Campo ai Sassi 2010

Campo ai Sassi 2010

• Valmistaja: Marchesi de' Frescobaldi, Castelgiocondo
• Tyyppi: Punaviini, DOC Rosso di Montalcino
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Siena, Montalcino
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 17,89e (Toukokuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 17,89e (Toukokuu 2014, Alko)

Frescobaldit ovat merkittävä firenzeläissuku, jotka ovat toimineet Toskanassa suurin piirtein kaiken mahdollisen parissa jo 1300-luvulta alkaen. Alun perin suku aloitti toimintansa vaatekauppiaina, mutta ajan myötä toimintaa on laajennettu mm. pankkitoimintaan, politiikkaan, kirjallisuuteen ja – blogini tapauksessa ei niin yllättäen – viinitoimintaan.

Tätä nykyä Frescobaldin suku omistaa viisi viinitaloa ympäri Toscanaa, joista jokainen toimii varsin itsenäisesti omalla henkilökunnallaan. Talot ovat Castello di Nipozzano Chianti Rùfinassa, Castello di Pomino Pominossa, Castelgiocondo Montalcinossa, Castiglioni Colli Fiorentinin alueella ja Tenuta dell'Ammiraglia Maremmassa. Alkon valikoimista on jo pidempään löytynyt Chiantit niin Nipozzanon kuin Castiglionin taloilta.

Frescobaldin linnat tuntuvat tuottavan melko vaihtelevantasoista tavaraa: hiljattain testaamani Chianti Castiglioni oli todella vaatimaton ja epätasapainoinen esitys, kun taas Nipozzanon Chianti Rùfina oli varsin ihastuttava esitys. Kasvualustastaan nimensä ("kivinen pelto") saavaan Campo ai Sassiin oli kuitenkin varsin kova luotto, sillä Montalcinossa sijaitsevan Castelgiocondon viinejä yleensä on kehuttu ja esimerkiksi talon Brunello on jo ehtinyt makoilla meikäläisen kaapissa jo pidemmän aikaa. Viiniä on kypsytetty 12 kuukautta tammessa (osa 8,000 l ja 10,000 l slavonialaisissa tammisammioissa, osa ranskalaisissa tammitynnyreissä) ja 4 kuukautta pulloissa ennen markkinoillelaskua.

Yksi asia kuitenkin Campo ai Sassin tapauksessa kuitenkin on epäilyttänyt: ei niinkään viinin laatu, vaan sen hinta. Montalcinon alueen maailmankuuluja ja arvostettuja Brunelloja joudutaan viinilakien mukaan kypsyttämään varsin kauan (monia vuosia) ennen markkinoillelaskua, mikä tietenkin heijastuu viinien hinnassa, kun taas Rosso di Montalcinot ovat simppelimpiä viinejä, jotka valmistetaan ketterämmällä aikataululla vastaavasti edullisemmiksi arkiviineiksi. Vajaat pari kymppiä on kuitenkin jo melko paljon arkiviinistä, joten mahtaako viini lunastaa hinnan luomia odotuksia?

Viinillä on tummanpuhuva, mutta Sangioveselle tyypillisesti kohtalaisen läpinäkyvä kirsikanpunainen väri.

Lasista leijailee vaivattomasti aromaattinen, runsas ja ah niin puhtaan italialaisen kirsikkainen tuoksu. Seassa häivähtelee myös hieman tummempaa hedelmää, aavistus eläimellistä rustiikkisuutta ja vivahde makeaa alkoholia. Auetessaan viinistä rupeaa löytymään myös hennohkoa kukkaisuutta. Kokonaisuus on nenän perusteella melko kypsä, mutta samalla melko tiivisluonteinen ja freesi.

Maultaan viini on hyvinkin kuiva ja tiukahko, eli mitään kypsää ja lempeää Sangioveseä on turha odottaa. Makumaailmalla on tuntuvan hapankirsikkainen, karvas ja napakka yleisilme. Seassa on myös voimakasta mausteisuutta, kevyttä karpaloa, hentoa nahkaisuutta ja kuivaa puisevuutta; tammi siis pilkistelee esiin hyvin ujosti, mutta yleisesti pysyy mainiosti siististi poissa, antaen Sangiovesen näytellä pääosaa. Rakenteeltaan viini on varsin hapokas ja nuorekkaan tanniininen, mikä ymmärrettävästi korostaa viinin kuivaa ja karvasta meininkiä; rakenne onkin varsin jäntevä ja puruvoimainen. Yleisesti Campo ai Sassilla on tiivisrakenteinen ja runsaan keskitäyteläinen yleisfiilis.

Jälkimaku on keskimaun tavoin kuiva ja karvas. Kielelle jää hapankirsikkainen, kevyen mineraalinen, hennon nahkainen ja hieman lämmin jälkivaikutelma, joka jatkuu kohtalaisen pitkään. Viinin kohtalainen tanniinisuus kuivaa hieman suun limakalvoja.

Campo ai Sassi on kyllä varsin uskottava tapaus ja tyylillään välittää anteeksipyynnöt siitä pettymyksestä, minkä tasapainoton Castiglioni Chianti aiheutti. Samalla viini valaa entistä vahvemmin uskoa siihen Castelgiocondon Brunelloon, joka uinuu meikäläisen kaapissa – jos talon peruspunkero on tätä luokkaa, on mielestäni lupa odottaa talon ykkösviiniltä suuria!

Campo ai Sassi kyllä rehellisesti sanottuna kaipaa tarpeeksi tuhtia safkaa, ettei viinin voimakkaasti hapankirsikkainen ja karvas aromimaailma rupea joko puuduttamaan tai dominoimaan kevytaromisia ruokia. Tämä nimittäin ei ole mikään kepeä perus-RdM, vaan varsin voimakasmakuinen ja robustinpuoleinen tapaus. Suosittelenkin iskemään viinin karahviin riittävän ajoissa ennen nauttimista (2-3 tuntia lienee hyvä aika) ja tarjoamaan sen kanssa joko rohkeasti punaiseksi jätettyä lihaa tai juustoisia / kermaisia / muuten vain rasvaisia kasviksia. On rakeenteen puolesta melko selvää, että tämmöinen viini kestää ja kehittyy helposti keskipitkällä kellaroinnilla ja tuottaja lupaakin viinille kypsytyspotentiaalia aina 10. vuoteen saakka.

Lyhyesti: Kuiva, tuntuvan hapankirsikkainen ja intensiivinen Rosso di Montalcino. Perus-Rossoksi viini on varsin roteva tapaus ja tiukan rakenteensa puolesta suorastaan kerjää safkaa kylkeensä. Huoletta kestää myös useamman vuoden kellarointia.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on vakuuttavinta klassista Toscanaa Alkon hyllyillä vähään aikaan: tammen kanssa ei ole mässäilty ja viinissä paino on enemmän kuivassa aromikkuudessa ja rakenteessa kuin konsentraatiossa ja liiallisessa kypsyydessä. Viini hakkaakin pienellä marginaalilla monet perusvalikoiman Chianti Classicot sekä tyylillään että hinnallaan. Mi piace.

Hinnan (17,89e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Luce 2008

Luce 2008

• Valmistaja: Tenuta Luce della Vite
• Tyyppi: Punaviini, IGT Toscana
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Siena, Montalcino
• Rypäleet: Merlot (55%), Sangiovese (45%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 84,90e (Lokakuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 85,30e (Maaliskuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: luce

Supertoscanalaiset ovat se Toscanan erikoisuus, jotka usein nostetaan esille, kun keskustelu siirtyy Toscanan viineissä pintaa syvemmälle, mutta yleensä niistä mainitaan lähinnä Tenuta San Guidon "ensimmäinen Supertoscanalainen", Sassicaia; Piero Antinorin Sangiovese-vetoinen Tignanello, joka nosti Supertoscanalaiset maailmankartalle, ja Cabernet-vetoinen Solaia; sekä Lodovico Antinorin Ornellaia (joka on nykyisin Frescobaldin viinisuvun omistuksessa). Muita runsaasti arvostettuja (ja usein myös melko korkealle hinnoiteltuja) Supertoscanalaisia löytyy, mutta ne usein jäävät näiden neljän suuren viinin varjoon.

Frescobaldi on Antinorin suvun ohella ehdottomasti Toscanan viinihistorian merkittävimpiä nimiä – molemmista suvuista löytyy merkintöjä viininvalmistuksesta aina 1300-luvulta. Nyt arvostelussa oleva Luce on Frescobaldin suvun vastaus Toscanassa 1900-luvun lopulla vallinneeseen supertoscanalais-mittelöön: vuonna 1995 Vittorio Frescobaldi ja yhdysvaltalainen viininvalmistaja Robert Mondavi päättivät ryhtyä tuottamaan Toscanassa omaa Supertoscanalaistaan. Tenuta Luce della Vite pystytettiin Montalcinon viinialueelle, joka on tunnettu yksinomaan Sangioveseistä valmistetuista viineistään – siksi ranskalaisen Merlot'n istuttaminen tälle kalliille ja arvostetulle alueelle on herättänyt hieman kulmakarvojen kohottelua. Talo toki tuottaa myös omaa Brunello di Montalcinoa, mutta Tenuta Lucen ykkösviini on viinitalon omaa nimeä kantava IGT-tasoinen viini, joka on valmistettu melko 50-50 Merlot-Sangiovese-blendistä. Constellation Brandsin ostettua Mondavin viini-imperiumin, osti Frescobaldi Tenuta Lucen kokonaan omistukseensa vuonna 2005.

Luce 2008 on valmistettu käyttämällä ja maseroimalla viiniä terästankeissa neljän viikon ajan. Tämän jälkeen viiniä on kypsytetty barrique-tynnyreissä (90% uusia, 10% kerran käytettyjä) kahden vuoden ajan.

Värin perusteella viini on kyllä varsin superkonsentroitunutta tavaraa: yleisilme on hyvin mustanpunainen ja varsin läpinäkymätön. Reunoilta valo pääsee uppoamaan viinin läpi vähän paremmin, tuoden siihen hennon tiilenpunaista sävyä.

Tuoksu on yhtä harteikas ja tiivisluontoinen mitä viinin tuhti ulkonäkö antaa odottaa: lasista kohoava kypsänmakea kirsikkaisuus, mustat marjat ja melko integroitunut mutta kohtalaisen hallitseva tammisuus tulevat niin tanakassa muodossa, että ihmettelen miten aromit edes mahtuvat sieraimistani sisään. Kun nokka on lopulta tottunut viinin turpaanvetävään tyyliin, voi kokonaisuudesta erottaa myös hillityn lihaisaa taustavibaa, hentoa maamaisuutta ja hieman kehittyneen Sangiovesen ihastuttavaa parfyymisyyttä.

Viinin tömäkkä, täyteläinen ja intensiivinen suutuntuma ei pääse mitenkään yllättämään sen tuoksun ja ulkonäön jälkeen, joskaan aivan Brunellomaista rotevuutta viini ei saavuta, vaan jää (todennäköisesti Merlot'n ansiosta) hieman puhtaita Sangioveseja pehmeämmän oloiseksi. Mehukkaasta ja verrattain melko kuivasta makumaailmasta löytyy kirsikkaa, kevyttä luumuisuutta, hentoa vadelmaa, hyvin integroitunutta ja mukavasti hedelmän peittelemää tammen suklaisuutta ja melko runsaan tanniinisuuden tuomaa bitteristä särmää. Vaikka tanniineja löytyy, ei viini ole mitenkään erityisen tiukka ilmestys, vaan tanniinit tuovat lähinnä lisää tiiviyttä ja pureskeltavuutta valmiiksi konsentroituneeseen yleisilmeeseen. Kokonaisuus kuitenkin tuntuu jotenkin "middlevoittoiselta", näin musiikkitermein: freesein yläpää jää tuhdin hedelmän jalkoihin, kun taas se muhkein "oomph" bassopuolelta tuntuu puuttuvan – palaset siis tuntuvat olevan vielä hieman hukassa. Koska Luce on muutenkin varsin nuoren ja primäärisen oloinen, tuntuu viini vaativan lisää ikää – näin se voisi saada sekä lisää syvyyttä ja mielenkiintoa aromimaailmaansa, että keventää hedelmäänsä vastaamaan sitä "middlevoittoista" yleisilmettä jotta ne kuuluisat palaset loksahtaisivat kohdalleen.

Viinin aromit jatkuvat melko saumattomasti liukuen keskimausta jälkimakuun, mutta yleisfiilis tuntuu kääntyvän lähes päälaelleen: keskiääntä tuntuu puuttuuvan viinin happojen, bitterisen mausteisuuden ja hapankirsikkaisuuden ottaen yläkaistan käyttöönsä samalla kun alapää menee muhjuksi kypsän kirsikkaisuuden ja luumuisuuden taittuessa suorastaan hilloimaiseen kypsyyteen tammen makeuden saadessa samalla enemmän preesensiä. Viinistä jää nuorekas, tanakka ja pitkään jatkuva kirsikkainen jälkivaikutelma, jossa on paljon kaikkea, mutta silti siitä tuntuu puuttuvan jotain.

Luce on yllättävän kuiva ja jopa varsin vakava Merlot-vetoiseksi punaviiniksi, mutta samalla aivan liian nuoren ja siksi myös epätasapainoisen oloinen esitys: viinissä on lähinnä Merlot'n ja Sangiovesen primääristä hedelmää, mutta sen verran hajanaisessa paketissa, että viini kaipaa runsaasti lisää ikää päästäkseen balanssiin. Erityisesti viini kaipaa sitä, että sen runsas ja hieman epäsopusuhtaisen kookas massa hieman keventyisi iän myötä sopimaan paremmin sen kohtalaisen rakenteikkaaseen runkoon.

Kovimmille Toscana-puristeille viini on kyllä varmasti sekä liian uuden maailman tyyliin väsätty että turhan pehmeä tapaus – vaikka viinin Merlot ei ole mennyt aivan läskiin luumuhilloon, vaan se on jätetty riittävän kypsäksi pitämään sekä rakennetta että luonnetta yllä, pehmentää se kuitenkin Sangiovesen tiukkaa, pippurisen ärhäkkää luonnetta selvästi. Viini on siis jotakuinkin semmoinen mitä voi odottaa "Brunellolta", johon Robert Mondavi on päässyt upottamaan näppinsä. Viini on laadukas ja ihan lupaava tekele, mutta ei kyllä missään nimessä tarjoa nykykunnossaan Suomen hinnoilla vastinetta rahalle – todennäköisemmin noin kymmenen vuoden päästä. Viini on siis ehdottomasti kellarointikamaa.

Olin kuitenkin ymmärtävinäni Akateemisen Viiniseuran maistelussa, että tämä kyseinen viini olisi tarttunut Italiasta mukaan n. puoleen Suomen hinnasta, mikä tekee siitä jo mitä erinomaisimman ostoksen.

Lyhyesti: Yhdysvaltalais-toscanalainen visiointi siitä, mitä tapahtuu kun yhdistää Kaliforniaa huokuvan Merlot-viinin ja Brunello di Montalcinon. Luce on roteva ja lihaksikas Supertoscanalainen, jossa on nyt paljon massaa, mutta vähän mitään muuta. Ehdottomasti korkattavissa vasta +10 vuoden ikäisenä.

Arvio: Erittäin hyvä – koska en juurikaan jaksa innostua Merlot'sta juuri missään muodossa, onnistuu tämä Merlot-Brunello-blendi vakuuttamaan ihan hyvin. Viini kyllä muistuttaa lähinnä jenkkimarkkinoiden makuun tehtyä Brunelloa Supertoscanalaisten hintapreemiolla, mutta sellaiseksi viini toimii yllättävänkin hyvin. Viini kuitenkin kannattanee jättää välistä, jos jumaloit Toscanan Sangiovesea, mutta kartat uuden maailman punaviinejä.

Hinnan (85,30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Brunello di Montalcino Il Vino dei Poeti 2006

Bottega Brunello di Montalcino Il Vino dei Poeti 2006

• Valmistaja: Bottega S.P.A.
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Brunello di Montalcino
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Siena, Montalcino
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 29,90e (Marraskuu 2011, Silja Europa Tax Free)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: écritsvinssommelier

Pari vuotta sitten tuli käytyä bändin poikien kanssa soittelemassa Siljalla risteilemässä. Melko ketterästi dynaaminen kvartettimme seikkaili laivan Tax Free -osastolle tekemään ne pakolliset ostokset. Siellä myymälässä poukkoillessamme edullisten olutlaatikoiden ja niitä kärryihinsä pinoavien massojen keskellä muun porukkamme korit näyttivät täyttyvän paremman pään viskeistä ja rommeista samalla kun itse keskityin perkaamaan läpi laivan viiniosastoa. Itselleni tarttui mukaan argentiinalainen Malbec, mm. pari Prioraton viiniä, Portviini ja Pouilly-Fumé, sekä lopulta, pidemmän pohdinnan jälkeen, tämä vajaan kolmen kympin Brunello. Varsinaista kiirettä viinin korkkaamiselle ei päässyt muodostumaan, sillä Brunelloja pidetään yksinä maailman pitkäikäisimmistä punaviineistä. Siksi tämä puteli sai maata kellarin rauhassa parisen vuotta ennen korkkaustaan.

Valpolicellassa vuonna 1977 perustettu Bottega oli alun perin keskittynyt Grappan tuotantoon ja se tunnettiin nimellä Distilleria Bottega. Vuonna 1992 yhtiö yhtyi laajentamaan tuotteitaan viinimaailman puolelle La Cantina dei Poeti -nimen alla. Viinitalon kotisivut eivät kerro viinin kypsytyksestä muuta kuin sen, että käsinpoimituista Sangiovese Grosso -rypäleistä puristettua viiniä maseroidaan kiitettävät kolme viikkoa n. 28-30 Celsiusasteessa, mutta samalla mainitsevat, että lain mukaan Brunelloa on kypsytettävä vähintään 50 kuukautta, josta vähintään 24 kuukautta tammessa ja 4 kuukautta pullossa. Todennäköisesti viinitalo ei hirveästi minimikypsytysajoista poikkea.

Viini kaadetaan riittävän kauan ennen ragù alla bolognese -kastikkeen kokkailua hengittämään karahviin. Takaetistä löytyvä varoitus "vino non filtrato" kannustaa kaatamaan viinin mahdollisimman varovasti karahviin, mikä paljastuu loppupeleissä turhaksi, sillä viinistä ei yllättävästi löydy tippaakaan sakkaa. Väriltään tämä "runoilijoiden viini" kevyesti ikääntyneen rusehtavaan taittuvan kirsikanpunainen sekä jonkin verran läpinäkyvä.

Kevyen rustiikkinen tuoksu on aluksi hieman hillitty. Kokonaisuudesta erottuu makeaa kirsikkaa, kevyttä tupakkaisuutta, hentoa savuisuutta, satulanahkaa ja hentoa hikeä. Avautuessaan tammi rupeaa puskemaan varovaisesti esiin kevyen suklaisena ja hieman konjakkisen mausteisena, mutta se kuitenkin pysyy hyvin hedelmän suitissa. Sen sijaan lähemmäs pari tuntia hautuneen ruoan saapuessa vihdoin pöytään alkaa kokonaisuuden keskeltä löytymään ihastuttavaa, kehittyneen Sangiovesen parfyymisyyttä.

Aivan aluksi viinin maku oli melko mitäänsanomaton, kohtalaisen uuttuneen Sangiovesen oloinen. Siispä ensimmäiset perinpohjaisemmat havaintoni löytyvät vasta puolentoista tunnin paikkeilta. Tässä vaiheessa kokonaisuus on saanut jo selkeästi palojaan kohdalleen. Viinillä on kohtalaisen täyteläinen, robusti ja intensiivinen maku, josta löytyy nahkaa, tuoksuun nähden melko kuivahkoa kirsikkaa, pippuria, hieman tervaa ja savua, kevyesti mausteista tammea ja paahteista, pölyisen kivistä maamaisuutta. Sangioveselle ominaiset kiitettävä hapokkuus ja varsin roteva tanniinisuus tuovat lisää ryhtiä ja särmää jo valmiiksi tukevaan ilmaisuun. Avautuessaan edelleen (reilu kolme tuntia karahvissa) viini karistaa kuivimmat piirteensä pois: maun kirsikkaisuus rupeaa tuntumaan voimakkaampana ja tuoksusta tuttuna, selvästi kypsemmän makeana samalla kun kuvioihin saapuu varovaisesti vaisuhko, tumman suklainen tammisuus. Myös hedelmä saa enemmän preesensiä happojen ja tukevimman tanniinisuuden siirtyessä taka-alalle; tanniinisuus kuitenkin tuntuu loppuun saakka yrttisenä ja pitkään haudutettua mustaa teetä muistuttavan karhean bitterisenä makuna. Alkoholi (14%) pysyy viinin lämmettyäkin mainiosti robustin ilmaisun alla piilossa.

Jälkimaku on pitkähkö, vivahteikas ja se kehittyy edelleen kielellä viinin jo kadottua suusta. Kokonaisuudesta jää varsin voimakas, tyylikkään nahkainen, kuivan kirsikkainen, pippurisen mausteinen, kevyesti puisevan mausteinen ja aavistuksen eläimellinen jälkivaikutelma, johon alkoholi tuo hentoa lämpöä. Tanniinit jäävät kuivattamaan varsin tehokkaasti suuta.

Verrattain edulliseen, alle kolmen kympin hintaansa nähden (kannattaa vilkaista mm. Alkon Brunellojen hintataso...) Il Vino dei Poeti on varsin mainio, jo miellyttävästi kehittynyt hyvän vuosikerran Brunello. Sellaisenaan nautittavaksi kannattaa tykätä rotevista punaviineistä, sillä viini on varsin runsas, intensiivinen ja lihaksikas esitys. Sen sijaan ruoan kumppanina viinin tiukimmat elementit astuvat syrjään ja viinistä sukeutuu erittäin vivahteikas ja tasapainoinen italiaano.

Brunello-tasolla Il Vino dei Poeti ei loppupeleissä tarjoile suuria yllätyksiä, vaan suorittaa tasaisen varmasti laadukkaana pullotteena alusta loppuun. Jos kuitenkin kaipaa vain Brunelloa noin yleisesti, on tämä Bottegan pullote varsin luotettava ostos. Rakenteensa puolesta viini vaikutti olevan vasta matkalla ylöspäin, joten sen voi huoletta unohtaa kaapin perukoille ja ryhtyä kaivelemaan sitä esiin vasta siinä 10-15 vuoden jälkeen vuosikerrasta.

Lyhyesti: Roteva, tanniininen, intensiivinen ja jo hieman kehittynyt perustason Brunello, joka rupeaa olemaan nyt hyvässä tikissä, mutta tullee parantumaan edelleen vajaan vuosikymmenen ajan.

Arvio: Erinomainen – vaikuttaa siltä, että kunhan vain Brunello täyttää Brunellojen minimikriteerit, on kyseessä automaattisesti erinomainen viini (mikä on mielestäni ihan perusteltua, kun ottaa huomioon viinien yleisen hintatason); Bottegan tietyllä tapaa yllätyksetön esitys ei tee tähän poikkeusta. Vaikka viini on varsin ennalta-arvattava esitys, on se niin tasapainoinen, muhkea ja herkullinen, että moitteen sijaa ei löydy – viini on jopa välttynyt hienosti nykyviineissä niin suositulta ylitammitukselta, vaikka tammi paikoin erottuukin.

Hinnan (29,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Poggio Antico Brunello di Montalcino 2004

Poggio Antico Brunello di Montalcino 2004

• Valmistaja: Poggio Antico
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Brunello di Montalcino
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Siena, Montalcino
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 49,00e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 49,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: wine-searcher

Jos niiltä kuuluisilta "kansan syviltä riveiltä" kysyttäisiin Italian punaviinien kuningasta, vastaus olisi melko todennäköisesti Amarone. Mutta jos todelliselta Italian punaviinien fanilta kysyttäisiin, vastauksena olisi todennäköisimmin joku kolmesta suuresta B:stä: Barolo, Barbaresco tai Brunello. Näistä kolmesta keskitymme tässä arvostelussa viimeiseen – tilausvalikoimasta löytyvään Poggio Anticon perus-Brunelloon.

Väriltään viini on paksuhkon syvänpunainen, taittuen reunoilta hennosti poltettuun tiilenruskeaan.

Tuoksu on kevyehkö ja – tässä tapauksessa suon itselleni ensimmäisen kerran luvan käyttää seuraavaa ilmaisua – varsin kaunistuoksuinen. Englanninkielinen sana "fragrant" lienee lähimpänä hakemaani ilmaisua. Tuoksussa on vanhaksi käynyttä hapankirsikkaa, hentoa satulaa, lakritsia ja kevyttä, mutta yllättävänkin selkeäpiirteistä marsipaania.

Viinin käytännössä rutikuiva maku on tietyllä tapaa helppo, mutta varsin syvä ja maukas. Kokonaisuus on todella hapankirsikkainen, nahkainen, jopa hikinen, ja pölyisen maamainen. Yleisvaikutelma on ei ole mitenkään ronski ja päällekäyvä, vaan varsin hienovarainen ja hillitty. Tammi on käynyt melko heikoksi iän kanssa ja maistuu kuivan puisevasti hentona sivujuonteena. Rakenne on varsin hapokas ja edelleen melko tanniininen. Yleisesti viini on varsin hyvässä tikissä ja se on kerännyt mukavasti monipuolisuutta iän kanssa. Lisää moniuloitteisuutta voi olla luvassa, mutta tuskin kovinkaan paljoa – viini on nyt varsin mainiosti lähestyttävissä.

Jälkimaku on kypsän hapankirsikkainen, nahkainen, kuivatun yrttinen, hedelmältään mukavan puhdaspiirteinen ja ennen kaikkea pitkä. Aromikas, klassisen toscanalainen jälkivaikutelma jää viipyilemään kielelle pitkäksi aikaa.

Brunelloksi Poggio Anticon viini ei ole mitenkään erityisen suuri tai massiivinen, vaan yllättävänkin lempeä ja rauhallinen. Viinissä on vielä hyvin jäljellä voimakasta runkoa, mutta mikään viinissä ei ole päällekäyvää, vaan se pyörii suussa melko tasaisesti ja elegantisti, ottamatta niskalenkkiä tai lyömättä turpaan. Mitenkään ihmeellinen, tajunnanräjäyttävä kokemus tämä viini ei ole, mutta siinä on tarpeeksi syvyyttä ja mielenkiintoa, että se parissa voi hyvin istua meditoimassa ja ihmettelemässä maailmaa. Tosin viini on kyllä myös vallan erinomainen valinta runsaammalle, ajalla ja sydämellä tehdylle aterialle. Viinin hinta olisi hieman turhan kova, jos viini olisi reilusti nuorempi ja tuoreempi, mutta näin 8 vuoden ikäisenä voitaneen laskea hinnan sisältävän myös kypsyttelyyn kulutetun ajan.

Lyhyesti: Sopivasti kehittynyt ja miellyttävästi rauhoittunut, hieman kevyemmänpuoleinen ja varsin helpostilähestyttävä, vivahteikas Brunello.

Arvio: Erinomainen – kaikin puolin mainio Sangiovese, jota voi kaikessa rauhassa kypsytellä vielä vuosia, mutta joka rupeaa olemaan nyt varsin mainiossa kunnossa. Viinissä tuntuu olevan kaikki palaset kohdallaan.

Hinnan (49,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Casanova di Neri Tenuta Nuova Brunello 2003

Casanova di Neri Tenuta Nuova Brunello di Montalcino 2003

• Valmistaja: Casanova di Neri
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Brunello di Montalcino
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Siena, Montalcino
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8,50e / 12 cl (Toukokuu 2012, Ca' del Vin, Bardolino)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: lyke2drink

Tämä postauksesn yhteydessä blogissani tuli ohitettua kolme virstanpylvästä: a) Tämä on 150. arvostelemani punaviini. b) Tämä on 300. blogissa arvostelemani viini. c) Tämän ja edellisen postauksen välissä rikkoutui käsittämätön 20 000 sivulatauksen raja, kiitokset kaikille täällä pyörähtäneille! Ensimmäiset 10 000 latausta tulivat täyteen neljässä kuukaudessa, nämä seuraavat kolmessa, eli tahti on ollut kiihtyvä! Katsotaan nyt rupeaako tahti pysymään vakiona, eli onko blogini saavuttanut vakiokävijämäärän. Joka tapauksessa, oli tilanne mikä hyvänsä, tämän pienimuotoisen etapin merkeissä tulee astetta kovemman viinin arvostelu!

Syntymäpäivänäni, ravintolaillallisen jälkeen, lähdimme pyörimään Bardolinon katuja ristiin rastiin, kuten monena päivänä aikaisemmin. Sattuessamme viinibaari Ca' del Vinin kohdalle päätimme, että nyt voisi olla hyvä sauma katsastaa paikan tarjonta, sen verran monta kertaa tämä oli käynyt mielessä sen ohi kävellessä.

Viinipullojen armada baarin seinillä oli melkoisen vaikuttava näky, pakko myöntää. Mutta vasta useamman kymmentä sivua kattava viinilista veti miehen hiljaiseksi. Toinen toistaan upeampia viinejä täysin käsittämättömän edullisiin hintoihin, näin Suomen hintoihin tottuneena – monet pullot olivat edullisimmillaan lähes saman hintaisia Alkon vastaaviin verrattuna. Valikoiman kruunasi n. 15 vuosikertaa käsittävä vertikaali Tignanelloa (tai Sassicaiaa, jompikumpi näistä Supertoscanalaisista) parinkymmenen vuoden ajalta, alkaen 80-90-lukujen taitteesta. Muutamia muitakin viinejä sai useampaa eri vuosikertaa, mutta pääasiassa kaikista oli vain uusin tarjolla.

Laseittain tarjolla oli "vain" muutamia kymmeniä punaisia ja valkoisia viinejä. Niissäkin kyllä oli enemmän kuin riittävästi valinnanvaraa, ja pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin koko viinibaarin kalleimpaan laseittain myytävään viiniin – vuoden 2003 Casanova di Nerin Brunelloon, joka maksoi jollain käsittämättömällä logiikalla 8,50 euroa – jos oikein väärään paikkaan päädyt Helsingissä, tällä rahalla et saisi edes lasillista Yellow Tailia. Tämä oli siis se kallein viinilasillinen koko baarissa. Niin käsittämätön on Italian hintataso viineissä.

Ja millainen viinilasillinen se olikaan! Brunello tuotiin pöytään viinilasissa, jonka malja taistelee Riedelin Sommelier-sarjan Bordeaux Grand Cru -lasia vastaan kokonsa älyttömyydessä. Olisin voinut rehellisesti asettaa molemmat käteni lasin maljaan ja heilutella sormiani siellä, elleivät baarin omistajat olisi ihmetelleet että piruako nyt teen.

Viinin väri on mustanpuhuva ja lähes läpinäkymätön, reunoiltaan selvästi tiilenpunaiseen taittuvan tummanruskea. Tuoksusta pystyy päättelemään jotain jo siitä, että pöydän toisesta päästä – metrin etäisyydeltä – sain jo kommenttia viinin tuoksusta.

Tuoksu on käsittämättömän tuhti ja tömäkkä. Siinä on tuhdisti nahkaista satulaa, hevosen hikeä ja tallia, mutta ei kuitenkaan yhtään tämmöisiin maalaisiin aromeihin yhdistyvää lantaisuutta. Tuon tukevan olfaktorisen turpaanvedon jälkeen lasista rupeaa löytymään tuoretta karhunvatukkaa, hapankirsikkaa, mustikkaa, kuivatettua taatelia ja vanhoja viikunoita. Myöhemmin viiniä nuuskiessa seasta rupeaa löytymään tupakkaa, palanutta tammea ja maata. Todella tyrmäävä tuoksu, joka vain leijailee lasista ulos ja täyttää ympäristönsä. Jösses.

Maku on todella kuiva, nahkaisen kehittynyt, voimakkaan mausteinen, vivahteikas ja intensiivinen. Sangiovesen hapankirsikkaa tuntee, mutta muuten varsinaiset hedelmäiset aromit ovat hyvin piilossa ja suun täyttää tyylikkäästi kehittyneiden aromien kirjo. Suussa pyöritellessä viinin jo valmiiksi roteva maku tuntuu vain hetki hetkeltä voimistuvan. Rakenteeltaan viini on melko hapokas ja hyvin tanniininen, mutta silti silkkisesti kielellä liukuva. Täyteläisessä maussa tuntuu myös suklaista tammisuutta, aavistus makeata taatelia ja hennon lantaisia maatalon aromeita.

Nahkainen, suklainen, mausteisen tamminen ja tanniineista karvas maku jatkuu kielellä puoliloputtomiin. Suu kuivuu mutta vettä nousee kielelle. Viini on puhdas upeus. Loistavasti ikääntynyt Brunello, jossa rakennetta riittää vielä pitkäksi aikaa kehittymistä ajatellen. Paras reissulla maistetuista viineistä, tähän asti maistamistani Brunelloista, ja yksi vaikuttavimmista koskaan maistamistani viineistä. Ehdottomasti loistovalinta syntymäpäiväillan päätteeksi.

Lyhyesti: Älyttömän voimakas ja roteva viini niin tuoksultaan, maultaan kuin rakenteeltaan. Viini on todella lihaksikkaassa kunnossa nyt vajaan kymmenen vuoden iässä, mutta on silti erittäin hyvin nautittavissa. Kehittyy myös helposti vielä pitkään. Dekantoi useita tunteja jotta viini pääsee todella oikeuksiinsa.

Arvio: Täydellinen – viinin nauttiminen on kaikkien aistien jatkuvaa turpaanvetoa. Pelkästään hyvässä.

Hinnan (8,50e) ja laadun suhde: Ca' del Vinissä 12 cl viinilasillisen hinnassa ei ollut mitään järkeä. Hyvä jos tällä hinnalla saa Suomessa edes juomakelpoista viiniä.