Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


2.3.14

Tokaji Késői Arany Grand Selection 2009

Tokaji Késői Arany Grand Selection 2009
  • Valmistaja: Tokaj Kereskedőház Zrt.
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Unkari
  • Alue: Tokaji-Hegyalja
  • Rypäleet: Hárslevelü, Furmint
  • Koko: 0,5
  • Hinta arviointihetkellä: ~7,00e (Lokakuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


AVS:n ympäri maailmaa (tai no, Eurooppaa) löytyneistä viineistä koostuvassa maistelussa viimeisenä valkoisena oli vuorossa Unkarilainen viini Tokajin alueelta. Tokajin viinit ovat tunnettuja lähinnä hyvin makeista ja jalohomeisista Aszú-viineistä, mutta alueella valmistetaan myös aivan tavallisia viinejä. Nyt arvioitava Késői Arany sijoittuu tavallisten valkoviinien ja Aszú-viinien välimaastoon: se on makea, ns. late harvest -viini, jossa jäännössokeria löytyy yhtä paljon kuin keskimääräisestä Aszústa, mutta toisin kuin Aszúihin, tähän ei ole lisätty jalohomeisia rypäleitä. Kypsytystietoja en viinille löytänyt, mutta viinin tuottajan, Unkarin valtion viinikellari Kereskedőházin mukaan viinistä voi löytää uuden tammen aromeja, joten todennäköisesti viini viettää ainakin jonkin verran aikaa kosketuksissa uuden tammen kanssa.

Väriltään viini on vaalean kuparinruskea, mikä hieman yllättää – viinillä on hädin tuskin neljä vuotta ikää, joten ymmärtääkseni odotettavissa voisi olla hieman hillitymmän väristä viiniä.

Tuoksu on makea ja moniulotteinen: omenahilloa, kukkeutta, sushiriisiä, hentoa jalohomemaisen hunajaista paahteisuutta ja aavistus trooppisempia, mehukkaita hedelmiä. Kokonaisuutta sävyttää rusehtavat omenat mieleen tuova hapettunut vivahde.

Maun ensivaikutelma on melko makea, mutta kepeähkö. Kielellä pyörii makeaa omenaisuutta, hillittyä kukkaisuutta, hentoa päärynämarmeladia ja aavistus hunajaisuutta. Taustalla häilyy hennosti oksidoitunut vivahde. Viini on suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, minkä lisäksi siitä puuttuu melko maltilliseksi jäävien happojen vuoksi sen kaipaamaa freesiyttä.

Jälkimaultaan viini on varsin hento mutta mukavan pitkänpuoleinen. Kielellä häilyy pitkään makeaa päärynä-omenaisuutta ja kukkaisuutta sekä hennosti madeiraista hapettuneisuutta.

Késői Arany on mukava, simppeli makea viini, joka onnistui tuomaan mukavaa vaihtelua Tokajin tunnetumpiin, intensiivisiin Aszú-viineihin. Kuitenkin viinin ongelmana oli sama kuin edellisissäkin maistelluissa valkoviineissä – todennäköisesti kehnosta varastoinnista kielivä virhemaku kokonaisuuden keskellä; tässä tapauksessa hento hapettunut taustavire. Viini ei kuitenkaan missään vaiheessa vaikuttanut siltä, että sen tyyliin kuuluisi tarkoituksella tuo oksidoitunut vivahde.

Suurinta hämmennystä kuitenkin aiheuttaa viinitalon ilmoittama jäännössokerisuus: Kereskedőházin kotisivuilla seisoo että viinin tästä vuosikerrasta löytyisi peräti 128 g/l jäännössokeria ja happojakin 6,7 g/l, mikä kuulostaa meikäläisen korviin varsin hämmentävän suurelta määrältä. Viini oli kyllä selvästi makea, mutta se ei missään vaiheessa tuntunut painivan tyypillisimpien jälkiruokaviinien luokassa, vaan enemmän Alsacen VT-viinien kanssa samassa kategoriassa, jossa jäännössokerimäärä olisi yleensä n. puolet kerrotusta. Jäin nyt hämmennyksen valtaan – onko viinitalon kotisivuilta todella löytynyt sama viini, minkä maistelimme? En kyllä löytänyt muita samannimisiä viinejä, joten kai sen on tämä oltava.

Freesimpänä ja ilman viinistä nyt löytynyttä hapettunutta vivahdetta Késői Arany vaikuttaisi toimivan varsin mainiosti hyvin yleiskäyttöisenä makeana viininä: hyvin viileänä tarjoiltuna sen voi kuvitella toimivan suolaisille jälkiruoille, kuten erilaisille piiraille, mutta sen enemmän valkoviininen kuin jälkiruokaviinimäinen makumaailma lupailee hyvää Aasian eri ruokien kanssa: viinin maku on sen verran hillitty ja puhdaspiirteinen, että sen voi kuvitella pelaavan yhteen Japanin herkkämakuisienkin ruokien kanssa, kun taas viinin runsas makeus antaa sille vastapainoa kestää esimerkiksi Intian mausteisia tai Thaimaan tulisia ruokia. Kypsyttelyyn viiniä ei kannata hankkia: kokonaisuus on sen verran simppeli, että viini on parhaimmillaan nuorena ja raikkaan hedelmäisenä.

Lyhyesti: Makea, puhdaspiirteisen hedelmäinen ja simppelihkö late harvest -viini Tokajista, josta tällä kertaa löytyi hento hapettunut vivahde, jonka epäilen olevan viiniin oikeasti kuulumaton aromi.

Arvio: Miellyttävä – ihan kelpo, simppeli makea valkoviini. Kyllä tämä ne edulliset, Alkon kyykkylaareista löytyvät sokeriliemet rökittää mennen tullen, pienestä oksidatiivisuudestaankin huolimatta.

Hinnan (7,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti