Perticaia Montefalco Rosso 2012

Perticaia Montefalco Rosso 2012

• Valmistaja: Azienda Agraria Perticaia
• Tyyppi: Punaviini, DOC Montefalco Rosso
• Maa: Italia
• Alue: Umbria
• Rypäleet: Sangiovese (70%), Colorino (15%), Sagrantino (15%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,90e (Syyskuu 2015, Alko)
• Hinta nyt: 14,90e (Lokakuu 2015, Alko)

Umbria, tuo Italian ainoa maakunta, joka ei sijaitse joko meren rannalla tai jonkun toisen maan rajalla, on melko tuntematon paikka viininystäville. Melko simppelihköt, valkoiset Orvietot ovat saavuttaneet nyt jonkin verran tunnettuutta ja punaisesta (sekä yhtenä maailman tanniinisimmista rypäleistä tunnetusta) Sagrantinosta valmistetut Sagrantino di Montefalcot ovat parkkihappoja kavahtamattomien viininörttien arvostamia jättiläisviinejä. Muuten Umbrian viinit eivät usein edes perehtyneemmälle kuluttajalle sano hirveästi.

Tämä on toki sääli, sillä usein naapurimaakunnan Toscanan viineihin rinnastettujem Umbrian punaviinien tasoa pidetään asiantuntijapiireissä korkeina ja hintoja kohtuullisina, eli alueen viinit ovat usein varsin kuluttajaystävällisiä tässä mielessä. Olikin positiivinen yllätys, kun tämä umbrialainen punaviini ilmestyi monopolin hyllyille männäkesänä.

Guido Guardiglin 1990-luvun alussa perustama Perticaia ("kyntöaura") viljelee tätä nykyä noin 15 ha aluetta viiniköynnöksiä, joista valmistetut viinit käytetään rypäleiden omilla villihiivoilla. Tämä Montefalco Rosso on talon perustason viini, joka valmistetaan alueelle tyypillisellä kolmen rypäleen sekoituksella: Pääosassa on Sangiovese, joka antaa viinille aromimaailman, maun ja rungon; Colorino tuo viinille syvää väriä; ja Sagrantino tanniinisen selkärangan. Tuottajan mukaan rypäleitä maseroidaan lajikkeesta riippuen viikosta kahteen, minkä jälkeen viinin annetaan aluksi kypsyä 12 kk terästankeissa ja sitten vielä 6 kk pulloissa.

Väriltään viini on läpinäkyvän ja tumman, suorastaan mustan kirsikanpunainen.

Tuoksu on runsas ja tummanpuhuva; ehkä hieman kosiskelevan hedelmäinen, mutta samalla mukavalla tavalla synkähkö. Viinin nokkapuoli tarjoaa makeaa kirsikkaa, tummempaa marjaa, tupakkaa, kevyttä orvokkisuutta, hillittyä vadelmaa, hennosti imelää savua, kuivahtanutta luumua, aavistuksen verran pistävänä erottuvaa mausteisuutta ja maamaista paahtuneisuutta. Monessa arviossa puhutaan viinin tuoksuvan hieman tammiselta, mitä en lainkaan ihmettele, mutta tuottajan mukaan viini ei tammea näe. Mikäköhän lienee totuus – tammea vaiko ei? Missään nimessä tuo tammimaisuus ei pääosassa ole, mutta siihen suuntaan viittaavia piirteitä hieman erottuu.

Suussa viinillä on mukavan tiukka, tuntuvan hapokas ja kovan tanniininen habitus – tässä vaiheessa ei voida enää missään nimessä puhua mistään kosiskelevuudesta! Makupuolelta löytyy hapankirsikkaa, tummaa marjaa, mehukasta luumua, voimakasta mausteisuutta, bitteriä, kevyttä savuisuutta ja aavistuksen verran makeaa kirsikkahilloa. Kuten aikaisemmin mainitsin, makumaailma ei ole ihan linjassa tuoksun kanssa selkeästi tiukemmalla ja kulmikkaammalla olemuksellaan, mutta tämä ei kuitenkaan ole mitenkään negatiivinen asia. Rakennetta siis piisaa enemmän kuin kiitettävästi!

Jälkimaussa suuhun jää häilymään hapankirsikkaa, makeaa mutta hapokasta karpaloa, pippurista mausteisuutta, hillitysti pölyistä paahtunutta maamaisuutta, kevyttä bitterisyyttä ja tanniinien karvautta. Jälkivaikutelmassa tuntuu hieman alkoholin lämpöä, minkä lisäksi mausteisuus taittuu hennosti makean suklaiseen suuntaan, vihjaten jälleen ujosti tammisuutta.

Pähkinänkuoressa tämä Perticaian peruspullote on varsin kovatasoinen tuote: runsas, tiukahko ja luonteikas Montefalco Rosso. Hyvin robustin ja anteeksipyytelemättömän runkonsa osalta se on oikein kiva ruokaviini, mutta piirun verran turhan kova seurustelukäyttöön. Lisäksi rungossa tuntuu olevan lupaavaa potentiaalia keskipitkään kellarointiin – tämä on yksi niitä harvoja Alkon "edullisempia" viinejä, joita voisi melko turvallisin mielin piilotella kellarikaappiin kypsymään. Mitään suurta viiniä tästä ei vuosien myötä saa, mutta hedelmässä ja bodyssa on sen verran ainesta, että voin kuvitella viinin saavan varsin kivaa syvyyttä ja mielenkiintoa kun nuorin ja makein hedelmä iän myötä rauhoittuu.

Lyhyesti: Aromeiltaan klassisen keski-italialainen ja rakenteeltaan mukavan ryhdikäs ja napakka, Sangiovese-vetoinen laadukas viini Toscanan naapurista, Umbriasta.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin mallikas ja maukas ruokaviini, joka kilpailee menestyksekkäästi samanhintaisten ja hieman hinnakkaampienkin toscanalaisviinien kanssa samassa sarjassa.

Hinnan (14,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Terre di Faiano Grechetto 2013

Terre di Faiano Grechetto 2013

• Valmistaja: Orion Wines
• Tyyppi: Valkoviini, IGT Umbria
• Maa: Italia
• Alue: Umbria
• Rypäleet: Grechetto (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,69e (Toukokuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 9,69e (Toukokuu 2014, Alko)

Tässä hiljattain kotiovelleni ilmestyi orpo näytepullo Alkoon hiljattain saapunutta uutuus-Grechettoa. Terre di Faianoa. Viini pääsikin suhteellisen pian varsinaiseen tulikokeeseen, sillä tässä piti kokata nopeasti isompi satsi ruokaa useammalle päivälle. Yksi vakiovalintojani semmoiseen hommaan on spaghetti carbonara – maukas ja ketterästi valmistuva arkiruoka, jota tulee kokattua melko usein – ja johon päädyin tälläkin kertaa. Tiedostan kyllä, että ruoassa käytettävä kananmuna on aina haasteellinen vastinpari viinille, mutta tästä huolimatta päädyin riskillä kokeilemaan miten Grechetto mittelee kermaisen ja munaisen pastan kanssa.

Viinin tuottanut Orion Wines on erikoistunut valmistamaan edullisesti mahdollisimman laadukkaita (ja tehokkaasti brändättyjä) viinejä ympäri Italiaa – talon katalogista löytyy mm. semmoisia Alkonkin valikoimista löytyviä viinejä kuin Rocca del Dragone, Sette Vigne, Triade, Wanted Zin ja valikoimista jo poistunut Pehhcora. Vaikka en erityisesti innostu viinitaloista jotka tekevät edullisia ja brändättyjä viinejä, arvostan kuitenkin Orion Winesia siinä, että ne pyrkivät samalla nostamaan tietoisuutta tuntemattomammista alueista ja rypälelajikkeista.

Grechetto, josta Terre di Faiano on valmistettu, on ympäri Italiaa viljelty valkoinen lajike, jota melko laajasta viljelyalueestaan huolimatta käytetään pääasiassa rypälesekoituksissa; usein melko pienessä roolissa. Todennäköisesti tunnetuin viinityyli jossa Grechettoa tavataan, on umbrialainen Orvieto, jossa Grechettoa löytyy 0-20% koko sekoituksesta. Grechetto-köynnökset ovat yleensä melko vähäsatoisia, mutta tämän vuoksi rypäleet voivat tuottaa myös melko runsaita ja konsentroituneita viinejä. Lajikkeen suosiota viljelijöiden keskuudessa nostaa sen paksut kuoret, jotka suojaavat sitä tehokkaasti erilaisilta taudeilta ja muilta haitoilta.

Väriltään Terre di Faiano on keskisyvä kellanvihertävä.

Tuoksusta löytyy aluksi lähinnä päärynäistä – jopa päärynäkarkkista – hedelmäisyyttä, eikä juuri muuta; korkeintaan hennosti omenaisuutta ja aavistus eteerisesti hedelmäaromien seassa leijailevaa mausteisuutta. Auetessaan tuoksu kuitenkin saa syvyyttä ja alkaa taittaa enemmän kellertävän hedelmäisen suuntaan, tarjoillen mm. verkkomelonia ja hentoa ananasta. Myös aromaattisempi yrttisyys astuu mukaan kuvioihin vasta jälkijunassa.

Maultaan viini on kuiva ja – kuten tuoksu antaa odottaa – hedelmältään ensisijaisesti päärynäinen, mutta mukana on myös hieman vihertäviä ja raa'ahkoja sävyjä, sekä hentoa mantelisuutta. Suutuntumaltaan viini on melko täyteläinen, muttei missään nimessä flätky, vaan ilahduttavan freesi, rakenteikas ja sopivan intensiivinen. Viinin sitrusmainen hapokkuus tekee kokonaisuudesta kevyen greippisen, mitä makumaailman taustalla väijyvä, hennosti yrttinen bitterisyys tukee.

Jälkimaussa tuntuu ensijiaisesti hapokkuuden esille nostamaa sitruksisuutta, kevyemmin aromaattista yrttiä ja mineraalia. Niiden seassa häilyy myös kevyttä päärynäisyyttä, hennosti rusehtavaa omenaa ja aavistus mantelisuutta. Suuhun jää keskipitkä ja suht napakka jälkivaikutelma.

Erittäin monille, viileässä lämpötilassa käytetyille italialaisvalkoviineille tyypillistä päärynäisyyttä viinistä löytyy melko paljon, mutta tästä huolimatta makumaailmasta löytyy (etenkin puolen tunnin kokkailun jälkeen) riittävästi syvyyttä ja mielenkiintoa tuovaa aromimaailmaa ja kokonaisuus pelaa ihan kivasti yhteen. Viinin spekseihin nähden se on suorastaan yllättävänkin kuiva ja kirpeä; sen 5 g/l jäännössokeria pysyy mallikkaasti täysin piilossa ja sokkona en olisi veikannut viinin sisältävän ollenkaan jäännössokeria.

Viini ei hätkähtänyt myöskään spaghetti carbonaraa, vaan toimi ihan mukavasti sen kanssa yhteen, keventäen ja raikastaen kermaisen paksua suutuntumaa. Elämää suurempia makuyhdistelmiä kokonaisuus ei tarjonnut, mutta rakennetta ja intensiteettiä riitti sen verran hyvin, että viini ei jäänyt mitenkään ruoan jalkoihin. Terre di Faiano vaikuttaakin olevan varsin peruspasseli arkiviini, josta saa myös hyvän käsityksen miltä satapinnainen Grechetto maistuu. Suuria hurraahuutoja näin päärynävetoinen viini ei meikäläisestä nostata, mutta kyllä tämä toimii paremmin kuin merkittävä osa muista Alkon kympin italovalkkareista!

Lyhyesti: Päärynävetoinen, mutta samalla mukavalla tavalla hieman vihertävän bitterinen ja rakenteikas arkivalkoviini Keski-Italian sydämestä, Umbriasta. Hyötyy parinkymmenen minuutin hengittelystä, jolloin päärynäisen hedelmän rinnalle nousee muitakin aromeja.

Arvio: Hyvä – oikein kelvollinen arkiviini, jonka huippukohdat eivät ole suuria, mutta josta taas varsinaisia heikkoja kohtia ei tunnu löytyvän ollenkaan. Päärynää voisi kyllä olla vähemmän, mutta tämä ominaisuus tuntuu pätevän joka toiseen alle kympin valkkariin.

