Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


4.3.14

Kourtaki Mavrodaphne of Patras

Kourtaki Mavrodaphne of Patras
  • Valmistaja: Greek Wine Cellars, D. Kourtakis
  • Tyyppi: Väkevöity viini, jälkiruokaviini, PDO Patras
  • Maa: Kreikka
  • Alue: Peloponnesos, Akhaia, Patras
  • Rypäleet: Mavrodaphne, Black Corinth
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 5-8e (Lokakuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Kreikka on varsin tunnettu Muscat-rypäleistä valmistetuista jälkiruokaviineistään – eritoten Samos-saari – kun taas maan muut jälkiruokaviinit ovat täällä napapiirin läheisyydessä paljon tuntemattomampia. Yksi maan jälkiruokaviinityyleistä on Peloponnesoksen niemimaan pohjoisrannalla sijaitsevan Patrasin alueen makeat Mavrodafni- tai Mavrodaphne-viinit.

Makeat Mavrodaphne-viinit valmistetaan paikallisista, samannimisistä tummista rypäleistä käyttämällä niistä puristettua mehua avoimissa tankeissa auringon paahteessa. Kun viinistä on osa sokerista käynyt alkoholiksi, pysäytetään käyminen edellisten vuosikertojen viineistä tislatulla paloviinalla. Tämän jälkeen viini siirretään kellariin kypsymään eräänlaiseen solera-tynnyrijärjestelmään, jossa viini kypsyessään sekoitetaan vanhempien, pidempään kypsyneiden vuosikertojen kanssa. Lopuksi, riittävästi kypsyttyään, viini pullotetaan. Viinin tuottanut Kourtakis on käyttänyt viinissään Mavrodaphnen ohella hieman paikallista, yleensä rusinoiksi käytettävää, siemenetöntä Korintti-lajiketta.

Viinillä on kaunis, kevyesti läpinäkyvän granaatinpunainen väri, joka taittuu kevyesti oranssinruskeaan.

Tuoksu on makeaksi viiniksi yllättävän hienovarainen ja pidättyväinen, joskin myös mukavan moniulotteinen. Pääasiassa jälkiruokaviinimäisiä aromeja tarjoavasta nokasta löytyy kutsuva yhdistelmä metsämarjahilloa, rusinaa, hunajaa, herukkahilloketta, viikunaa ja vaahterasiirappia – siis kaikenlaista hyvin makeaa. Alkoholi (15%) puskee hennosti keveän tuoksun alta esiin.

Viinin makumaailma on juuri sellainen kuin tuoksu antaa odottaa: makeahko ja pehmeähkö. Suutuntumaltaan täyteläinen viini vyöryttää tuoksua runsaammalla intensiteetillä rusinaisia, taatelisia, kukkaisia ja hennon vaahterasiirappisia vivahteita toisiinsa lomittuvina, kerroksittaisina vivahteina, joiden seasta voi erottaa hennon, tawnymaisen oksidaation vivahteita. Happoja viinissä on varsin vähän, mutta kevyt tanniinisuus tuo kokonaisuuteen sopivaa tiiviyden tunnetta. Alkoholi tuo viinin makumaailmaan hennon tulisen sävyn.

Viinistä jää korkeintaan keskipitkä, mutta sitäkin voimakkaampi ja vivahteikkaampi jälkimaku, jossa tuntuu pääasiassa rusinaa, viikunahilloisuutta ja kevyttä hunajaa. Suuhun jää makea ja mehukas jälkivaikutelma, jossa muiden aromien haivuttua pois jää kielelle viipyilemään kevyen kaakaoinen tammisuus.

Kourtakin Mavrodaphne oli varsin jeppis tutustuminen tähän viinityyliin, muttei loppupeleissä kyllä mitenkään ihmeellinen tapaus – mikä on kyllä ihan ymmärrettävää viinin hintaluokassa! Kokonaisuus muistuttaa aromimaailmaltaan tawny porteja niitä hieman tuhdimmalla tai tummemmalla hedelmäisyydellä, mutta vähemmän massakkaalla ilmaisulla ja hillitymmällä alkoholilla.

Viini ei siis suuremmin mielenkiintoa kutittele: sieltä löytyy punaisten jälkiruokaviinien aromimaailman the usual suspects, eikä hirveästi sen enempää, mutta homma toimii mainiosti ja väkevöidyksi viiniksi balanssi on ihan hyvin kohdallaan. Jos jossain välissä matkustaisin Kreikkaan, voisin aivan hyvin kuvitella tuovani sieltä tällaisen muassani. Viini ei juurikaan lompakkoa kevennä, mutta jääkaappijäähdytettynä toimii varmasti mainiosti hillokkeella tai hyytelöllä aseistetun juustolautasen taisteluparina.

Lyhyesti: Simppeli, mutta hauska ja herkullinen makea viini Kreikasta. Kuin kevennetty versiointi portviinistä.

Arvio: Miellyttävä – jos on suuri tarve saada makeaa viiniä, mutta tarkempia kriteerejä ei ole, hoitaa tämä Mavrodaphne hommansa mainiosti. Se on helppo ja mutkaton, mutta sellaiseksi varsin maukas tapaus.

Hinnan (5-8e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

2 kommenttia:

  1. Hieno postaus! Onnittelut 1000 jutun rajapyykin ylittämisestä, niitä lukee ilokseen.

    Mistä löysit tämän Kourtakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos!

      Mutta aivan, unohtui mainita, että viini tuli siis vastaan Akateemisen Viiniseuran maistelussa.

      Poista