Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


8.3.14

Luce 2008

http://www.alko.fi/tuotteet/938307/
Luce 2008
  • Valmistaja: Tenuta Luce della Vite
  • Tyyppi: Punaviini, IGT Toscana
  • Maa: Italia
  • Alue: Toscana, Siena, Montalcino
  • Rypäleet: Merlot (55%), Sangiovese (45%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 84,90e (Lokakuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 85,30e (Maaliskuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Supertoscanalaiset ovat se Toscanan erikoisuus, jotka usein nostetaan esille, kun keskustelu siirtyy Toscanan viineissä pintaa syvemmälle, mutta yleensä niistä mainitaan lähinnä Tenuta San Guidon "ensimmäinen Supertoscanalainen", Sassicaia; Piero Antinorin Sangiovese-vetoinen Tignanello, joka nosti Supertoscanalaiset maailmankartalle, ja Cabernet-vetoinen Solaia; sekä Lodovico Antinorin Ornellaia (joka on nykyisin Frescobaldin viinisuvun omistuksessa). Muita runsaasti arvostettuja (ja usein myös melko korkealle hinnoiteltuja) Supertoscanalaisia löytyy, mutta ne usein jäävät näiden neljän suuren viinin varjoon.

Frescobaldi on Antinorin suvun ohella ehdottomasti Toscanan viinihistorian merkittävimpiä nimiä – molemmista suvuista löytyy merkintöjä viininvalmistuksesta aina 1300-luvulta. Nyt arvostelussa oleva Luce on Frescobaldin suvun vastaus Toscanassa 1900-luvun lopulla vallinneeseen supertoscanalais-mittelöön: vuonna 1995 Vittorio Frescobaldi ja yhdysvaltalainen viininvalmistaja Robert Mondavi päättivät ryhtyä tuottamaan Toscanassa omaa Supertoscanalaistaan. Tenuta Luce della Vite pystytettiin Montalcinon viinialueelle, joka on tunnettu yksinomaan Sangioveseistä valmistetuista viineistään – siksi ranskalaisen Merlot'n istuttaminen tälle kalliille ja arvostetulle alueelle on herättänyt hieman kulmakarvojen kohottelua. Talo toki tuottaa myös omaa Brunello di Montalcinoa, mutta Tenuta Lucen ykkösviini on viinitalon omaa nimeä kantava IGT-tasoinen viini, joka on valmistettu melko 50-50 Merlot-Sangiovese-blendistä. Constellation Brandsin ostettua Mondavin viini-imperiumin, osti Frescobaldi Tenuta Lucen kokonaan omistukseensa vuonna 2005.

Luce 2008 on valmistettu käyttämällä ja maseroimalla viiniä terästankeissa neljän viikon ajan. Tämän jälkeen viiniä on kypsytetty barrique-tynnyreissä (90% uusia, 10% kerran käytettyjä) kahden vuoden ajan.

Värin perusteella viini on kyllä varsin superkonsentroitunutta tavaraa: yleisilme on hyvin mustanpunainen ja varsin läpinäkymätön. Reunoilta valo pääsee uppoamaan viinin läpi vähän paremmin, tuoden siihen hennon tiilenpunaista sävyä.

Tuoksu on yhtä harteikas ja tiivisluontoinen mitä viinin tuhti ulkonäkö antaa odottaa: lasista kohoava kypsänmakea kirsikkaisuus, mustat marjat ja melko integroitunut mutta kohtalaisen hallitseva tammisuus tulevat niin tanakassa muodossa, että ihmettelen miten aromit edes mahtuvat sieraimistani sisään. Kun nokka on lopulta tottunut viinin turpaanvetävään tyyliin, voi kokonaisuudesta erottaa myös hillityn lihaisaa taustavibaa, hentoa maamaisuutta ja hieman kehittyneen Sangiovesen ihastuttavaa parfyymisyyttä.

