Falesco RC² Sagrantino di Montefalco 2008

Falesco RC² Sagrantino di Montefalco 2008

• Valmistaja: Falesco
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Sagrantino di Montefalco
• Maa: Italia
• Alue: Umbria, Perugia
• Rypäleet: Sagrantino (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 25,20e (Helmikuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 25,20e (Maaliskuu 2014, Alko)

Jotakuinkin aivan keskellä Italiaa sijaitseva Umbria on ainoa hallinnollinen alue, joka sijaitsee kokonaan muiden alueiden ympäröimänä – kaikilla muilla alueilla on rajaa joko rannikolla tai jonkun muun valtion kanssa. Tällä pienellä alueella on oma, persoonallinen (ja täkäläisittän melko kehnosti tunnettu) viinihistoriansa, jonka tunnetuimpia viinejä taitavat olla usein varsin simppelit Orvieto-valkoviinit. Suurinta arvostusta kuitenkin taitavat nauttia lähinnä Umbriassa tavatusta Sagrantino-rypäleestä valmistetut Sagrantino di Montefalco -punaviinit.

Sagrantinoa pidetään (mm. Bagan, Nebbiolon, Tannatin ja Vranacin ohella) yhtenä maailman tanniinisimmista rypälelajikkeista, minkä vuoksi 100% Sagrantino-lajikeviinejä yleensä suositellaan kypsytettävän monia vuosia ennen niiden korkkaamista. Nämä Sagrantino di Montefalcot ovat aina 100% Sagrantino-lajikeviinejä ja esimerkiksi lain mukaan tuottajan on kypsytettävä niitä vähintään 30 kuukautta ennen markkinoillelaskua. Koska Sagrantino di Montefalcot ovat aina hyvin runsaita, tanniinisia ja pitkään kypsytettyjä, verrataan niitä tyylillisesti usein naapurialue Toscanasta löytyviin Brunello di Montalcino -punaviineihin.

Koska täällä Fennoskandiassa näkyy ikävän harvoin Sagrantinoja, oli Alkon uutuuksista löytyvä Sagrantino varsin positiivinen yllätys! Alun perin suunnitelmissani oli napata kaksi pulloa – toinen testiin ja toinen kypsymään – mutta pyörsinkin päätökseni katsottuani tuottajan sivuilta tietoa viinistä. Tuottaja Falescon mukaan viini nimittäin kypsyy peräti kaksi vuotta yksinomaan uusissa, ranskalaisissa tammitynnyreissä – tämä on kyllä tuplasti pidempään tammikypsytystä mitä alueen viinilainsäädäntö edellyttää (min. 12kk), mutta samalla reilusti enemmän uutta tammea kuin monissa meikäläisen makuun aivan liian tammisissa viineissä! Ajattelin tämän vuoksi siis ensiksi tarkistaa miltä viini vaikuttaa ja vasta sitten miettiä kannattaako toista pottua ottaa kypsymään.

Vuonna 2006 ensimmäistä kertaa tuotettu RC² saa nimensä viinintekijä Riccardo Cotarellalta, joka omasta puolestaan halusi samalla nimetä viinin ensimmäisen lapsenlapsensa, Riccardo Chiasson, mukaan. Viini on siis yhtä aikaa kahden "RC:n" mukaan nimetty esitys.

RC²:lla on tummanpuhuva, mustan kirsikkainen ja vain kevyesti läpinäkyvä väri.

Tuoksun yleisilme on erittäin kypsänmakea: ensivaikutelma tuo makean mausteista tammea, kirsikkamarmeladia ja kevyen viinaista alkoholia. Taustalta erottuu myös aavistus uuden tammen tuomaa, tummanpuhuvaa suklaapirtelöisyyttä. Runsaanpuoleinen alkoholisuus (14,6%) tuo myös esiin hennosti parfyymisyyttä. Yleisilme on kyllä varsin aromikas ja runsas, mutta hivenen yksiulotteinen – mieleen tulevat lähinnä reippahanpuoleisesti uutta tammea nähneet Chianti Classicot yhdistettynä muhkeaan ja makeankypsään, jopa piirun verran hilloiseen aussimeininkiin.

Erittäin konsentroitunut makumaailma on kypsänmakean kirsikkainen – kaikessa makeudessaan jopa kevyesti hilloisuuteen vihjaten – ja runsaassa tammisuudessaan hieman konjakkisen mausteinen sekä karvaan puinen. Tätä karvautta korostaa entisestään kohtalaisen voimakkaina tuntuvien tanniinien tuoma bitterisyys. Suutuntumaltaan RC² on varsin täyteläinen ja paksuhko, joskin viinin tanakka tanniinisuus tuo yleisilmeeseen riittävästi tiiviyttä ja särmää. Viinin hedelmähapot sen sijaan jäävät näin muhkean bodyn alla hieman vaatimattomiksi ja tämän vuoksi rungosta tuntuu puuttuvan piirun verran pontta, vaikkei mitenkään läskiksi meininki pääse lässähtämään.

Jälkimaku on sekä puisen että tanniinisen karvas, mutta samalla kypsän kirsikkainen ja siksi varsin mehukas. Kielelle jää lähes ylikypsän kirsikkaisuuden ohelle aromikasta tammisuutta, joka rupeaa loppua kohti taittumaan hennosti kaakaon suuntaan. Kielellä häilyvä bitterisyys ja hillitty hapokkuus tekee viinin jälkivaikutelmasta kuivan oloisen samalla kun suussa voi erottaa häivähdyksiä niin kypsänmakeasta kirsikasta kuin makeasta suklaisesta tammestakin. Erityisesti tämä suutakuivattavan tanniinisuuden ryydittämä aromikas, makeahko tammisuus jatkuu keskipitkänä, kun taas melko vähäisten happojen vuoksi viinin varsinainen hedelmäisyys haipuu kieleltä suht nopeasti. Runsaanpuoleinen alkoholi jää nostamaan kohtalaisen tuntuvaa lämmönhohkaa nieluun ja kitalakeen.

Yleisesti viinin kokonaiskuvaa tuntuu hallitsevan alusta loppuun makeanpuoleinen ja uuttunut tammisuus, joka on sekä pyöristänyt viinin särmiä että pehmentänyt kokonaiskuvaa – vaikka RC² onkin eittämättä järeän tanniininen, ei se verrattain "nuoresta" iästään huolimatta tunnu mitenkään järkyttävän kireältä tai kovalta, vaan melko helpostilähestyttävältä tapaukselta – jos ei satu runsasta tanniinisuutta pelkäämään. Riittävän rasvaisen tai proteiinipitoisen ruoan kanssa viinin runsas tanniinisuus talttuu varsin helposti ja ilmankin ruokaa viini toimii helposti vähintään lasillisen verran.

Sen sijaan varsinainen mielenkiinto tuntuu hukkuvan melko täysin viinin jopa liioittelevan makeankypsän hedelmän ja yliuuttuneen tammen alle – olisi kiinnostanut tietää miltä Sagrantino todellisuudessa maistuu, mutta tästä viinistä saa irti lähinnä ranskalaisen tammen makua ja runsasta tanniinia. Jos sattuu kaipaamaan erittäin massiivista ja runsaasti konsentroitunutta, mutta samalla melko helpostilähestyttävää tanniinimonsteria, on RC² viini paikallaan, mutta Umbrian viinien ystäville viini ei tarjoa juuri mitään. Olen ihan tyytyväinen etten napannut toista tällaista valmiiksi jo ahtaaseen varastooni kypsymään – minua nimittäin epäilyttää mahtaako näin runsas tammi ehtiä integroitumaan ja keventymään ennen kuin viinin hedelmäisyys kuolee pois.

Lyhyesti: Varsin massiivinen, tanniininen ja erittäin uutoksellinen moderni umbrialaisviini, josta on tehokkaasti onnistuttu peittämään lähes kaikki vivahteet runsaan ja makean uuden tammen alle.

Arvio: Tylsä – RC² on moderniksi viiniksi omalla tavallaan ihan taidolla tehty tapaus, mutta meikäläisen makuun se oli varsinainen pettymys. Sagrantinoja saa Suomesta liian harvoin, joten olisi kiva saada jotain muutakin kuin puun makuista viiniä silloin kun vihdoin viimein kyseisestä rypäleestä tehtyjä viinejä kaupan hyllyiltä löytyy! Tammi kun maistuu aina tammelta, riippumatta siitä, mistä päin itse viini tulee.

Hinnan (25,20e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.