Château Duhart-Milon 2007

Château Duhart-Milon 2007

• Valmistaja: Domaines Barons de Lafite Rothschild, Château Duhart-Milon
• Tyyppi: Punaviini, AOC Pauillac, Bordeaux 4e Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Médoc, Haut-Médoc, Pauillac
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (74%), Merlot (26%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ~40,00e (Lokakuu 2013)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 51,60e poistuessaan)

Akateemisen Viiniseuran Bordeaux-maistelun jälkimmäisessä flightissa oli Château Giscoursin jälkeen tarjolla 4. kasvuluokan (Quatriéme Cru) Château Duhart-Milon Pauillacin alueelta. Tämä talo oli vuonna 1830 päätynyt Castéja-suvun omistukseen, jonka alla viini saavuttikin Cru-luokituksensa, mutta seuraavan sadan vuoden aikana talon omistus sirpaloitui erinäisissä perinnönjaoissa ja viinitarhoja myytiin pois muille alueen merkittävämmille viinitaloille. Lopulta naapurissa sijaitseva Château Lafite-Rothschild osti Duhart-Milonin haltuunsa vuonna 1962 tavoitteenaan palauttaa talo entiseen loistoonsa. Nykyisin viininvalmistajana toimii myös Château Lafite-Rothschildilla toimiva Charles Chevallier.

Vuosikertaa 2007 pidetään melko kehnona Bordeaux'n alueella: lupaavan lämpimän kevään jälkeen alueella satoi kevyesti mutta jatkuvasti lähes koko kesän ajan. Tämän vuoksi alue pysyi varsin kosteana koko kesän, eikä viiniköynnösten tarvinnut juurikaan taistella vedestä, mikä on toivottavaa. Lisäksi kosteus lisäsi merkittävästi köynnöksiä vaivaavia sieni- ja tautitartuntoja ja hidasti merkittävästi rypäleiden kypsymistä ajallaan. Runsaan vedensaanniin vaikutuksesta monien rypäleiden pH jäi varsin korkeaksi, minkä vuoksi monet vuosikerran viinit kärsivät matalista hapoista. Suurilla viinitaloilla on kuitenkin aina keinoja (eli varallisuutta) taistella hankalia luonnonvoimia vastaan, joten katsotaan miten Lafite-Rothschildin pikkuinen naapuri on pärjännyt tänä hankalana vuonna!

Viinillä on kaunis, kuulaan mustan rubiininen ulkonäkö, joka on jälkimmäisen flightin viineistä hennolla läpinäkyvyydellään kevein – tosin vain marginaalisesti.

Melko tummanpuhuva tuoksu on mitä tyypillisin Bordeaux'n viineille: mehevää murskattua marjaisuutta, mustaherukkaa ja kevyempää kirsikkaisuutta etunenässä, kevyttä savua, hillitysti kivipölyistä mineraalia ja aavistus lyijykynää.

Viini on suussa – melko nuoren Bordeaux'n tyylille uskollisesti – melko kuiva, kova ja tiukka, muttei kuitenkaan erityisen merkittävästi; jopa vähemmän kuin pari selkeästi nuorempaa maistelun 2010-viiniä. Kielellä pyörii kypsää, mehukasta mustaherukkaa, mausteista ja kevyen pippurista tammisuutta, aavistus tervaisuutta ja kuivaa tummaa marjaa. Haasteellisesta vuodesta huolimatta viini on melko hapokas, minkä lisäksi rakenteesta pitävät huolen kohtalesti tuntuvat tanniinit. Viinistä löytyy runsaasti nuoruutta ja hedelmää, mutta kokonaisuus tuntuu hieman kömpelöltä ja aavistuksen verran ontolta.

Yhtä lailla tummasävytteisessä jälkimaussa mausteinen tammisuus tuntuu saavan vielä enemmän preesenssiä kuin keskimaussa. Kielelle jää keskipitkä, hapokkaan marjainen, karvaan hapankirsikkainen ja hennosti kaakaoisen tamminen jälkivaikutelma.

Château Duhart-Milon on varsin mukava, muttei mitenkään kovinkaan erityinen tai mieleenjäävä cru classé Bordeaux: kokonaisuus on melko kypsä, tamminen ja muita maistelun jälkimmäisen flightin viinejä hedelmävetoisempi. Ikääkin viinillä oli pari vuotta niitä muita vähemmän, mikä voi vaikuttaa toki asiaan muiden eduksi. Duhart Milon 2007 varmasti sekä vielä kehittynee parempaan suuntaan että pehmenee muutamien vuosien kypsytyksellä, mutta rakennetta viinillä ei tunnu olevan erityisen pitkäaikaiseen kypsytykseen. Suosittelisinkin korkkaamaan viinin siinä 10. ikävuoden tuntumassa.

Tämä kyseinen pullo oli tilattu ulkomailta, mistä se oli irronnut n. neljän kympin hintaan, minkä lisäksi viini on aikaisemmin ollut Alkon valikoimissa reilulla viidellä kympillä. Vaikka viini on ihan kelpo esitys heikomman vuosikerran laatu-Bordeaux'ksi, on pakko sanoa, ettei viinin kumpainenkaan hintalappu ole ihan linjassa viinin laadun kanssa ja itse suuntaisin katseeni vahvempiin vuosikertoihin. Lisäksi viinin tyyli, jossa sekä kypsällä hedelmällä että tammella tuntuu olevan selvä, muita vivahteita jo alleen peittävä rooli, ei erityisesti puhutellut meikäläistä.

Lyhyesti: Modernimmanpuoleinen, kypsähkö ja kohtalaisen tamminen 4. Cru Bordeaux, joka kuitenkin tuntuu kärsivän heikosta vuosikerrasta. Parantunee vielä muutamien vuosien ajan, mutta tuskin kovinkaan merkittävästi.

Arvio: Miellyttävä – ihan kelpo Bordeaux, mutta useiden kymppien hintalappu ei kyllä viinin laatuun verrattuna tunnu perustellulta: vastaavaa – ja jopa parempaa – laatua saa helposti jo puoleen hintaan, kun uskaltaa siirtyä pois Cru-luokitelluista viineistä!

Hinnan (~40,00-51,60e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.