Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


5.3.14

Massandra Black Doctor 2007

Massandra Black Doctor 2007
  • Valmistaja: Massandra
  • Tyyppi: Väkevöity viini, jälkiruokaviini
  • Maa: Ukraina
  • Alue: Krim, Jalta
  • Rypäleet: Ekim-kara, Kethessia, Capitan-kara, Lapa-kara, Metin-kara
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 22-28e (wine-searcher.com, Lokakuu 2013)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Ukrainan kaakkoisosaa hallitseva Krimin niemimaa on tullut viime aikoina suurelle yleisölle tunnetuksi Ukrainan ja Venäjän välisten jännitteiden vuoksi, mutta melko harva tietää, että siellä sijaitsee myös Ukrainan (ja entisen Neuvostoliiton) viininvalmistuksen kruununjalokivi, Massandran viinitalo.

Massandran (Массандра; tai ukrainaksi Masandra, Масандра) viinitalon historia ulottuu 1800-luvun loppupuolelle, jolloin prinssi Vorontsov nuorempi peri alueen ja antoi ranskalaisille arkkitehdeille tehtäväksi suunnitella paikalle ranskalaishenkisen linnan, châteaun. Prinssi kuitenkin kuoli ennen kuin linnaa saatiin valmiiksi ja sen rakentaminen jäi kesken kunnes keisari Aleksanteri III osti tilan ja jatkoi sen rakennuttamista. Massandran palatsin rakennustyöt saatiin lopulta päätökseen 1897, minkä jälkeen prinssi Lev Golitsyn sai toimeksiantona tehdä Massandrasta viinitalon. Prinssi Golitsyn paljastui uskomattoman taitavaksi ja visionääriseksi viinintekijäksi, joka osasi valita alueella mitä parhaimmin menestyviä rypälelajikkeita – niin kansainvälisiä, kuin muualla tuntemattomia, paikallisia lajikkeita – ja tehdä niistä toinen toistaan parempia viinejä – erityisesti Massandran makeat viinit keräsivät valtavasti suosiota ja arvostusta. Viinitalo tuotti (ja tuottaa edelleen) niin omia viinejä kuin näkemyksiä muun maailman viineistä; talon katalogista voi löytää viinejä, joiden nimistä voi löytää mm. "Lacrima Christi", "Red Port", "Kagor" ("Cahors"), "Madeira" / "Madera", "Sherry" tai "Tokay". Erityisesti talon uskomattoman pitkäikäiset Muscat-viinit ovat keränneet runsaasti arvostusta ja ihastelua.

Talo nousi paremmin viinimaailman tietoisuuteen 1990-luvulla, kun talon valtavien, jopa miljoona pulloa vetäviä kellarikomplekseja avattiin yleisölle ja sieltä löytyi talon tuottamien viinien ohella muita maailmanluokan viinitähtiä, kuten Chateau d’Yquem 1840, Muscat Lunel 1848, Madeira Ribeiro Secco 1837 ja Sherry de la Frontera 1775. Massandran viinikellarit tyhjennettiin toisen maailmansodan aikana ja pullot piilotettiin salaisiin kohteisiin, minkä vuoksi talon valtavat varastot säilyivät verrattain vahingoittumina koko sodan ylitse. Talon kellareista löytyy edelleen viiniä jokaiselta vuosikerralta, mitä viinitalo on tuottanut historiansa aikana – poikkeuksena vuosikerta 1941, joka menetettiin toisen maailmansodan vuoksi.

Massandran Black Doctor (Масандра Чорний Доктор / Массандра Черный Доктор) on talon katalogiin nähden verrattain moderni väkevöity jälkiruokaviini, joka on valmistettu yksinomaan paikallisista, varsin tuntemattomista lajikkeista. Viini saa todennäköisesti nimensä viinissä käytetystä Ekim-kara-rypäleestä, joka tunnetaan paikallisten keskuudessa "mustana tohtorina" – tarinan mukaan tämän mustakuorisen rypälelajikkeen kun alun perin istutti alueelle tuntematon venäläinen tohtori.

Massandra kertoo kaikkien viiniensä olevan valmistettu perinteisin viininvalmistusmenetelmin ilman lisäaineita, eikä chaptalisointia (sokerin lisäämistä) käytetä. 80% talon tuotannosta on makeita jälkiruoka- tai väkevöityjä viinejä. Massandra ei kuitenkaan ole mikään pientuottaja, sillä talo tuottaa vuosittain noin 9 miljoonaa pulloa, joista n. puolet menee vientiin maan ulkopuolelle. Talo kuitenkin valmistaa kaikki viininsä omien tarhojensa rypäleistä – sopimusviljelijöiltä ostettavia rypäleitä ei harrasteta.

No niin, pitkähkön alustuksen jälkeen on aika siirtyä ihmettelemään tätä AVS:n reissuviinit-maistelussa ihmeteltyä viiniä.

Väriltään viini on nuorekkaan purppura ja läpinäkymättömän paksu.

Tuoksu tulee täytenä yllätyksenä: odotukset olivat jossain tavan väkevöidyn punaviinin alueella, mutta viini onkin aivan ylettömän aromaattinen ja se tarjoilee kaikkea sellaista, mitä ei ole tottunut tällaisista viineistä löytämään. Nenä kohtaa lasista uskomattoman kompleksin aromimaailman appelsiinisuutta, sitruunamarmeladia, inkivääriä ja kukkaisuutta. Hedelmäpuolelta löytyy kyllä myös tuoretta mustikkaisuutta ja hillittyä aroniamarjaisuutta, mutta myös makeaa omenamehuisuutta. Alkoholi tuntuu hennosti viileänä apteekkieetterisyytenä. Viinin tuoksu on yksinkertaisest todella hämmentävä ja loputtoman kiehtova.

Tällaisen tuoksun edessä rupeaa jo valmistautumaan, että se yksinkertaisesti vie harhaan makuun nähden, mutta Mustan Tohtorin tapauksessa tuoksu viittoo aivan oikeaan suuntaan. Viinin erittäin intensiivinen maku on kompleksi, tanakka, mehukas ja hyvin makea (jäännössokeria on 160 g/l). Mausta erottuu mitä jännittävimpiä aromeja, kuten appelsiinia, mustikkaa, boysenmarjahilloa, kukkaisuutta, inkivääriä ja neilikkaa – kokonaisuus on hieman kuin punaviiniglögillä maustettua vuosikertaportviiniä. Happoja viinistä löytyy kohtalaisesti ja tanniineja melko runsaasti; alkoholi (16%) tuo kokonaisuuteen hentoa tulisuutta, joka pelaa viinin inkiväärisiin vivahteisiin yllättävän tyylikkäästikin. Kokonaisuus on erittäin persoonallinen, erityisesti marjaisuudeltaan – viinin makuvivahteita on lähes mahdotonta saada sanallistettua. Vaikka Black Doctor on varsin tuhti tapaus, sen kohtalainen hapokkuus ja erityisesti inkivääriset piirteet tekevät yleisilmeestä hämmentävän ja ihastuttavan raikkaan oloisen.

Jälkimaku kehittyy hienosti keskimausta täysin uudeksi kokonaisuudekseen, jättäen kielelle moniulotteista mausteisuutta, luumu- ja boysenmarjahilloa, tanniinista karvautta, kevyttä inkiväärisyyttä ja hentoa siirappia. Viinistä jää pitkä, kielellä kehittyvä ja tanniinien kuivaama jälkivaikutelma, jossa tuntuu niin tulista vuosikertaportviinimäisyyttä kuin jännittävää valkoviiniglögisyyttä.

Massandran Black Doctor onnistuu vetämään maton täydellisesti meikäläisen jalkojen alta: kokonaisuus on niin hämmentävän moniulotteinen ja tyylillisesti hävyttömästi jotain sellaista, mistä minulla ei ole koskaan ollut hajuakaan. Viinissä on paljon vuosikertaportviinimäisyyttä, mutta vielä enemmän kaikkea muuta, ehdottoman uniikkia persoonallisuutta. Viini on uskomattoman viehättävä, vastaansanomattoman kompleksi ja ennen kaikkea aivan liian nuori: yleisilme on todella tuhti ja paikoin jopa hurja, mikä kehottaa antamaan viinille ehdottomasti lisää ikää – jos Massandra on tunnettu helposti jopa 100 vuotta kestävistä väkevöidyistä viineistään, on tällaisille helppo povata pelkkää ylämäkeä seuraavan 10-20 vuoden ajan.

Lyhyesti: Uskomattoman moniulotteinen, tasapainoinen ja ihastuttava punainen väkevöity viini, josta löytyy niin nuoren vuosikertaportviinin marjaa, räyhää ja tulisuutta, kuin kaikkea sellaista, jota ei tällaisista viineistä odota löytävänsä: appelsiinia, inkivääriä, neilikkaa, omenaa. Ainutlaatuinen, herkullinen viini, joka on kyllä jo korkattavissa, mutta kaivannee lisää ikää vähintään vuosikymmenen päästäkseen teoreettiselle huipulleen.

Arvio: Täydellinen – oh wow.

Hinnan (22-28e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti