Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


30.3.14

Radici Taurasi Riserva 1999

Radici Taurasi Riserva 1999
  • Valmistaja: Mastroberardino
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Taurasi Riserva
  • Maa: Italia
  • Alue: Campania, Avellino, Taurasi
  • Rypäleet: Aglianico (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 22-30e (Joulukuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Vuonna 1878 perustettua ja nyt 11. sukupolvessa toimivaa, perheomisteista Mastroberardinoa pidetään Campanian (Italian saappaan "nilkan" läntinen puoli) maakunnan yhtenä merkittävimmistä tuottajista. Mastroberardinon suku on nimittäin alusta asti toiminnassaan pyrkinyt viinintuotannon ohella parhaansa mukaan etsimään, tutkimaan ja kasvattamaan harvinaisiksi käyneitä paikallisia lajikkeita, tuoden samalla niille näkyvyyttä ja tunnettuutta. Talo tuottikin 1900-luvun loppupuolella jopa yli puolet kaikesta alueella tuotetusta DOC-tasoisesta viinistä ja peräti 90% kaikesta DOCG Taurasi -viinistä. Lisäksi talo on tunnettu siitä, että se viljelee korkean laadun vuoksi rypäleitään paljon pienemmillä satomäärillä mitä viinilait edellyttäisivät, ja että vaikka viinilait sallivat myös kansainvälisten lajikkeiden käytön pienessä määrin, viljelee Mastroberardino ainoastaan paikallisia lajikkeita.

Radici Taurasi on ehdottomasti yksi Mastroberardinon merkittävimpiä viinejä ja useissa tapauksissa sitä on kutsuttu mm. "Etelä-Italian Baroloksi", johtuen viinin aromeista, tanniinisuudesta ja kypsytyskestävyydestä. Vaikka talon Radici Taurasi Riserva nosti Taurasit ja Aglianico-rypäleen suurempaan huomioon jo 1960-luvun lopulla, tuotti Mastroberardino yksin kaiken vientiin menevän Taurasin aina 1990-luvulle asti – vasta vuosituhannen lopulla muutkin alueen viljelijät rupesivat innostumaan tästä muinaisesta, alueelle tyypillisestä viinityylistä. Tämä nyt arvioitava Radici Riserva on talon tyyliin 100% Aglianico; se on kypsynyt aluksi 30 kuukauden ajan ranskalaisissa barrique-tynnyreissä ja slavonialaisissa tammitynnyreissä, minkä jälkeen sitä on kypsytetty vielä kolmen vuoden ajan pullossa ennen myyntiinlaskua. Tämän lisäksi viini ehti makoilla vielä n. kahdeksan vuotta lisää, ennen kuin Copatinto -blogin Teemu toi putelin viinibloggaajien pikkujouluihin, jossa se lopulta avattiin 14 vuoden ikäisenä.

Väriltään viini on keskisyvä, tasaisesti granaattiin taittuvan mustan kirsikkainen ja kevyesti läpinäkyvä.

Tuoksussa tulee vastaan heti ensimmäiseksi tupakkaa ja rouhittua pippurisekoitetta – oppikirjamaisia kypsän Taurasin tunnusmerkkejä. Seassa tuntuu myös kypsän oloista, muttei oikeastaan ollenkaan makeaa hedelmää, ulottuen tummasta kirsikasta kepeämpiin, tuoreiden punaisten marjojen sävyihin. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole mitenkään puleeratun siisti, vaan taustalla häilyy kevyt ja mukavan luonteikas juonne rustiikkista maatalon funkkia.

Viinin maku ei varsinaisesti rynni päin, vaan se on enemmän kepeähkö, hienostunut ja jopa aavistuksen vaikeaselkoinen, mystinen. Siinä tuntuu päällimmäisenä niin monille italialaisille viineille tyypillistä hapankirsikkaa, mutta myös maltillista nahkaa, vulkaanista maamaisuutta ja hennosti veristä rautaisuutta. Habitukseltaan viini on melko täyteläinen, aavistuksen pehmeänpuoleinen ja rauhallinen, mutta happoja silti on varsin mukavasti – ne eivät ole erityisen eloisia, mutta ne antavan viinille hyvät raamit, jotka tekevät kokonaisuudesta ryhdikkään ja napakan oloisen. Viinin tanniinisuus tuntuu iän myötä muuttuneen maltilliseksi, mutta silti tanniineissa on vielä potkua ja puruvoimaa jäljellä: viini ei siis tunnu missään vaiheessa erityisen tanniiniselta, mutta kyllä parin siemauksen jälkeen voi tuntea kiristystä suun limakalvoilla.

Jälkimaku on varsin kuiva, hyvin kirpeän marjainen ja hapankirsikkainen sekä tuntuvan mausteinen – erityisesti melko runsas pippurisuus korostuu moniulotteisen mausteisuuden keskeltä. Kielelle jää pitkähkö ja vivahteikas jälkivaikutelma, jossa punaisten marjojen ja pippurin ohella häilyy myös aavistuksen tervaista maamaisuutta, hentoa tupakanpuruisuutta ja suutakuivattavien tanniinien tuomaa bitterisyttä.

Radici Riserva 1999 on eteläitalialaiseksi punaviiniksi varsin persoonallinen tuttavuus: se on nimittäin tyylillisesti varsin karu tapaus. Usein Italian eteläosissa tuotetut viinit ovat varsin kypsiä, meheviä ja runsaita, mutta Radici Riserva on varsin pidättyväinen tapaus, joka tarjoilee harkittua, monisävytteistä aromimaailmaa varsin maltillisella otteella. Viini asettuu jonnekin tyylikkään ja vaatimattoman välimaastoon, joskin tuota vaatimattomuutta voi varmasti taistella vastaan rohkealla dekantoinnilla – viini nimittäin vaikutti aluksi hyvinkin vaatimattomalta ja karulta tapaukselta, mutta se rupesi melko nopeasti aukeamaan ja kehittymään lasissa huljutellessa. Viini kyllä pysyi hillittynä ja melko kevytaromisena alusta loppuun, mutta happikontaktista se tuntui saavan selkeästi ilmaisuvoimaa.

Tätä kyseistä vuosikertaa tuskin lähtisin itse kypsyttelemään hirveästi kauempaa, sillä viini vaikuttaa olevan nyt varsin hyvässä iskussa, minkä lisäksi näin maltillisella hedelmällä varustetun viinin kanssa on aina riski, että iän myötä varsinainen makupuoli vain kuivuu kasaan ja kuolee pois. Suosittelenkin korkkaamaan viinin seuraavan vuoden parin kuluessa jonkun vivahteikkaan ruoan kumppanina – mieluiten sellaisen, johon viinin edelleen elinvoimaiset tanniinit pääsevät pureutumaan.

Lyhyesti: Kuiva, karunpuoleinen, vivahteikas ja elegantti "Etelä-Italian Barolo". Viini on maltillinen, moniulotteinen ja se henkii perinteistä, kaikkea-muuta-kuin-hedelmää korostavaa, rustiikkisempaa tyyliä.

Arvio: Tyylikäs – tämä viini ei ole rakkautta ensisilmäyksellä, vaan se riiaa ujosti, vaivihkaa ja kierrellen. Ihastuttava ja charmantti esitys, mutta mennee varmasti ohi hedelmäpommien ystäviltä.

Hinnan (22-30e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

4 kommenttia:

  1. Hyvää tekstiä jälleen kerran! Sen verran oikaisen, että pullo oli minun tuoma. Jukalta taisi tulla jotain Piemontelaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ja pahoittelut samaan syssyyn! Teidän pullonne olivat peräkkäin meikäläisen muistiinpanoissa niin olitte menneet huomaamatta ristiin! Korjataanpa moka samoin tein!

      Poista
    2. Anonyymi5/4/15 17:48

      1998 Riserva nyt lasissa ja lautasella lammasta ja fenkolia. Kyllä toimii. Terveisin Rudi

      Poista
    3. Erinomainen valinta! Oma pullo vielä muhii kellarin kaapissa, todennäköisesti vielä melko pitkän aikaa. :)

      Poista