Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


31.3.14

Brezza Santa Rosalia Langhe Freisa 2009

Brezza Santa Rosalia Langhe Freisa 2009
  • Valmistaja: Azienda Agricola Brezza
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Langhe Freisa
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe
  • Rypäleet: Freisa (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 15-20e (Joulukuu 2013)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viinibloggaajien pikkujouluissa Italia oli melko suosittu valinta, sillä illan yhdestätoista viinistä peräti neljä oli saapasmaasta – vieläpä kivasti pohjoisesta, keskivaiheilta, etelästä ja Sisiliasta! Järjestyksessään kolmas italiaano oli Viinistä ja Vierestä -blogin Jukan tuoma Freisa Pohjois-Italian Piemontesta.

Viinin tuottanut Brezza on vanha, perheomisteinen yritys, jolla on sekä oma, Barolon kylässä sijaitseva hotelli-ravintola että viinitarhoja ympäri Piemontea. Rypäleitä talo on viljellyt vuodesta 1885 ja omaa viiniäkin on tuotettu jo yli sadan vuoden ajan, sillä talon ensimmäinen omalla nimellä pullotettu viini on vuodelta 1910. Talon 80,000 tuotannosta yli 95% on punaviinejä ja yli puolet talon tuottamista viineistä menee myyntiin ulkomaisille markkinoille.

Piemontelaisista punaisista rypäleistä täällä päin tunnetaan lähinnä upea Nebbiolo ja hieman arkisempi Barbera, sekä silloin tällöin monopoliin eksyvä yksittäinen Dolcetto. Sen sijaan muut alueen rypäleet (esim. Freisa, Grignolino, Ruché) ovat varsin harvinaista tavaraa ja siksi niitä on aina ilo päästä maistamaan kun tilaisuus sattuu kohdalle. Yleensä Freisa-rypäleestä valmistetaan kevyesti pirskahtelevia, puolikuivia tai -makeita punaviinejä, mutta rypäle taittuu näitä niin kuivempiin kuin makeampiin tyyleihin ja valmistetaan siitä myös kuohuviinejä kuin pöytäviinejäkin – yleensä viinin tanniineja ja niiden tuomaa karvautta tasapainotetaan viiniin jäävällä jäännössokerilla. Tämä bloggaajien pikkujouluissa esitelty Freisa oli kuitenkin kuiva ja hiilihapoton tapaus, eli aivan tavallinen punaviini. Talo ei hirveästi kerro kyseisen viinin taustoja ja Google taas antaa ristiriitaisia tietoja – toisten lähteiden mukaan Brezza kypsyttää perustason viininsä terästankeissa ja paremman pään viinit suurissa botti-tynnyreissä, kun taas toisten lähteiden mukaan Santa Rosalia Freisa oli kypsynyt lyhyen aikaa uusissa tammitynnyreissä. Mene ja tiedä.

Viinin väri on tasaisen tummahkon rubiininpunainen ja kohtalaisen läpinäkyvä.

Tuoksu on varsin aromaattinen ja ilmaisuvoimainen, joskin kaiken aromikirjon seasta nousee esiin juonne banaanisia käymisestereitä – viini lienee käynyt turhankin viileissä lämpötiloissa käymisvaiheessa. Tämä banaanisuus ei varsinaisesti muistuta Beaujolais Nouveau -viinien ja saksalaisten vehnäoluiden synteettistä banaanikarkin aromia, vaan enemmän oikeaa, vastakuorittua banaania, mutta onpahan banaania kuitenkin. Etunenässä tuoksusta kuitenkin löytyy kirsikan, vadelman ja hennosti mustaherukkaan taittuvan tummemman marjan aromeja, tammen mieleeni tuovaa makeaa mausteisuutta (tämä puhuisi enemmän tammi- kuin terästankkikypsytyksen suuntaan) ja erityisesti piemontelaisille punaviineille tyypillistä, hillittyä savuista maaperää.

Ohuehko väri ja marjavetoinen tuoksu antavat odottaa kepeää viiniä, mutta Santa Rosalia Freisa onkin suussa yllättävän tuhti ja konsentroitunut. Makumaailmaa hallitsevat makeat tumman hedelmäiset vivahteet ja melko voimakaskin eksoottinen mausteisuus – tosin tämä makumaailma aloittaa makean hedelmäisenä, mutta muuttuu melko tuntuvien happojen ja tiukan mausteisuuden ikeessä selkeästi kuivemmaksi ja tiukemmaksi marjaisuudeksi – jopa kirpeäksi sellaiseksi. Melko nuorekas ja tiukka tanniinisuus korostaa mausteisuuden katkeroisia puolia ja tekee yleisilmeestä aavistuksen kireän oloisen.

Jälkimaku tuntuu olevan selkeästi keskimakua kepeämpi ja vaatimattomampi. Siinä mittelevät tasaisesti hapankirsikkainen ja hennon punaherukkainen hedelmä, sorainen maamaisuus, pippurisenpuoleinen mausteisuus ja runsaiden tanniinien tuoma karvas jälkifiilis; jälkivaikutelma on melko moniulotteinen, mutta intensiteetiltään selkeästi keskimakua mailtillisempi.

Brezzan Freisa on varsin tanakka, kypsänpuoleinen ja tiukkarakenteinen esitys, jossa on paljon sekä rakennetta että hedelmää. Yleisilme on varsin uutoksinen ja kypsä – jopa moderni – mutta hyvin tiukan ja voimakkaan tanniinisen runkonsa puolesta viini tuntuu asettuvan melko luontevasti osaksi piemontelaisten punaviinien jatkumoa. Klassisten, hillitympien ja kuivempien viinien ystäville viinin makeahko ja banaaninen tuoksu sekä muhkea yleisilme eivät ehkä putoa, mutta modernimpien pohjoisitalialaisten joukossa Santa Rosalia Freisa on ihan kelvollinen esitys. Kenties pidempään kypsyttelemällä viinin tuoksukin hieman vakavoituu ja rungon tiukin ote hellittää, jotta kokonaisuus toimisi kivasti myös omillaan – nykykunnossa näkisin viinin parhaiten punaiseksi jätetyn lihan tai rasvaisten kesägrillattavien kyljessä.

Lyhyesti: Tanakka- ja tiukkarakenteinen piemontelainen punaviini, jossa tuhti, kypsä ja konsentroitunut keskimaku tuntuu olevan hieman ristiriidassa viinin kepeähkön, kuivan ja marjaisen tuoksun ja jälkimaun kanssa. Kokonaisuus on tästä huolimatta kuitenkin ihan hyvin balanssissa – joskin tuoksun simppelit tusinapunaviinit mieleen tuova banaanisuus rokottaa pisteitä.

Arvio: Hyvä – Santa Rosalia on ihan kelpo Freisa, joskin tyyliltään melko moderni ja unohdettava. Se on rakenteikas ja tasapainoinen esitys, mutta makumaailmaltaan turhan luonteeton erottuakseen kunnolla muista vastaavista pohjoisitalialaisista viineistä.

Hinnan (15-20e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa veroinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti