Weninger Veratina Cuvée 1999
- Valmistaja: Weingut Weninger
- Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Mittelburgenland
- Maa: Itävalta
- Alue: Burgenland, Mittleburgenland, Horitschon
- Rypäleet: Blaufränkisch (70%), Zweigelt (20%), Merlot (10%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 27,50e (Huhtikuu 2015, RotWeißRot)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Itävallan viineistä innostuneiden parissa Weninger on melko kovaksi tunnustettu tapaus: tämä aivan Unkarin rajalla, Mittelburgenlandissa toimiva tuottaja kun on viimeisen kymmenen vuoden aikana siirtynyt aluksi biodynaamiseen ja sittemmin myös yhä enemmän ns. naturaalin tyylin suuntaan samalla kun viinien taso on pysynyt timantinkovana. Vuodesta 1982 asti omalla nimellään viinejä pullottaneen Weningerin erityisvahvuutena pidetään talon erilaisia, terroir-vetoisia Blaufränkischejä – mikä on siis myöskin Se Rypäle Mittelburgenlandin alueella.
Tämä viini päätyi meikäläisen käpäliin RotWeißRot-viinikaupasta, kun halusin testailla hieman vanhempia itävaltalaispunkkuja, koska niistä omakohtaista kokemusta on aivan liian vähän. Vuodesta 1999 astin tuotettu Veratina on Weningerin lippulaivaviini, joka saa nimensä taloa luotsaavan Franz Weningerin kahdelta tyttäreltä, Verenalta ja Martinalta. Nykyisin viini on Merlot-Cabernet Sauvignon -blend, joka kypsyy n. 24 kk suurissa, vanhoissa tammitynnyreissä, mutta alun perin viini oli uusissa barrique-tynnyreissä n. 18 kk kypsytetty, Blaufränkisch-vetoinen sekoite. Viini on käytetty, kuten kaikki muutkin Weningerin viinit, rypäleiden omilla villihiivoilla. Ja jos tämä pieni tiedonmuru jäi huomaamatta, on tämä kyseinen viini siis Veratinan ihan ensimmäistä koskaan valmistettua vuosikertaa.
Väriltään viini on kehittynyt, hennosti viikunaiseen purppuranruskeaan taittuva punainen. Koska pullo tuli korkattua suoraan reippaan repussaheiluttelun jälkeen, on kaikki pullon pohjalle laskeutuneet sakat liikkeellä ja yleisilme on samea. Voin siis suositella viinille pystyssäseisottamista ennen avaamista ja varovaista dekantointia karahvin kautta.
Aluksi lähinnä vanhalla ja pölyisellä tuoksulla kestää hetki saada itsensä kasaan. Pian lasista leijailevasta tuoksusta kuitenkin alkaa saada jotain tolkkua ja yleisvaikutelma on kuin yhdistelmä Bordeaux'n lyijykynää (kuivakkaa, kehittynyttä setristä tammea) ja kehittynyttä Napa Cabernet'ta (kypsää, tummaa ja hieman makean tammista hedelmää). Taustalla leijailee kypsää herukkaisuutta, hillittyä lanttua tai naurista, kevyttä vanhan viinin kellarimaisuutta tai vanhaa huonekalua ja hennosti makeaa kukkaisuutta. Tuoksu paljastaa heti, että kyseessä on selkeästi melko pitkälle kehittynyt, muttei missään nimessä yli mennyt viini.
Tuoksun tavoin yhtä lailla kehittynyt makumaailma on kuiva, mutta hedelmä on silti selkeästi varsin kypsää – olematta kuitenkaan millään tavalla ylikypsää. Vivahteikasta, kevyesti konsentroituneen tyylistä, mutta silti tasapainoista ja jopa keveyttä vihjailevaa makua hallitsee mehukas herukkaisuus ja kehittynyt tumma marjaisuus, kun taas taustalta tuntuu kevyttä, maustepippurista mausteisuutta, hentoa luumuisuutta ja ujoa oksidatiivisuutta. Rakenteesta pitävät huolta hyvin eloisa ja voimiensa tunnossa oleva hapokkuus ja tuhdit, pölyiset ja kevyesti suutakuivattavat tanniinit, joita ikä ei ole onnistunut siistimään syrjään.
Vivahteikas jälkimaku tuntuu keskimakua makeammalta, kypsempien ja mehukkaampien marja- ja hedelmäaromien päästessä selkeämmin pintaan. Kielelle jäävässä, maukkaassa ja kestoltaan keskipitkähkössä jälkimaussa tuntuu kypsää herukkaa, makeaa tummaa metsämarjaa, hentoa viikunaa ja tanniinien suutakuivattavaa puraisua.
Toin viinin pienessä porukassa järjestettyyn sokkomaisteluun ja myönnettävä on, muilla osanottajilla oli vaikeuksia saada paikallistettua viiniä – ei vähiten varmastikaan siksi, että vanhemmista itävaltalaisista punaviineistä melko harvalla on loppupeleissä kokemusta! Aluksi veikkailtiin vanhempaa Bordeaux'ta ja iäkkäämpiä uuden maailman Bordeaux-blendejä, mikä ei sinänsä yllätä viinin yllättävänkin selkeän herukkaisuuden ja iäkästä porvoolaisuutta henkivän, lyijykynäisen tammisuuden. Pienten vihjeiden perusteella viini kuitenkin saatiin loppupeleissä paikallistettua Itävaltaan, joskin Blaufränkisch jäikin arvaamatta – en kyllä ihmettele, sillä harvemmin kyseistä rypäleestä tapaa näin konsentroituneita, tanniinisia ja pitkäikäisiä näkemyksiä.
Weninger silti ansaitsee kehunsa, sillä yli 15 vuoden iässä Veratinan ensimmäinen vuosikerta on edelleen erinomaisessa tikissä, eikä osoita minkäänlaisia haipumisen merkkejä! Viini on kuitenkin jo selkeästi kehittyneen ja iäkkään oloinen, joten lisäkypsytystä se ei missään nimessä vaadi. Jos viini tulee jossain vastaan, voin lämpimästi suositella sen nappaamista parempaan talteen sekä pikaista korkkaamista hyvässä seurassa tai tukevamman ruoan kumppanina!
Lyhyesti: Erittäin arvostetun itävaltalaistuottajan tyylikkäästi pitkälle kehittynyt, vivahteikas, rakenteikas ja kohtalaisen konsentroitunut Blaufränkisch-blend.
Arvio: Erinomainen – todella hieno ja upea Blaufränkisch täynnä rakennetta ja luonnetta. Tammi edelleen tuntuu melko selvänä, mutta hienosti integroituneena ja tyylikkäästi kokonaisuutta tukevana elementtinä. Voin kuvitella, että nuorena viini on voinut olla melko hallitsevankin tamminen tapaus, mutta tässä iässä palikat ovat hienosti tulleet kohdalleen ja lopputulos on reilusti enemmän kuin osiensa summa.
Hinnan (27,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti