Montenidoli Il Templare 2008
- Valmistaja: Montenidoli
- Tyyppi: Valkoviini, IGT Toscana
- Maa: Italia
- Alue: Toscana, Siena, San Gimignano
- Rypäleet: Vernaccia (70%), Trebbiano (20%), Malvasia (10%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: ~20e (Joulukuu 2013, wine-searcher.com)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Viinibloggaajien pikkujouluissa viimeiseksi sokkomaistetuksi valkoviiniksi jäi Repository of Useless Information -blogin Oton tuoma toscanalainen valkoinen, Il Templare. Viini tulee San Gimignanon alueelta, joka on tunnettu erityisesti valkoisista Vernaccia di San Gimignano -valkoviineistään, joita pidetään yksinä Italian parhaista valkoviineistä ja jotka mm. saivat ensimmäisenä viininä Italiassa DOC-appellaation suojan vuonna 1966.
Il Templare on pääosin valmistettu Vernaccia-rypäleestä, mutta koska Vernaccia di San Gimignano -viinissä tulisi olla vähintään 90% Vernacciaa, on Il Templare luokiteltu vaatimattomamman IGT Toscana -appellaation alle. Vernaccian ohella viinitalo ilmoittaa käyttävänsä sekä alueella yleistä Malvasiaa että erikoisesti Trebbiano Gentileä, joka on Wikipedian mukaan piemontelaiselle Erbaluce-rypäleelle. En siis ole nyt täysin kartalla onko Montenidolilla viljelyksillään piemontelaista rypälelajiketta, vai kutsuvatko he omaa, alueella yleisesti tavattua Trebbianoa (eli Ugni Blancia) lisänimellä "Gentile". Pistin omat rahani jälkimmäisen kannalle, mutta kuulen mielelläni jos olen väärässä!
Viinin tuottanut Montenidoli on vuonna 1965 perustettu viinitalo, joka rakennettiin 1900-luvun alussa hylättyjen, villiintyneiden tarhojen keskelle. Talon perustaneet Sergio ja Elisabetta ryhtyivät viljelemään paikallisia, Toscanalaisia lajikkeita mahdollisimman luontoa kunnioittaen ja vähän viininvalmistusprosessiin puuttuen – esimerkiksi viljelyssä he käyttävät ainoastaan rikkiä ja kuparia suojatakseen rypäleitään. Heidän mukaansa alueen klassinen valkoinen rypälelajike, Vernaccia, hyötyy merkittävästi tammikypsytyksestä, mutta koska he eivät halua viiniensä olevan tammen aromien hallitsemia, kypsytetään viinejä vanhoissa, neutraaleissa tammitynnyreissä. Jostain syystä olen kirjoittanut muistiinpanoihini viinin viettäneen peräti 40 kuukautta vanhoissa tammitynnyreissä (näin taisi Repositoryn Otto mainita), mutta tuottajan sivujen mukaan viini viettää vanhassa tammessa vain 12 kk. Joka tapauksessa, kyseessä on siis tammessa kypsytetty mutta tammelta maistumaton, käsityöläisviini.
Väriltään viini on syvä, jo hennosti rusehtavaan taittuvan kultaisen keltainen – mikä kyllä selittyisi sillä 40 kuukauden tammikypsyttelyllä.
Tuoksu vaikuttaa olevan hieman ujo ja varautunut, vaikka viini ehtikin jo makoilla hetken pari karahvissa. Aluksi tuoksua hallitsi lähinnä kevyt, Tropic-mehumainen omenaisuus, mutta viinin avaudutuessa illan myötä tämä valmiiksi kevyehkö omenaisuus häipyi taustalle ja esille rupesi nousemaan hillittyä hunajaisuutta, kypsää ja sävyltään hieman epämääräistä sitruksisuutta ja aavistuksen verran mantelia.
Aluksi viinin varsin kuiva maku tuntuu olevan hyvin hillitty ja yleisilmeeltään jopa ohuehko. Kokonaisuus on mukavasti tuntuvan hapokkuutensa puolesta kirpeähkö ja suutuntumaltaan keskitäyteläinen. Kielellä pyörii lähinnä hentoa, ei-tammista pähkinäisyyttä ja sitruksisuutta. Kuitenkin jo lasissa viini vaikuttaa kehittyvän ja myöhemmin illalla viini on kuin toinen tapaus: kokonaisuus on selkeästi muuttunut runsaammaksi ja täyteläisemmäksi, eikä ensivaikutelman ohuudesta ole tietoakaan. Sitruksisuus on saanut runsaamman ja kypsemmän, hennon appelsiinisen terän ja seassa tuntuu mantelisen pähkinäisyyden ohella myös hillittyä, persoonallista mausteisuutta. Hapokkuus on edelleen hyvin voimissaan tehden kokonaisuudesta varsin rakenteikkaan ja särmikkään oloisen.