Viinin tömäkkä, täyteläinen ja intensiivinen suutuntuma ei pääse mitenkään yllättämään sen tuoksun ja ulkonäön jälkeen, joskaan aivan Brunellomaista rotevuutta viini ei saavuta, vaan jää (todennäköisesti Merlot'n ansiosta) hieman puhtaita Sangioveseja pehmeämmän oloiseksi. Mehukkaasta ja verrattain melko kuivasta makumaailmasta löytyy kirsikkaa, kevyttä luumuisuutta, hentoa vadelmaa, hyvin integroitunutta ja mukavasti hedelmän peittelemää tammen suklaisuutta ja melko runsaan tanniinisuuden tuomaa bitteristä särmää. Vaikka tanniineja löytyy, ei viini ole mitenkään erityisen tiukka ilmestys, vaan tanniinit tuovat lähinnä lisää tiiviyttä ja pureskeltavuutta valmiiksi konsentroituneeseen yleisilmeeseen. Kokonaisuus kuitenkin tuntuu jotenkin "middlevoittoiselta", näin musiikkitermein: freesein yläpää jää tuhdin hedelmän jalkoihin, kun taas se muhkein "oomph" bassopuolelta tuntuu puuttuvan – palaset siis tuntuvat olevan vielä hieman hukassa. Koska Luce on muutenkin varsin nuoren ja primäärisen oloinen, tuntuu viini vaativan lisää ikää – näin se voisi saada sekä lisää syvyyttä ja mielenkiintoa aromimaailmaansa, että keventää hedelmäänsä vastaamaan sitä "middlevoittoista" yleisilmettä jotta ne kuuluisat palaset loksahtaisivat kohdalleen.

Viinin aromit jatkuvat melko saumattomasti liukuen keskimausta jälkimakuun, mutta yleisfiilis tuntuu kääntyvän lähes päälaelleen: keskiääntä tuntuu puuttuuvan viinin happojen, bitterisen mausteisuuden ja hapankirsikkaisuuden ottaen yläkaistan käyttöönsä samalla kun alapää menee muhjuksi kypsän kirsikkaisuuden ja luumuisuuden taittuessa suorastaan hilloimaiseen kypsyyteen tammen makeuden saadessa samalla enemmän preesensiä. Viinistä jää nuorekas, tanakka ja pitkään jatkuva kirsikkainen jälkivaikutelma, jossa on paljon kaikkea, mutta silti siitä tuntuu puuttuvan jotain.

Luce on yllättävän kuiva ja jopa varsin vakava Merlot-vetoiseksi punaviiniksi, mutta samalla aivan liian nuoren ja siksi myös epätasapainoisen oloinen esitys: viinissä on lähinnä Merlot'n ja Sangiovesen primääristä hedelmää, mutta sen verran hajanaisessa paketissa, että viini kaipaa runsaasti lisää ikää päästäkseen balanssiin. Erityisesti viini kaipaa sitä, että sen runsas ja hieman epäsopusuhtaisen kookas massa hieman keventyisi iän myötä sopimaan paremmin sen kohtalaisen rakenteikkaaseen runkoon.

Kovimmille Toscana-puristeille viini on kyllä varmasti sekä liian uuden maailman tyyliin väsätty että turhan pehmeä tapaus – vaikka viinin Merlot ei ole mennyt aivan läskiin luumuhilloon, vaan se on jätetty riittävän kypsäksi pitämään sekä rakennetta että luonnetta yllä, pehmentää se kuitenkin Sangiovesen tiukkaa, pippurisen ärhäkkää luonnetta selvästi. Viini on siis jotakuinkin semmoinen mitä voi odottaa "Brunellolta", johon Robert Mondavi on päässyt upottamaan näppinsä. Viini on laadukas ja ihan lupaava tekele, mutta ei kyllä missään nimessä tarjoa nykykunnossaan Suomen hinnoilla vastinetta rahalle – todennäköisemmin noin kymmenen vuoden päästä. Viini on siis ehdottomasti kellarointikamaa.

Olin kuitenkin ymmärtävinäni Akateemisen Viiniseuran maistelussa, että tämä kyseinen viini olisi tarttunut Italiasta mukaan n. puoleen Suomen hinnasta, mikä tekee siitä jo mitä erinomaisimman ostoksen.

Lyhyesti: Yhdysvaltalais-toscanalainen visiointi siitä, mitä tapahtuu kun yhdistää Kaliforniaa huokuvan Merlot-viinin ja Brunello di Montalcinon. Luce on roteva ja lihaksikas Supertoscanalainen, jossa on nyt paljon massaa, mutta vähän mitään muuta. Ehdottomasti korkattavissa vasta +10 vuoden ikäisenä.

Arvio: Erittäin hyvä – koska en juurikaan jaksa innostua Merlot'sta juuri missään muodossa, onnistuu tämä Merlot-Brunello-blendi vakuuttamaan ihan hyvin. Viini kyllä muistuttaa lähinnä jenkkimarkkinoiden makuun tehtyä Brunelloa Supertoscanalaisten hintapreemiolla, mutta sellaiseksi viini toimii yllättävänkin hyvin. Viini kuitenkin kannattanee jättää välistä, jos jumaloit Toscanan Sangiovesea, mutta kartat uuden maailman punaviinejä.

Hinnan (85,30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti