Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


17.3.14

Stadin Panimo Ruis IPA

Stadin Panimo Ruis IPA
  • Valmistaja: Stadin Panimo
  • Tyyppi: Olut, India Pale Ale
  • Maa: Suomi
  • Alue: Uusimaa, Helsinki
  • Koko: ?
  • Hinta ostohetkellä: 7,50e (Lokakuu 2013, Rotterdam, Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viime syksynä tuli istuttua iltaa yhdessä vakiopaikoistani, Kampin Rotterdamissa. Sieltä tarttui mukaani tuopillinen yhden lempparipanimoistani rukiista työstämää IPA:a. Koska tuosta tuopillisesta on päässyt jo kulumaan puolisen vuotta, en muista sattuiko tuoppini tulemaan pullosta vai hanasta – ja jos jälkimmäisestä, niin minkähänkokoisena annoksena. Muutenkin tuotteesta on melko vähänlaisesti tietoa liikkeellä, joten näillä on mentävä.

Väriltään olut on todella tumman punaruskea, kevyen samea ja yllättäen IPA:ksi kohtalaisen läpinäkymätön. Vaahtokukka jää varsin kepeäksi ja suht lyhytkestoiseksi.

Tuopista kohoaa kevyehkö, paahtuneen ruismaltainen, leipäinen, tyylikkään humalainen ja aromaattisen yrttinen tuoksu. (En kyllä ole erityisen innoissani näistä perinteisistä oluttuopeista, sillä niistä tuntuu olevan varsin vaikea saada tuoksusta kiinni. Ei tule kolmoslagerin lisäksi juuri mitään muuta olutta mieleen, joka toimisi paremmin tanakassa oluttuopissa kuin viinilasissa.)

Maultaan olut on kuivahko, pistelevän hiilihappoinen ja ensisijaisesti voimakkaasti paahtuneen ruisleipäinen. Kokonaisuutta tukee aromihumaloinnin hennosti trooppiseen taittuva sitrushedelmäisyys sekä runsas ja monimuotoinen mausteisuus, joka tuo kokonaisuuteen tyylikästä kuivakakkuisuutta ja hennosti jouluhenkistä piparkakkuisuutta. Paahtuneisuus tuo yleisilmeeseen jälkiuunileipäistä makua semalla kun rohkeasti käytetty humala (60 IBU) tuo hyvää puraisua ja raikkautta varsin paahteiseen makumaailmaan.

Pitkässä jälkimaussa paahteinen maltaisuus ja mausteisuus astuvat taka-alalle IPA-tyyliin kuuluvan humaloinnin päästessä vihdoin pääosaan. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on tuntuvan karvas, tyylikkään yrttinen, hennon sitruksinen, vivahteikas.

StaPan Ruis IPA on kyllä kaiken kaikkiaan varsin pätevä tapaus, joka kohtalaisen paahtuneella maltaisuudellaan mutta hallitsevalla, IPA-tyylin humaloinnillaan asettuu ovelasti jonnekin perinteisen IPA:n ja paahteisemman Black IPA:n välimaastoon. Kokonaisuus pelittää varsin mainiosti, paahtuneen rukiisuuden ja freesin, jenkkihenkisen humaloinnin mitellessä varsin tasaväkisesti: oluesta löytyy siis sekä ryhtiä ja raikkautta että voimaa ja aromia.

Toivoisin kyllä mielelläni näkeväni StaPan Ruis IPA:a uudelleenkin, mutta näin tuskin tulee käymään, ainakaan lähiaikoina – olut oli ymmärtääkseni vain muutamiin olutravintoloihin lähetetty kertaerä, eikä varsinainen vakkarituote. Sääli, nimittäin tämä meni meikäläisen tapauksessa heittämällä kärkisijoille pk-seudulla valmistettujen oluiden kategoriassa – tosin tämä ei enää tule meikäläiselle yllätyksenä, panimon ennakkoluulottoman ja korkean tason tuntien.

Lyhyesti: Varsin mielenkiintoinen, rotevahko ja tasapainoinen IPA rukiista, jossa astetta robustimpi paahteisuus lyö mainiosti kättä freesin ja mukavan purutehoisen jenkkihumaloinnin kanssa.

Arvio: Erinomainen – mielenkiintoinen, mukavan erilainen ja ihastuttavan tasapainoinen IPA, joka onnistuu tuomaan kivasti jotain uutta tähän jo pidemmän aikaa kovassa nosteessa olleeseen oluttyyliin sortumatta liialliseen erikoisuudentavoitteluun.

Hinnan (7,50e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa veroinen. (Kai; en uskalla sanoa varmasti, kun en annoksen kokoa nyt muista. Kelpo olut joka tapauksessa.

2 kommenttia:

  1. Gambinamiäs18/3/14 13:17

    Toivottavasti tätä tulee jossain vaiheessa uudelleen saataville.

    Plevnaltahan löytyy myös mainio ruis-IPA, Smörre. Tosin melko perinteinen IPA, ei ainakaan mitenkään älyttömän paahteinen tai "rukiinen". Mainio olut kuitenkin, löytyy Tampereella sijaitsevien Plevnan ja Oluthuoneen lisäksi myös isolta kirkolta Kaislan hanasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuo Smörre tuli testattua viime keväänä Tampersterissa pyörähtäessä (mm. Severin ja Siperian ohella) ja pakko mainita, että on kyllä varsin mainio IPA. Esimerkiksi hakkasi tuon (mielestäni loppupeleissä suht tylsän) Severin kuus-nolla!

      Poista