käyttöviineistä hieman hinnakkaampiin tuotteisiin ja vuosikerran 2007 Il Borgo sitten päätyikin huomaani vajaa pari vuotta sitten – missä se on turvallisesti edelleen. Koko tänä aikana viini ei ole kuitenkaan tullut kertaakaan muuten tutuksi, joten mahdollisuus tutustua viinin tuoreeseen vuosikertaan oli vallan tervetullut!

Alunperin viinitalo Cabreon omisti toscanalainen viinitalo Ruffino, jonka 1900-luvulla Folonarien viinisuku oli ostanut. Vuosituhannen vaihteessa Folonarien viinisuku kuitenkin jakautui kahtia: kaksi Folonarin veljestä jälkikasvuineen pitivät Ruffinon omistuksessaan, kun taas kolmas Folonari, myös Ruffinon johtajana työskennellyt Ambrogio, ja hänen poikansa Giovanni, ottivat haltuunsa Cabreon, sekä viisi muuta pienempää viinitaloa (Campo al Mare, La Fuga, Nozzole, TorCalvano ja Vigne a Poronna). Ruffino osti Cabreon 80-luvun alussa, ns. Supertoscanalaisten kerätessä yhä enemmän positiivista julkisuutta ja mainetta, tähtäimenään tehdä perinteinen huippu-Chianti, mutta Supertoscanalaisten malliin Cabernet Sauvignonia hyväksikäyttäen. Viiniä ei tarkoitettu niinkään uuden maailman kanssa flirttailevaksi, Cabernet-vetoiseksi uutospommiksi, vaan enemmän perinteitä kunnioittavaksi, mutta silti vaikuttavan isoksi toscanalaisviiniksi, jollaiseen vanhat Chiantin viinilait eivät antaneet myöten ja jollaista ei ollut kannattavaa tehdä ennen Supertoscanalaisten keräämää hypeä. Tämä viini viettää puolisentoista vuotta tammitynnyreissä, joista vain 30% on uusia ja loput vuoden tai kaksi vanhoja.

Väriltään viini on läpinäkymättömän punaruskea ja lähes musteisen paksu.

Tuoksu on tuhdin lihaisa, jonkin verran maataloisiin sävyihin taittuva ja varsin muhkea. Lasista leijailee valtava kirjo vivahteita: kypsiä, tummia marjoja, paahtopaistia, hentoa lääkeyrttisyyttä tai eukalyptuksisuutta, mustaherukkaa, lakritsijuurta ja kevyttä apteekkieetterisyyttä.

Kielellä viini on varsin tuhti, kuten tuoksu osaa antaa odottaakin. Viini on aluksi varsin runsas, täyteläinen ja upean samettinen, jopa kermainen, tarjoillen kypsällä hedelmäpuolellaan varsin tasapainoisesti sekä kirsikkaa että herukkaa, sekä niitä täydentävää kevyttä tammisuutta. Yleisvaikutelma on runsas, mehevä ja tummanpuhuva. Maku kuitenkin kehittyy suussa, tuoden pian mukaan melko runsaat mutta melko pehmeät tanniinit ja tasapainoisen hapokkuuden, jotka riisuvat runsainta ja kypsintä hedelmää pois tuoreemman punamarjaisuuden, seetrisyyden ja kuivan mausteisuuden tieltä. Vaikka viini on varsin täyteläinen, tuovat tanniinit ja hapot sille varsin jäntevän rungon sekä jopa hillittyä kireyttä, mikä tekee kokonaisuudesta sekä vähemmän kypsänmehevän että enemmän tasapainoisen ja fokusoituneen mitä viinin vaikuttavan runsas mutta joka suuntaan vellova ensivaikutelma suussa antoi odottaa.

Kuiva jälkimaku jättää keskimakua kehittyneempiä ja vähemmän hedelmäisiä vivahteita; kielellä häilyy pitkään kevyen nahkaisia, leivontamausteisia ja kitkeriä tumman suklaan vivahteita, sekä kevyesti suutasupistavaa hapokkuutta.

Yleisesti viini onnistui vakuuttamaan allekirjoittaneen kertarysäyksellä. Harvoin Supertoscanalaiset ovat onnistuneet olemaan mielenkiintoisia enemmän kuin alueen perinteiset viinit (Chiantit, Brunellon, Vino Nobilet), mutta Il Borgo nousee tähän seuraan huolettomasti ja rysäyttää samalla kepeästi monen ohitse. Onhan viinissä myös sitä uuden maailman uutoksisuutta ja Cabernet'n herukkaisuutta, mutta onneksi varsin hillitysti ja hyvällä maulla, sekä vain statistin roolissa – ryhdikäs Sangiovese ja tunnistettava, kevyen rustiikkinen toscanalaisuus nauttivat viinissä ansaitsemastaan pääroolista.

Viini on jo nyt todella upea esitys, mutta vieläkin varsin primäärinen, minkä lisäksi viinin runko lupaa varsin kohtuullista kypsytyskestävyyttä. Nykykunnossa viini on ehdottomasti Alkon Italia-hyllyn yksi mielenkiintoisimpia viinejä, sekä ehdottomasti paljon persoonallisempi ostos kuin useimmat iänikuiset Amaronet samasta hintaluokasta – todella upea kumppani erittäin tuhdeille, runsaille ja tyylikkäille aterioille. Kuitenkin viini tullee varmasti kehittymään selvästi edukseen vanhetessaan, joten jos vain tiloja ja kärsivällisyyttä löytyy, suosittelen siunaamaan viinille useamman vuoden lisää ikää ennen korkkaamista.

Lyhyesti: Todella suurikokoinen ja lihaksikas toscanalainen, joka on paperilla Supertoscanalainen, mutta lasissa paljon perinteisempi, hurmaavampi ja maalaisempi Sangiovese-vetoinen viini, joka henkii paljon alueen perinnettä, mutta silti nyökkää kunnioittavasti uuden maailman suuntaan.

Arvio: Erinomainen – kokoonsa nähden todella tyylikäs ja nautittava toscanalainen. Tällä tavalla kaikki Supertoscanalaiset tulisi tehdä – hyvällä maulla ja liioittelematta. Tyylikäs esitys, joka kilpailee samassa sarjassa hyvien Brunellojen, Chianti Classicoiden ja muiden klassikkojen kanssa – eikä ole monien muiden Supertoscanalaisten tavoin täysin naurettavalla hinnalla pilattu.

Hinnan (36,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Il Molino di Grace Gratius 2005

Il Molino di Grace Gratius 2005

• Valmistaja: Il Molino di Grace
• Tyyppi: Punaviini, IGT Toscana
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Chianti
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 28,91e (Lokakuu 2012, viinitkotiin.com)
• Hinta nyt: 29,14e (Tammikuu 2013, viinitkotiin.com)

kuva: viinitkotiin

Vuodesta 1994 asti pyörineen Il Molino di Gracen IGT Toscana, massiiviseen pulloon pakattu Gratius, on melko erikoinen tapaus; viiniä markkinoidaan yleensä ns. Supertoscanalaisena, mutta nämä Supertoscanalaiset ovat yleensä Sangiovese-viinejä, joihin on käytetty enemmän kansainvälisiä lajikkeita (yleensä Cabernet Sauvignonia) mitä DOCG-laki sallii. Sen sijaan tämä viini on luomuna tehty yhden tarhan 55-vuotiaista köynnöksistä tehty 100% Sangiovese. Tämän vuoksi viini olisi nykyään helposti luokiteltavissa DOCG Chiantiksi, mutta IGT Toscana -viinien nauttiman poikkeuksellisen suosion vuoksi voi olla kannattavampaa luokitella viini IGT-luokituksen alle kuin tiukempaan, mutta lähinnä perusviineille tarkoitettuun DOCG Chianti -luokituksen alle.

Väriltään viini on tumman granaattinen ja syvä, mutta väri kepenee ja ohentuu merkittävästi reunoilta.

Tuoksu on muhkea ja persoonallinen; hedelmäisyys on makeata, mutta silti enemmän tuoretta kuin makeankypsää, seassa on myös hentoa nahkaa, märkää puuta, tupakanpuruja, orvokkia ja kevyen suklaista tammea.

Maku on kuiva, syvä ja moniulotteinen. Alussa tuntuu vivahdus pehmeänmakeata kirsikkaa, mikä taittuu pian selvästi voimakkaampaan, kuivempaan, lihaisampaan ja hennon bitteriseen hedelmään. Seassa on myös maata, kevyttä savua, pippurista mausteisuutta ja hillitysti tumman suklaista tammea sekä purutuntumaa tuovia pölyisiä tanniineja. Kokonaisuus on rakenteeseen nähden mainion hapokas ja tasapainoinen. Runsas hedelmäisyys on hieman uuden maailman malliin hyvin framilla, mutta kiitos kuivan, tuoreen hedelmän ja tiukan rakenteen, viini on selvästi kyllä italialainen. Silti tyylillisesti Gratius on kyllä ehdottomasti lähempänä IGT Toscana-, kuin DOCG Chianti -viinejä, vaikka rypälesekoitus onkin periaatteessa sama kuin Chianteissa. Lisäksi viini jaksoi kehittyä mallikkaasti koko illan ajan ja oli lopuksi neljän tunnin jälkeen tuonut selvästi kypsempää hedelmäisyyttä esiin hellittämättä juurikaan napakasta otteestaan – lisäksi tammi onnistui pysymään riittävän taustalla koko viinin kehityskaaren ajan.

Jälkimaultaan viini on pitkähkö ja pippurisen mausteinen. Hento tanniininen bitterisyys jää kielelle pitkäksi aikaa tanniinien kuivattaessa voimakkaasti suuta.

Gratius on varsin mallikas esitys IGT Toscanaksi; viinissä on selvästi iän ja vanhojen köynnösten tuomaa syvyyttä, puhdasta ja tiukkaa Sangiovesen hedelmää jota ei ole kuristettu kuoliaaksi liialla tammella ja ihastuttavan ryhdikästä raamikkuutta. Parin tunnin dekantoinnilla viini on varsin maukas, salonkikelpoinen laatu-Toscanalainen, mutta runkoa ja hedelmää riittää helposti vielä useiden vuosien lisäkypsyttelyyn. Suosittelenkin odottamaan viinin 10-vuotispäivää aivan rauhassa – lisäksi dekantoidessa myös suositus varovaisuuteen: viini oli jo nyt onnistunut keräämään varsin kiitettävän sakkakakun pullon pohjalle.

Lyhyesti: Hyvin ryhdikäs ja puhdaspiirteinen IGT Toscana 100% Sangiovesesta. Tuhti ja mallikas viini, josta löytyy hedelmää, syvyyttä, runkoa ja tasapainoa varsin kilpailukykyiseen hintaan.

Arvio: Tyylikäs – vihdoinkin mallikas IGT Toscana, jossa selvästi näkyy perinteinen, Toscanalainen Chianti-tausta; viinin tähtäimessä ei ole uuden maailman tyyliin mahdollisimman suuri, kypsä ja täyteläinen hedelmä, vaan runsaaseen ilmaisuun yhdistetty (ja jopa jonkin verran ikää kaipaava) rakenne, runko ja balanssi, josta niin monet Toscanan DOCG-luokitellut huippuviinit juuri ovat tunnettuja.

Hinnan (29,14e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Tignanello 2007

Tignanello 2007

• Valmistaja: Antinori
• Tyyppi: Punaviini, IGT Toscana
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Chianti, Chianti Classico
• Rypäleet: Sangiovese (85%), Cabernet Sauvignon (10%), Cabernet Franc (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 64,00e (Toukokuu 2011, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 68,30e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

Kuva: ©Antinori

Tignanello on yksi maailman ensimmäisiä ns. Supertoscanalaisia, eli Chiantin alueella tehtyjä viinejä, joiden valmistajat tekivät viinejä Chiantin alueen viinilainsäädännöstä piittaamatta, käyttämällä viineissä kiellettyjä rypälelajikkeita. Tämän vuoksi se on yksi maailman tunnetuimpia italialaisia viinejä ja nauttii kulttiviinin statuksesta.

Viinin tuoksu on intensiivisen punamarjainen ja hieman nahkainen. Väri hyvin kevyesti ruskeaan taittuva, pohjimmiltaan portviinimäisen syvänpunainen.

Tignanellon maku on suht nuoren vuosikerran huomioon ottaen yllättävänkin pehmeä mutta tästä huolimatta kuitenkin ryhdikäs, hiukan nahkainen ja voimakkaan hedelmäinen. Tammi tuntui enemmän suutuntuman leventäjänä ja pyöristäjänä kuin varsinaisena makuna – se vähä, joka tuntui, oli maultaan enemmän puinen kuin vaniljaisen tamminen.

Jälkimaku oli pitkä ja arvokas, eikä haalistunut juuri ollenkaan viinin tultua niellyksi. Jälkimaussa tuntuivat selvästi viinin yhä pirteät hapot, kun taas makutuntemus oli aromikas, kukkea ja nielussa asti tuntuva lämmin.

Loistava Supertoscanalainen, jossa kehittymispotentiaalia löytyy vielä hyvin useiksi vuosiksi, vaikkei kenties nyt vuosikymmeniksi. Kuitenkin Alkon nykyisellä tilausvalikoiman hinnalla (64,00e) viini ei kaksista hinta-laatu -suhdetta saa, erinomaisuudestaan huolimatta, sillä vastaavalla hinnalla saattaa saada useamman yhtä laadukkaan Chianti Classicon. Tuntuukin, että viinin hinta selittyy suurelta osin sen legendaarisella statuksella; yhtä mielenkiintoisia viinejä voi tavata kymppejä halvemmallakin. Sen sijaan viiniä saattaa silloin tällöin löytää laivojen Tax Free -myymälöistä useampiakin kymppejä halvemmalla! Viinin hinta-laatu -suhde on suorastaan loistava, jos sen vielä onnistuu nappaamaan jostain talteen n. neljän kympin hintaan.

Lyhyesti: Roteva, runsas, pitkä ja tanniininen legenda Toscanasta.

Arvio: Erittäin hyvä – runsaan dekantoinnin jälkeen viini oli nuoruuden vimmastaan huolimatta oikein nautittavissa jopa sellaisenaan.

Hinnan (68,30e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.