Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


27.10.15

Perticaia Montefalco Rosso 2012

http://www.alko.fi/tuotteet/480367/
Perticaia Montefalco Rosso 2012
  • Valmistaja: Azienda Agraria Perticaia
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Montefalco Rosso
  • Maa: Italia
  • Alue: Umbria
  • Rypäleet: Sangiovese (70%), Colorino (15%), Sagrantino (15%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 14,90e (Syyskuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: 14,90e (Lokakuu 2015, Alko)

Umbria, tuo Italian ainoa maakunta, joka ei sijaitse joko meren rannalla tai jonkun toisen maan rajalla, on melko tuntematon paikka viininystäville. Melko simppelihköt, valkoiset Orvietot ovat saavuttaneet nyt jonkin verran tunnettuutta ja punaisesta (sekä yhtenä maailman tanniinisimmista rypäleistä tunnetusta) Sagrantinosta valmistetut Sagrantino di Montefalcot ovat parkkihappoja kavahtamattomien viininörttien arvostamia jättiläisviinejä. Muuten Umbrian viinit eivät usein edes perehtyneemmälle kuluttajalle sano hirveästi.

Tämä on toki sääli, sillä usein naapurimaakunnan Toscanan viineihin rinnastettujem Umbrian punaviinien tasoa pidetään asiantuntijapiireissä korkeina ja hintoja kohtuullisina, eli alueen viinit ovat usein varsin kuluttajaystävällisiä tässä mielessä. Olikin positiivinen yllätys, kun tämä umbrialainen punaviini ilmestyi monopolin hyllyille männäkesänä.

Guido Guardiglin 1990-luvun alussa perustama Perticaia ("kyntöaura") viljelee tätä nykyä noin 15 ha aluetta viiniköynnöksiä, joista valmistetut viinit käytetään rypäleiden omilla villihiivoilla. Tämä Montefalco Rosso on talon perustason viini, joka valmistetaan alueelle tyypillisellä kolmen rypäleen sekoituksella: Pääosassa on Sangiovese, joka antaa viinille aromimaailman, maun ja rungon; Colorino tuo viinille syvää väriä; ja Sagrantino tanniinisen selkärangan. Tuottajan mukaan rypäleitä maseroidaan lajikkeesta riippuen viikosta kahteen, minkä jälkeen viinin annetaan aluksi kypsyä 12 kk terästankeissa ja sitten vielä 6 kk pulloissa.

Väriltään viini on läpinäkyvän ja tumman, suorastaan mustan kirsikanpunainen.

Tuoksu on runsas ja tummanpuhuva; ehkä hieman kosiskelevan hedelmäinen, mutta samalla mukavalla tavalla synkähkö. Viinin nokkapuoli tarjoaa makeaa kirsikkaa, tummempaa marjaa, tupakkaa, kevyttä orvokkisuutta, hillittyä vadelmaa, hennosti imelää savua, kuivahtanutta luumua, aavistuksen verran pistävänä erottuvaa mausteisuutta ja maamaista paahtuneisuutta. Monessa arviossa puhutaan viinin tuoksuvan hieman tammiselta, mitä en lainkaan ihmettele, mutta tuottajan mukaan viini ei tammea näe. Mikäköhän lienee totuus – tammea vaiko ei? Missään nimessä tuo tammimaisuus ei pääosassa ole, mutta siihen suuntaan viittaavia piirteitä hieman erottuu.

Suussa viinillä on mukavan tiukka, tuntuvan hapokas ja kovan tanniininen habitus – tässä vaiheessa ei voida enää missään nimessä puhua mistään kosiskelevuudesta! Makupuolelta löytyy hapankirsikkaa, tummaa marjaa, mehukasta luumua, voimakasta mausteisuutta, bitteriä, kevyttä savuisuutta ja aavistuksen verran makeaa kirsikkahilloa. Kuten aikaisemmin mainitsin, makumaailma ei ole ihan linjassa tuoksun kanssa selkeästi tiukemmalla ja kulmikkaammalla olemuksellaan, mutta tämä ei kuitenkaan ole mitenkään negatiivinen asia. Rakennetta siis piisaa enemmän kuin kiitettävästi!

Jälkimaussa suuhun jää häilymään hapankirsikkaa, makeaa mutta hapokasta karpaloa, pippurista mausteisuutta, hillitysti pölyistä paahtunutta maamaisuutta, kevyttä bitterisyyttä ja tanniinien karvautta. Jälkivaikutelmassa tuntuu hieman alkoholin lämpöä, minkä lisäksi mausteisuus taittuu hennosti makean suklaiseen suuntaan, vihjaten jälleen ujosti tammisuutta.

Pähkinänkuoressa tämä Perticaian peruspullote on varsin kovatasoinen tuote: runsas, tiukahko ja luonteikas Montefalco Rosso. Hyvin robustin ja anteeksipyytelemättömän runkonsa osalta se on oikein kiva ruokaviini, mutta piirun verran turhan kova seurustelukäyttöön. Lisäksi rungossa tuntuu olevan lupaavaa potentiaalia keskipitkään kellarointiin – tämä on yksi niitä harvoja Alkon "edullisempia" viinejä, joita voisi melko turvallisin mielin piilotella kellarikaappiin kypsymään. Mitään suurta viiniä tästä ei vuosien myötä saa, mutta hedelmässä ja bodyssa on sen verran ainesta, että voin kuvitella viinin saavan varsin kivaa syvyyttä ja mielenkiintoa kun nuorin ja makein hedelmä iän myötä rauhoittuu.

Lyhyesti: Aromeiltaan klassisen keski-italialainen ja rakenteeltaan mukavan ryhdikäs ja napakka, Sangiovese-vetoinen laadukas viini Toscanan naapurista, Umbriasta.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin mallikas ja maukas ruokaviini, joka kilpailee menestyksekkäästi samanhintaisten ja hieman hinnakkaampienkin toscanalaisviinien kanssa samassa sarjassa.

Hinnan (14,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti