Oude Geuze Boon à l'Ancienne 2012-2013
- Valmistaja: Brouwerij Boon
- Tyyppi: Olut, Lambic, Gueuze
- Maa: Belgia
- Alue: Flanderi, Flanderin Brabant, Halle, Lembeek
- Koko: 0,375
- Hinta ostohetkellä: 5,79e (Heinäkuu 2015, Alko)
- Hinta nyt: 5,79e (Lokakuu 2015, Alko)
Kesällä hapanoluiden ystävät saivat hyviä uutisia: Alkon valikoimiin saapuu lambic! Kyseessä on kuitenkin vain yksi olut ja sitäkin vain kertaerä, joten mistään suuresta juhlimisen aiheesta ei voi kuitenkaan vielä puhua. Olut ei muutenkaan ole mikään alan harrastajien havittelema harvinaisuus, vaan Boonin, alan yhen suurimmista toimijoista, perustason olut, Oude Geuze.
Onneksi sentään saimme aitoa lambicia! Nimittäin kehnoinkin aito lambic tuppaa olemaan vähintään miellyttävää ja parhaat sitten ovatkin käsittämättömän upeita. Täytyy toivoa, että Alkon ostossa nyt jaksettaisiin havahtua kasvavaan hapanolutbuumiin ja pysyväisvalikoimaan saapuisi pitkästä aikaa jotain astetta jännempää tavaraa.
Hyvällä muistilla varustetut yksilöt saattavat muistaa aivan hiljattain arvioimani Boon Mariage Parfait'n, joka on Boonin kahdesta gueuzesta se korkeatasoisempi – tuosta kyseisestä oluesta 95% on vanhaa, 3 vuotta tynnyreissä kypsytettyä lambicia ja 5% on tuoretta, vielä käyvää lambicia, joka sekoittamisen jälkeen antaa oluelle hiilihapon. Oude Geuze à l'Ancienne on taas nuorempi, etikettinsä mukaan kahden eri vuosikerran sekoite: oluesta 90% on melko mietoa, noin 18 kk tynnyreissä kypsytettyä lambicia, 5% nuorempaa ja vielä käyvää lambicia ja loput 5% voimakkaampaa, vähintään 3-vuotiasta lambicia. Oluen kaulan 2012-2013 viittaa oluen syksyn 2012 ja kevään 2013 väliseen panokauteen (koska lambicia on mahdollista panna vain vuoden viileimpinä kuukausina, ei kesäisin), joskin meikäläiselle on vähän epäselvää, minkä oluen panoon tuo etikettiin merkitty aika viittaa, sillä olut on kuitenkin sekoite eri-ikäisiä oluita.
No niin, itse asiaan. Tämä meikäläisen Alkosta hommattu olut on pullotettu 2015, mistä loogisesti seuraa se, että oluen parasta ennen -päivämäärä on merkattu vuoteen 2035. Ilman hiivoja oluella on kirkas kellanruskea väri; hiivojen kanssa väri on taas melko samea oranssinruskea. Lasiinkaadon myötä oluen ylle muodostuu todella kestävä, runsas ja tiivis valkoinen vaahtohattu, joka ei kuitenkaan jätä pitsiä lasin reunoille.
Tuoksusta löytyy kevyesti pistävää kirpeyttä, sitrushedelmää, omenankuoria, hentoa kukkaisuutta ja yllättävänkin reippaalla kädellä belgihiivaista hedelmää. Yleisilmeeltään oluella on suorastaan yllättävän puhdaspiirteinen ja sisäsiisti tuoksu – siitä ei tunnu löytyvän käytännössä lainkaan monille lambiceille tyypillistä brettaa tai etikkaa.
Maultaan olut on hyvin kuiva, todella happamankirpeä, sitruunamehuinen ja raa'ahkon viheromenainen. Pääasiallisten aromien alta löytyy myös kevyehköä ammoniakkisuutta, hillitysti kuivakkaa persikkaa, hentoa popcornia ja aavistus suolaisuutta. Yleensä nuoret lambicit ovat hieman pehmeämpiä ja makeampia, mutta tämä tapaus on jo nyt yllättävänkin tiukkarakenteinen tapaus! Kokonaisuutta tukee kohtalaisen runsas mutta samalla lempeän pehmeä hiilihappo.
Happamankirpeässä jälkimaussa tuntuu kohtalaisen katkeroista karvautta, mikä ei ole mitenkään yleinen piirre perinteisissä lambiceissa. Pitkää, kirpakkaa jälkivaikutelmaa sävyttää kevyt kalkkisuus, hennot vanhan puun vivahteet ja pienin aavistus brettaista nahkaisuutta.
Tämä Boonin perus-gueuze on mitä mainioin benchmark-olut kyseiselle oluttyylille: tästä löytyy juuri niitä perinteisen gueuzen tyypillisimpiä piirteitä runsaasti, mutta olut ei millään lailla edusta minkään osa-alueen osalta ääripäätä. Näin ollen muita gueuzeja on helppo verrata tähän tyylillisesti hyvää keskiarvoa edustavaan pullotteeseen – esimerkiksi saman tuottajan iäkkäämpi Mariage Parfait Gueuze on selkeästi rehevämmän brettainen ja rustiikkisen maalainen, mutta samalla hapoiltaan hieman hillitymmän kirpeä.
Jos gueuzet ovat vielä täysin vieras oluttyyli, suosittelen lämpimästi korjaamaan asian hetimmiten ja hommaamaan lähimmästä hyvillä oluilla varustellusta Alkosta pullon tätä ja ihmettelemään mistä hyvissä lambiceissa on kyse. Suosittelen samalla kuitenkin lähestymään olutta ennemminkin rutikuivana siiderinä, sillä monelle voi olla vaikea sulattaa sitä faktaa, että maltaasta valmistettu alkoholijuoma voi olla näinkin kirpeän hapokas ja tietyssä mielessä jopa "outo". Jos tästä tyylistä sattuu innostumaan enemmän, suosittelen hommaamaan pullon tai pari kellariin kypsymään – lambicit kun tunnetaan kellariin mitä parhaiten sopivina oluina. Hyvälle lambicille ei ole temppu eikä mikään kypsyä tyylikkäästi 15-20 vuoden ajan, minä aikana olut pehmenee ja saa entistä enemmän sävyjä, vivahteita ja syvyyttä – sekä monissa tapauksissa enemmän nahkaisia ja lantaisia piirteitä.
Lyhyesti: Esimerkillinen nuori gueuze – poskipäihin pureutuvan happamankirpeä, vivahteikas ja maltillisen katkeroinen. Mainio valinta niin fiilistelyyn kuin kellarointiin.
Arvio: Erittäin hyvä – oikein mallikas esitys, joskin oluen hyvin pinnassa oleva sitruunainen hapokkuus kaipaisi mielestäni tasaantumista sekä enemmän vivahteita rinnalleen. Olut on mainio raikas esitys jo nyt, mutta siinä on ennen kaikkea potentiaalia kehittyä vivahteikkaaksi hurmuriksi kellarissa.
Hinnan (5,79e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti