Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

21.7.2016 mennessä blogissa on arvosteltu 1374 viiniä, 255 olutta, 10 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 2 kirjaa.


23.7.16

Tuottajaesittely: Weingut Thörle

Saksan viini-instituutin ja Saksan viinitiedotuksen organisoiman The Other Grapes of Germany -tuottajakierros oli saapumassa päätökseensä: vain yksi viinitalovierailu jälkimmäisellä, Rheinhesseniin keskittyneellä kierroksellamme oli enää jäljellä.


Odotukset ladataan korkeiksi.
Lähdettyämme Weingut Stallmann-Hiestandilta, minibussimme otti suunnan kohti Rheinhessenin keskiosien pohjoispuolella sijaitsevaa Saulheimin viinikylää. Tiedossa oli reissun päättävä visiitti varsin runsaasti kansainvälistäkin kehua keränneelle Thörlen viinitalolle. Kun hyppäsimme minibussistamme pois, meitä tervehti tilan portilla sekä viinitalon kissa, että pupitre-teline, joka oli ladottu täyteen erilaisia viinitalon keräämiä kunniamainintoja – ainakin tässä vaiheessa setti vaikuttaa lupaavalta!











Christoph Thörle.
Vanhanaikaista, puista majataloa muistuttavalla päärakennuksella meidät otti vastaan pitkänhuiskea Christoph Thörle, toinen taloa pyörittävistä nuorista Thörlen veljeksistä. Koska päivä oli jo pitkällä ja meillä oli useita viinitalovierailuja pelkästään tältä päivältä takanamme, Christoph ei sen kummemmin aikaillut, vaan johdatti meidät rakennuksen majatalomaista, pientä ruokasalia muistuttavaan maistelutilaan, jossa hän ryhtyi rennon rauhallisella ja jopa hieman uneliaalla tyylillään esittelemään meille viinitalonsa historiaa.

  • Thörlen viinisuvun esivanhemmat ovat viljelleet viiniä Saulheimin kylässä todistetusti jo 1600-luvulta.
  • Vuonna 1985 Thörlen suku päätti muuttaa totuttua linjaansa: geneerisen perusviinituotannon ja sekamaatalousviljelyn sijaan ryhdyttiin panostamaan laatuun ja myymään viinejä omalla nimellään.
  • Johannes Thörle, Christophin veli, ryhtyi suorittamaan viinialan tutkintoa Heilbronnissa 2002. Vuonna 2004 Thörlen veljesten vanhemmat siirtyivät talon johdosta sivuun ja antoivat viinitalon aluksi Johanneksen ja vuodesta 2006 eteenpäin myös Christophin haltuun. Johannes vastaa ensisijaisesti viininviljelypuolesta, kun taas markkinointi ja edustustyö on pääosin Christophin vastuulla. Veljesten vanhemmat, Rudolf ja Ute, ovat kuitenkin edelleen aktiivisesti mukana viinitalon toiminnassa.
  • Talon viinituotanto perustuu luomuviljelyyn ja äärimmäisen minimaalisen peukaloinnin periaatteisiin. Tarhoja viljellään luonnonmukaisesti ja osittain biodynaamisia periaatteita seuraillen, mutta talolla ei ole minkäänlaisia sertifikaatteja asiaan liittyen. Kaikki viinit käytetään spontaanisti rypäleiden omilla villihiivoilla, käyminen tapahtuu usein nopeasti lämpimässä, monet viinit maseroituvat verrattain pitkään kuorten kanssa ja sulfiitteja pyritään käyttämään mahdollisimman minimaalisesti koko valmistusprosessin aikana. Viinien annetaan kirkastua luonnollisesti ja osa viineistä käy läpi vain kevyen suodatuksen 2 päivää ennen pullotusta.
  • Talon omistuksessa on vajaat 20 ha viinitarhoja. Vuosituotanto on noin 120,000 pulloa, joista n. 50% on Rieslingiä, n. 25% Pinot Noiria ja loput Silvaneria, Chardonnayta ja valkoisia Pinot-lajikkeita. Monilla talon tarhoilla on hyvin runsas kalkkipitoisuus (jopa 35%), mikä antaa viineihin runsaasti rakennetta, intensiteettiä ja hapokkuutta. Toisin kuin normaalisti melko tasaisessa Rheinhessenissa, Thörlen viinitarhoista monet sijaitsevat melko jyrkissäkin mäissä – jyrkimpien tarhojen ylä- ja alaosien korkeuseron ollessa jopa yli 100 metrin luokkaa!
  • Talon tuotannosta peräti 45% menee ulkomaille vientiin; talon vientimarkkinat tällä hetkellä ovat USA, Kanada, Norja, Suomi, Ruotsi, Ranska, Sveitsi, Belgia ja Japani, eli levikkiä on laajalti. Ulkomaille viedään vain Rieslingiä (60%) ja Pinot Noiria (40%).

Maistetut viinit:
  • Thörle Weissburgunder 2015: Pinot Blanc (100%). 3–20-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu viini. Valtaosa viinistä käy ja kypsyy terästankeissa, mutta osa viinistä siirretään kypsymään vanhoihin tammitynnyreihin. Jäännössokeria 3 g/l, happoja 6,0 g/l, alkoholia 12,5%.
    Hailakka vaaleanvihertävä väri. Tuoksu erottuu tyypillisesti mehukkaan makeista Rheinhessenin Weissburgundereista kuivalla, raikkaalla ja jopa hieman särmikkäällä tuoksullaan, jossa tuntuu vastapoimittua keltaista omenaa, mausteisuutta, kevyttä kermaisuutta ja hentoa sitruksisuutta. Makupuoli kuittaa tuoksun lupaukset, ollen suutuntumaltaan kuiva, hapokas ja intensiivinen. Freesistä ja eloisasta makumaailmasta löytyy kypsää sitruksisuutta, kermaisuutta, keltaista omenaa, kevyttä mineraalisuutta ja ujoa mausteisuutta, jopa etäistä vaniljaisuutta. Yleisilme on ihastuttavan vivahteikas ja rakenteikas. Suuhun jää mausteinen, mineraalinen ja kermainen jälkivaikutelma, joka jättää kielelle tuoreen omenaisia, makean valkoisen persikkaisia ja ujosti kypsän sitruksisia piirteitä. Runsaiden ja vaikuttavien Rheinhessenin Weissburgundereiden jälkeen Thörlen kepeähkö, ryhdikäs ja napakka esitys oli kuin toisesta maailmasta; on mahdotonta sanoa, onko tämä loppupeleissä parempi vai huonompi kuin alueen yleisen tyylin edustajat, mutta pirun tyylikästä tavaraa tämä kyllä on. Tykkään paljon ja viini on 9€ hinnalla loisto-ostos.
  • Thörle Saulheimer Weissburgunder Kalkstein 2015: Pinot Blanc (100%). Talon kalkkipitoisimpien, matalasatoisten (25–40 hl/ha) tarhojen rypäleistä valmistettu viini. Spontaanin käymisen jälkeen viinin annetaan kypsyä hiivasakan päällä 500 litran tonneau-tammitynnyreissä (40% uusia) 6 kk ajan. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 5,9 g/l, alkoholia 13%.
    Hailakka vaaleanvihertävä väri. Tuoksu on hyvin samankaltainen kuin edellisellä viinillä, mutta siinä on selkeästi enemmän syvyyttä ja kompleksisempaa otetta; yleisilme on kermaisempi ja hedelmäisyys taittuu aavistuksen verran kypsempään ja kellervämpään sävyyn, minkä lisäksi taustalla häilyy ujoa päärynäisyyttä. Tuoksu johtaa odottamaan edellistä runsaampaa viiniä, mutta myös tämä on yhtä lailla kepeä, eloisa ja ryhdikäs; suutuntumaltaan viini on korkeintaan keskitäyteläinen. Intensiivisessä ja vakuuttavan vivahteikkaassa makumaailmassa tuntuu kypsää keltaista omenaa, kermaisuutta, kivistä mineraalisuutta, kevyttä keltaluumua ja ujoaa makeaa tammea. Kokonaisuus on hyvin tasapainoinen, melko tuntuvan hapokas ja hurmaavan puruvoimainen. Jälkimaku on pitkä ja vaikuttavan vivahteikas; kypsää omenaa, valkosita persikkaa, mineraalisuutta, kermaisuutta, kevyttä sitruksisuutta, hentoa savua ja aavistus aromaattista tammen mausteisuutta. Äärimmäisen tyylikäs, tasapainoinen ja vaikuttava esitys, joka huokuu myös kellarointipotentiaalia; ei pelkästään upea Pinot Blanc, vaan upea valkoviini yleensäkin! Todellakin hintansa väärti 15€ hintaan.
  • Thörle Chardonnay Réserve 2015: Chardonnay (100%). Kypsyy normaalisti 9 kk Tronçais:n tammitynnyreissä, joista 50% uusia ja 50% käytettyjä. Tämä viini on kuitenkin barrel sample, joka on pullotettu n. 6 kk kypsyttelyn jälkeen.
    Kevyen vaaleanvihreä väri. Mehevässä, moniulotteisessa tuoksussa kypsää punaista omenaa ja omenahilloa, päärynää, kermaisuutta, kevyttä tammen pähkinää, hentoa vaniljaa ja ujoa kumisuutta – tämä viimeinen piirre lienee vielä keskeneräisen viinin reduktiivisuutta. Viinillä on yhtä aikaa silkkisen elegantti ja hapokkaan eloisa suutuntuma. Makumaailmasta löytyy kypsää omenaa, kermaisuutta, kevyttä mausteista tammea, hillittyä kalkkista mineraalisuutta ja ujoa makeaa vaniljaisuutta. Vivahteikas jälkimaku on pitkä ja hieman makeahko; siitä erottuu mausteista tammea, raikasta sitruksisuutta, kypsää omenaa, kermaisia piirteitä, hillittyä mineraalisuutta ja hentoa suolaisuutta. Viini vaikuttaa vielä hieman keskeneräiseltä, eli osat hieman hakevat paikkaansa, mutta kokonaisuus on silti todella hieno, tyylikäs ja kompleksinen. Varmasti pienellä vartomisella viini menisi korkeatasoisesta Burgundin valkoisesta; parhaita tammitynnyrikypsytettyjä Chardonnay-viinejä pitkään aikaan ja hyvä ostos 23€ hintaan.
  • Thörle Saulheimer Riesling 2015: Riesling (100%). 35-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu viini. Kypsyy vanhoissa, yli 80-vuotiaissa tammisammioissa (60%) ja terästankeissa (40%). Tämä viini on barrel sample, joka on pullotettu n. 6 kk kypsyttelyn jälkeen.
    Todella nuorekas, voimakkaan limetinvihreä väri. Hieman hillitty, pidättelevää hienostuneisuutta huokuva tuoksu, jossa kevyesti makeaa omenaa ja kukkaisuutta, hentoa mausteisuutta ja taustalla värjöttelevää eksoottista hedelmäisyyttä. Suussa viini on kuiva ja hapokas; suutuntuma on yhtä aikaa sulavaliikkeinen mutta rapea ja särmikäs. Ryhdikkäässä makumaailmassa kypsää omenavetoista hedelmäisyyttä, kevyttä persikkaa, ujoa suolaista mineraalia ja aavistus sitruunamehua. Keskipitkä tai pitkähkö, rapsakka jälkimaku jättää kielelle kypsää hedelmää, sitruunaista sitruksisuutta, viheromenaa ja ujoa suolaista mineraalisuutta. Viinistä jää elegantti, vettä kielelle nostava jälkimaku. Viini on yleisesti tyylikäs ja tasapainoinen, mutta kokonaisuutena vielä aivan liian nuoren ja hajanaisen oloinen. Nykykunnossaan ei pistä parastaan, mutta varmasti parin kolmen vuoden asettumisen jälkeen on oikein mallikas esitys. Hinta-arvio on n. 13–15€, mikä on oikein kohtuullisesti tästä viinistä.
  • Thörle Schlossberg Riesling 2014: Riesling (100%). Yhden korkealla sijaitsevan, viileän ja matalasatoisen (20–35 hl/ha) tarhan Lagenwein (vrt. 1er Cru). 24 tunnin kuorimaseraatio spontaanin käymisen yhteydessä, joka voi kestää käymisastiasta riippuen jopa useita kuukausia. Kypsyy käymisen jälkeen vähintään 6 kk vanhoissa tammisammioissa ja terästankeissa. Jäännössokeria 2 g/l, happoja 6,9 g/l, alkoholia 12,5%.
    Vaaleanvihertävä väri. Vivahteikas ja hienovarainen tuoksu, jossa herkkää kukkaisuutta, hillittyä kalkkista mineraalisuutta ja hentoa sitruunamarmeladia. Kepeään tuoksuun nähden viinillä on suussa melko runsas, kypsä ja täyteläinen – jopa hieman konsentroitunut – olemus. Kypsänmakeaa omenaisuutta, voimakasta mineraalisuutta, kevyttä omenankuorista bitteriä, hentoa suolaisuutta ja aavistus tanniinista grippiä. Yleisilme on runsaudestaan ja kypsyydestään huolimatta hyvin kuiva ja rakenteikas. Ryhdikkäässä ja vivahteikkaassa jälkimaussa tuntuu makeaa omenaa, yrttistä vihertävyyttä, kevyttä mausteisuutta ja hentoa sitruunaa. Jälkivaikutelma on todella napakka, intensiivinen ja pitkäkestoinen. Yleisesti viini on todella hieno ja vakuuttava, mutta vielä äärimmäisen nuorekas; kokonaisuus on jo nyt erinomainen, mutta sen voi kuvitella muuttuvan yhä parempaan suuntaan vähintään vuosikymmenen, ellei peräti kahden ajan. Erinomainen ostos 25€ hintaan.
  • Thörle Saulheimer Spätburgunder Kalkstein 2014: Pinot Noir (100%). Noin 30-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu kylätason viini. Käymisen yhteydessä viini maseroituu kuorien kanssa peräti 40 päivän ajan. Kypsyminen tapahtuu barrique-tynnyreissä, joista vajaa 20% on uusia. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 5,6 g/l, alkoholia 13,5%.
    Hohtava vadelmamehunpunainen väri. Hurmaavan puhdaspiirteisessä, kuulaassa ja houkuttelevassa tuoksussa runsaasti marjamurskaa, hapankirsikkaa, vadelmaa, puolukkaa, kevyttä pippurisuutta, hentoa maamaisuutta ja ujoa yrttisyyttä. Suussa viini on kuiva, kepeä, eloisa ja tuoksun tavoin hurmaavan puhdaspiirteinen. Napakassa ja jopa hieman villissä makumaailmassa on tuoretta kirsikkaa, mausteisuutta, puolukkaa, kevyttä pippurisuutta ja hentoa kirsikkahilloa. Kokonaisuus on varsin hapokas, maltillisen karvas ja Pinot Noiriksi hyvin tanniininen, jopa hieman Nebbiolomaisella tavalla. Pitkässä ja puhdaspiirteisessä jälkimaussa tuntuu pinositeettistä karpaloa, puolukkaa, hapankirsikkaa ja kevyttä maamaisuutta, hillittyä pippurisuutta ja ujoa mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on tiukahko ja tanniineista karvas. Herran pieksut tämä on upea Pinot Noir; äärimmäisen intensiivistä, vivahteikasta ja puhdaspiirteisen lajiketyypillistä aromikkuutta yhdistettynä vaikuttavaan, tiukahkoon rakenteeseen. Kenties koko reissun paras punaviini sekä yksi parhaista nuorista Pinot Noireista mitä olen maistanut. 15€ hinnalla viinin hinta-laatusuhde oli täysin älytön, minkä vuoksi oli napattava yksi pullo tuliaisiksi. Olisipa ollut tilaa useammalle!
  • Thörle Hölle Spätburgunder 2013: Pinot Noir (100%). Yhden jyrkkärinteisen, lämpimän ja matalasatoisen (20–35 hl/ha) tarhan Lagenwein (vrt. 1er Cru). Käymisen yhteydessä viini maseroituu kuorien kanssa peräti 40 päivän ajan. Kypsyminen tapahtuu 24 kk ajan barrique-tynnyreissä, joista 50% on uusia. Happoja 5,7 g/l, alkoholia 13,5%.
    Hohtava, tumma vadelmamehunpunainen väri. Hennon villissä ja aromikkaassa tuoksussa karpaloista, tumman kirsikkaista ja maamaista pinositeettia, kevyesti aromaattista tammea, hillittyä makeaa savuisuutta, hentoa suklaata ja ujoa kuivakkaa puisevuutta. Suussa viini on keskitäyteläinen ja melko tuntuvan hapokas, mutta samalla runsas ja mehevä. Kypsänpuoleisessa makumaailmassa tummaa kirsikkaa, mehukasta vadelmaa, kevyesti makeaa suklaata, hentoa metsämansikkaa ja ujoa mokkaisuutta. Viinillä on melko kiltit ja kypsät tanniinit. Pitkässä, silkkisessä ja hiemaan makeaan taittavassa jälkimaussa hapankirsikkaa ja makeampaa tummaa kirsikkaa, vadelmaa, kevyttä suklaista tammea ja ujoa särmikästä mausteisuutta. Alkoholi tuo ujon lämmöntunteen kitalakeen. Kokonaisuutena tämä on enemmän sellainen klassisen tyylikäs, elegantti ja tasapainoinen Pinot Noir Burgundin henkeen. Hieno viini ja varmasti monien makuun mitä upein Pinot Noir; omassa suussani tämä kuitenkin jäi pahasti edellisen, puhdaspiirteisen ja rotevarakenteisen Saulheimer Spätburgunderin jalkoihin. Joten kuten hintansa arvoin 32€ hintaan.
  • Thörle Schlossberg Scheurebe Auslese 2015: Scheurebe (100%). Yhden korkealla sijaitsevan, viileän ja matalasatoisen (20–35 hl/ha) tarhan yhden 45-vuotiaalta palstan rypäleistä valmistettu Lagenwein (vrt. 1er Cru). Käytetty ja kypsytetty teräksessä. Jäännössokeria 130 g/l, happoja 9,8 g/l, alkoholia 7%.
    Vaaleanvihreä väri. Makeassa, raikkaassa ja nuorekkaassa tuoksussa vihertävää aromikkuutta, tuoretta viheromenaa, kevyttä passiohedelmää ja etäistä omenahilloa. Suussa viini on täyteläinen, mutta suht makea, erittäin intensiivinen, tuntuvan hapokas ja puhdaspiirteinen. Raikkaassa makumaailmassa niin tuoretta omenaa kuin makeaa omenahilloakin, valkoherukkaa, kirpeää passiohedelmää ja ujoa karviaista. Makumaailma on kuin yhdistelmä Chardonnayta ja Sauvignon Blancia, puettuna saksalaiseksi Ausleseksi! Pitkässä, raikkaassa ja eloisassa, mutta yhtä lailla makeassa ja tahmeassa jälkimaussa runsasta ja mehukasta sitruksisuutta, omenahilloa, kevyttä passiohedelmää ja ujoa mineraalisuutta. Yleisesti oikein tyylikäs, maukas ja ihastuttava jälkiruokaviini, josta löytyy vakuuttavalla otteella intensiteettiä ja rakennetta. Vielä varsin primäärinen, mutta kehittyy varmasti hyvin kellarissa. Erinomainen ostos 15€ hintaan.
Maistelun viinit.
Reissumme viimeiseksi jätetty viinitalo onnistui kyllä yllättämään koko porukan aivan täysin! Vaikka olimme tutustuneet useisiin kovatasoisiin viinitaloihin (Heid, Dautel, Winter ja Pfannebecker parhaimpina), vetäisi Thörle viineillään vielä kertaheitolla ohitse! Koko talon linjasto oli kauttaaltaan uskomatonta puhdaspiirteisyyden, vivahteikkuuden, rakenteikkuuden ja mineraalisuuden ilotulitusta ja käytännössä jokainen maistettu viini suorastaan huokui metrien päähän useiden vuosien kypsytyspotentiaalia! Hyvää näköjään kannatti odottaa!

Thörlen laadusta kertonee myös se, että pikavauhtia edenneellä pressireissullamme melko harvalla talolla kukaan osanottaja vaivautui ostamaan tuliaisia mukaansa, mutta tältä talolta hyvin moni otti yhden tai useammankin pullon talteen. Ei juurikaan tässä vaiheessa ihmetytä, miksi talon mainitsema ulkomaan viennin osuus oli kaikilta vierailemiltamme viinitaloilta suurin – kyllä laatu myy ympäri maailman.

Totta kai myös katti hyvästellään.
Saatuamme lunastettua ostoksemme, kiitimme Christoph Thörleä mielenkiintoisesta esittelystä ja talon fantastisista viineistä, heitimme hyvästit viinitalon kissalle ja lähdimme minibussillamme kohti Mainzia, Saksan viinipääkaupunkia, jossa hotellimme odotti. Kolme päivää kestänyt, kuuluisalla saksalaisella tehokkuudella järjestetty tykittelykierros mitä mielenkiintoisimmilla viinitaloilla ympäri Württembergiä ja Rheinhesseniä oli tullut päätökseensä; edessä oli vain paluulento Suomeen laukut täynnä mielenkiintoisia saksalaisviinejä!

21.7.16

Põhjala Virmalised IPA

http://www.alko.fi/tuotteet/723274/
Põhjala Virmalised IPA
  • Valmistaja: Põhjala
  • Tyyppi: Olut, India Pale Ale
  • Maa: Viro
  • Alue: Tallinna
  • Maltaat: Cara-, Cara 150, pale-
  • Humala: Amarillo, Centennial, Citra, Magnum
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 4,28e (Tammikuu 2016, Alko)
  • Hinta nyt: 4,28e (Heinäkuu 2016, Alko)

Viron ensimmäisestä ja suurimmasta pienpanimosta, Põhjalasta, oli paljon pöhinää pari vuotta takaperin, kun panimo julkaisi ensimmäiset oluensa. Itse en kuitenkaan ollut täysin kärkikastissa tutustumassa panimon tarjontaan, sillä ensimmäiset Põhjalat tulin testanneeksi vasta noin vuosi takaperin. Sen jälkeen panimolta on tullut jos jokunen olut maistettua, kiitos sekä panimon oluita aktiivisesti Alkon tilausvalikoimaan listanneen maahantuoja Servaalin että aktiivisten lähi-Alkojen tuotevastaavien, jotka ovat pitäneet näitä oluita mukavasti listattuna.

Tämänkertainen olut ei kuitenkaan ole Alkon tilkkarista, vaan keväisestä pienpanimokattauksesta, jonka sekaan oli ujuttautunut myös tämä virolainen tekele! Kyseessä on siis klassisen moderni uuden maailman IPA, joka kulkee nimellä Virmalised, eli "revontuli". Tämä tammikuussa testattu olut on parasta ennen -päiväkseltään 2.6.2016, eli vielä on tuolloin ollut kuukausia jäljellä.

Oluella on ujosti utuinen, oranssiin taittuvan vaalean pähkinänruskea väri ja runsas, melko tiivis ja kestävä, kermanvärinen vaahto, joka jättää lasin reunoille melko runsaasti pitsiä laskeutuessaan.

Nokkapuolelta paljastuu kaikin puolin tyypillinen modernin IPA:n tuoksu: greippivetoista sitrusta, pihkaa, ruohoa, kevyttä männynneulasta, hentoa keksistä mallasta. Tällä osastolla ei selvästikään olla lähdetty keksimään pyörää uudestaan.

Ensivaikutelmaltaan oluella on melko kuiva, pihkainen, greippinen ja vihertävän yrttinen maku, joskin kielen kärjessä tuntuu myös kevyesti makeaa, keskimäistä maltaisuutta. Kun olutta on ehtinyt hetken aikaa pyöritellä suussa, alkaa paljastua myös yleistä viljaisuutta, kevyttä leipäisyyttä ja aavistus karvasta sitruunanlihaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja sitä tukevat sekä runsaat ja purevan bitteriset katkerot (60 EBU) että melko pieni ja pehmeä hiilihappo. Voltteja on 6,5%, mikä tuntuu olevan juuri sopivasti kokonaisuuden kannalta.

Jälkimaku on tuntuvan bitterinen, viljaisen ja kevyen keksisen maltainen, pihkainen, kevyen saippuainen ja hennon aromaattisen sitruksinen, minkä lisäksi kaiken seasta erottuu pieni aavistus kukkaisuutta. Kevyen leipäinen maltaisuus kestää kielellä pitkään, runsas ja karheahko katkeroisuus pidempään.

Pähkinänkuoressa Virmalised on tasapainoinen, perushyvä ja reilusti katkeroitu uuden maailman IPA. Reseptiikan puolella on vedetty reipasta humalameininkiä niin tappiin asti kuin mahdollista menemättä kuitenkaan täysin tasapainottoman tai tunkkaisen puolelle, eli balanssi pysyy hyvin näpeissä. Virmalised ei varsinaisesti onnistu tarjoamaan mitään uutta ja ennenkuulumatonta, mutta onpahan tyylilajissaan oikein näppärä, rapsakka ja kaikin puolin juotava esitys. Lämmintä suositusta suurta IPA-rakkautta eläville hopheadeille; sen sijaan IPAan jo kyllästyneet tai katkeroita karttavat tuskin saavat oluesta kummoisiakaan fiiliksiä irti.

Lyhyesti: Mallikas, tasapainoinen ja runsaan aromaattinen perus-IPA reiluilla katkeroilla, noin uuden maailman henkeen.

Arvio: Hyvä – ei yllätyksiä, ei sudenkuoppia. Luotettava, perushyvä IPA. Onhan näitä maailma jo väärällään, mutta näin reiluilla katkeroilla hyvän balanssin saavuttaminen on jo pienen plussan arvoinen temppu.

Hinnan (4,28e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

20.7.16

Tornai Premium Furmint 2013

Tornai Premium Furmint 2013
  • Valmistaja: Tornai Pincészet
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Unkari
  • Alue: Balaton, Somló
  • Rypäleet: Furmint (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 7,50e (Marraskuu 2015, Liviko Store Lootsi Keskus, Tallinna)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Unkarin viinien hienoimpia puolia: ne ovat maailmalla tuntemattomia ja aliarvostettuja, minkä vuoksi ne usein tarjoavat aivan lyömättömän hinta-laatusuhteen viinejä! Usein parhaimpia viinejä ovat maan omista, paikallisista rypälelajikkeista – kuten Furmint, Hárslevelű, Juhfark ja Kékfrankos – joissa on selkeää, mukavalla tavalla röyhkeän unkarilaista särmää. Edukas hinta ja kova laatu ovat sellainen yhdistelmä, minkä vuoksi unkarilaisia viinejä tulee napattua varsin vapaamielisesti mukaan niiden sattuessa kohdalle (mutta voin silti suositella jättämään Altian klassikkoviini Magyarit omaan arvoonsa).

Tämänkertainen viini on melko tuntemattomalta, mutta Unkarissa varsin arvostetulta Somlón alueelta. Tätä viinialuetta hallitsee näyttävästi keskeltä tasamaata nouseva Somlón kukkula, jonka tuliperäisiltä rinteiltä alueen arvostetut viinit ovat peräisin. Kukkulan vulkaaninen maaperä antaa tyypillisesti viineille runsautta, tuntuvaa hapokkuutta ja voimakasta mineraalisuutta, minkä vuoksi alueen tuotanto on keskittynyt erityisesti valkoviineihin.

Tämän viinin on tuottanut Tornai, jonka Endre Tornai perusti vuonna 1946 tuottaakseen viiniä alle hehtaarin kokoiselta köynnöstarhaltaan; nykyisin tämä kolmanteen sukupolveen ehättänyt perheviinitalo on 22 hehtaarillaan yksi Somlón alueen suurimmista tuottajista. Tuottaja ei kerro viinistä hirveästi, mutta tietojen mukaan viini on kypsynyt tammessa ja sillä on 1 g/l jäännössokeria, 4,6 g/l happoja ja 12,4%.

Syvän sitruunankeltainen väri on sävyltään varsin intensiivinen ja hennosti vihertävään taittuva.

Viinillä on mehukas, kypsä, vivahteikas ja hennosti makeaan taittuvan keltasävytteinen tuoksu, jossa tuntuu mm. hunajaa, mausteisuutta, keltaluumuisuutta, verkkomelonia, kevyttä punaista omenaa, aavistus savuisuutta ja häivähdys taustalla värjöttelevää, vihertävää parsaisuutta.

Maku on kuiva ja suutuntuma on mukavan runsaan hapokkuuden vuoksi suht kepeä, mutta viinin maussa on voimaa ja kokonaisuudessa on sen myötä miellyttävää, suuntäyttävää runsautta. Jopa ujon konsentroitunuttakin makua hallitsevat kypsät, keltasävytteiset hedelmät, mutta kokonaisuudessa on myös niin hunajaa, kevyttä mausteisuutta ja hentoa savuisuutta kuin hapokkaan sitruunaista puraisua ja suutapuhdistavaa, kalkkisen karheaa mineraalisuutta, joka rupeaa loppua kohti taittumaan jopa ujoksi suolaisuudeksi.

Keskipitkässä jälkimaussa tuntuu kypsää sitruunaa, keltaista omenaa, vivahteikasta mausteisuutta, kevyttä hunajamelonia, hillittyä kivistä mineraalia, aavistus savuisuutta ja vettä kielellenostattavaa hapokkuutta.

Viinin hapokkuus tuntuu tuovan makuun voimaa ja ryhtiä, mutta samalla viinin kypsä ja intensiivinen makumaailma tuntuu hieman pehmittävän ja maskeeraavan happojen pahinta terää – vaikka rakennetta ja rapsakkuutta löytyy niin happojen kuin mineraalisuuden osalta, ei viini ole missään nimessä kirpeä ja kireä, kuten esimerkiksi Saksan viileiden vuosikertojen Trocken Rieslingit. Tuntuu silti varsin kummalliselta, jos näin hapokkaalta vaikuttavassa viinissä olisi vain vajaa 5 g/l happoja! Niin matalahappoisen viinin pitäisi tuntua suorastaan löysältä ja ponnettomalta.

Viini kestää ilahduttavasti jopa hieman lämpimämpääkin tarjoilulämpötilaa, kiitos sen kepeän suutuntuman ja runsaiden happojen – hedelmä nousee myös hienommin esiin, kun viini pääsee vähän aikaa lämpenemään lasissa. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, jos viini on todella kypsynyt tammessa! Periaatteessa makumaailman hunajaiset ja mausteiset sävyt ovat voineet olla myös tynnyreistä peräisin, mutta rehellisesti sanottuna en missään vaiheessa miettinyt viinin olevan tammikypsytetty – sen verran hienosti tynnyrikypsytyksen piirteet sointuvat kokonaisuuteen. Kenties viini ei olekaan missään vaiheessa nähnyt ainuttakaan uutta tammilankkua, vaan kaikki tynnyrit ovat olleetkin vanhoja?

Pähkinänkuoressa Tornai Furmint ei ole erityisen hienostunut esitys, vaan ennemminkin rehti ja suoraviivainen, mutta se onnistuu kokonaisuutena olemaan silti vaikuttavan tasapainoinen, kaikin puolin maukas ja mukavalla tavalla intensiivinen viini olematta pätkääkään liian isokokoinen. Unkari se jaksaa vakuuttaa hurmaavilla viineillään!

Lyhyesti: Kepeä, mutta ihastuttavan intensiivinen, rakenteikas ja moniulotteinen valkoviini Unkarin Somlósta.

Arvio: Erittäin hyvä – ehdottomasti ns. perusvalkkareiden parhaimmistoa. Vaikea kuvitella, että Suomesta olisi mahdollista löytää vastaavaa samaan hintaan.

Hinnan (7,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hntaluokkansa parhaimmistoa.

17.7.16

Tuottajaesittely: Weingut Stallmann-Hiestand

Kierroksemme The Other Grapes of Germany -reissun kolmantena päivänä jatkui! Päivän teemana oli Rheinhessen ja olimme ehtineet vierailla jo eteläisessä Rheinhessenissa sijaitsevalla Pfannebeckerillä ja Rheinhessenin keskiosissa sijaitsevalla Weingut Winterillä. Nyt oli vuorossa 10 km Winteriltä pohjoiseen sijaitseva Uelversheimin kylä ja Weingut Stallmann-Hiestand.

Rheinhessenin keskiosissa ja viinialueen todellisessa sydämessä sijaitseva, noin 1000 asukkaan Uelversheim on ikivanha viinikylä, jonka pinta-alasta on käytännössä aina ollut vähintään neljännes vain viinitarhojen peitossa. Tässä kylässä on Stallmann-Hiestandin viinitalo toiminut jo lukuisien sukupolven ajan suvun ikivanhassa viinitalossa, josta valtaosa on peräisin 1850-luvulta.

Nora ja Christoph Hiestand.
Saapuessamme paikalle meidät ottivat vastaan taloa nykyisin pääasiassa pyörittävät Christoph Hiestand ja hänen vaimonsa Nora; talon toiminnassa ovat kuitenkin aktiivisesti mukana myös Christophin vanhemmat Werner ja Siglinde Hiestand sekä Christophin ja Noran pienet tyttäret – jälkimmäiset omien kykyjensä ja innokkuutensa mukaan. Koska viinitalo sijaitsee aivan Uelversheimin kylän keskellä, ei tiukasta aikataulusta johtuen ollut järkevää lähteä tutustumaan talon viinitarhoihin, jonne olisi ollut hieman ajettavaa. Siirryimme siis suvun vanhan viinitalon takapihalla sijaitsevaan aurinkoiseen puutarhaan, jossa Hiestandit esittelivät talon historiaa, nykypäivää ja viinejään.

  • Historiallinen Stallmann-Hiestandin viinitalo toimii tällä hetkellä 8. sukupolvessa Uelversheimin kylässä. Talon toiminta on keskittynyt suvun historialliseen maataloon, joka on vuosien myötä ympäröitynyt muilla kylän taloilla Uelversheimin laajentuessa. Talo on rakennetty nykyiseen muotoonsa 1850-luvulla, mutta monet talon osista ovat vielä merkittävästi vanhempia. Esimerkiksi talon viinikellari on noin 250-vuotias, vanhimpien sen osien ollessa jo 1760-luvun alkupuolelta. Maanalaisessa kellarissa lämpötila on tasaisesti vuoden ympäri noin 7–9 °C.
  • Talon nokkamiehenä toimii Werner Hiestand, joka on myös toiminut useita vuosia Rheinhessenin alueellisen viinijärjestön presidenttinä. Hänen johdollaan Stallmann-Hiestandin viinitalo muuttui perinteisestä sekamaataloutta harrastavasta maatalosta puhdasveriseksi viinitaloksi. Nykyisin Werner on jättänyt talon hoidon pääosin poikansa harteille, mutta Werner toimii edelleen aktiivisesti mm. tarhojen hoidon ja viinimaisteluiden järjestämisen parissa.
  • Valtaosasta talon toiminnasta vastaa Wernerin poika Christoph, joka aloitti talon viinintekijänä valmistuttuaan Geisenheimin viiniyliopistosta vuonna 2007. Hänen vastuullaan on sekä tarhojen hoito että viinien valmistus. Wernerin vaimo, viinitoimittaja Siglinde järjestää maisteluita ja edustaa taloa erilaisissa tapahtumissa, kun taas Christophin vaimoi Nora pyörittää viinitalon talouspuolta.
  • Talo on lisäksi tehnyt pitkään töitä lähellä sijaitsevan Alzeyn protestanttisen kehitysvammaisten työpajan kanssa, jossa samaan sukuun kuuluva Jochen Hiestand työskentelee. Hiestandit järjestävät erilaista toimintaa kehitysvammaisille ympärivuotisesti viinitalolla.
  • Talon omistuksessa on tällä hetkellä noin 20 hehtaaria viininviljelyksiä hajautettuna n. 35 eri tarhalle.
  • Talon tuotannosta noin 75% on valkoviiniä ja 25% valkoviiniä. Tarhoillaan viljellään peräti 15 eri rypälelajiketta, kuten mm. Cabernet Sauvignonia, Chardonnayta, Gewürztramineria, Pinot Blancia, Pinot Gris'tä, Pinot Noiria, Rieslingiä ja Silvaneria. Kuivat viinit edustavat 85% tuotannosta ja jälkiruokaviinit 5%. Loput 10% ovat puolikuivia ja puolimakeita viinejä.
  • Vuosituotanto on noin 180,000 pulloa ja paikalliseen kulutukseen menee noin 80%. 20% menee vientiin alueen ulkopuolelle; 5% ulkomaille ja loput pääasiassa Berliiniin.
  • Talon tyyli on hyvin samankaltainen kuin monilla muilla alueen laatutuottajilla: vaikka luomusertifikaattia ei ole, pyritään tarhoilla minimoimaan torjunta-aineiden käyttö ja tarhojen biodiversiteettiä pyritään pitämään suurena antamalla mudien kasvien kasvaa vapaasti köynnösrivien välissä.
  • Myös viinien valmistus kellarissa perustuu lähinnä peukaloimattomuuteen: ainoastaan litran pulloissa myytävät perusviinit käytetään tarkoin valituilla, teollisilla hiivoilla tasalaatuisuuden takaamiseksi; kaikki muut viinit käytetään rypäleiden omilla villihiivoilla. Perusviinejä lukuun ottamatta käytännössä kaikki viinit kypsyvät myös erittäin pitkään hiivasakan päällä ennen pullotusta.
  • Christoph pyrkii tuottamaan raikkaita, enemmän matalaa alkoholia ja korkeaa hapokkuutta kuin äärimmäisen kypsää hedelmää korostavia viinejä. Alueelle kuitenkin epätyypillisesti edes valkoviinien käymislämpötilaa ei kontrolloida, vaan viinien annetaan käydä kellarin viileyden toimiessa ainoana viilentävänä tekijänä.
  • Talo käyttää myös runsaasti tammitynnyreitä: uusia ranskalaisia Alliersin tammitynnyreitä ja unkarilaisia tammitynnyreitä ostetaan noin 30–40 kpl joka vuosi (Unkarilaisten tynnyreiden hinta on n. 600–700€ tynnyriltä, ranskalaisten 1000–1200€). Lisäksi kellarista löytyy noin 30 kpl 1,200–3,600 litran tammisammiota.

Suvun viinitalo on peräisin 1850-luvulta.
Viinejä maistattaessaan Christoph mainitsi, että hän ei juurikaan mieti, minkälaiset viinit ovat suosittuja tai minkälaiset viinitrendit maailmalla jylläävät – hänellä on selvä käsitys siitä, minkälaisista viineistä hän itse pitää ja sellaisia viinejä hän myös haluaa valmistaa. Jos myös muut ihmiset pitävät hänen viineistään, sen parempi. Samalla hän mainitsi, että hänellä on myös heikko kohta ns. "kalifornialaisiin", tuhteihin ja voimakkaasti tammitettuihin superviineihin, minkä vuoksi hän valmistaa myös niitä. Christoph mainitsi myös, että hän tiedostaa, ettei tämmöiset viinit ole suuressa suosiossa tätä nykyä, mutta hän haluaa valmistaa niitä joka tapauksessa, koska hän itse pitää niistä.

Viennistä Christoph kertoi, että valtaosa heidän viineistään kulutetaan paikallisesti. Merkittävin kuluttajaryhmä on paikalliset yksityiset asiakkaat, jotka joko tulevat paikan päälle ostamaan viininsä tai tilaavat ne netin kautta. Pieni osa viineistä menee Berliiniin, erityisesti yhteen viinibaariin, jota heidän tuttunsa pyörittää. Christoph sanoi, että hän haluaisi, että heidän viinejään menisi myös enemmän vientiin ulkomaille, mutta samalla hän mainitsi, ettei häntä kiinnosta kiertää reissaamassa ympäri maailmaa esittelemässä viinejään – hän on henkeen ja vereen aito maajussi, joka on kotonaan tarhoilla ja viinikellarissa. Tämä kuulosti ulkopuolisen korviin hieman tilanteelta, jossa halutaan syödä kakku ja samalla säästää se, mutta toivottavasti viinitalolle löytyisi tästä huolimatta vientimarkkinoita myös ulkomailta!

Maistelumuistiinpanot maistamistamme viineistä:
  • Stallmann-Hiestand Sauvignon Blanc Trocken 2015: Sauvignon Blanc (100%). Pelkästään terästankeissa luonnonhiivoilla käytetty viini.
    Yleensä väriltään neutraaliksi Sauvignon Blanciksi viinillä on melko syvä, kellervään taittuva vaaleanvihreä väri. Runsaassa, aromikkaassa ja vihersävytteisessä tuoksussa parsaa, ruohoa, kevyttä nokkosta ja hentoa sitruksisuutta. Suussa viini on kepeä, hapokas ja eloisa. Rapsakassa, happovetoisessa makumaailmassa sitruksisuutta, vihertäviä nokkosen ja hennon ruohoisuuden sävyjä, karviaista, kypsää pomeloa, kevyttä keltaista hedelmää ja hentoa, ujosti kirpakkaa passiohedelmää. Pitkässä ja raikkaan hapokkaassa jälkimaussa kypsää keltaista hedelmää, mehevää omenaa, kevyttä passiohedelmää ja hentoa nokkosvoittoista vegetaalisuutta. Kokonaisuutena viini on tasapainoinen ja miellyttävä, mutta varsin yllätyksetön ja geneerinen perus-Sauvignon Blanc. Melko lailla hintansa arvoinen (8,20€).
  • Stallmann-Hiestand Weisser Burgunder Trocken 2015: Pinot Blanc (100%). Pelkästään terästankeissa luonnonhiivoilla käytetty viini; talon "käyntikortti". Alkoholia 12,4%.
    Vaaleanvihreä väri. Aromikkaassa tuoksussa keltaista kivellistä hedelmää, keltaista omenaa ja kevyttä keittobanaania. Suussa viini on runsas ja täyteläinen, mutta myös tasapainoisen hapokas ja eloisa. Makumaailmassa kypsää, pehmoista omenaa, keltaluumua, kevyttä mausteisuutta ja ujoa päärynää. Runsas jälkimaku on mehevä, mutta keskimaun tavoin myös sopivan hapokas ja freesi. Kielelle jää kypsää omenaa, mehukasta keltaluumua, kevyttä mausteisuutta, hentoa päärynää, ujoa cantaloupea ja aavistus mineraalisuutta. Kokonaisuus on lempeä, miellyttävän moniulotteinen ja helpostilähestyttävä. Viini on hyvä, tasokas perustason Pinot Blanc, joka suorastaan ylisuoriutuu hintaansa (5,80€) nähden.
  • Stallmann-Hiestand Grauer Burgunder "S" Aulenberg 2015: Pinot Gris (100%). Matalasatoisten tarhojen valikoiduista rypäleistä valmistettu viini, kypsynyt pitkään sakkojen päällä. Jäännössokeria 3 g/l, happoja 6,7 g/l, alkoholia 13,5%.
    Kohtalaisen syvä, sitruunankuorenkeltainen väri. Tuoksu on hillitynpuoleinen, mutta silti huokuu runsautta ja konsentraatiota. Kypsässä aromimaailmassa keltaluumuisuutta, lähes ylikypsää omenaa, ujoa mausteisuutta ja hentoa hunajaa. Viinin konsentroitunut makumaailma tuntuu olevan yhtä aikaa sekä kuiva että kypsänmakea. Intensiivisessä makumaailmassa hyvin runsasta keltaista hedelmää, pääosassa persikkaa ja kevyempää keltaluumua, taustalla mausteisuutta ja hentoa mineraalisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja jopa öljyinen, mutta samalla varsin ryhdikäs ja rapsakan hapokas. Pitkässä ja mehevässä jälkimaussa mausteisuutta, kalkkista mineraalisuutta, kypsää omenaa ja mehukasta keltaluumuisuutta. Viini on kokonaisuutena erittäin hyvä, vakuuttava ja rakenteikas esitys, joka huokuu kellarointipotentiaalia. Upea ostos 10,50€ hinnalla.
  • Stallmann-Hiestand Chardonnay Barrique 2015: Chardonnay (100%). Kypsytetty 5–6kk uusissa keskiasteisesti paahdetuissa barrique-tynnyreissä. Pullotettu noin 2 viikkoa ennen maistelua.
    Keskisyvä kellanvihreä väri. Melko runsas, makeahko, mausteinen ja jopa karamellinen tuoksu, jossa hyvin selvää, kuivakkaa tammeaa, kypsänmakeaa persikkaa, hentoa muskottipähkinää, ujoa pippurisuutta ja aavistus vaniljaa. Suussa viini on runsas, täyteläinen, öljyisen raskas ja pureskeltavan mehevä. Rehevässä makumaailmassa kypsää omenaisuutta ja makeaa keltaluumuisuutta, voimakasta mausteisuutta, vaniljaa, kevyttä muskottia ja ujoa paahdettua pähkinärouhetta. Viini on melko hapokas, mutta silti melko raskastekoinen ja hidasliikkeinen. Pitkässä ja vivahteikkaassa jälkimaussa karamellista ja vaniljaista tammea, kermaisuutta, kevyttä mantelia ja hillittyä, kypsänmakeaa omenaa. Hyvin geneerinen ja yllätyksetön, uuteen tammeen hukutettu Chardonnay. Christoph Hiestand tuntui olevan viinistä varsin innoissaan, mutta hänen tunteensa viiniä kohtaan eivät tuntuneet saavan vastakaikua maisteluporukastamme.
  • Stallmann-Hiestand Grauburgunder Barrique 2015: Pinot Gris (100%). Kypsytetty 5–6 kk uusissa, "medium+" -paahtoasteen barrique-tynnyreissä. Alkoholia 15%. Viiniä on valmistettu 8 kpl 225 litran tynnyreitä ja se julkaistaan markkinoille lokakuussa 2016.
    Intensiivisen vihreä väri. Kompleksisessa tuoksussa runsasta, sekä mausteista että karamellisen makeaa tammea, kypsää keltaista hedelmää, muskottipähkinää, kevyttä aprikoosia ja hillittyä vaniljaa. Viini on suussa erittäin runsas, öljyisen täyteläinen, kohtalaisen lämmin ja raskasliikkeisen rauhallinen. Makumaailmasta löytyy bitteristä mausteisuutta, persikkaa, voimakasta pähkinäisyyttä, hillitysti pehmoisen ylikypsää aprikoosisuutta ja ujoa mineraalisuutta. Kokonaisuus on korkeintaan keskihapokas. Tuhti ja kompleksinen jälkimaku on mausteisen tamminen, kermainen, mineraalinen, karamellinen, hillityn persikkahilloinen ja kevyen toffeinen. Suuhun jää runsas, pitkäkestoinen, kevyesti lämmittävä ja ujosti makea jälkivaikutelma. Viini tuntuu tasokkaammalta ja vivahteikkaammalta kuin aiempi viini, Chardonnay Barrique, mutta tuoksu- ja makumaailmaltaan viini on lähes identtisen oloinen. Olisi kyllä mahdotonta mennä arvailemaan, mikä rypälelajike kaiken tämän tammen alta löytyisi. Hinta tulee olemaan todennäköisesti jossain 15€ tuntumassa, enkä ostaisi viiniä siihen hintaan. En kyllä ostaisi muutenkaan. Huhheijjaa.
  • Stallmann-Hiestand Spätburgunder "Für Paula" 2013: Pinot Noir (100%). Talon "paras" punaviini, nimetty Christophin ja Noran tyttären mukaan. Noin 25 päivän maseraatio. Kypsytetty 100% uudessa tammessa. Happoja 5,9 g/l, alkoholia 13,5%.
    Hohtava, runsas, läpinäkyvä rubiininpunainen väri; reunoilta vaaleamman punainen. Aromaattisessa, runsaassa ja makeaan taittuvassa tuoksussa kirsikka- ja vadelmahilloa, kaakaoista tammea, kevyttä hapankirsikkaa ja ujoa maamaisuutta. Suussa viini on runsas ja mehevänmakea. Makumaailmassa hyvin kypsää tummaa kirsikkaa, makean mausteista tammea, tummaa suklaata, makeaa vadelmaa, kevyttä mansikkaa ja hentoa hapankirsikkaisuutta. Viini on keskitanniininen ja melko matalahappoisen tuntuinen Pinot Noiriksi. Suuhun jää tuhti, suklainen, makean mausteinen ja lähes vadelmahilloinen jälkimaku. Viini muistuttaa kokonaisuutena enemmän chileläistä kuin keskieurooppalaista viiniä. Hyvin yhdentekevän oloinen, uuden tammen alle runnottu esitys ja 17,5€ hinnalla ei mitenkään hintansa väärti.
  • Stallmann-Hiestand Gewürztraminer Auslese 2015: Gewürztraminer (100%). Lokakuussa 2015 korjatuista rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini. Viini on potentiaalialkoholiltaan oikeasti Beerenauslese-tasoinen (korkeampi), mutta koska sadonkorjuun aikaan tarhoilla ei ollut jalohometta, viini luokiteltiin "matalammalle" predikaatille, Ausleseksi. Happoja 6 g/l, alkoholia 10,5%.
    Hohtavan kellanvihreä väri. Varsin runsas, aromikas ja voimakkaan parfyyminen tuoksu, jossa tuntuu ruusuista kukkaisuutta, makeaa nallekarkkisuutta ja Fazerin vihreitä kuulia. Suussa viini on makea ja melko täyteläinen, mutta samalla runsaan hapokkuutensa ansiosta mukavan eloisa ja rapsakka. Mehevässä makumaailmassa kypsänmakeaa päärynää, ruusuvettä, hyvin voimakasta litsiluumua ja ujoa hunajaa. Vivahteikkaassa, pitkäkestoisessa ja yhtä lailla mehevän makeassa jälkimaussa tuntuu runsasta päärynähilloisuutta, litsuluumua ja hillittyä ruusuisuutta. Viinillä on hyvin intensiivinen ja makea, mutta myöskin miellyttävän freesi ja tasapainoinen habitus. Todella tyylikäs ja ihastuttava esitys, jossa yhdistyy hienosti Gewürztraminerille tyypilliset piirteet lajikkeelle hyvin epätyypilliseen raikkauteen ja ryhdikkyyteen.
  • Stallmann-Hiestand Riesling Auslese 2015: Riesling (100%). Happoja 10,5 g/l, alkoholia 8,0%.
    Syvä ja hohtava, voimakkaan limetinvihreä väri. Intensiivisessä, makeassa ja vahamaisessa tuoksussa kypsänmakeaa omenaa, kevyttä hunajaa ja ujoa sitruunamarmeladia. Suussa viini on hyvin makea, mutta ennen kaikkea erittäin hapokas ja tuntuvan rapsakka, jopa poskipäitä viiltävä. Jäännössokeri tuo viinille hieman öljyisen suutuntuman, mutta matala alkoholi ja tuntuva hapokkuus pitävän viinin muuten hyvin kepeänä ja rakenteikkaana. Rehevässä makumaailmassa sitruunaista sitrushedelmää, viheromenaa, kivistä mineraalisuutta, hunajamelonia ja kevyttä karambolaa. Eloisassa jälkimaussa hapot kantavat erittäin pitkään kielellä sitruunamarmeladista, runsaan makean hedelmäistä, kevyen päärynäkarkkista ja ujon viheromenaista jälkivaikutelmaa, joka jättää ujosti tahmean tunteen suuhun. Äärimmäisen intensiivinen, vaikuttava ja rakenteikas jälkiruoka-Riesling, joka huokuu valtavaa potentiaalia. Aivan liian primäärinen vielä nyt, ehdottomasti kellariin!

Maistelun viinit.
Stallmann-Hiestandin viineistä jäi hieman kahtiajakoinen fiilis: jotkut talon viinit olivat varsin upeita, tasapainoisia ja vakuuttavia, ollen helposti koko reissulla maistettujen viinien parhaimmistossa; toiset taas olivat täysin yhdentekeviä, raskaita ja kömpelöitä mörssäriviinejä, joissa ei ollut eleganssista tai balanssista tietoakaan ja makumaailma oli kuin suoraan napattu joiltain kympin eteläamerikkalaisilta viineiltä. Ymmärrän toki, jos Christoph Hiestand pitää juuri tuollaisista monsteriviineistä ja haluaa tehdä sellaisia viinejä, mistä hän itse pitää, mutta kansainvälisten viinitrendien painottuessa enemmän kepeyteen, hienostuneisuuteen, persoonallisiin rypälelajikkeisiin ja paikallisiin sävyihin, voi olla vaikeaa myydä viinejä, jotka tuovat mieleen enemmän Chilen tai Kalifornian keskuslaaksot kuin Saksan.

Kuulostaakin melko ristiriitaiselta, että viinitalolla kyllä haluttaisiin, että viinejä menisi enemmän vientiin, mutta talolla ei kuitenkaan varsinaisesti haluta panostaa asiaan, vaan mieluummin viettää vain maanviljelijän elämää viinitalolla. Lisäksi kun vielä monet talon viineistä edustavat hyvin toisenlaista suuntaa, mitä nykyisin markkinat tuntuvat haluavan, en ihmettele, jos markkinoita ei ulkomailta tunnu löytyvän. Kyllähän varmasti myös raskastekoisille ja ylitammitetuille viineille löytyy markkinoita, mutta kyseessä on niin kansainvälinen tyyli, että on vaikeaa kuvitella esimerkiksi amerikkalaisten innostuvan suuresti näistä viineistä, kun vastaavaa kuitenkin saa heidän kotimaan markkinoilta paljon edullisempaan hintaan. Lisäksi pitkä, kaksiosainen saksalainen nimi ei varmasti ole mikään tunnettuutta helpottava tekijä ulkomaisilla markkinoilla...

Toivon kuitenkin, että ihmiset löytäisivät Stallmann-Hiestandin viinit. Vaikka talon keskimääräinen tyyli ei mennyt aivan yksiin oman makuni kanssa, oli talolla muutamia vallan fantastisia viinejä, joita hörppi enemmän kuin ilokseen. Stallmann-Hiestandin ihmisten on kuitenkin melko turha odottaa, että julkisuus ja kansainväliset markkinat löytäisivät viinitalon omin voimin ja tulisivat koputtamaan ovelle; kaikilla muilla taloilla, joilla vierailimme Rheinhessenissa ja joilla oli merkittävissä määrin vientiä ulkomaisille markkinoille myös kertoivat, että he myös tekevät aktiivisesti myynti- ja markkinointityötä ulkomailla. Vaikka sitä vain haluaisi viettää leppoista maajussin elämää, voisi loppupeleissä olla kannattavampi veto lähteä joskus kiertämään viinien kanssa ulkomaita!

Tenuta Valdomini Schioppettino 2010

Tenuta Valdomini Schioppettino 2010
  • Valmistaja: Tenuta Valdomini
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Friuli Colli Orientali
  • Maa: Italia
  • Alue: Friuli-Venezia Giulia, Colli Orientali
  • Rypäleet: Schioppettino (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Helmikuu 2016)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Suurille massoille käytännössä täysin tuntematon Schioppettino on omasta mielestäni yksi hauskimmista ja mielenkiintoisimmista Italian punaisista lajikkeista. Tälle 1900-luvun alkupuoliskolla lähes sukupuuttoon kuolleelle ja 1970-luvulla pelastetulle lajikkeelle on tyypillistä hyvin voimakas mustapippurirouheen aromi, minkä lisäksi viinit ovat usein miellyttävän tasapainoisia, hillittyjä ja sopivan rakenteikkaita. Harmillisesti nykyisin useat Friulin alueen tuottajat ovat alkaneet repiä Schioppettino-istutuksia suositumpien kansainvälisten lajikkeiden tieltä, mikä on edesauttanut entisestään Schioppettinon painumista takaisin marginaaliin.

Viinin tuottanut Tenuta Valdomini ei kerro kotisivuillaan itsestään juuri muuta kuin sen, että se on sekä viinitalo että majatalo. Itse viinistä kerrotaan sentään jotain speksejä: viiniin kerätyt rypäleet tulevat Attimisin kylän lähistöllä sijaitsevilta tarhoilta, rypäleiden kuoria on maseroitu viinissä reilun kahden viikon ajan, viinin on annettu käydä ja kypsyä terästankeissa lokakuusta kevääseen, minkä jälkeen viini on siirretty kypsymään ranskalaisiin tammitynnyreihin. Happoja viinissä on 5 g/l ja alkoholia lajikkeelle melko tyypillisen maltillisesti 12,5%.

Viini on väriltään lähes läpinäkymättömän mustanpunainen, mutta yleisolemukseltaan enemmän kepeä kuin konsentroituneen paksu.

Tuoksu on yleensä aromaattiselle Schioppettinolle hieman epätyypillisen etäinen. Nokkapuolelta löytyy kyllä selkeästi, mutta hieman hillitysti lajiketyypillistä mustapippurirouhetta ja hentoa savua, sekä niitä komppaavaa mustikkaa, kypsänmakeaa tummaa marjaa, hentoa lihaisuutta ja ujoa musteisuutta.

Suussa viini on keskitäyteläinen ja ryhdikkään hapokas. Makumaailma ei ole merkittävän runsas, mutta sentään selkeästi rehevämpi kuin pidätteleväisen oloinen tuoksu. Kielellä pyörii pohjoisen hapanta mustikkaa, tuoretta punaista marjaa, mustapippuria, musteisuutta, kevyesti kypsää tummaa marjaa ja hentoa boysenmarjaa. Melko kepeästä ilmaisuudesta viini on mukavan mehukas ja sopivan runsas, minkä lisäksi se muhkeutuu lisää lasissa lämmetessään. Tanniinit ovat melko hillityt, mutta ne onnistuvat pippurivetoisen mausteisuuden kanssa antamaan viinille mukavasti lisää särmää.

Jälkimaku on mehukas ja kohtalaisen pitkä, mutta selkeästi keskimakua bitterisempi ja hieman karheampi. Makujen puolesta suuhun jää sekä kypsää, tummaa kirsikkaa että napakkaa hapankirsikkaa ja happovetoista puolukkaa sekä muita tuoreita punaisia metsämarjoja.

Valdominin Schioppettino oli miellyttävä ja lajiketyypillinen perustason esitys: kokonaisuus oli enemmän freesi ja kulauteltava kuin tuhti ja raikas, minkä lisäksi rypäleelle ominainen pippurisuus kyllä tuntui tuoksusta aina jälkimaun loppuliukuun saakka. Lisäksi odotin (pelkäsin) jotain selkeästi tammisempaa viinin speksien perusteella, mutta kokonaisuus oli ilahduttavasti varsin puhdaspiirteinen, eikä tammen piirteitä tahtonut löytyä etsimälläkään.

Kaikesta huolimatta viinistä jäi silti hieman vaatimaton fiilis. Yleensä Schioppettinot ovat runsaampia, intensiivisempiä ja moniulotteisempia, kun taas tämä viini tuntui kokonaisuudessaan vähän vaatimattomammalta ja pinnallisemmalta. Varsinaisesti pahaa sanottavaa viinistä ei ole ja se oli tyylillisesti mitä näppärin arkinen ruokaviini; aikaisemmat kokemukseni tästä rypälelajikkeesta olivat kuitenkin nostaneet odotukseni korkealle, minkä vuoksi odotin viiniltä hieman enemmän. Viinin hinnasta en kyllä osaa sanoa mitään, koska sain viinin tuliaislahjaksi, eikä edes wine-searcher löydä viiniä. Jääköön mysteeriksi.

Lyhyesti: Kepeähkö, lajiketyypillisen mustapippurinen, ryhdikäs ja tasapainoinen, mutta muuten hieman arkiseksi jäävä punaviini Friulista.

Arvio: Miellyttävä – persoonallisesta ja melko tuntemattomasta friulilaislajikkeesta valmistettu maukas ja mutkaton perusviini. Lajikkeen persoona onneksi tuntuu myös viinissä, mutta harmillisesti varsin maltillisella otteella.

15.7.16

Tuottajaesittely: Weingut Winter

The Other Grapes of germany -reissun kolmas ja viimeinen päivä keskittyi Rheinhesseniin, kun taas kaksi edellistä päivää oli pyöritty vain Württembergin alueella. Olimme aloittaneet päivän eteläisessä Rheinhessenissä, Wormsin kaupungin tienoilla sijaitsevalla Pfannebeckerin viinitilalla. Sieltä lähdimme jatkamaan matkaa kohti Dittelsheim-Heßlochin kylää, joka sijaitsi parisenkymmentä kilometriä Wormsista pohjoiseen. Aivan Dittelsheimin kylän reunalta löytyi lopulta Winterin viinisuvun uudenkarhea, moderni ja vaikuttava viinitalo, jossa meidät otti vastaan kolmekymppinen Stefan Winter – viinisuvun tuoreimman sukupolven edustaja ja talon nykyinen viinintekijä.


Stefan Winter, Grauburgunder-tarhat ja Rheinhessenin
loivasti kumpuilevaa maastoa.
Weingut Winter on yksi reissumme tunnetuimpia ja arvostetuimpia viinitaloja. Ennen Dittelsheim on ollut täysin tuntematon tuppukylä Saksan viinikartalla, mutta lähinnä Stefan Winterin tinkimättömän, terroir-orientoituneen ja ensisijaisesti korkeaan laatuun panostavan viinintuotannon myötä hänen perheensä viinitalo on saanut paljon tunnustusta ja julkisuutta – ei pelkästään kotimaassaan, vaan myös ulkomailla. Winterin suosion myötä myös Dittelsheim on noussut lähes yhtäkkiä varsin varteenotettavaksi viinikyläksi Rheinhessenissa. Viinitalo on Suomessakin joillekin viininystäville tuttu tapaus, sillä tämä Norexin edustuksessa oleva viinitalo vilahtelee silloin tällöin ravintoloiden viinilistoilla, minkä lisäksi talon viinejä on löytynyt varsin edullisesti Viking Linen viinitarjonnasta!

Aivan ensiksi meidät johdatettiin tutustumaan talon viineihin – havainnot maistelun viineistä löytyvät hieman alempaa – minkä jälkeen siirryimme syömään, sillä meille oli varattu lounas viinitalolla ja kellon nakuttaessa puoltapäivää ei pieni hiukopala kuulostanut idealta, josta kannattaisi kieltäytyä! Ruokailun jälkeen pääsimme myös hieman tutustumaan viinitalon pihamaille (ja täysin irrallinen erityisplussa Winterille siitä, että jossain välissä viinitalolla soi taustamusiikkina covertulkinta The Curen Lovesongista!) sekä aivan viinitalon takapihalta aukeaville viinitarhoille. Sekä maistelun ohessa että tiloja ja tarhoja esitellessään Stefan Winter avasi meille myös talon historiaa ja nykypäivää.

  • Winterin viinisuvun juuret ulottuvat 1600-luvulle, jolloin Werner Winter istutti alueelle viiniköynnöksiä. Pitkään Winterin suvulla oli kuitenkin vain sekamaataloutta harrastava maatalo, jossa viiniköynnökset olivat vain yksi viljelty kasvi muiden joukossa. Vasta 1990-luvun alussa talo siirtyi sekamaataloudesta viljelemään yksinomaan viiniköynnöksiä; näin nykymuodossaan tuntemamme Weingut Winter oli syntynyt.
  • Alun perin perheen viinitalo sijaitsi Dittelsheimin kylän keskellä, mutta toiminnan laajentuessa vanha talo rupesi käymään ahtaaksi. Uuden viinitalon tontti ostettiin vuonna 2012 ja uusi, moderni viinitalo valmistui vuonna 2013.
  • Winterin omistuksessa on 20 ha viinitarhoja, joista Riesling kattaa 70%. Muita viljeltyjä rypälelajikkeita ovat mm. Grauburgunder (1½ ha), Spätburgunder (1 ha), Weissburgunder (1 ha), Silvaner ja Chardonnay. Talon tarhoista kolme (Geyersberg, Kloppberg ja Leckerberg) ovat Grosses Gewächs -tasoisia (vrt. Grand Cru).
  • Viininvalmistus Winterillä pohjautuu vahvasti peukaloimattomuuteen: käsinpoimittujen rypäleiden mehu käytetään rypäleiden omilla villihiivoilla ja viiniä ei käsitellä mitenkään viiniyttämisen aikana. Viinit käyvät yleensä noin 10–30 päivää, mutta hiivasta riippuen käymisessä saattaa kulua jopa useampi kuukausi. Ainoa asia, mitä viineille tehdään on kevyt (30-40 mg/l) sulfiittilisäys ennen pullotusta.
  • Talon viinit käytetään ja kypsytetään joko terästankeissa tai nykyisin yhä kasvavissa määrin tammitynnyreissä. Tällä hetkellä talon kellarista löytyy 42–43 tammitynnyriä ja uusia ostetaan muutamia vuosittain; vanhoja ei sen sijaan oteta pois käytöstä (ellei ole pakko, esim. jos tynnyriin tulee infektio tai se rupeaa vuotamaan), joten uusien tammitynnyreiden suhteellinen osuus pysyy jatkuvasti hyvin pienenä. Tynnyrit ovat paahtoasteeltaan hyvin kevyitä, sillä Stefan pyrkii pitämään viininsä hedelmä- ei tammivoittoisina.
  • Weingut Winter tuottaa vuodessa n. 120,000 pulloa ja niistä menee vientiin ulkomaille n. 35%.
  • Talo on aloittanut luonnonmukaisen viljelyn kaikilla tarhoillaan vuosina 2007–2008. Talolla ei käytetä lainkaan synteettisiä torjunta-aineita ja tarhojen hoito vaatii runsaasti käsityötä. Talo ei ole kuitenkaan halunnut sertifioida tuotantoaan, sillä omien sanojensa mukaan Stefan inhoaa sertifikaatin vaatimaa paperityötä, eikä hän koe, että talo saisi sillä minkäänlaista lisäarvoa.
  • Stefan Winter on toiminut talon viinintekijänä vuodesta 1999. Hänen aloittaessaan talolla viljeltiin 17–18 eri rypälelajiketta ja moni viini oli puolikuiva tai puolimakea. Stefanin näkemyksen mukaan heidän tulisi fokusoida tuotantoaan ja keskittyä laatuun, minkä vuoksi viljeltyjen rypälieden lukumäärää karsittiin rankasti (vain kuuteen) ja alettiin keskittyä vain kuiviin viineihin.
  • Weingut Winter kuuluu nuorten Rheinhessenin laatuorientoituneiden viinintekijöiden Message in a Bottle -yhteisöön, minkä lisäksi talo otettiin vuonna 2013 mukaan koko Saksan kattavaan VDP-laatuviinijärjestöön.

Winterin viinitalo takapihalta / viinitarhoilta kuvattuna.
Viinejä esitellessään Stefan Winter myös mainitsi, että hänen mielestään Riesling on Rheinhessenin keino avata ovet maailmalle; kun muu maailma on tällä hetkellä kiinnostunut ensisijaisesti Rieslingistä, on turha koettaa panostaa muihin lajikkeisiin, jotka eivät suurta yleisöä samalla tavalla kiinnosta. Riesling on kuitenkin hyvin perinteinen lajike alueella (ja mahdollisesti jopa alun perin kotoisin tältä alueelta), joten tuottajien kannattaa osoittaa, että myös Rheinhessenissä on mahdollista tuottaa korkealaatuista Rieslingiä. Tämän vuoksi laatu-Riesling on Weingut Winterin erityisfokuksessa.

Havainnot maistelun viineistä:
  • Winter Riesling Sekt Brut 2010: Riesling (100%). Noin 4 vuoden sakkakypsytys; uudelleenkorkitettu 2015. Jäännössokeria n. 3 g/l, happoja n. 9 g/l. Vuosituotanto n. 3,000 pulloa.
    Hohtava vaaleanvihreä väri. Kuivahko, omenainen tuoksu, jossa myös mausteisuutta ja häivähdys silputtua valkosipulinkynttä muistuttavaa aromikkuutta. Raikas, eloisa ja puhdaspiirteinen maku, jossa kypsää omenaa ja sitruksisuutta, kevyttä persikkaa ja ujoa kukkaisuutta. Melko hapokas. Keskitäyteläinen suutuntuma ja pieni, keskipitkä mousse. Eloisassa ja melko pitkässä jälkimaussa kypsää omenaa, melko runsastakin kellervää hedelmäisuuttä, ujoa keltaluumua ja hentoa kivistä mineraalisuutta. Kiva ja miellyttävä, melko hedelmävetoinen Sekt. Laadukas ja maukas esitys, joka ei kuitenkaan onnistu herättämään suuria tunteita.
  • Winter Pinot Noir Rosé 2015: Pinot Noir (100%). Valmistettu muita Pinot Noireja aiemmin (syyskuun loppupuolella) korjatuista rypäleistä, 6 tunnin kuorimaseraatio. Käynyt ja kypsynyt terästankeissa, pullotettu vain 2 viikkoa ennen maistamista. Jäännössokeria 5 g/l, happoja 8,5 g/l.
    Vaaleahkon persikkaisen roosa väri on sävyltään paistetun lohifileen värinen. Kuivakassa tuoksussa persikkaa, kevyttä mausteisuutta, hillittyä mansikkaisuutta ja ujoa vihertävyyttä. Suussa viini on kepeä, intensiivisen hapokas ja teräksinen. Kuivassa ja ryhdikkäässä makumaailmassa on kypsää omenaa, tuoretta valkoista persikkaa, kevyttä metsämansikkaa, hentoa veriappelsiinista karvautta, ujoa mineraalisuutta ja aavistus karambolaa. Vaikka suutuntuma on varsin rapsakka, on viinin habitus samalla sulavaliikkeinen ja hieman öljyinen. Eloisassa ja happovoittoisessa jälkimaussa tuntuu kypsää omenaa, karambolaa ja mehukasta punertavaa hedelmää. Suuhun jää melko pitkä ja ilahduttavan raikas jälkivaikutelma. Todella vakuuttava, hienostunut ja freesi ruokarosée ihastuttavan rapealla rakenteella. Mainio ostos 8,50€ hintaan.
  • Winter Riesling Trocken 2015: Riesling (100%). Jäännössokeria 6 g/l, happoja 7 g/l, alkoholia 12,5%.
    Vaalean kellervä väri. Hieman hillitty mutta hyvin lajiketyypillinen, ujosti vahamainen tuoksu, jota hallitsee keltainen hedelmäisyys – pääosassa keltainen omenaisuus ja persikkaisuus. Suussa viini on eloisa, hapokas ja rungoltaan kevyen ja keskitäyteläisen välissä. Melko kypsä ja enemmän suoraviivainen kuin kompleksinen makumaailma pistää melko reilulla otteella kypsää omenaa ja sitruksisuutta, kevyttä kivistä mineraalisuutta, ujoa mehiläisvahaisuutta ja aavistuksen persikkaa. Kokonaisuus on mukavan rapea ja rakenteikas. Suuhun jää eloisa, viipyilevä ja melko tuntuvan hapokas jälkimaku, jossa häilyy sitruunaista sitrusta, kevyttä mehiläisvahaisuutta ja ujoa persikkaa. Kokonaisuutena viini ei ole mitenkään erityisen kompleksinen tapaus, mutta eleganssia, tasapainoa on sen verran runsaasti, että viini tuntuu hintaluokassaan (8,50€) lähes ylisuorittajalta!
  • Winter Dittelsheim Riesling Kalkstein 2014: Riesling (100%). Talon kyläviini (Ortswein), joka on valmistettu vain kalkkikivimaaperässä kasvavien tarhojen rypäleistä.
    Intensiivisen kellanvihreä väri. Kypsä, mutta varsin viileä ja hienostunut tuoksu, jossa makeaa kellervää hedelmää, valkoista kukkeutta, märkää kiveä, kevyttä kypsää punaista omenaa ja aavistus petrolia. Ryhdikäs, intensiivinen ja kompleksinen yleisolemus – selkeästi syvempi ja vaikuttavampi kuin talon perustason Riesling. Kuivassa mutta varsin mehukkaassa makumaailmassa intensiivistä kypsää hedelmää, hunajaa, makeaa omenaa ja hentoa märkää kiveä. Keskitäyteläinen suutuntuma on hieman öljyinen ja kokonaisuus on runsas, ryhdikäs ja vaikuttava. Suuhun jää reippaan hapokas, eloisa ja konsentroitunut jälkimaku, jossa tuntuu runsaasti makeaa omenaa, hunajaa, kevyttä kukkaisuutta ja ujoa päärynää. Varsin erinomainen, rakenteikas ja vaikuttava Riesling, jossa tuntuu silti Rheinhessenille tyypillinen, kypsän hedelmäinen ylävire. Todella mainiota tavaraa!
  • Winter Riesling Kloppberg Grosses Gewächs 2014: Riesling (100%). Talon tuoreimman Grosses Gewächs -tasoisen tarhaviinin ensimmäinen vuosikerta; tätä vuosikertaa aiemmin Kloppberg-tarha oli ilman tunnustusta ja viini kulki yksinkertaisesti nimellä Riesling -K- Trocken. Vähintään 40-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu viini, jossa rypäleiden kuorten on annettu maseroitua 4–6 tunnin ajan. Jäännössokeria 5 g/l, happoja 9 g/l, alkoholia 12,5%.
    Melko voimakkaasti kellervään taittuva limetinvihreä väri. Viileää intensiivisyyttä ja voimaa huokuva tuoksu, jossa kypsää sitruksisuutta, kevyttä kivistä mineraalia, maltillista persikkaisuutta, hentoa mausteisuutta ja ujoa vahamaisuutta. Suussa viini on todella intensiivinen, mutta suorastaan yllättävän kepeä sekä erittäin tuntuvan, rapsakan hapokas. Makumaailmassa kuivakkaa ja voimakkaanakin tuntuvaa keltaista hedelmää, punaista omenaa, valkoisia kukkia, ujoa mehiläisvahaa ja aavistus karvasta greippisyyttä. Kokonaisuutena viini tuntuu olevan aiempia viinejä kepeämpi, mutta samalla voimakkaampi ja vivahteikkaampi. Yleisilme on todella ryhdikäs ja jopa purevan rakenteikas. Varsin intensiivisessä ja happovoittoisessa jälkimaussa kypsää sekahedelmää, makeaa punaista omenaa, märän kivistä mineraalisuutta, kevyen aprikoosinen, ujon valkoisen persikkainen ja aavistuksen hunajainen. Todella erinomainen, upean tasapainoinen ja hurmaavan vivahteikas esitys; helposti reissun valkoviinien parhaimmistoa. Hyvä ostos 24€ hinnalla.
  • Winter Dittelseim Weißburgunder 2014: Pinot Blanc (100%). Käytetään ja kypsytetään vain 500-litraisissa tammitynnyreistä, joista 1/3 on uusia ja 2/3 on 2.-4. käyttökerran tynnyreitä. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 7,2 g/l, alkoholia 13%. Viini ei käy malolaktista käymistä.
    Vaalean kellervä väri. Hieman hillitty, mutta pidättelevää runsautta ilmaiseva tuoksu, jossa kypsänmakeaa keltaista hedelmää, kuten persikkaa ja keltaluumua, kevyttä kermaisuutta, hentoa mausteisuutta ja ujoa vaniljaista aromaattisuutta. Suussa viini on rehevä, runsaan pään keskitäyteläinen ja jopa öljyinen, mutta samalla kohtalaisesti tuntuvan hapokas ja varsin rakenteikas. Melko kompleksisessa makumaailmassa persikkaa, kermaisuutta, makeankypsää omenaa, hentoa vaniljaa ja hädin tuskin erottuvaa, makean puisevaa mausteisuutta. Mehukkaassa jälkimaussa tuntuu keltaluumuisuutta, kermaisuutta, kevyttä makeaa puisevuutta, hentoa soraista mineraalisuutta, ujoa aprikoosia ja aavistus mangoa. Jälkivaikutelma on pitkähkö, moniulotteinen ja melko tuntuvan hapokas. Todella tyylikäs, ryhdikäs, eloisa ja vivahteikas esitys, joka mallikkaasti osoittaa Rheinhessinen olevan äärimmäisen suotuisa paikka Pinot Blancille – tuolle lajikkeelle, joka melkein kaikkialla muualla tuntuu tuottavan jotenkin mitäänsanomattoman keskinkertaista tavaraa.
  • Winter Dittelseim Weißburgunder 2010: Pinot Blanc (100%). Edellisen viinin 4 vuotta vanhempi vuosikerta.
    Runsas ja hohtava, vaalean kullankeltainen väri. Hillityssä ja hieman kehittyneessä tuoksussa kevyesti nahistunutta keltaista hedelmää, hunajaa, mantelia, kermaisuutta, makeaa kukkaketoa ja aavistus kuivattuja aprikooseja. Tuoksu vihjaa läskiä ja makeaa viiniä, mutta kokonaisuus onkin kepeä, hapokas ja eloisa; viinissä on poweria ja konsentraatiota, mutta silti yleisilme on ihastuttavan herkkä. Runsaassa ja mehukkaassa makumaailmassa persikkaa, kermaisuutta, kevyttä pähkinäisyyttä, etäistä cantaloupea ja ujoa makeaa tammea. Runsaassa ja vivahteikkaassa jälkimaussa nahistunutta persikkaa, kevyttä mineraalia, hentoa kuivattua aprikoosia ja ujoa makean mausteista tammea. Jälkivaikutelma on todella pitkä, kompleksinen ja kielellä jatkuvasti kehittyvä. Upea, vivahteikas ja äärimmäisen tasapainoinen esitys, joka näyttää upeasti, miten laadukkaat Rheinhessenin Weissburgunderit kykenevät kellarissa kehittymään. Viinillä on vielä hyvin myös vuosia edessään.
  • Winter Dittelsheim Silvaner 2011: Silvaner (100%). Stefan Winter tahtoi osoittaa, ettei Silvaner ole aina vain kepeää ja yksiulotteista, nuorena juotavaksi tarkoitettua viiniä, vaan siitä on mahdollista valmistaa myös runsasta, kellaroitavaa viiniä.
    Keskisyvä kellanvihreä väri. Hillitty ja hieman kehittyneitä piirteitä ilmaiseva tuoksu, jossa kypsää omenaa kevyttä vahamaisuutta, hennosti valkoisia kukkia ja aavistus teräksistä mineraalisuutta. Suussa keskitäyteläinen ja kypsähkö, mutta Silvaneriksi yllättävän konsentroitunut ja rehevä. Runsaan keltaisen hedelmävetoisessa makumaailmassa kypsänmakeaa omenaa, keltaluumuisuutta, hillittyä sitrusta, kevyttä persikkaa, hentoa mausteisuutta ja aavistus omenahilloa. Melko hapokas yleisilme. Mausteisessa ja runsaassa jälkimaussa mineraalia, kypsää hedelmää, mehukasta omenaa, etäistä persikkaa ja ujoa keltaluumua. Hämmentävän intensiivinen, vaikuttava ja korkealaatuinen Silvaner, joka osoittaa hienosti, että tämä lajike taipuu osaavissa käsissä vaikka mihin – myös Frankenin ulkopuolella. Todella mallikas esitys, joka pikku hiljaa rupeaa olemaan huipullaan, mutta kestää kyllä kellarissa vielä pitkään.
  • Winter Dittelsheim Spätburgunder 2013: Pinot Noir (100%). Valmistetaan vain hyvinä vuosina lähinnä Grosses Gewächs -tarhojen rypäleistä, yhteensä n. 1,000–1,500 litraa. Viini käytetään käytetyissä tammitynnyreissä. Tätä vuosikertaa valmistettu kaksi 500 litran tynnyriä, joista toinen uusi ja toinen 5 vuotta vanha. 24 kk kypsytyksen jälkeen viinit on sekoitettu ja pullotettu suodattamattomana. Happoja 6,5 g/l, alkoholia 13%.
    Läpinäkyvä, tumman granaatinpunainen väri. Villi ja kompleksinen tuoksu tuntuu olevan varsin eloisa ja elävä; hurmaavassa aromimaailmassa hapanta punaista marjaisuutta, ruusunmarjaa, hapankirsikkaa, kypsää karpaloa, ujoa pippuria, hentoa metsämansikkaa ja aavistus Camparimaista aromikkuutta. Tuoksuun nähden viini on suussa yllättävänkin täyteläinen, samettisen pehmeä ja lempeä – vaikkakin kohtalaisen hapokkuuden ansiosta myös mukavan ryhdikäs. Makumaailma on kypsä, runsas ja mehukas, mutta samalla myös melko voimakkaan, kivisen mineraalisuuden dominoima. Mineraalisuuden ohella ujosti villistä ja ihastuttavan vivahteikkaasta makumaailmasta löytyy tummaa kirsikkaa, makeaa mausteisuutta, kypsää mansikkaisuutta, aavistus pippurista mausteisuutta sekä hillittyä tanniinista karheutta ja bitteriä. Eloisassa jälkimaussa jää kielelle tummaa kirsikkaa, kevyttä pippurista mausteisuutta ja ujoa, kivistä mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on mehevä, kevyesti karhea ja pitkäkestoinen. Viini on yleisilmeeltään todella tyylikäs, tasapainoinen ja mukavalla tavalla persoonallinen esitys; se naittaa upealla tavalla runsautta ja ryhdikkyyttä äärimmäisen harmoniseksi kokonaisuudeksi. Hyvä ostos 18€ hintaan.
Joitain maistamiamme viinejä, sekalaisessa järjestyksessä.

Winterin viinit osoittivat kertaheitolla, miksi Winter on onnistunut lyömään läpi ja noussut verrattain lyhyessä ajassa tuntemattomuudesta Rheinhessenin huipputuottajien kastiin. Talon viineissä oli kautta linjan sellaista syvyyttä, balanssia ja mielenkiintoa, joiden rinnalle harva reissumme aikana esitelty tuottaja pystyi kiipeämään. Moni viini pystyi vaivattomasti yhdistämään sekä vaikuttavaa konsentraatiota ja Rheinhessenille tyypillistä kypsempää hedelmää yllättävän ryhdikkääseen ja runsauteen nähden yllättävänkin kepeään ilmaisuun. Näin kepeämpien ja hienostuneempien viinien ystävänä oli erityisen ilahduttavaa havaita, miten talon Grosses Gewächs (vrt. Grand Cru) -tasoinen Riesling Kloppberg oli maistamistamme talon Rieslingeistä kenties kepein ja elegantein, vaikka samalla se tarjosi niistä kaikkein voimakkainta ja kompleksisinta ilmaisua! Viini vakuutti meikäläisen sen verran hyvin, että piti napata talolta mukaan saman viinin aikaisempi vuosikerta (jolloin viinitarhalla ei ollut vielä Grosse Lage -predikaattia, minkä vuoksi viinin nimi oli yksinkertaisesti Riesling -K- Trocken) ja katsoa, miten viini kehittyy kellaripuolella.

Harmillisesti halpojen, makeampien viinien tuotanto on edelleen Rheinhessenissa voimissaan, vaikka moni tuottaja onkin jo 1980-luvulta alkaen siirtynyt tuottamaan ensisijaisesti kuivia laatuviinejä. Esimerkiksi vain fokusoimalla kuiviin viineihin ja karsimalla reilulla kädellä rypälelajikkeita, Weingut Winter ei ole tehnyt pelkästään itseään kuuluisaksi, vaan tuonut mukanaan myös huomiota koko Dittelsheimin viinikylälle! Toivottavasti Weingut Winterin ja muiden vastaavien, kovatasoisten viinitalojen menestys kannustaisi muita alueen tuottajia panostamaan yhä enemmän korkeaan laatuun. Makeisiin bulkkiviineihin keskittyneen viinialueen maine on tiukassa, mutta nämä laatutietoiset tuottajat ovat osoittaneet, että kovalla ja päämäärätietoisella työllä siitä on mahdollista hankkiutua eroon.

12.7.16

Brewdog Alice Porter

Brewdog Alice Porter
  • Valmistaja: Brewdog
  • Tyyppi: Olut, Porter
  • Maa: Skotlanti
  • Alue: Aberdeenshire, Ellon
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 3,69e (Tammikuu 2016, S-Market)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



Hyvin harvoin mikään markettivahvuinen portteri tai stout onnistuu vakuuttamaan meikäläistä, sillä tässä oluttyylissä pääosassa on tuhti runko, jollaista tuntuu olevan lähes mahdotonta saavuttaa volteilla, jotka jäävät 4,7% rautaesiripun alle. Kuitenkin aina silloin tällöin tulee kokeiltua joitain satunnaisia oluita siinä toivossa, että ne kuitenkin nyt sattuisivat toimimaan.

Alice Porter oli alun perin Brewdogin samannimisen henkilön häihin panema portteri. Tämä olut oli kuitenkin reseptiikaltaan hieman erilainen; kyseessä oli vahvempi portteri, joka oli maustettu vaniljalla. Tästä oluesta tehtiin myös pieni erä myyntiin Brewdogin baareihin Skotlannissa ja se myi käytännössä heti loppuun. Nyt olut on palannut uudestaan markkinoille uudella etiketillä ja kahdessa eri vahvuudessa: 4,6% ja 5,2% – samalla reseptipuolelta on kadonnut alkuperäisen oluen vanilja. Tämä meikäläisen pullo oli sitä Suomen maitokaupoista löytyvää, eli miedompaa.

Oluella on pikimusta väri ja erittäin runsas, kestävä maitokahvisen vaaleanruskea vaahto.

Paahteisessa ja melko kuivakassa tuoksussa erottuu kärtsäistä mallasta, tummaa suklaata, kevyttä salmiakkia, hentoa aromaattista humalaa ja aavistus marjaisuutta.

Suussa olut on – kuten volttien puolesta voikin odottaa – kevyt, tai korkeintaan keskitäyteläinen. Kuiva makumaailma on paahteinen, jopa kärtsäinen salmiakkinen ja kohtalaisen katkera. Taustalta löytyy ujon suolaista salmiakkisuutta ja hentoa tummapaahteista kahvisuutta. Hiilihappo on melko pientä.

Keskivahva ja melko pitkä jälkimaku on paahteisen maltainen ja kärtsäinen, lakritsinen sekä keveän katkeroinen.

Alice Porter onnistuu välttämään pahimmat maitokauppavahvuisten porttereiden sudenkuopat: vaikka olut onkin hieman ohkainen, mikä ei yleensä sovi porttereihin, kokonaisuus ei vaikuta mitenkään vetiseltä tai liian laihalta, vaan tasapainoiselta. Makumaailmastakin löytyy mukavasti sävyjä, vaikka "täysikokoisten" porttereiden syvyyteen ja intensiivisyyteen ei ylletäkään. Kokonaisuutena olut on ihan ok-passeli maitokauppaportteri, jonka pariin voi turvallisesti palata tulevaisuudessakin, jos on tarvetta saada jotain tummempaa lasiin, eikä saatavilla ole mitään maitokauppavahvuista tukevampaa.

Lyhyesti: Tasapainoinen ja peruspasseli maitokauppaportteri. Vaikka oluella on hieman ohkainen suutuntuma, ei se sentään tunnu vetiseltä ja vaatimattomalta.

Arvio: Miellyttävä – hyvän maitokauppavahvuisen portterin tekeminen lienee mahdotonta, mutta tämän oluen kanssa Brewdog on ainakin päässyt lähelle.

Hinnan (3,69e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

11.7.16

Matthieu Cosse Solis 2006

Matthieu Cosse Solis 2006
  • Valmistaja: Matthieu Cosse
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Cahors
  • Maa: Ranska
  • Alue: Sud-Ouest, Cahors
  • Rypäleet: Malbec (85%), Merlot (12%), Tannat (3%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 14,89e (Joulukuu 2015, Systembolaget, beställningssortiment)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Lounais-Ranskassa sijaitsevan Cahorsin "mustat viinit" (les vins noirs de Cahors) ovat historiallisesti olleet yksiä Ranskan arvostetuimpia ja vaikuttavimpia punaviinejä – alueella on viljelty viiniä jo 2000 vuoden ajan ja erityisesti keskiajalta 1800-luvulle viinien laatua pidettiin vähintään yhtä korkeana kuin naapurissa sijaitsevan Bordeaux'n viinejä. Alue ei kuitenkaan välttynyt viinikirvan tuhoilta ja 1800-luvun lopulla, viinikirvan hävitettyä valtaosan alueen istutuksista, alue katosi nopeasti ihmisten mielistä. Vaikkei tämä viinialue koskaan kadonnut viinimaailman kartalta, jäi se niin tehokkaasti unohduksiin, että vielä tänäkään päivänä harva viininystävä tietää Cahorsia. Alueen arvostus on kuitenkin ruvennut viime vuosina pikku hiljaa palaamaan.

Suurimpia Cahorsin suosion paluun selittäviä tekijöitä on Argentiinan punaviinien suosio: eteläranskalaiset maahanmuuttajat toivat Argentiinaan muassaan kotialueensa Malbec-rypälettä, josta tuli 1900-luvun lopulla Argentiinan viiniteollisuuden suurin vientituote. Malbecin hetkessä räjähdysmäisesti kasvaneen suosion myötä ihmiset löysivät myös tämän rypäleen kotiseudun, Ranskan Cahorsin, jossa tämä perinteisellä Côt-nimellä kulkeva rypäle on punaviineissä vähintään 70% osuudella pääosassa.

Cahorsin seudulla viiniä viljelevä Matthieu Cosse on tullut tunnetuksi Cosse-Maisonneuve-viinitalosta, joka tuottaa hyvin tasapainoisia, moderneja ja puhtaita punaviinejä, jotka ovat jo borderline-natuviinejä kaikessa käsittelemättömyydessään – näistä suomalaisille tunnetuin lienee myös Alkon tilausvalikoimasta löytyvä, hurmaava Le Combal Cahors. Viineissään Cosse ja Maisonneuve pyrkivät mahdollisimman puhtaaseen ja autenttiseen terroirin ilmentämiseen; rypäleiden käsittely tarhoilta viinitalolle on mahdollisimman hellää, vinifikaatio pyritään tekemään mahdollisimman hellästi ilman liiallista uutosta ja viinit saavat kypsyä varsin pitkään sekä vanhoissa barrique-tynnyreissä että pulloissa ennen markkinoillelaskua. Tämä Systembolagetin tilausvalikoimasta löytynyt Solis on talon perustason pullote, joka tehdään tarhojen nuorimpien köynnösten rypäleistä. Vuosikerta 2006 on ollut pelkästään Matthieu Cossen käsialaa, mutta tätä nykyä Solis-viinin tuoreemmat vuosikerrat kulkevat Cosse-Maisonneuven nimen alla.

Väriltään viini on Cahorsin viineille tyypillisen mustanpunainen, mutta hieman epätyypillisesti ei aivan täysin läpinäkymätön.

Melko hedelmävoittoisessa, mutta ujosti tuhmassa tuoksussa tuntuu ensisijaisesti rautaa, aroniamarjaa, variksenmarjaa ja hapokasta sinertävää hedelmää; taustalla häilyy kevyesti tuoretta mustaherukkaa, kevyttä lantaista funkkia ja ujosti makeanimelää volatiilisuutta.

Cahorsiksi suorastaan hämmentävän puhdaspiirteisestä makumaailmasta löytyy karhunvatukka- ja aroniamarjavetoista tummaa marjaisuutta, märkää metsämaata ja humusta, luumua, kevyttä pippurista mausteisuutta ja hentoa vihertävyyttä. Viinillä on alueen viineille tyypillisesti melko runsaasti konsentraatiota ja tiiviyden tuntua, ja kypsät, mutta varsin runsaat tanniinit nousevat hitaasti ja vuoraavat suun. 13,5% alkoholia häivähtelee paikoin ujosti esiin.

Jälkimaku on mehukas ja puhdaspiirteinen, mutta samalla varsin runsaista tanniineista karhea ja melko bitterinen. Kielelle jää karhunvatukkaisuutta, kevyesti karvasta aroniamarjaa, vastapoimittuja hapokkaita metsämarjoja ja kevyttä metsäistä maamaisuutta. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on pitkä, tiukahko, melko voimakkaasti suutakuivattava ja aavistuksen lämmin.

Ollakseen talon perustason pullote, on 9 vuoden ikäinen Solis edelleen hämmentävän nuorekkaassa kunnossa: hedelmä on sekä eloisaa, että ilahduttavan puhdaspiirteistä, minkä lisäksi viinillä on edelleen vaikuttavan intensiivinen rakenne. Parhaimpien Cahorsin viinien syvyyttä ja kompleksisuutta viini ei ihan kykene saavuttamaan, mutta sen verran vivahteikkuutta viinistä löytyy, että minkäänlaista nokan koputtamista ei viinistä voi keksiä.

Systembolagetin tilausvalikoiman hinnalla (vajaa 15e) viini on jo varsin hyvä ostos, mutta Vins Étonnantsista tilaamalla pullon voi löytää lähes puoleen hintaan (8,80e)! Vaihtoehtoja on siis vain edullinen ja edullisempi. Tuhdimpien ranskalaisviinien ystävälle tilanne ei ole mitään muuta kuin pelkästään suotuisa! Solis'n voi helposti iskeä nykykunnossaan raskastekoisempien ruokien kumppaniksi, mutta ikääntyneempien viinien fanit voivat huoletta jättää viinin kellariin useammaksi vuodeksi keräämään lisää syvyyttä.

Lyhyesti: Arvostetun luomuviinitalon 10 vuoden ikään ehtinyt perustason Cahors, joka on edelleen hämmentävän nuori ja tiukkarakenteinen esitys.

Arvio: Erittäin hyvä – mukavan rehti, maukas ja hillityn maanläheinen esitys Malbecista. Ei turhaa tammea tai ylikypsää hedelmää, vaan rakennetta ja puhdasta, tumman marjavoittoista hedelmäisyyttä.

Hinnan (14,89e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Hinnan (8,80e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

10.7.16

Tuottajaesittely: Weingut Pfannebecker

Saksan viini-instituutin ja Saksan viinitiedotuksen järjestämällä, kolmen päivän The Other Grapes of Germany -reissullamme valkeni kolmannen päivän aamu Bietigheim-Bissingenissä, Württembergissä. Enää emme olleet kuitenkaan tutustumassa württembergiläisiin viinitaloihin, vaan hyppäsimme hotelliaamiaisen jälkeen siniseen minibussiimme ja otimme suunnan kohti luoteessa sijaitsevaa Rheinhesseniä. Württembergin ja Rheinhessenin erot konkretisoituivat hyvin siinä vaiheessa kun saavuimme Rheinhessenin puolelle: Württembergin maisemia hallinneet jyrkät rinteet vaihtuivat matalien kukkuloiden täplittämään, tasaisesti kumpuilevaan tasamaahan, jota koristivat siellä täällä viljapellot, viinitarhat ja satunnaiset tuulimyllypuistot.

Max Pfannebecker esittelemässä tarhoja.
Ensimmäiselle viinitalolle saavuimme melko nopeasti Rheinhessenin yhytettyämme; ohitimme ensimmäiseksi aivan Rheinhessenin eteläosissa sijaitsevan Wormsin viinikaupungin – tuon kaupungin, joka on antanut maailmalle Liebfraumilchin – ja suuntasimme kaupungin länsilaidalla sijaitsevaan Worms-Pfeddersheimin kylään. Aivan kylän reunoilta lopulta löytyi Pfannebeckerin viinitalo, jossa meidät otti vastaan kolme viinitalon sukupolvea: viinintekijä Max Pfannebecker ja hänen isänsä Holker, molempien miesten puolisot ja ympärillämme juoksennellutta Maxin jälkikasvua – unohtamatta rennon rauhallista viinikoira Emmaa. Vastaanottomme oli suorastaan poikkeuksellisen ystävällinen, tuuheilla viiksillä varustetun ja Maailman Mukavimmalta Mieheltä vaikuttavan Holkerin tervehtiessä meitä kaikkia kädestä pitäen ja Maxin tarjoillessa vaimoineen meille tervetulomaljana talon omaa Sektiä. Vieraanvaraisuuden puutteesta ei voi tätä viinitaloa syyttää!


Kreuzblick-tarha, aivan Pfeddersheimin kylän keskellä.
Päästyämme Sektin makuun alkoi Max avata meille viinitalon historiaa. Samalla piipahdimme tutustumassa aivan talon vieressä sijaitseville Kreuzblick-viinitarhoille, joilla talon rypäleet kasvoivat siisteissä riveissä omakotitalojen ja ruispellon välissä. Holker jäi viinitalolle odottelemaan meitä, sillä herra oli onnistunut murtamaan jalkansa juuri ennen vierailuamme ja klenkkasi ympäri pihaa kyynärsauvojen varassa.

Faktoja Pfannebeckeristä:
  • Tämän perheomisteisen viinitalon on perustanut vuonna 1960 Holkerin isä ja Maxin isoisä, Wolfgang Pfannebecker. Wolfgang on edelleen mukana viinitalon toiminnassa ja pyrkii auttamaan jälkeläisiään talon pyörittämisessä kykyjensä mukaan. Koko Pfannebeckerin viinisuku asuu Wolfgangin Pfeddersheimiin rakennuttamassa suuressa viinitalossa, eli saman katon alla majoittuu peräti neljä sukupolvea!
  • Alun perin talo oli maatalo, jossa viiniköynnökset oli vain yksi viljelty kasvi muiden joukossa. Holkerin valmistuttua vuonna 1979 Geisenheimin viiniyliopistolta siirtyi hän talon johtoon. Holkerin ja hänen vaimonsa Margitin johdolla talo muuttui sekamaataloutta harrastavasta maatalosta viininviljelyyn keskittyneeksi viinitaloksi.
  • Nykyisin taloa pyörittää ensisijaisesti (vierailun aikaan) 32-vuotias Max Pfannebecker, Holkerin poika. Max aloitti talon viinintekijänä jo 19-vuotiaana vuonna 2003, jolloin hänen vastuullaan oli kehittää ja laajentaa talon tuotantoa erilaisiin viinityyleihin. Suoritettuaan harjoittelujakson Bad Kreuznachissa vuonna 2006, on Max toiminut talon kapteenina.
  • Vuonna 2007 Max aloitti kokeilut luonnonmukaisen viljelyn parissa ja nykyisin talo on yksi kuudesta Pfeddersheimin luomuviljelijästä (yhteensä kylässä on 10 viinitaloa). Luomuviljelyn myötä tarhojen aktiivista hoitamista ryhdyttiin kasvattamaan merkittävästi ja sadonkorjuussa käsinkorjuusta tuli pääasiallinen rypäleidenkorjuun menetelmä. Pfannebeckerillä on luomusertifikaatti, minkä lisäksi talo harrastaa myös kestävän kehityksen mukaista viljelyä.
  • Pfannebecker viljelee tällä hetkellä yhteensä 24 hehtaaria ja vuosituotanto on 180,000 pulloa. Talon keskimääräiset satomäärät ovat n. 5,700 kg/ha, eli vain noin puolet sallitusta maksimisatomäärästä (10,500 kg/ha on alueen yläraja).
  • Pfannebeckerin tuotannosta Rieslingiä on 25%, siinä missä alueen keskimääräinen Rieslingin viljelyala on n. 50%. Pinot Blancia ja Pinot Noiria talolla on n. 5 ha kumpaistakin, lopun 8 ha ollessa sekalainen kattaus mm. Cabernet Sauvignonia, Chardonnayta, Gewürztramineria, Goldmuskatelleria, Merlot'ta ja Sauvignon Blancia.
  • Nykyisin noin 80% talon viljelyksistä poimitaan käsin. Kaikki talon viinit käytetään vain rypäleiden omilla luonnonhiivoilla. Kuohuviinit kypsyvät minimissään 9 kk sakan kanssa pulloissa ja sakanpoistoa varten tapahtuva tanssitus ("riddling") tapahtuu käsin.
  • Viinikellarin puolelta löytyy sekä pieniä tammitynnyreitä että isompia tammisammioita. Koska Max suosii viineissään hedelmää tammen kustannuksella, ei tynnyreitä uusita kovinkaan usein; esimerkiksi suuremmilla tynnyreillä ja sammioilla voi olla ikää jo 20–25 vuotta!
  • Vaikka Riesling on alueen pääasiallinen rypälelajike, on Maxin mielestä Weissburgunder (Pinot Blanc) todellisuudessa se alueen "oma" rypälelajike, joka tuottaa lajikkeen parhaan ilmentyvän juuri eteläisessä Rheinhessenissä. Maxin mukaan Pinot Blancista voi tuottaa mainioita viinejä myös terästankeissa, mutta hänen omien kokemustensa mukaan Pinot Blanc kuitenkin toimii parhaiten, kun se saa kypsyä pitkään sakkojen päällä tammitynnyreissä.
  • Talon viinit jaetaan kolmeen tasoon: Gutsweine, Ortsweine ja Lagenweine (vrt. Burgundin AOC Bourgogne-, AOC Villages- ja AOC Premier Cru -tason luokat) Grosses Gewächs -tason (eli ns. AOC Grand Cru) viinejä talo ei tuota lainkaan. Mitä korkeammalle laatuluokituksessa mennään, sitä pienemmiksi satomäärät menevät; Gutswein on n. 70 hl/ha, Ortswein n. 50 hl/ha ja Lagenweine vain n. 30 l/ha. Samoin tason kasvaessa kasvaa myös viinien kypsytysaika ennen markkinoillelaskua.
  • Talon tuotannosta 75% myydään ympäri Saksaa ja 25% menee vientiin.

Chardonnayta Kreuzblick-tarhalla.
Tutustuessamme Pfannebeckerin Kreuzblick-tarhalla kasvaviin Chardonnay-köynnöksiin Max selitti meille talon historian lisäksi myös kuinka luomuviljelyyn siirtymisen jälkeen tarhat vaikuttivat selkeästi elin- voimaisemmilta alus- kasvillisuuden palattua köynnösrivien väliin. Hän myös mainitsi alueen keskimääräisen hinnan olevan noin 65,000€ / ha, mutta hinta kasvaa merkittävästi alueen potentiaalisen laadun myötä; arvostetuimmat Cru-palstat ovat alueella jopa 250,000€ / ha. Tarhakierroksen jälkeen siirryimme takaisin viinitalolle, jossa pääsimme maistelemaan valikoidun kattauksen talon viinejä; Max ja hänen vaimonsa Susanne selittivät viinien speksejä samalla kun leppoisa Holker kuljeskeli kyynärsauvojensa kanssa kyselemässä kuulumisia ja juttelemassa niitä näitä.
  • Pfannebecker Cuvée Pinot Sekt 2012: Chardonnay-Pinot Meunier-Pinot Noir -blend. Viini käy ja kypsyy aluksi 3 kk vanhoissa barrique-tynnyreissä, minkä jälkeen viini kypsyy pulloissa vähintään 16 kk ajan. Jäännössokeria 4 g/l, happoja 7 g/l, alkoholia 12,5%.
    Runsas, intensiivisen keltainen väri. Makeahko, hieman vahamainen ja melko intensiivinen tuoksu, jossa keltaista hedelmää, uunituoretta briossia ja kevyttä savuisuutta. Kepeä, rutikuiva ja rapsakan hapokas suussa. Makumaailmassa keltaista omenaa, hillittyä persikaa, aavistus vanilliinia ja ujoa makeaa briossisuutta. Intensiivinen ja eloisa mousse. Pitkä, eloisa ja suutapuhdistava jälkivaikutelma, jossa sitruksisuutta, viheromenaa, kevyttä mineraalisuutta ja rapeaa hapokkuutta. Oikein tyylikäs, maukas ja moniulotteinen kuohuva; siitä puuttuu laadukkaiden shamppisten vakavuutta, mutta viini antaa tämän anteeksi hyvin kohtuullisella hinnallaan (11€).
  • Pfannebecker Sankt Georgenberg Riesling 2015: Riesling (100%). Yhden tarhan viini Sankt Georgenberg -tarhalta, josta on mainintoja jo vuodelta 1511. Käy ja kypsyy teräksessä. Jäännössokeria 1 g/l. Ei vielä julkaistu markkinoille.
    Hyvin intensiivinen, vaalea limetinvihreä väri. Yhtä lailla intensiivisessä, vivahteikkaassa ja ilmaisuvoimaisessa tuoksussa hunajaa, kukkaisuutta, aprikoosia, kevyttä mehiläisvahaa ja ujoa rypälemehua. Suussa viini on yllättävän täyteläinen ja varsin kypsä, mutta myös rypäleelle tyypillisesti melko hapokas. Runsaassa ja melko lempeässä makumaailmassa tuntuu persikkaa, kypsää keltaista omenaa, kevyttä mineraalisuutta ja ujoa bitteristä omenankuorta. Viinissä on reilusti poweria ja sen suutuntuma on hieman öljyinen. Tuhdinpuoleisessa jälkimaussa tuntuu persikkaa, appelsiinia, kevyttä greippisyyttä, hentoa hedelmäkarkkisuutta ja ujoa mineraalia. Viini on todella suurikokoinen, maukas ja helpostilähestyttävä kypsän pään Riesling. Kokonaisuus on varsin miellyttävä, mutta en kuitenkaan ole näiden tuhtien ja ylettömän hedelmävetoisten Rieslingien fani – arvostan, kun viinin hedelmä on enemmän vastapainoa rakenteelle kuin itseisarvo. Ihan passeli tapaus 14€ hintaan.
  • Pfannebecker Weissburgunder 2015: Pinot Blanc (100%). Talon perustason Weissburgunder. Valmistetaan käsinpoimituista rypäleistä ja käytetään villihiivoilla. Kypsyy terästankeissa (80%) ja tammitynnyreissä (20%), jotka ovat pääasiassa vanhoja 225- ja 500-litraisia tynnyreitä. Jäännössokeria 6 g/l, happoja 6,5 g/l, alkoholia 12,5%.
    Melko intensiivinen vaaleanvihreä väri. Runsaassa ja mehevässä tuoksussa tuntuu mehukasta, keltaluumuisuuden ja cantaloupen hallitsemaa keltaista hedelmää, kevyttä ananaisuutta ja hentoa kukkaisuutta. Suussa viini on täyteläinen, mutta melko hapokas, freesi ja mukavan rapsakka. Intensiivisessä, varsin hedelmäisessä makumaailmassa valkoista persikkaa, keltaluumua, kevyttä cantaloupea ja ujoa mausteisuutta. Eloisassa, rapsakassa ja pitkäkestoisessa jälkimaussa kypsää omenaa, hunajamelonia, aprikoosia, kevyttä mineraalisuutta ja hentoa keltaluumuisuutta. Todella mainio ja tyylikäs Pinot Blanc, joka huokuu tasapainoa ja vivahteikkuutta. Rehevä, nuorena juotavaksi tarkoitettu valkoviini ja enemmän kuin erinomainen ostos 7€ hintaan. En ihmettele lainkaan, miksi Max Pfanneberg pitää Pinot Blancia niin mielenkiintoisena lajikkeena näillä alueilla.
  • Pfannebecker Pfeddersheimer Weissburgunder 2015: Pinot Blanc (100%). Talon kylätason Weissburgunder. Valmistetaan käsinpoimituista rypäleistä ja käytetään villihiivoilla. Kypsyy terästankeissa (50%) ja pääasiassa vanhoissa 1,200 litran tammisammioissa (50%). Jäännössokeria 3 g/l, happoja 6 g/l, alkoholia 13%.
    Intensiivinen, vaaleanvihreä väri. Kypsän ja varsin runsaan hedelmäinen, moniulotteinen ja houkutteleva tuoksu, jossa persikkaa, aprikoosia, aromaattista kukkaisuutta, makeaa hedelmäkarkkisuutta, kevyttä cantaloupea ja hentoa sur lie -henkistä kermaisuutta. Tuhti, täyteläinen ja todella runsas, jopa hieman öljyinen yleisolemus suussa, mutta happoja mainiosti tasapainottamassa kokonaisuutta. Konsentroituneessa makumaailmassa persikkaa, aprikoosia, kermaisuutta cantaloupea, kevyttä mausteisuutta, hentoa kukkaisuutta ja ujoa kivistä mineraalisuutta. Voimakas ja intensiivinen jälkimaku, joka jatkaa saumattomasti keskimaun linjoilla ja jossa tuntuu reilusti ryhdikästä hapokkuutta, kypsää persikkaa, kivistä mineraalia, aprikoosia, cantaloupea, kermaisuutta ja kevyttä mausteisuutta. Suuhun jää eloisa, runsas, kompleksinen ja viipyilevä jälkivaikutelma. Kaikin puolin erinomainen, vaikuttava ja upean tasapainoinen super-Weissburgunder. Jo Pfannebeckerin edellinen, perustason Weissburgunder oli mainio, mutta tämä viini menee jo reilusti nextille levelille. Hurmaava esitys nautittavaksi nyt tai n. seuraavan 3 vuoden sisällä. Loisto-ostos 12€ hinnalla.
  • Pfannebecker Weissburgunder Sankt Georgenberg 2015: Pinot Blanc (100%). Ns. premier cru -tason viini; valmistettu vain yhdeltä, n. 800 m² palstalta (eli 0,08 ha; 1 ha = 100 a = 10,000 m²), jolla kasvaa 25-vuotiaita Pinot Blanc -köynnöksiä. Käsinpoiminta, käyminen villihiivoilla, kypsyy vanhassa, suuressa tammitynnyreissä. Jäännössokeria 4 g/l, happoja 5,1 g/l, alkoholia 13%. Vuosituotanto n. 700 pulloa.
    Intensiivinen, vaaleanvihreä väri. Runsas, konsentroitunut ja tuhti tuoksu, jossa intensiivistä persikka- ja aprikoosivoittoista keltaista hedelmää, päärynähilloa, vihreitä kuulia, kevyttä hedelmäkarkkisuutta ja hillittyä kermaisuutta. Todella tuhti, täyteläinen ja öljyinen suutuntuma. Erittäin runsaassa, konsentroituneessa ja nuorekkaassa makumaailmassa voimakasta mineraalisuutta, mausteisuutta, aprikoosia, cantaloupea, keltaluumuisuutta, kevyttä nallekarkkisuutta ja hentoa kuivattua persikkaa. Voimakas, rakenteikas ja tasapainoisen oloinen yleisilme. Kypsä, tuhti ja runsas jälkimaku, jossa aprikoosia, kypsää keltaista omenaa ja kevyttä mineraalisuutta. Suutasupistavan voimakas ja mehukas jälkivaikutelma jatkuu hyvin pitkään. Uskomattoman konsentroitunut, supertuhti Pinot Blanc, joka peittoaa vielä edellisen viinin vaikuttavuudessaan; yleensä suosin valkoviineissä kevyempää ja raikkaampaa ilmaisua, mutta tässä viinissä on sellaista samanlaista mykistävää, kielen mukanaan vievää, tasapainoista runsautta kuin esimerkiksi Alsacen parhaiden tuottajien runsaimmissa Pinot Gris -viineissä. Upeaa tavaraa. Varsin hyvä ostos 21€ hinnalla.
  • Pfannebecker Weissburgunder Sankt Gerogenberg 2013: Pinot Blanc (100%). Sama viini kuin edellinen; Max Pfannebecker halusi esitellä meille, miten hänen viininsä kehittyvät saadessaan lisää ikää.
    Edelleen täysin samanvärinen, intensiivisen vaaleanvihreä väri. Tuoksu on sen sijaan selkeästi kehittyneempi; siitä pystyy erottamaan paljon samoja sävyjä, mutta yleisilmettä hallitsevat kehittyneemmät piirteet, kuten nahistunut persikka, savuisuus, kuivattu appelsiininkuori, kevyt paahteinen mausteisuus ja hento mantelimainen pähkinäisyys. Tuoksun yleisilme on todella kompleksinen ja hurmaava. Suussa viini on kohtalaisen öljyinen ja melko täyteläinen – kuitenkin piirun verran nuorempaa viiniä kevyempi, joten viini varmaankin hukkaa hieman nuoruuden vauvaläskiään ikääntyessään. Makumaailman hedelmä tuntuu nahistuneemmalta ja ikääntyneemmältä; sitä hallitsee kypsä aprikoosisuus, kuivahtanut keltaluumuisuus, kermaisuus, hillitty makea pähkinäisyys, kevyt mineraalisuus ja hento vaniljaisuus. Kokonaisuus on erittäin kompleksinen ja monikerroksinen; ainoastaan hapokkuus tuntuu nuorempaa versiota pehmeämmältä ja kiltimmältä, antaen viinille vähän raskasliikkeisen olemuksen. Jälkimaku on kuitenkin pitkä, ryhdikäs ja vivahteikas. Runsaassa ja kompleksisessa jälkimaussa tuntuu mm. aprikoosia, kevyttä savuisuutta, hentoa kuivattua ananasta ja ujoa mantelisuutta. Todella upea esitys, joka antaa hyvän kuvan siitä, mihin laadukas Pinot Blanc kehittyy saadessaan ikää. Koska viini tuntui jo selvästi kehittyneeltä vain parin lisävuoden jälkeen, ei saksalaisia Weissburgundereita kuitenkaan kannata todennäköisesti kypsyttää valtavan pitkiä aikoja; muutama vuosi riittänee varsin hyvin.
  • Pfannebecker Goldmuskateller 2015: Moscato Giallo (100%). Jäännössokeria 5 g/l, happoja 7,0 g/l, alkoholia 11,5%.
    Hieman vaatimaton, vaaleanvihreä väri. Jopa Muscatiksi viinillä on erittäin runsas, suorastaan superaromaattinen tuoksu – varsinainen makea päärynäpommi – jossa myös kukkaista parfyymisyyttä ja murskattuja viinirypäleitä. Suussa viini on rapsakan hapokas, eloisa ja todella raikas. Kuivassa makumaailmassa kukkaista aromikkuutta, sitruksista hedelmää ja kevyttä simaisuutta. Kepeä suutuntuma. Mukavan freesi ja kestoltaan pitkähkö jälkimaku, jossa sitruksista hedelmää, mineraalisuutta, kevyttä tuoretta päärynää ja hentoa kukkeutta. Hyvä, raikas ja tasapainoinen Muscat, josta löytyy selkeästi kaikki lajiketyypilliset piirteet. Erittäin hyvä ostos 7,5€ hintaan.
  • Pfannebecker Spätburgunder Pfeddersheimer 2013: Pinot Noir (100%). Kylätason punaviini, valmistettu käsinpoimituista rypäleistä, käytetty villihiivoilla. Kypsyy 225 litran barrique-tynnyreissä (50% uusia, 50% 2. tai 3. käyttökerran tynnyreitä) vähintään 18 kk. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 5,8 g/l, alkoholia 13%.
    Tummahko, läpinäkyvä vadelmanpunainen väri. Hapokkuutta vihjaileva tuoksu, jossa hapankirsikkaisuutta, maamaisuutta, aromaattista mausteisuutta, hapanta puolukkaa, makeampaa karpalomarmeladia, hillittyä mausteista puuta ja hennosti suklaahippuja. Suussa viini on melko hapokas, kohtalaisen kypsä ja Pinot Noiriksi melko täyteläinen; makumaailmassa kypsää kirsikkaa ja vadelmaa, kevyttä maamaista mausteisuutta, hentoa hapankirsikkaa, ujoa hapanta puolukkavetoista marjaa ja aavistus raa'ahkoa vihertävyyttä. Viinistä jää runsas, kypsän vadelmainen, makean kirsikkainen ja maltillisesti puisevan tamminen jälkimaku. Tummanpuhuva jälkivaikutelma on pehmeä, kypsänmakea ja kestoltaan keskipitkä. Perushyvä, tasapainoinen ja varsin helppo Pinot Noir, josta kuitenkin puuttuu asennetta, särmää ja luonnetta. Kohtalainen hinta-laatusuhde 14€ hinnalla.
  • Pfannebecker Spätburgunder Sankt Georgenberg 2013: Pinot Noir (100%). Ns. premier cru -tason viini, joka valmistetaan käsinpoimituista rypäleistä ja käytetään villihiivoilla. Kypsyy 225 litran barrique-tynnyreissä (+60% uusia, loput 2. tai 3. käyttökerran tynnyreitä) vähintään 18 kk.
    Tummahko, kevyesti läpinäkyvä kirsikanpunainen väri, joka pakenee reunoilta. Runsas ja kypsänmakea tuoksu, jossa kirsikkamarmeladia, kirschiä, melko runsasta ja pölyistä tammea sekä kevyttä suklaisuutta. Tuoksu antaa odottaa makeankypsää makua ja läskihköä suutuntumaa, mutta viini on suussa melko selvästä konsentraatiostaan huolimatta korkeintaan keskitäyteläinen ja ilahduttavasti rapean hapokas. Rehevästä, tummanpuhuvasta ja kohtalaisen kypsähköstä makumaailmasta erottuu mausteisuutta, tummaa kirsikkaa, vadelmaa, kohtalaisesti tuntuvaa (muttei mitenkään liiallista) makean mausteista tammisuuta ja hentoa karpalomehuisuutta. Kevyt tanniinisuus antaa viinille mukavaa särmää ja tarraavuuden tuntua. Pitkässä ja kompleksisessa jälkimaussa maamaista mausteisuutta, soraisuutta, tummaa kirsikkaa, mehukasta punaista marjaisuutta ja vähän tummanpuhuvaa, aromikasta tammisuutta. Tyylillisesti ei aivan oma juttuni, mutta laadullisesti selkeästi parempi kuin Pfeddersheimer Spätburgunder. Nyt jo vallan hyvä esitys, mutta varmasti kehittynee paremmas kunhan vähän pääsee kellaroinnillä kuivahtamaan ja integroimaan tammea hedelmän alle. OK-ostos 21€ hinnalla.
Osa Pfannebeckerillä maistamistamme viineistä.

Talon hurja vahtieläin, Emma.
Pfannebeckerin kattauksen maistamisen jälkeen oli helppo yhtyä Maxin mielipiteeseen: Pinot Blanc vaikuttaa selvästi tuottavan varsin vakuuttavaa tavaraa näillä alueilla! Vaikka myös Württembergissä tuli vastaan joitain varsin maukkaita Weissburgundereita, oli alueen tyyli yleisesti näitä viinejä selkeästi simppelimpää ja mutkattomampaa. Pfannebeckerin vahvuus tuntuikin olevan lähinnä Weissburgunderissa: vaikka myös talon skumppa ja Goldmuskateller olivat varsin maukkaita esityksiä, jäi Saksan Kuuluisista Rypäleistä, eli Rieslingistä ja Pinot Noirista valmistetut viinit selkeästi vaatimattomammiksi esityksiksi – Sankt Georgenberg Spätburgunderissa oli kyllä jo vakuuttavaa meininkiä, mutta viini ei viininvalmistuksellisten ratkaisujen vuoksi ollut ihan täysin omaan makuuni. Sen sijaan ne Weissburgunderit menivät helposti reissulla maistettujen viinien kärkikastiin, aivan jokainen – perustason versiosta alkaen! Oli myös todella mielenkiintoista ja valaisevaa, kun Max halusi esitellä meille miten hänen viininsä kehittyvät iän myötä kahden eri vuosikerran rinnakkaismaistelulla, sillä muilla taloilla pääsimme maistelemaan ainoastaan tuoreimpia vuosikertoja.

Lopuksi on vielä pakko mainita talon oma spundekäse, Rheinhessenin oma, herkullinen ja kermaisen pehmeä tuorejuusto, jota meille tarjoiltiin paikallisten pretzeleiden kanssa. Supermaukasta tavaraa, joka toimi mainiosti viininmaistelun lomassa – maistui julmetun hyvältä, muttei kuitenkaan jäänyt suuhun häiritsemään viinien makujen arviointia. Pitänee metsästää jostain hyvä resepti tälle mössölle ja ruveta käyttämään myös kotopuolessa!

Holker Pfannebecker. Suvun viinitalo taustalla.
Koska meininki oli Pfannebeckerillä huolettoman hidastempoista ja luppoisaa, rupesi meille tulemaan maistelun loppua kohti jo pieni kiire siirtyä seuraavalle viinitalolle. Lopun kiiruksesta huolimatta Pfannebeckerin perheestä jäi päällimmäiseksi mieleen äärimmäisen lämmin ja mukava kuva, ja erityisesti Holkerin jatkuvaa turinaa ja leppoisaa jutustelua oli suorastaan ilo kuunnella. Kiitimme Pfannebeckereitä lämpimästi mielenkiintoisesta kierroksesta, loikkasimme siniseen minibussiimme ja jätimme eteläisen Rheinhessenin taaksemme. Seuraava pysäkki: enemmän Rheinhessenin keskiosissa sijaitsevasta Dittelsheimista löytyvä Weingut Winter!