Hinnan (9,69e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Falesco RC² Sagrantino di Montefalco 2008

Falesco RC² Sagrantino di Montefalco 2008

• Valmistaja: Falesco
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Sagrantino di Montefalco
• Maa: Italia
• Alue: Umbria, Perugia
• Rypäleet: Sagrantino (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 25,20e (Helmikuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 25,20e (Maaliskuu 2014, Alko)

Jotakuinkin aivan keskellä Italiaa sijaitseva Umbria on ainoa hallinnollinen alue, joka sijaitsee kokonaan muiden alueiden ympäröimänä – kaikilla muilla alueilla on rajaa joko rannikolla tai jonkun muun valtion kanssa. Tällä pienellä alueella on oma, persoonallinen (ja täkäläisittän melko kehnosti tunnettu) viinihistoriansa, jonka tunnetuimpia viinejä taitavat olla usein varsin simppelit Orvieto-valkoviinit. Suurinta arvostusta kuitenkin taitavat nauttia lähinnä Umbriassa tavatusta Sagrantino-rypäleestä valmistetut Sagrantino di Montefalco -punaviinit.

Sagrantinoa pidetään (mm. Bagan, Nebbiolon, Tannatin ja Vranacin ohella) yhtenä maailman tanniinisimmista rypälelajikkeista, minkä vuoksi 100% Sagrantino-lajikeviinejä yleensä suositellaan kypsytettävän monia vuosia ennen niiden korkkaamista. Nämä Sagrantino di Montefalcot ovat aina 100% Sagrantino-lajikeviinejä ja esimerkiksi lain mukaan tuottajan on kypsytettävä niitä vähintään 30 kuukautta ennen markkinoillelaskua. Koska Sagrantino di Montefalcot ovat aina hyvin runsaita, tanniinisia ja pitkään kypsytettyjä, verrataan niitä tyylillisesti usein naapurialue Toscanasta löytyviin Brunello di Montalcino -punaviineihin.

Koska täällä Fennoskandiassa näkyy ikävän harvoin Sagrantinoja, oli Alkon uutuuksista löytyvä Sagrantino varsin positiivinen yllätys! Alun perin suunnitelmissani oli napata kaksi pulloa – toinen testiin ja toinen kypsymään – mutta pyörsinkin päätökseni katsottuani tuottajan sivuilta tietoa viinistä. Tuottaja Falescon mukaan viini nimittäin kypsyy peräti kaksi vuotta yksinomaan uusissa, ranskalaisissa tammitynnyreissä – tämä on kyllä tuplasti pidempään tammikypsytystä mitä alueen viinilainsäädäntö edellyttää (min. 12kk), mutta samalla reilusti enemmän uutta tammea kuin monissa meikäläisen makuun aivan liian tammisissa viineissä! Ajattelin tämän vuoksi siis ensiksi tarkistaa miltä viini vaikuttaa ja vasta sitten miettiä kannattaako toista pottua ottaa kypsymään.

Vuonna 2006 ensimmäistä kertaa tuotettu RC² saa nimensä viinintekijä Riccardo Cotarellalta, joka omasta puolestaan halusi samalla nimetä viinin ensimmäisen lapsenlapsensa, Riccardo Chiasson, mukaan. Viini on siis yhtä aikaa kahden "RC:n" mukaan nimetty esitys.

RC²:lla on tummanpuhuva, mustan kirsikkainen ja vain kevyesti läpinäkyvä väri.

Tuoksun yleisilme on erittäin kypsänmakea: ensivaikutelma tuo makean mausteista tammea, kirsikkamarmeladia ja kevyen viinaista alkoholia. Taustalta erottuu myös aavistus uuden tammen tuomaa, tummanpuhuvaa suklaapirtelöisyyttä. Runsaanpuoleinen alkoholisuus (14,6%) tuo myös esiin hennosti parfyymisyyttä. Yleisilme on kyllä varsin aromikas ja runsas, mutta hivenen yksiulotteinen – mieleen tulevat lähinnä reippahanpuoleisesti uutta tammea nähneet Chianti Classicot yhdistettynä muhkeaan ja makeankypsään, jopa piirun verran hilloiseen aussimeininkiin.

Erittäin konsentroitunut makumaailma on kypsänmakean kirsikkainen – kaikessa makeudessaan jopa kevyesti hilloisuuteen vihjaten – ja runsaassa tammisuudessaan hieman konjakkisen mausteinen sekä karvaan puinen. Tätä karvautta korostaa entisestään kohtalaisen voimakkaina tuntuvien tanniinien tuoma bitterisyys. Suutuntumaltaan RC² on varsin täyteläinen ja paksuhko, joskin viinin tanakka tanniinisuus tuo yleisilmeeseen riittävästi tiiviyttä ja särmää. Viinin hedelmähapot sen sijaan jäävät näin muhkean bodyn alla hieman vaatimattomiksi ja tämän vuoksi rungosta tuntuu puuttuvan piirun verran pontta, vaikkei mitenkään läskiksi meininki pääse lässähtämään.

Jälkimaku on sekä puisen että tanniinisen karvas, mutta samalla kypsän kirsikkainen ja siksi varsin mehukas. Kielelle jää lähes ylikypsän kirsikkaisuuden ohelle aromikasta tammisuutta, joka rupeaa loppua kohti taittumaan hennosti kaakaon suuntaan. Kielellä häilyvä bitterisyys ja hillitty hapokkuus tekee viinin jälkivaikutelmasta kuivan oloisen samalla kun suussa voi erottaa häivähdyksiä niin kypsänmakeasta kirsikasta kuin makeasta suklaisesta tammestakin. Erityisesti tämä suutakuivattavan tanniinisuuden ryydittämä aromikas, makeahko tammisuus jatkuu keskipitkänä, kun taas melko vähäisten happojen vuoksi viinin varsinainen hedelmäisyys haipuu kieleltä suht nopeasti. Runsaanpuoleinen alkoholi jää nostamaan kohtalaisen tuntuvaa lämmönhohkaa nieluun ja kitalakeen.

Yleisesti viinin kokonaiskuvaa tuntuu hallitsevan alusta loppuun makeanpuoleinen ja uuttunut tammisuus, joka on sekä pyöristänyt viinin särmiä että pehmentänyt kokonaiskuvaa – vaikka RC² onkin eittämättä järeän tanniininen, ei se verrattain "nuoresta" iästään huolimatta tunnu mitenkään järkyttävän kireältä tai kovalta, vaan melko helpostilähestyttävältä tapaukselta – jos ei satu runsasta tanniinisuutta pelkäämään. Riittävän rasvaisen tai proteiinipitoisen ruoan kanssa viinin runsas tanniinisuus talttuu varsin helposti ja ilmankin ruokaa viini toimii helposti vähintään lasillisen verran.

Sen sijaan varsinainen mielenkiinto tuntuu hukkuvan melko täysin viinin jopa liioittelevan makeankypsän hedelmän ja yliuuttuneen tammen alle – olisi kiinnostanut tietää miltä Sagrantino todellisuudessa maistuu, mutta tästä viinistä saa irti lähinnä ranskalaisen tammen makua ja runsasta tanniinia. Jos sattuu kaipaamaan erittäin massiivista ja runsaasti konsentroitunutta, mutta samalla melko helpostilähestyttävää tanniinimonsteria, on RC² viini paikallaan, mutta Umbrian viinien ystäville viini ei tarjoa juuri mitään. Olen ihan tyytyväinen etten napannut toista tällaista valmiiksi jo ahtaaseen varastooni kypsymään – minua nimittäin epäilyttää mahtaako näin runsas tammi ehtiä integroitumaan ja keventymään ennen kuin viinin hedelmäisyys kuolee pois.

Lyhyesti: Varsin massiivinen, tanniininen ja erittäin uutoksellinen moderni umbrialaisviini, josta on tehokkaasti onnistuttu peittämään lähes kaikki vivahteet runsaan ja makean uuden tammen alle.

Arvio: Tylsä – RC² on moderniksi viiniksi omalla tavallaan ihan taidolla tehty tapaus, mutta meikäläisen makuun se oli varsinainen pettymys. Sagrantinoja saa Suomesta liian harvoin, joten olisi kiva saada jotain muutakin kuin puun makuista viiniä silloin kun vihdoin viimein kyseisestä rypäleestä tehtyjä viinejä kaupan hyllyiltä löytyy! Tammi kun maistuu aina tammelta, riippumatta siitä, mistä päin itse viini tulee.

Hinnan (25,20e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.