Viinin jälkimaku on varsin karu ja koruton: kielelle jää ensisijaisesti varsin voimakasta, märän kivistä mineraalia sekä kevyttä sitruksisuutta ja aavistus kuivan Sherryn mieleen tuovaa suolaheinäisyyttä. Myöhemmin auettuaan ja lämmettyään jälkimaku on selkeästi hedelmäisempi ja kypsempi, mutta kielelle jäävä jälkivaikutelma on silti varsin kuiva, hapokkuuden hallitsema eikä missään vaiheessa varsinaisesti runsas, vaan hyvin pelkistetty.
Il Templare on viini sieltä hieman haastavammasta päästä, mutta sopivalla kärsivällisyydellä ja karahvin suosiollisella avustuksella viinistä sukeutuu varsin hurmaava ja salonkikelpoinen tapaus. Aluksi viini vaikutti lupaavalta ja kiehtovalta, mutta sen yleisesti vaatimaton ilme ei onnistunut tekemään kunniaa viinin miellyttävän suorasukaiselle ja anteeksipyytelemättömälle makumaailmalle. Sen sijaan riittävästi auettuaan myös viinin ilmaisu onnistui pääsemään samalle tasolle aromimaailman kanssa ja ne kuuluisat palaset rupesivat loksahtelemaan kohdalleen.
Il Templare on kirpakanpuoleisella habituksellaan ja mineraali + epähedelmävoittoisella makumaailmallaan varmasti ulkona hedelmävetoisten viinien ystävien mukavuusalueelta, mutta jos astetta persoonallisemmat valkoviinit kiinnostavat, on tässä viini jonka nimi kannattaa pitää korvan takana. Voisin kuvitella viinin toimivan erittäin mainiosti kaikkien lohta kevyempien merenelävien kanssa, kuin myös esimerkiksi juustogratiinilla aseistettujen, perinteisten fennoskandinaavisten juuresruokien kumppanina. Sellaisenaankin viini kyllä toimi, mutta itse näkisin tämänlaiset viinit ensisijaisesti ruokapöydässä.
Lyhyesti: Hieman karuhko ja varsin maltillisesti hedelmää tarjoileva, kovin epätyypillinen valkoinen IGT Toscana, jolla kestää hyvä tovi karahvissa ennen kuin rupeaa saamaan pakettinsa kasaan. Tunnin parin hengittelyn jälkeen viini on erittäin tasapainoinen, hurmaavan aromikas ja hyvin miellyttävällä tavalla kirpeä.
Arvio: Tyylikäs – tämä viini on tyylillisesti hyvin erilainen kuin monet, lähinnä päärynäisen hedelmäisen hallitsemat kepeähköt Italian valkoviinit, minkä vuoksi sokkomaistelussa viinin paikallistaminen Toscanaan oli hieman haasteellista. Erityisesti italiaanovalkkareita kaipaavien kannattaa harkita kahdesti ennen Il Templareen kajoamista, mutta sen sijaan happoja, mineraalisuutta ja jännittävyyskerrointa kaipaaville tämä viini saa vahvan suosituksen.
Hinnan (~20e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
On kyllä sattunut pahemman luokan aivopieru, jos sanoin, että 40kk tammessa! Muistaakseni mietimme tilaisuudessa myös, oliko tämä kuorikypsytetty. En ole siihenkään löytänyt vastausta. Mutta kiva, että maistui, misinformaatiostani huolimatta.
VastaaPoistaSaattoi yksinkertaisesti olla, että oikea tieto oli muuttunut misinformaatioksi matkatessaan pöydän päästä toiseen, eli olin kuullut jotain sinne päin ja tulkinnut väärin. :D Kuorikontaktista en minäkään löytänyt tietoja, mutta se ei kyllä vaikuttaisi mitenkään mahdottomalta ajatukselta kun viinin syvänkeltaista väriä katsoo!
PoistaJa juu, totta maar maistui! Tattis! :)