Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


16.3.14

Quinta do Serôdio Cota Reserva 1998

Quinta do Serôdio Cota Reserva 1998
  • Valmistaja: Quinta do Serôdio
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Douro
  • Maa: Portugali
  • Alue: Douro
  • Rypäleet: Tempranillo, Tinta Barroca, Touriga Francesa, Touriga Nacional
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 21,50e (Toukokuu 2013, Garrafeira Nacional, Lissabon)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Loppuvuodesta päätyi testiin yksi vuodentakaisen Portugalin-reissun tuliaisista – täysin sokkona ja arpapelillä valittu Cota Reserva. Viini päätyi mukaan selaillessani Lissabonin keskustan Garrafeira Nacional -myymälän hyllyjä, jossa Douro-hyllyn keskeltä pomppasi kaikkien nuorien viinien keskeltä pullollinen 15 vuotta vanhaa tavaraa. Hintalappukin oli melkoinen – Portugalin hintatasoon nähden, nimittäin (merkittävä osa pulloista kun asettuu haarukkaan 5-15 euroa). Viiniä ei kuitenkaan kauaa tarvittu puntaroida, vaan se lähti melko samoin tein kassan kautta mukaan.

Yllätyksekseni viinistä ei löytynyt mitään etukäteistietoa netistä, ei käytännössä mitään edes tuottaja Quinta do Serôdiosta – ainoastaan joku sivusto vahvisti talon olemassaolon kertomalla sen osoitteen ja puhelinnumeron, mutta mitään muuta tietoa ei löytynyt. Nothing. Nada. Zip. Nil. Pullon etiketti sentään osasi kertoa viinissä käytetyt lajikkeet, varoituksen siitä, että viini on suodattamaton ja tuottaa ikääntyessään sakkaa, sekä että viiniä oli pullotettu 10,300 kappaletta, joista omani oli varustettu sarjanumerolla 767.

Väriltään viini on kohtalaisesti läpinäkyvän kirsikanpunainen; reunoilta väri pakenee hyvin ohueksi, vaalean oranssiksi. Karahviin varovasti kaataessa jäi pullon kylkeen kohtalaisesti sakkaa, mutta tästä huolimatta viinillä oli aavistuksen samea yleisilme.

Ensivaikutelmaltaan viinin tuoksu on hyvin kypsän luumuinen, viikunainen, kohtalaisen nahkainen, kevyen rypäleinen ja voimakkaasti paahtunut, minkä ohelta löytyy kehittyneen viinin pölyistä, kuivahtanutta tunnelmaa. Auetessaan viinin kehittyneet piirteet rupeavat nostamaan aluksi esiin kevyen ruusuista ja lähes parfyymistä kukkaisuutta, minkä ohelle myöhemmin nousee kevyen kaakaoista tammea; sekaan tuntuu pikku hiljaa nousevan myös raakasuklaata ja vanhaa huonekalua. Vajaan tunnin avautumisen jälkeen makeampi viikunahilloinen portviinisyys astuu kuvaan – kokonaiskuvan pysyessä habitukseltaan edelleen varsin kuivana.

Cota Reservan maku on hyvin kuiva, kohtalaisen hapokas ja keskitäyteläinen – Douron nuorten Touriga-vetoisten viinien massasta ja konsentraatiosta ei ole tietoakaan. Jo keventynyt, nuorekkain hedelmäisyys tuntuu vielä kohtalaisesti, mutta tummimmat ja runsaimmat hedelmät ovat taittuneet enemmän karhunvatukkaiseksi, kepeämmäksi tummaksi marjaisuudeksi ja hillityksi karpaloisuudeksi. Makumaailmasta erottuu paljon auringon paahtamaa, pölyistä maata, kevyttä kukkaisuutta, kuivahtanutta vanhaa puuta, aavistus kuivakan bitteristä suklaata ja hieman tupakanpuruisuutta. Parin tunnin jälkeen makumaailma on pysynyt muuttumattomana, mutta suutuntuma on aavistuksen täyteläisempi, mehevämpi ja lihaisampi. Tanniinit ovat varsin maltilliset, mutta vielä sopivasti tuntuvan puruvoimaiset – viini ei kuitenkaan kärsi nuorten portugalilaisten punaviinien monesti hyvinkin väkivaltaisesta tanniinisuudesta. Kokonaisuus on ilahduttavan kehittynyt, napakka ja (paremman kotimaisen termin puutteessa) crunchy.

Hapokkuudessaan ja marjaisuudessaan suorastaan hurmaavan runsaan mehukas jälkimaku toistaa paljon keskimaun elementtejä, tuoden kuitenkin samalla omanlaisensa, elegantin lopetuksen viinille. Kielelle jää kuiva, tuoreen karpaloinen, maamainen, hennon yrttinen, aavistuksen mineraalinen, sikarilaatikkoinen, vivahteikas ja portviinisen mausteinen jälkivaikutelma, joka jatkuu pitkään.

Cota Reserva 1998 onnistui olemaan mitä mainioin tuliainen! Se on kuin vanha mutta särmikäs herrasmies, josta voi havaita, että selkeästi on nuorena ollut lihaksia ja voimaa, mutta nyt ne ovat korvautuneet lähinnä hieman maalaismaisella charmilla ja vastaansanomattomalla eleganssilla. Viini oli mitä loistavin kumppani rustiikkishenkiselle pizza biancollemme, mutta se vaikuttaa varsin yleiskäyttöiseltä kumppanilta melkein mille tahansa riittävän tuhdille ruoalle; kokonaisuus on myös erittäin hurmaava aivan sellaisenaan. Jos jostain satut vielä löytämään vastaavan kappaleen, suosittelen käyttämään viinin sakkansa vuoksi karahvin kautta ja antamaan sille aikaa avautua vähintään tunnin ajan.

Lyhyesti: Upean hurmaava ja harmoninen Douron punaviini, jolle pullossa vietetty reilu vuosikymmen on tehnyt pelkkää hyvää. Kokonaisuudessa on vielä varsin runsaasti kaikkea mahdollista, mutta liiallisin nuoruuden hedelmä, konsentraatio ja tanniinisuus ovat korvautuneet eleganssilla ja upean monimuotoisella aromimaailmalla.

Arvio: Erinomainen – hurmaava ja elegantti viini, joka saa meikäläisen jälleen kerran vakuutetuksi portugalilaisviinien kiitettävästä kypsyttelypotentiaalista.

Hinnan (21,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti