Madirazza Rukatac 2013
- Valmistaja: Madirazza
- Tyyppi: Valkoviini, Kvalitetno Suho Vino
- Maa: Kroatia
- Alue: Primorska Hrvatska, Dalmatia, Pelješac
- Rypäleet: Malvasia Bianca Lunga (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 40 Kn (~5,30e, Heinäkuu 2015, Madirazza, Kroatia)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Kroatianreissuraporttini lueskelleet saattavat muistaa, kuinka jäimme Pelješacin niemimaalle jumiin siellä riehuneen ja autoteitäkin katkoneen, valtavan metsäpalon seurauksena. Yksi paikka, jossa vietimme aikaa odotellessamme autoteiden avautumista, oli Potomjen kylän tuntumassa sijaitseva Madirazzan viinitalo. Vierailu viinitalolla kuului alun perin Pelješac-reissun ohjelmaan ja sieltä myös tuli ostettua pari pulloa mukaan – yksi Prošek tuliaisiksi ja tämä Rukatac hotellihuoneessa siemailtavaksi. Viiniä ei kuitenkaan koskaan keretty reissulla korkkaamaan, joten se tuli testattua hieman myöhemmin kotopuolessa kantarellirisoton kyljessä.
Olin ennen reissua printannut näppärästi listan kroatialaisten rypäleiden synonyymeistä mukaani, mutta tietenkään se ei sattunut mukaani Pelješac-reissulle, joten ostin viinin viinitalolta sokkona ja sillä oletuksella, että tässä on jotain paikallisesta lajikkeesta valmistettua valkoviiniä. Noh, tämä rypäle, jota viljellään koko Kroatian rannikolla nimellä Maraština ja Pelješacin niemimaalla ja Korculan saarella nimellä Rukatac, onkin vanha tuttu: Malvasia Bianca Lunga – tuo sama rypäle, joka tunnetaan kenties parhaiten Toscanan melko tylsiä ja neutraaleja valkoviinejä tuottavana lajikkeena. Noh, nyt nähdään, kykeneekö tämä kaikista maailman miljoonasta Malvasiasta se kenties kaikkein kehnoin tekemään mitään mielenkiintoista Adrianmeren tuolla puolen.
Viinillä on tasainen vihertävänkeltainen.
Tuoksu on aluksi tympeä ja yksiulotteinen – hedelmäisyyttä on, mutta se on niin epämääräistä, että sitä on vaikea saada fiksusti kuvailtua sanamuotoon. Vartin jälkeen tuoksu alkaa olla auennut ja viini tarjoilee keltaluumua ja kypsää omenaa, mutta taustalla tuntuu myös hentoa, teollista kynsilakkaisuutta ja edelleen aavistuksen verran tunkkaisuutta.
Suussa viinillä on kepeä, hapokas ja hieman ohuehko maku, josta voi erottaa omenaa, kypsää sitruksisuutta ja yleista, piirteiltään epämääräistä keltaista hedelmää. Varsin kevyeksi jäävän maun alta alkoholi (12%) puskee hieman läpi makuna, ei sentään lämpönä. Onneksi viinillä on sentään yllättävän hyvä rakenne: hapot kantavat ja suutuntuma on runsaammanpuoleisen keskitäyteläinen – tämä on varsin ilahduttavaa, sillä Malvasia Bianca tuottaa usein melko löysiä ja vähähappoisiksi jääviä viinejä.
Simppeli jälkimaku on kypsänmakean omenainen, hennosti sitruunainen ja kestoltaan korkeintaan keskipitkä.
Yleisesti Madirazzan Rukatac maistuu melko tylsältä perushalpisvalkoviiniltä, joskin viinin rakenne on ihan kohdallaan. Ei tästä viinistä kuitenkaan hullua hurskaammaksi tullut ja olisi sitä selvinnyt Kroatia-reissusta ihan tyytyväisenä ilmankin tätä tuttavuutta. Ruoan kanssa viinistä ei noussut mitään uutta mielenkiintoista pintaan ja sellaisenaan nautittuna viinistä oli vaikea saada mitään irti.
Legendat kertovat, että parhaat tuottajat kykenevät tekemään jopa varsin kelvollisia Maraština-viinejä, mutta niistä todennäköisesti joutunee pulittamaan jo melkoisesti enemmän. Suosittelen kuitenkin tervettä varovaisuutta tämän lajikkeen kanssa, oli se valmistettu missä tahansa (ja suosittelen myös muistamaan, että "Malvasia" ei tarkoita aina tätä lajiketta – esimerkiksi Malvazija Istarska tai Malvasia Fina tuottavat usein varsin mainioita viinejä!)
Lyhyesti: Kehnonpuoleinen, geneerinen ja makumaailmaltaan tylsä Malvasia Bianca, jonka parhaaksi puoleksi jäi ihan ok rakenne.
Arvio: Huono – tuskinpa sitä oikein muuta olisi voinut odottaa yhdistelmällä "Malvasia Bianca + edullinen hinta"?
Hinnan (~5,30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti