Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

25.6.2016 mennessä blogissa on arvosteltu 1369 viiniä, 252 olutta, 10 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 2 kirjaa.


26.6.16

Tuottajaesittely: Weinmanufaktur Untertürkheim

Tuottajaraportti Saksan viini-instituutin ja Saksan viinitiedotuksen järjestämältä The Other Grapes of Germany reissulta jatkuu, tällä kertaa vuorossa on esittely 2. reissupäivämme neljännestä tuottajasta.

Saatuamme vatsamme täyteen herkullista ruokaa ja hurmaavia viinejä Weingut Heidilla, siirryimme vain parin-kolmen kilometrin matkan etelään päin, Untertürkheimiin.

Vaikka Fellbach, jossa Weingut Heid sijaitsi, oli vain 50,000 asukkaan kaupunki ja Untertürkheim taas osa suurempaa, peräti 600,000 asukkaan Stuttgartia, oli Weingut Heid keskellä urbaania kerrostalokaupunkia, kun taas Untertürkheim vaikutti enemmän maalaiselta pikkukylältä jyrkkien mäenrinteiden ja värikkäiden omakotitalojen kyljessä. Niin ne paikat onnistuvat muuttumaan hämmentävän paljon vain parin kilometrin matkalla.

Erittäin oleellinen yksityiskohta osuuskunnalla.
Perillä Untertürkheimissa meitä odotti tämän suurempaan Stuttgartin kaupunkiin kuuluvan kylän oma pieni osuuskunta, Weinmanufaktur Untertürkheim. Ensimmäinen asia, johon täällä kiinnitti huomion oli se, että muilla taloilla tuntui viinintekijät olevan varsin keskimäärin nuorta porukkaa, kun tällä osuuskunnalla meitä oli opastamassa pari vanhempaa herraa, joista toinen oli talon viinintekijä. Meidät johdatettiin talon viinikellariin, jossa meille esiteltiin talon vanhoja, saksalaisesta tammesta tehtyjä tammisammioita että kerrottiin dataa talon historiasta.









Faktoja Untertürkheimin osuuskunnasta:
  • Osuuskunta on alun perin perustettu vuonna 1887 Untertürkheimin pormestarin määräyksestä. Talon viinikellari on rakennettu vuonna 1902 ja nykyinen viinitalo on rakennettu kellarin päälle vuonna 1903.
  • Vuonna 2004 läheinen Obertürkheimin osuuskunta liittyi osaksi Untertürkheimin osuuskuntaa kasvattaen sen jäsenmäärää ja viljeltyä köynnöstarha-alaa.
  • Nykyisin osuuskunnassa viljelee 40 pienviljelijää, joiden viljelysten yhteenlaskettu ala on 85 hehtaaria – muutamilla viljelijöillä on useita hehtaareja, kun taas tarhojen mediaaniala osuuskunnan viljelijöillä on vain alle hehtaarin kieppeillä.
  • Osuuskunnan viljelyalasta noin puolet (~40 ha) on Trollingeria ja noin 2/3 on punaisia rypälelajikkeita.
  • Osuuskunnan vuosituotanto on n. 750,000 pulloa, josta kuohuviiniä on n. 20,000 pulloa.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim on kooltaan verrattain pienikokoinen osuuskunnaksi, mutta määrän sijaan ensisijaisesti tunnettu laadustaan; se on useampaankin kertaan tunnustettu yhdeksi parhaista Saksan osuuskunnista.
Saimme myös esittää lisäkysymyksiä kellarikierroksen lomassa. Muutamia kysymyksiä, joita itselleni tuli mieleen, oli saada vähän tarkempia tietoja talon tammisammioista, sekä millä tavoin osuuskunnan viljelijöille maksetaan rypäleistä. Vastauksina sain seuraavaa tietoa:
  • Talon tammisammiot ovat kapasiteetiltaan n. 3,000–5,000 litraa per kappale ja niillä on jo jonkin verran ikää; vanhimmat sammiot ovat vuodelta 1989, kun taas nuorimmat 2000-luvun alusta. Yhden sammion hinta on n. 10,000€ ja sammiokapasiteettia osuuskunnalla on n. 100,000 litran edestä; loput ovat pienempiä tammitynnyreitä ja terästankkeja.
  • Viljelijöiden saama korvaus rypäleistä riippuu totta kai rypälelajikkeesta; eri rypälelajikkeet vaativat erilaisia määriä työtä ja mm. satomäärät voivat olla erilaisia, minkä vuoksi vähäsatoisemmista ja/tai halutummista lajikkeista korvaus on suurempi kuin suurempisatoisista lajikkeista. Keskimääräinen korvaus viljelijälle on normaalisti n. 15,000€ per hehtaari, mutta tähän vaikuttaa niin rypälelajike kuin korjattujen rypäleiden laatu. Kun tiedustelin tarkemmin, paljonko rypäleiden laatu vaikuttaa viljelijän korvaukseen, oli vastaus n. 5% lisää tai pois lopullisesta hinnasta. Tämä herätti jonkin verran ajatuksia: esimerkiksi laadustaan tunnettu Produttori di Barbaresco maksaa viljelijöilleen heikkolaatuisimmista rypäleistä 2€/kg (maksimisatomäärällä 7,200 kg/ha = 14,200€ / ha), mutta korkealaatuisimmista rypäleistä peräti 5€/kg (teoreettisesti 36,000€ / ha, mutta todennäköisesti satomäärät ovat korkeamman laadun mukana pienemmät). Kaiken logiikan mukaan viljelijää kannustaa varmasti paremmin laatuun panostaminen, jos hän saa naapuriaan merkittävästi korkealaatuisemmista rypäleistään 150% korkeamman hinnan kuin 5% korkeamman hinnan. Vaikea kuvitella, että osuuskunnan viljelijät haluaisivat vain omaksi huvikseen panostaa laatuun, jos he eivät todellisuudessa hyödy siitä mitenkään – mutta taas toisaalta Weinmanufaktur Untertürkheim on tullut tunnetuksi laadustaan, joten kenties vallalla on jonkinlainen vertaispaine: jos kaikki naapuritkin pyrkivät korkeaan laatuun, ei sitä sitten itse kehtaa mennä siitä, mistä aita on matalin? Mene ja tiedä, en ehtinyt kysellä enää tarkentavia kysymyksiä aiheeseen, kun siirryimme maistelutilaan tutustumaan osuuskunnan viineihin.
Minä en kyllä käsitä tätä saksalaisten tammitynnyrien koristelua.
Tällaisia tynnyreitä koko kellari täynnä.
Oikeasti, mitä?

Maistelutilassa meille selitettiin, että Weinmanufaktur Untertürkheim käyttää perinteistä ja hyväksihavaittua logiikkaa viinien laadun ilmaisemisessa: tähtiä. Talon perustason viinit merkitään yhdellä tähdellä, keskikasti kahdella ja parhaat kolmella. Lisäksi vielä vuodesta 2013 eteenpäin on ollut uusi käytäntö merkitä vielä kolmea tähteä parempia viinejä: Grosser Stern, "suuri tähti". Juupati juu, kuinkahan monta vuotta kestää, että saamme jälleen uuden tähti-kategorian? Vaikkapa Kuolemantähti-kategorian? Muutenkin tuntuu meikäläisittäin vähän hassulta kirjoittaa pullon kylkeen tähdillä symboloiden että "juu, tämä on sitten kaikista huonolaatuisin meidän tuotelinjastostamme". Noh, oli miten oli, siirrytään ihmettelemään havaintoja osuuskunnan viineistä!

  • Weinmanufaktur Untertürkheim Kerner Sekt 2014: Kerner (100%). Jäännössokeria 24 g/l, happoja 6,8 g/l. Kypsytetty sakkojen päällä vähintään 18 kk.
    Kevyen vaaleanvihreä väri. Makea ja runsaanpuoleinen tuoksu, jossa päärynää, melonia, kukkaisuutta, kypsänmakeaa keltaista omenaa ja hentoa muskattisuutta. Rapsakka, hapokas ja keskitäyteläinen suutuntuma, joskin myös kohtalaisen korkea dosage tuntuu – ei varsinaisesti viinin eduksi. Kuivahkossa tai puolikuivassa ja vivahteikkaassa makumaailmassa päärynää, kukkaisuutta, Muscat/Gewürz-henkistä aromaattista meininkiä, kevyttä litsiluumua ja ujoa mausteisuutta. Makean hedelmäisessä, keskipitkässä ja rapsakassa jälkimaussa kukkaisuutta, mineraalisuutta, hieman makeaa valkoista hedelmää ja hentoa rypäleisyyttä. Ihan miellyttävä, mukavan eloisa, hauskalla tavalla sekä runsaan hedelmäinen että persoonallisen aromaattinen perusskumppa. Ei mitään vakavasti otettavaa, mutta 10,90€ hintaan sellaista ei varsinaisesti odotakaan.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Weisser Burgunder Trocken * 2015: Pinot Blanc (100%). Jäännössokeria 6 g/l, happoja 5,5 g/l, alkoholia 13%.
    Vaalea, keveän kellervä väri. Hyvin hedelmäinen, nuori ja avoin tuoksu, jossa kypsää keltaista hedelmää, banaania, eksoottisempia hedelmiä, kevyttä omenankukkaa ja ujoa ananasta. Aluksi suussa hyvin kepeä ja rapsakka, kiitos kevyen hiilihappoisen nipistelyn; viini on kuitenkin hiilihapon haihduttuakin melko hapokas, mutta selkeästi täyteläisempi. Rehevän hedelmävetoisessa makumaailmassa kukkaisuutta, kevyttä ananasta ja hentoa mineraalisuutta. Melko kuiva ja ryhdikäs yleisilme. Kepeä, pitkä, raikas ja rapsakka jälkimaku, jossa ananasvetoista kypsää hedelmää, valkoista persikkaa ja hentoa kukkaisuutta. Kiva, eloisa ja samalla mukavan runsas perus-Pinot Blanc. Ei mitään ihmeellistä, muttei mitään valitettavaakaan; 8,30€ hintaan oikein hyvä ostos.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Sauvignon Blanc Trocken ** 2014: Sauvignon Blanc (100%). Kypsyy 6-7 kk sakkojen päällä terästankeissa. Jäännössokeria 6 g/l, happoja 6,9 g/l, alkoholia 13%.
    Edellistä Pinot Blancia hieman syvempi ja kellervämpi väri. Ilmaisuvoimainen, lajiketyypillinen tuoksu, jossa parsaa, nokkosta, kevyttä karviaista, hentoa passiota. Kepeä, intensiivinen ja suht tuntuvan hapokas olemus suussa. Niin hedelmää kuin vihreitä sävyjä ilmaisevassa makumaailmassa leikattua ruohoa, passiohedelmää, kevyttä parsaisuutta, hillittyä kivistä mineraalisuutta ja hentoa sitruunaa. Rapea, eloisa, vihersävytteinen ja happovoittoinen jälkimaku, jossa ruohoisuutta, sitruunavetoista hedelmää, karviaista ja kevyttä parsaisuutta. Aika tyypillinen, moderni, vihersävytteinen Sauvignon Blanc; viini on mukavan ryhdikäs ja onneksi hedelmääkin on saatu jonkin verran mukaan, mutta kokonaisuus ei ole silti erityisesti mieleeni. Laadukas, mutta vähän turhan geneerinen ja ennalta-arvattava esitys. 10,60€ hinnalla ihan hintansa väärti esitys.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Chardonnay Trocken *** 2014: Chardonnay (100%). Tämä viini esiteltiin meille talon "modernina" valkoviininä; kolme tähteä ja barrique nostivat karvani pystyyn odottaessani läskiä, tammeen hukutettua Chardonnayta. Käytetty vain vanhoissa, keskiasteisesti paahdetuissa Allierin barrique-tammitynnyreissä; 50% kypsytetty samoissa tynnyreissä, 50% uusissa barrique-tynnyreissä. Happoja 6,4 g/l, alkoholia 13,5%.
    Vaalea kellanvihreä väri. Melko runsaassa ja vivahteikkaassa tuoksussa kypsää keltaista hedelmää, kermaisuutta, kevyttä banaania ja hillitysti kookoshiutaleita; vaikka tuoksun kuvaus voi kuulostaa monen korvaan melko karmealta, oli kokonaisuus yllättävän miellyttävä ja tyylikäs. Suussa viini on runsas, kermainen ja jopa ujon vaniljainen, mutta myös samalla kuiva, napakan hapokas ja ihastuttavan eloisa. Korkeintaan keskitäyteläisessä makumaailmassa kypsää punaista omenaa, persikkaa ja keveää mineraalisuutta. Vivahteikas, eloisa ja jopa mukavan rapsakka jälkimaku, jossa kypsää omenaa, sitruksisuutta, kermaisuutta ja kevyttä vaniljaa. Laadukas, tyylikäs ja positiivisesti yllättävä paremman pään Chardonnay: ei sorru liialliseen kosiskelevuuteen ja moderniin hedelmävetoisuuteen, vaan on yllättävän rakennevetoinen ja harmonisen tasapainoinen. Hintansa väärti 18€ hintalapulla.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Riesling Trocken Grosser Stern 2013: Riesling (100%). Osuuskunnan ensimmäinen Grosser Stern -valkoviini koskaan. Valmistettu rypäleistä vain osuuskunnan parhailta, aivan Untertürkheimin vieressä sijaitsevalta 2–3 palstalta, joiden keski-ikä n. 40–50 vuotta. Aluksi 2 päivän kuorimaseraatio, jonka jälkeen käyminen ja kypsyminen luonnonhiivoilla vanhoissa 500 litran tammitynnyreissä. Jäännössokeri 2 g/l, happoja 7,3 g/l, alkoholia 13%.
    Runsas, konsentroituneen kullankeltainen väri. Runsas, konsentroitunut ja vivahteikas tuoksu, jossa vahamaisuutta, valkoisia kukkia, kypsää keltaista hedelmää ja kevyttä hunajaa. Tuoksu vaikuttaa hieman kehittyneeltä ja lupailee massiivisuutta. Suussa viini on kunnon Rieslingin tapaan keskitäyteläinen melko tuntuvan hapokas, eloisa ja intensiivinen, mutta samalla todella konsentroitunut ja yllättävänkin tuhdin oloinen Rieslingiksi – olematta varsinaisesti täyteläinen. Makumaailmassa kypsänmakeaa omenaa, mehevää keltaista hedelmää, märän kivistä mineraalisuutta, kevyttä vahamaisuutta ja hentoa hunajaa. Runsas, keltaisten hedelmien sävyttämä jälkimaku, jossa kypsänmakeat ja runsaat sävyt sekä napakka hapokkuus kilvoittelevat tasavertaisina. Todella tuhti ja vaikuttava esitys – joskaan en kyllä itse hirveästi ole koskaan ollut näiden super-Rieslingien suuri fani. Joka tapauksessa, yllättävän tasapainoinen esitys tyylilajissaan: ei sorru liialliseen alkoholiin tai ylikypsään hedelmään. Onnistuu tarjoamaan 28€ hintalapulle vastinetta.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Trollinger Trocken *** 2013: Schiava / Trollinger (100%). Valmistettu 25–25-vuotiaiden köynnösten käsinpoimituista rypäleistä. Aluksi 3 viikon maseraatio kuorten kanssa, minkä jälkeen 12 kk kypsytys suurissa, vanhoissa tammisammioissa. Jäännössokeria 2 g/l, happoja 4,6 g/l, alkoholia 13,5%.
    Läpinäkyvä, tummahkon vadelmanpunainen väri. Kuivahko, mukavan särmikäs, melko aromaattinen ja hennon lihaisa tuoksu, jossa kypsää punamarjaisuutta, hapankirsikkaa ja kevyempää tummaa marjaa. Keskitäyteläinen suutuntuma on maltillisten happojen osalta melko pehmeä, mutta muuten mukavan särmikäs ja napakka. Hapankirsikkaa, karpaloa, suht tuntuvaa mausteisuutta, hentoa vadelmaa. Matalat tanniinit. Keskipitkä, särmikkään mausteinen jälkimaku, jossa tummaa marjaa, pippurisuutta ja kevyttä hapankirsikkaa. Hyvin tehty, laadukas ja keskimääräistä parempi Trollinger. Aivan Weingut Heidin loistavien Trollingereiden tasolle ei ylletä, mutta kauas ei jäädä.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Cuvée Concillium *** 2012: Merlot (42%), Cabernet Cubin (38%), Cabernet Sauvignon (16%), Syrah (4%). Valikoitu sekoitus osuuskunnan parhaiden, matalasatoisten punaviinitarhojen korkealaatuisimmista rypäleistä. Kahden viikon käyminen + maseraatio, kypsyy 18 kk uusissa ja vanhoissa barrique-tynnyreissä. Jäännössokeria 2 g/l, happoja 5,6 g/l, alkoholia 14%.
    Tumman ja läpinäkymättömän punainen väri, joka hennosti taittuu purppuraan. Runsas, makeahko ja tummanpuhuva tuoksu, jossa tummaa hedelmää, kevyttä mustaherukkaa, maltillista karhunvatukkaa, hentoa mausteista puuta ja ujoa hillomarjaisuutta. Suussa viinin yleisilme on kypsänmakea ja täyteläinen, muttei mehevä tai läski, vaan tanniininen ja mukavan tiukahko. Melko konsentroituneen oloisessa, intensiivisessä makumaailmassa luumuisuutta, karhunvatukkavetoista tummaa marjaisuutta, pippurista mausteisuutta ja hentoa tummaa, bitteristä suklaisuutta. Tasapainoisen ja sopivasti tuntuvan hapokkuuden ansiosta kokonaisuus on miellyttävän ryhdikäs ja mukavasti happaman mehukas. Runsas, mausteinen ja happovetoinen jälkimaku, jossa mustaherukkaa, hapankirsikkaa, tuoretta tummaa marjaa, kevyttä luumua ja hentoa tammista aromikkuutta. Yleensä en jaksa innostua moderneista Bordeaux-henkisistä blendeistä lainkaan, mutta tämä viini yllätti äärimmäisen positiivisesti: erinomainen, tasapainoa huokuva ja miellyttävän moniulotteinen esitys, joka on paljon laadukkaampi kuin valtaosa nykypäivän Bordeaux'n viineistä! Huokuu kellarointipotentiaalia, oikein hyvä ostos 19€ hinnalla!
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Lemberger Trocken *** 2013: Blaufränkisch (100%). Kahden viikon maserointi. Kypsyy suurissa, vanhoissa tammisammioissa. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 5,0 g/l, alkoholia 13,5%.
    Kevyesti läpinäkyvä, mustanpuhuvan punainen väri. Kypsän punamarjainen, makea ja aromikas tuoksu, jossa vadelmaa, tummempaa kirsikkaa, kevyttä mausteisuutta ja hentoa maamaisuutta. Suussa viini on melko hapokas ja napakan tanniininen, jopa tiukahko, sekä miellyttävän eloisa. Tummanpuhuvassa makumaailmassa kypsää kirsikkaa, hapankirsikkaa, karhunvatukkaa, kevyttä mustapippuria ja hentoa maamaisuutta. Jälkimaussa mausteisuutta, rehevää kirsikkaisuutta, kypsää karhunvatukkaa ja hentoa maamaisuutta. Suuhun jäävä jälkimaku on melko tuntuvan tanniininen, tiukahko, hieman bitterinen ja hennon lämmin. Harvinaisen vakavahenkinen, tiukkarakenteinen, tasapainoinen ja puhdaspiirteinen esitys; ehdottomasti reissun parhaita Lembergereitä Weingut Heidin viinien ohella. Todella positiivinen, korkealaatuinen yllätys ja lupaava kellarointiviini! Varsin hyvä ostos 19€ hintaan.
  • Weinmanufaktur Untertürkheim Lemberger Trocken Barrique *** 2013: Blaufränkisch (100%), vain talon parhaiden tarhojen valikoiduista rypäleistä. Kahden viikon maserointi. Kypsyy Allierin tammesta valmistetuissa pienissä, uusissa ja keskiasteisesti paahdetuissa 225 litran barrique-tynnyreissä. Jäännössokeria 3 g/l, happoja 6,0 g/l, alkoholia 13,5%.
    Väri hyvin samannäköinen kuin edellinen Lemberger, mutta sävyltään hienovaraisesti tummempi ja synkempi. Kypsä, tummanpuhuva ja jopa kevyesti verinen tuoksu, jossa tummaa kirsikkaa, makean aromaattista tammisuutta ja kevyttä suklaisuutta. Suussa rehevämpi, täyteläisempi ja lempeämpi kuin edellinen Lemberger; runsaassa, kypsässä makumaailmassa tummaa, makeaa marjaisuutta, luumua, melko selvää tammista aromikkuutta, hieman maitosuklaata ja ujoa bitteristä mausteisuutta. Melko tanniininen ja kohtalaisen hapokas runko, mutta rakenne jää hieman edellistä Lembergeriä pehmeämmäksi. Pitkähkössä jälkimaussa tummaa metsämarjaa, särmikästä mausteisuutta, kevyttä luumuisuutta, hillittyä paahteista tammea, ujoa maitosuklaata ja hieman tanniinista grippiä. Tyylikäs, tasapainoinen ja vakavahenkinen esitys, mutta harmillisesti melko selkeän tammivetoinen ja rakenteen osalta jää rankasti perus-Lembergeristä jälkeen. Nuorempana lähestyttävä, hieman kosiskelevan makea versio talon Lembergeristä uuden maailman viinien ystäville. Viinin 28€ hinta tuntuu mielestäni kuitenkin melko ylimitoitetulta.
Koska jouduimme poistumaan osuuskunnalta vauhdilla, en ehtinyt kuvata maistelun pulloja.
Tässä korvaukseksi osuuskunnan sivuilta kokoamani hieno kollaasi maistelemistamme viineistä.

Maistelun päätteeksi poistuimme lähestulkoon juoksujalkaa minibussiimme – ehdimme vain huikata nopeat kiitokset osuuskunnan väelle kierroksesta, ennen kuin aloitimme rivakan moottorimarssin kohti tukikohtaamme, Bietigheim-Bissingenin kylässä sijaitsevaa Gasthaus Friedrich von Schilleriä. Kiirettä piti pitää, sillä vaikka kello rupesi jo olemaan paljon (19:00), ei päivämme ollut päätöksessään vielä tämän neljännenkään viinitalovierailun jälkeen – vielä oli nimittäin jäljellä yksi viinintekijäillallinen Dautelin viinitaloa pyörittävän Kristian Dautelin kanssa!

Maistelun jälkeen pohdin minibussissamme matkalla hotellillemme, että myönnettävä on: ei Weinmanufaktur Untertürkheimia aivan turhan päiten tituleerata kovatasoiseksi osuuskunnaksi! Vaikka tästä vierailusta puuttuikin reissumme pientuottajavierailuista tuttu, sympaattinen ja maanläheinen charmi, ja vaikka osuuskunnan viinitkin olivat enemmän turvallisia esityksiä kuin suurta persoonaa huokuvia, oli osuuskunnan tuotannon keskimääräinen taso silti todella korkea. Vaikka tuo viinien luokittelu laadun mukaan erilaisilla tähdillä tuntuukin meikäläisestä melko vieraalta, oli silti ilo huomata, että osuuskunnan kolmen tähden viinit olivat todellakin korkealaatuista tavaraa – niissä ei oltu sorruttu liialliseen konsentraatioon ja turha pelleily uusilla pienillä tammitynnyreilläkin oli yhtä poikkeusta lukuunottamatta jätetty sikseen; tämän vuoksi viineissä yhdistyi vakuuttava rakenne, ihastuttavan puhdaspiirteinen hedelmä ja hurmaava tasapaino. Vaikka itse kierros talolla oli hieman ukkoutuneemman ja jäykäntärkeän oloinen verrattuna esimerkiksi sympaattiseen Lauffener Weingärtnerin osuuskuntaan, pieksi "pikkuinen" Untertürkheimin osuuskunta 10-kertaisesti suuremman Lauffenerin laadussa mennen tullen. Näköjään tasokkaiden viinien tuottaminen ei ole Württembergissä vain pientuottajien etuoikeus – myös osuuskunnat näköjään ymmärtävät täällä päin, että markkinoilla pärjätäkseen on parempi painottaa laatua kuin määrää.

Aivan reissumme huipputuottajien joukkoon Weinmanufaktur Untertürkheim ei mahtunut, mutta talosta jäi silti varsin positiivinen yleisfiilis ja viineistä laadukas yleisvaikutelma. Jos joskus tulee asiaa Stuttgartiin, voin suositella pientä reissua kaupungin itälaidalla sijaitsevaan Untertürkheimiin tutustumaan tähän rauhallisen pikkukylämäiseen kaupunginosaan – ainakin kiskot näyttävät kartan mukaan johtavan Stuttgartin juna-asemalta myös Untertürkheimiin! Osuuskunnalla on sympaattinen, mutta mukavan kattava viinimyymälä, josta löytyvät kaikki talon tuotannossa olevat viinit – hyvällä tuurilla voi tarjoutua myös mahdollisuus päästä ihmettelemään samassa rakennuksessa toimivaa kellaritilaa sekä maistella talon viinejä!

25.6.16

Munkebo Hugin Bière de Garde

Munkebo Hugin Fransk Bière de Garde
  • Valmistaja: Munkebo Mikrobrug
  • Tyyppi: Olut, Bière de Garde
  • Maa: Tanska
  • Alue: Funen, Kerteminde
  • Maltaat: München-, musta-, pils-, Special B-, vehnä-
  • Humala: Hersbrucker, Northern Brewer
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 5,70e (Tammikuu 2016, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Viinimaailmassa paikalliset hiivakannat ja viinien terroir ovat olleet toisiinsa kytkeytynyt parivaljakko jo pitkään: koska viljellyt, kaupalliset hiivakannat tuottavat samankaltaisia piirteitä riippumatta siitä, missä viiniä valmistetaan, on ollut helppo homogenisoida viineistä paikallinen maku pois korvaamalla rypäleiden omat villihiivat kaupallisella, haluttuja piirteitä korvaavalla kaupallisella hiivalla. Kun viinien alkuperä ja paikallisuus ovat jatkuvasti yhä merkittävämpi asia viinimarkkinoilla, on moni tuottaja jättänyt kaupalliset hiivat kaupan hyllyille ja keskittynyt tuottamaan viinejä vain luonnonhiivoilla. Lisäksi monet tuottajat ovat siirtyneet välimallin ratkaisuun, jossa tarhoilta kerätystä näytteestä eristetään oma, alueelle tyypillinen villihiivakanta, jota viljellään kuin kaupallista hiivakantaa. Näin tuottaja saa oman, alueelle tyypillisen terroirin säilytettyä viinissään, mutta ilman spontaanikäymisen tuomia riskejä.

Jostain syystä olutpuolella tämmöinen paikallisuus ei kuitenkaan ole samalla lailla ottanut tuulta siipiensä alle. Onhan tämä kyllä ymmärrettävää siinä mielessä, että rypäleiden mukaan käytettävään rypälemäskiin tulee yleensä myös rypäleiden pinnalla kasvavat luonnonhiivat, kun taas oluessa kaikki mahdollinen mikrobiologinen elämä tapetaan, kun käytettävä olutvierre keitetään ennen hiivan lisäystä. Käytännössä kaikki maailman panimot käyttävät vain kourallista erilaisia kaupallisia hiivoja, minkä vuoksi oluet maistuvat aina samalta, riippumatta siitä, missä ne on valmistettu – erot luodaan reseptiikalla, ei paikallisuudella. Käytännössä ainoa poikkeus tähän sääntöön on Belgianlambicit, jotka käyvät spontaanisti paikallisilla villihiivoilla. Tästä kaupallisten hiivojen voittokulusta johtuen onkin ollut mielenkiintoista seurata tanskalaisen Munkebon leikkejä normikaavasta poikkeavilla hiivakannoilla.

Osa Munkebon oluista ei käy perinteisillä oluthiivoilla, vaan erilaisilla villihiivoilla. Tuorein Munkebon panimoa pyörittävän Claus Christensenin projekti on ollut eristää paikallisista mehiläisistä hiivakantoja ja valmistaa näistä hiivakannoista viljellyillä hiivoilla omia oluitaan, joissa maistuu paikallinen mikrofloora (tästä voi lukea tarkempaa juttua mm. Maltainen-blogista).

Nyt arvioitava Hugin on myös valmistettu tavallisesta poikkeavalla hiivalla. Koska Hugin on tyyliltään ranskalainen bière de garde, on siinä käytetty hiiva eristetty mehiläisestä bière de garden synnyinmailta, Pohjois-Ranskasta, jotta olueen saataisiin autenttinen, historiallisen oluen klangi – ennen vanhaanhan oluet kun kävivät aina vain paikallisilla villihiivoilla. Hugin ("muisti") on myös toinen Odinin kahdesta korpista, jotka etsivät tietoa päivittäin maailmasta, palatakseen kertomaan kaiken näkemänsä illalla isännälleen.

Bière de garde tarkoittaa "säilytettävää olutta", mutta monet olettavat tämän tarkoittavan "kellaroitavaa olutta". Vaikka bière de garde yleensä saattaa kestää hyvin säilytystä, ei tämä tarkoita sitä, että oluita pitäisi varta vasten kellaroida. Ennen vanhaan maaseudulla nimittäin oluita voitiin tehdä vain vuoden viileimpinä kuukausina, jolloin riski oluen pilaantumiseen käymisvaiheessa oli pienimmillään. Ranska-Belgia-akselilla valmistettiin tyypillisesti raikasta, kepeää ja matala-alkoholisempaa saisonia, jota juotiin pitkin kevättä ja kesää, kun taas tuhdimpaa, maltaisempaa ja alkoholisempaa bière de gardea valmistettiin varastoon syksyn ja talven varalle; tuhdimman runkonsa ja korkeamman alkoholipitoisuutensa puolesta olut oli vielä syksyn saapuessa mainiossa kunnossa, kun taas saisonit rupesivat olemaan elinkaarensa päässä.

Oluella on sameahko, tumman punaruskea väri ja keskirunsas, pienikuplainen ja melko nopeasti haihtuva, vaaleanharmaa vaahto, joka haihtuu melko nopeasti.

Hieman makeaan taittuva, aromikas tuoksu on pähkinäinen, märän puinen ja karamellimaltainen. Taustalla värjöttelee myös kevyttä luumua ja rusinaa sekä hentoa maamaista mausteisuutta. Tuoksu ei ole mitenkään erityisen siisti ja houkutteleva, vaan enemmän rehellisen rustiikkisen maalainen.

Tuoksuun nähden olut on suussa yllättävän kepeä ja raikkaan oloinen. Melko kuivakassa ja kohtalaisen ei-intensiivisessä maussa maalaista mausteisuutta, tumman limppuista leipää, epämääräistä likaisuutta, kevyttä viheromenaa, hieman viljaista ja ujosti paahteista mallasta, sekä taustalla värjöttelevää mehukasta hedelmää ja hentoa pähkinäisyyttä. Kokonaisuutena Hugin muistuttaa melkoisesti belgialaisia Dubbeleita, mutta hieman rustiikkisella, saison-henkisellä sävyllä. Kokonaisuutta sävyttää varsin pieni ja suht vaatimaton, mutta kestävä hiilihappo sekä erittäin kevyt katkero (tuottajan mukaan 27 EBU, Alkon analyysien mukaan 8 EBU).

Suht pitkään kestävässä ja viipyilevässä jälkimaussa häilyy likaisia ja maanläheisiä sävyjä, vanhaa leipää, rusehtavaa omenaa, kevyttä rusinaa, maltillista pähkinäsuklaata, hentoa paahtomallasta ja hyvin, hyvin hennosti katkeroa.

Pähkinänkuoressa Hugin on nelko Dubbel-mainen, mutta sellaista hieman likaisempi ja aavistuksen saison-henkisempi olut. Kokonaisuutena tämä on kyllä erikoinen ja persoonallinen tapaus ja melko lailla outolintu – kyseessä lienee villihiivojen tuoma, funky ja maalaismainen likaisuus. Sisäsiisteihin, kaupallisilla hiivoilla käytettyihin nykyaikaisiin oluisiin nähden tämä on kyllä hyvin poikkeava esitys. En oikein tiedä mitä tästä oluesta pitäisi ajatella: tämä ei selvästikään ole tarkoitettu helpoksi ja miellyttäväksi moderniksi olueksi, mutta onko tämä sitten oikeasti hyvää? Ehkä. Tämä todennäköisesti on melko lähellä sellaista tavaraa, mitä maailmalla on juotu 1800-luvun puolessavälissä ja sitä aikaisemmin. Sellaisiin tottumattomana on tässä hieman hämmentyneenä lasin ääressä, mutta kenties asia voisi korjaantua sen myötä, jos markkinoille tulisi lisää vastaavia "historiallisia terroir-oluita".

Lyhyesti: Ranskasta kerätyllä villihiivalla käytetty persoonallinen, erikoinen ja rustiikkisen likainen bière de garde Tanskasta. Hyvin jännä tapaus.

Arvio: Erikoinen – tämä olut menee rehellisesti perinteisen pisteytysskaalan ulkopuolelle. Tässä on nimittäin itsekin mahdotonta sanoa, mitä mieltä oluesta oikeasti olen. Luulen pitäväni olutta hyvänä, mutta en oikein tiedä, että kuinka paljon.

Hinnan (5,70e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Grgić Vina Pošip 2013

Grgić Vina Pošip 2013
  • Valmistaja: Grgić Vina
  • Tyyppi: Valkoviini, Vrhunsko Vino
  • Maa: Kroatia
  • Alue: Primorska Hrvatska, Dalmatia, Korčula, Car
  • Rypäleet: Pošip
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 21,10e (Heinäkuu 2015, Konzum, Korcula)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Kroatialaissyntyinen, kohta jo 100-vuotias Mike Grgich (Miljenko Grgić) on yksi Yhdysvaltain kuuluisimpia viinialan kasvoja. Tämä kroatialaiseen viininviljelijäsukuun aprillipäivänä 1923 syntynyt mies opiskeli 1940-luvun lopulla Zagrebin yliopistossa viinintekijäksi. Hän kuitenkin pakeni Jugoslavian kommunistihallintoa vuonna 1954 aluksi Kanadaan ja lopulta vuonna 1958 Kalifornian Napa-laaksoon. Siellä hän ryhtyi työskentelemään viinitaloilla ja vuonna 1969 hänet nimitettiin pääviinintekijäksi Robert Mondavin viinitalolle. Vuonna 1972 Grgich osti osan Château Montelenasta ja samalla ryhtyi heidän viinintekijäksi – tunnetuin seurauksin. Vuonna 1976 järjestetyssä, "yhdysvaltalaiset vastaan ranskalaiset viinit" Judgment of Paris -sokkomaistelussa Grgichin tuottama Château Montelena 1973 voitti muut kilpailun valkoviinit, jättäen taakseen mm. useita arvostettuja Burgundin Grand Cru -viinejä.

Château Montelenan suosion myötä Grgichillä oli lopulta varaa rakentaa itselleen oma viinitalo. Vuonna 1977 Grgich perusti Napa Valleyn Rutherfordiin Grgich Hills Cellar -viinitalon – ja vain pari vuotta myöhemmin, vuonna 1980, Grgich Hillsin ensimmäinen vuosikerta Hills Chardonnay 1977 voitti The Great Chicago Showdown -maistelun ykkössijan peräti 220 muun Chardonnayn joukosta. Vuosien myötä talo on tullut kuuluisaksi Chardonnay- ja Cabernet Sauvignon -viineistään sekä erityisesti Zinfandeleistaan. Vuodesta 2006 eteenpäin talo on tuottanut viininsä biodynaamisesti, minkä lisäksi talo toimii omavaraisesti aurinkoenergialla.

Grgić Vina on Mike Grgichin vuonna 1996 kotimaahansa Kroatiaan perustama viinitalo, jossa hän valmistaa perinteisiä kroatialaisia viinejä samalla filosofiallaan, millä hän valmistaa viininsä Kaliforniassa. Trstenikissä, Pelješacin niemimaalla sijaitseva talo tuottaa vain kahta viiniä: Pelješacin alueella viljellystä Plavac Malista tuotettua punaviiniä ja läheisen Korčulan saarella, Carin alueella viljellystä Pošipista tuotettua valkoviiniä. Koska Grgich on niin tunnettu viinimaailman henkilö ympäri maailmaa, on Grgić Vina yksi ehdottomasti tunnetuimpia kroatialaisia viinitaloja. Tästä syystä ajattelin, että olisi hyvä sivistää itseään ja napata yksi viinipullo mukaan testattavaksi vieraillessamme Korčulan saarella.

Lienee kuitenkin mahdollista, että tämä viini oli viimeinen Grgić Vina Pošip koskaan: nimittäin viimekesäisen vierailumme aikana Pelješacin niemimaalla riehui valtava pensaspalo (eikä edellisenä vuonna valmistettu lainkaan vuosikerran 2014 Pošipia). Moni alueen viinitalo kärsi merkittäviä menetyksiä tulen tuhottua istutuksia, mutta koko tulimyrskyssä kärsi fyysisesti vain yksi ainoa viinitalo – Grgić Vina. Mike Grgich on jo niin vanha patu, että voi olla hyvin mahdollista, ettei hän tule enää näkemään uutta viinitaloa, mutta Grgić Vinaa luotsaava Grgichin tytär, Violet Grgić, on ilmoittanut, että talon toiminta tulee jatkumaan normaalisti ja talo tullaan rakentamaan jälleen kuntoon.

Nyt arvioitava viini on 100% Pošip Korčulan saarelta. Viini on aluksi käynyt rypäleiden omilla hiivoilla viileässä lämpötilassa terästankeissa, minkä jälkeen viinin on annettu kypsyä 4–6 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Viini tuli nautittua viime kevättalvena Baroloon keitetyn risoton kumppanina.

Väriltään viini on intensiivinen, vihertävään taittuvan keltainen.

Tuoksusta löytyy lajiketyypillistä keltaista hedelmää, kuten kypsää aprikoosia, hunaja- ja verkkomelonia, kevyttä päärynäisyyttä (ei sitä päärynäkarkkista hiivaesteriä, vaan oikean, kypsän hedelmän aromia) ja hentoa omenahilloa. Kaiken taustalla leijailee kevyt, kermainen taustajuonne, jossa häilyy myös aavistus vanhaa puuta – viini ei siis ole mikään tammivetoinen mörssäri, vaan pääosassa on rypäleen omat aromit ja tynnyrikypsytys tuo kokonaisuuteen vain syvyyttä ja moniulotteisuutta.

Suussa viini on raikas ja rapsakka mutta samalla suutuntumaltaan melko runsas ja kohtalaisen täyteläinen, mikä tuntuu olevan varsin tyypillistä kroatialaisille valkoviineille. Ensisijaisesti kypsän hedelmäisessä makumaailmassa tuntuu kypsää omenaa ja päärynää, raikasta karambolaa, kevyttä verkkomelonia, hentoa omenaisuutta ja aavistus ruohoista vihertävyyttä. Taustalta erotuu myös aavistus olkea ja mantelimaisuutta, sekä häivähdys kermaa. Viinillä on suht eloisa hapokkuus ja mukavasti ryhtiä, joskin viini lämmetessään pehmenee ja pyöristyy melkoisesti, minkä vuoksi suosittelisin pitämään tarjoilulämpötilan melko viileänä.

Raikas ja melko hapokas jälkimaku on tuoreen omenainen, kevyen päärynänkuorinen ja hennon karambolainen, minkä lisäksi hedelmän seassa häilyy myös aavistus merellistä mineraalisuutta. Freesi ja tuoreen hedelmäinen jälkivaikutelma kestää kielellä melko pitkään.

Olin odottanut viiniltä raskastekoisempaa ja tammivetoisempaa, "kalifornialaista" meininkiä, mutta Grgićin Pošip oli yllättävän monimuotoinen ja vivahteikas esitys, joka oli suorastaan ihastuttavan kepeä ja ryhdikäs esitys – monet maistamistani Pošipeista kun ovat olleet selkeästi muhkeampia, mehevämpiä ja raskastekoisempia. Ilahduttavasti viinin tammisuus oli hyvin hillittyä ja hienostunutta – jos lajike olisi ollut meikäläiselle entuudestaan tuntematon, voisi viinin tammiset piirteet mennä jopa täysin ohi. Kokonaisuutena tämä viini muistuttaa etäisesti hyvin tehtyä, lämpimän alueen Chardonnayta – kaikessa hyvässä.

Viinin saatavuus ei ole varmasti aiemminkaan ollut kovinkaan hyvä – ellei ole sattunut vierailemaan usein Kroatiassa – ja varmasti nyt, viinitalon tuhouduttua, pullojen saaminen käsiin on entistä mahdottomampaa. Jos kuitenkin viini sattuu jostain tulemaan vastaan, voin lämpimästi suositella sellaisen hankkimista: tämä on hyvin taiten tehty ja tasapainoinen Pošip, joka on näin nuorena varsin mainiossa kunnossa ja varmasti kestää kellarointia vielä useampia vuosia. Viinin reilun parin kympin hinta Kroatiassa tuntui tyyriinpuoleiselta, mutta näin viinin maistettua voi sen todeta olleen jotakuinkin hintansa väärti ostos.

Lyhyesti: Kuuluisan kalifornialaistuottajan tammitynnyreissä kypsytetty, tyylikäs ja tasapainoinen Pošip, jossa lajike pääsee ilahduttavan hienosti pääosaan.

Arvio: Tyylikäs – ihastuttavan harmoninen ja tasapainoinen esitys, jossa tammisuus on pidetty tyylikkäästi taka-alalla ja viiniin on saatu Pošipille jopa epätyypillisen ryhdikäs hapokkuus ja eloisuus.

Hinnan (21,10e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

24.6.16

Tuottajaesittely: Weingut Heid

Tuottajakierrosraportti Saksan viini-instituutin ja Saksan viinitiedotuksen järjestämältä The Other Grapes of Germany -kiertueelta jatkuu! Saatuamme piipahduksen Korbin kylässä sijaitsevalla Singerin viinitilalla päätökseen, liikahdimme minibussillamme muutaman kilometrin länteenpäin, aivan Stuttgartin kyljessä kiinni levittäytyvään Fellbachin kaupunkiin.

Siinä missä Korb oli vielä melko pieni kylä, oli Fellbach jo ihan oikean kaupungin oloinen, kerrostaloineen ja 50,000-henkisine asukkaineen. Aluksi kaupunkiin saavuttuamme ajattelin, että olemme vain ajamassa kaupungin läpi, mutta kun kiertelimme ja kaartelimme kortteleita ja katuja ja lopuksi pysähdyimme pienelle kujalle kaupungin sydämessä, päättelin, että tämä tapaus lienee sitten hieman urbaanimpi viinitalo.

Markus Heid
Kokemamme ensivaikutelma hieman hämäsi, sillä meidät johdatettiin hyvin vanhan, täysin aukirevityn ja remontoitavan omakotitalon kellariin. Hetken ihmettelimme, että mistä mahtaa olla kyse, sillä tämä ei nyt varsinaiselta viinitalolta vaikuta, mutta tarjoillessaan tervetulokuohujuomia viinitalon omistaja Markus Heid selitti (hänen englanninkielentaitoisen vaimonsa Bettinan avustuksella), että hän halusi ensiksi esitellä uuden lisäyksensä heidän viinitaloon. Tämä ikivanha talo nimittäin sijaitsi aivan heidän naapurissaan, ja kun se oli vihdoin tullut myyntiin, olivat Heidit halunneet hankkia sen laajennukseksi omaan viinitaloonsa. He selittivät innoissaan mitä tulisi minnekin talon valmistuttua, kuinka he saisivat lisää kellarikapasiteettia talon mukana ja kuinka Markus oli jo onnistunut aikaansaavana miehenä rakentamaan maan alle nämä kaksi taloa yhdistävän kellaritunnelinkin.

Maultascheja ja perunamuusia Trollingerin kanssa. Om nom nom.
Tämän jälkeen siirryimme naapuritaloon, eli Heidin varsinaiseen viinitaloon, jossa meidät istutettiin pöydän ääreen. Saimme päivään lounaan – perunamuusia ja maultascheja, eli paikallisia "ravioleja" (eräänlaisia jättimäisiä pasta-jauhelihanyyttejä) – jotka tarjoiltiin Heidin PUR Trollingerin kanssa. Pienen ruokabreikin jälkeen siirryimmekin maistelemaan harkittua valikoimaa talon viinejä läpi samalla kun Markus ja Bettina Heid kertoivat meille viinitalonsa historiasta.

  • Viinitalo Markus Heid on yksi Württembergin 18:sta VDP-laatuviinijärjestöön kuuluvasta tuottajasta.
  • Viinitalo on saanut alkunsa, kun Markus Heidin esi-isä Jacob Heid hankki ensimmäiset viinitarhansa Fellbachista vuonna 1699. Vuonna 1996 viinitalon johdossa aloittanut Markus on saman viinisuvun vesa jo 10. polvessa. Hänen vanhempansa ovat jo 80-vuotiaita, mutta he ovat edelleen aktiivisesti mukana viinitalon toiminnassa.
  • Viinitalon omistuksessa on n. 10 ha köynnöstarhoja. Noin 70,000 pullon vuosituotannosta 50% on punaista ja 50% valkoista.
  • Talon tuotanto on ollut vuodesta 2009 eteenpäin täysin luonnonmukaisesti viljeltyä. Luomuviljely aloitettiin aluksi kokeellisesti 3 ha alueella, mutta nopeasti kävi selväksi, että nämä tarhat alkoivat tuottaa aiempaa korkealaatuisempaa hedelmää, minkä vuoksi päätettiin siirtää kaikki viinitarhat luomuviljelyn alle.
  • Kaikki talon viinit käytetään rypäleiden omilla luonnonhiivoilla.
  • Winzersektiä, eli pullokypsytettyä laatukuohuviiniä, Markus Heid on tuottanut viimeisen 20 vuoden ajan.
  • Talon tuotannosta leijonanosa menee kulutukseen Saksan rajojen sisällä – ulkomaanvientiä on tällä hetkellä lähinnä Alankomaihin.

PUR Trollinger: yksi reissun parhaista.
Ruokailun ohella saimme kuulla myös varsin mielenkiintoista knoppitietoa alueen viininviljelystä. Saimme kuulla mm. että muualla Württembergissä neliömetri viinitarhaa maksaa normaalisti noin 10€, mutta Fellbachin alueella keskimäärin 25€. Lisäksi kuulemma Sauvignon Blanc on kuulemma alun perin saapunut alueelle jo 1930-luvulla nimellä Silvaner Muskat, mutta sittemmin kadonnut alueen tarhoilta ja tehnyt paluun alueelle vasta 1990-luvulla, Uuden-Seelannin nostettua lajikkeen maailmanlaajuiseen suosioon.

Markus Heid selittää, vaimo Bettina tulkkaa.










Talon viinejä maistellessa tuli myös havaittua muutama asia, jotka pistivät silmiini. Ensinnäkin, Markus Heid oli ensimmäinen tuottaja, joka ei edes yrittänyt vääntää meille englantia paksulla saksanmurteella, vaan puhui rehellisesti saksaa antaen vaimonsa hoitaa käännökset. Toiseksi, toisin kuin muut tuottajat, jotka usein hyvin ylpeinä esittelivät viinejään (vaikkeivät ne aina edes niin ylpeilyn arvoisia olleetkaan), Markus Heid ei juuri ylpeillyt viineillään. Ei hän tietenkään häpeillytkään niitä, mutta hänen olemuksestaan välittyi enemmän semmoinen meininki, että "mitä minä näistä nyt selitän, antaa viinien puhua puolestaan" – kyllä hän tuntui silti selkeästi tietävän, että laadukasta tavaraa hän tekee. Heidin viinien taso kuitenkin tuntui olevan maistamiemme viinien joukossa keskimääräistä merkittävästi korkeammalla, joten kyllä näistä viineistä olisi voinutkin olla jo ihan avoimesti ylpeä!

Tässä havaintoni maistamistamme Markus Heidin viineistä:
  • Heid Sekt Cuvée Blanc de Blancs Brut Steinmergel 2014: Kerner (70%), Riesling (30%). Koska kaikkien pullojen korkinvaihtoa ei ole suoritettu samalla kertaa, on viini viettänyt sakan päällä pullossa noin 15-18 kk, pullosta riippuen.
    Vaaleanvihreä väri. Kypsähkö ja mehevä tuoksu, jossa kellervää hedelmää, keltaista omenaa, kevyttä paahteisuutta ja ujoa vihertävyyttä. Suussa kuiva ja hapokas, mutta samalla miellyttävän lempeän oloinen; persikkaa, kypsää omenaa, kevyttä sitruksisuutta, hentoa bergamottia, ujoa päärynäisyyttä, aavistus briossisuutta ja vivahde omenahilloa. Hyvin pehmeä, elegantti ja kermainen mousse. Raikkaassa ja hedelmäisessä jälkimaussa kypsää keltaista omenaa, tuoretta päärynää, kevyttä happamampaa hedelmäisyyttä ja ujoa mineraalisuutta. Kokonaisuutena erittäin tasokas, maistuva ja tasapainoinen Sekt – ehdottomasti reissun parhaita kuohuvia. Hyvä ostos 11,50€ hintaan.
  • Heid PUR Trollinger Trocken 2015: Schiava / Trollinger (100%). Talon perustason Trollinger; pullotettu täysin kirkkaaseen pulloon, jossa lajikkeelle tyypillinen väri pääsee oikeuksiinsa.
    Kaunis, läpinäkyvä, hohtavan vadelmanpunainen väri. Mausteinen ja happaman marjavetoinen tuoksu, jossa karpaloa, vadelmaa, kevyttä kirsikkaa ja aavistus vihertävää särmää. Suussa kepeä, puhdaspiirteinen, mukavan hapokas ja eloisa. Makumaailmassa vadelmaa, metsämansikkaa, kevyttä soraista mineraalisuutta ja etäistä hapankirsikkaa. Pitkänpuoleisessa ja puhdaspiirteisessä jälkimaussa hapankirsikkaa, vadelmaa, metsämansikkaa ja happamampaa metsämarjaa. Ihastuttavan raikas ja ryhdikäs Trollinger, jossa monelle muulle Trollingerille tyypillinen pehmeys ja lempeys oli korvautunut mukavalla napakkuudella ja intensiivisyydellä. Vaikuttaa huolettomalta kesäviiniltä, mutta on todellisuudessa vakavampi kuin valtaosa muista reissussa maistamistamme Trollingereista. Erittäin hyvä tapaus ja 6€ hinnalla todellinen löytö. Vahva suositus.
  • Heid Trollinger Erste Lage Fellbacher Lämmler Trocken 2014: Schiava / Trollinger (100%). Kypsynyt 6-8 kk pääosin vanhoissa, Halbstück-tynnyreissä (600 l). Jäännössokeria 1 g/l, happoja 5,1 g/l, alkoholia 12,6%.
    Tumma, läpinäkyvä, kypsän kirsikanpunainen väri. Melko hilitty, mutta silti varsin hurmaava tuoksu, jossa vadelmaa, tummaa kirsikkaa, kevyttä mansikkaa, hentoa kirschiä ja ujoa mustikkaa. Suussa viini on kepeä, hapokas ja eloisa, mutta selvästi muita maistamiani Trollingereita runsaampi ja intensiivisempi, jopa ujoa konsentraation tuntua on havaittavissa. Mehukkaassa makumaailmassa tummaa marjaisuutta, mansikkaa, kevyttä vadelmaa, hentoa hapankirsikkaa, ujoa kirsikkaa ja aavistus karpaloa. Hyvien happojen lisäksi rakennetta tukee kevyt tanniinisuus. Kuiva, hapokas, melko pitkä ja hennosti tanniinisen karhea jälkimaku, jossa tuntuu kypsää punaista ja tummempaa marjaisuutta – vadelmaa etunenässä. Todella tyylikäs ja vaikuttava esitys, helposti koko reissun paras Trollinger. Tyylillisesti ei hirveän kaukana laadukkaasta jonkun Beaujolais'n keveämmän Cru-alueen Gamaysta. Erinomainen viini; 9,50€ hinnalla hinta ja laatu vetelevät ylävitosia.
  • Heid Silvaner Steinmergel Trocken 2015: Silvaner (100%), valmistettu terästankeissa 25–28-vuotiaiden köynnösten rypäleistä. Jäännössokeria 6 g/l, happoja 5,7 g/l, alkoholia 12%.
    Vaaleanvihreä väri. Yllättävän runsas ja aromaattinen, jopa hennon konsentroitunut tuoksu, jossa omenaa, valkoista persikkaa ja hentoa keltaista kivellistä hedelmää. Kypsä, runsas, suht täyteläinen ja jopa hennon kermainen suutuntuma. Makumaailmassa mehukasta keltaista hedelmää, punaista omenaa, persikkamössöä ja ujoa mineraalisuutta. Eloisa, runsas ja pitkähkö jälkimaku, jossa kypsää omenaa, hillittyä persikkaa ja ujoa kivistä mineraalia. Tyylikäs, vaikuttava ja runsas valkoviini, joka helposti mittelee samassa sarjassa Frankenin laadukkaimpien Silvanereiden kanssa. Vahva ostosuositus 10€ hintaan.
  • Heid Sauvignon Blanc Melchisedec Trocken 2015: Sauvignon Blanc (100%). 2/3 kypsytetty terästankeissa, 1/3 tammitynnyreissä.
    Vaaleanvihreä väri. Kypsä ja makeahko tuoksu, jossa enemmän hedelmää kuin lajiketyypillistä vihreyttä; persikkaa, eksoottisia hedelmiä, kermaisuutta, kukkaniittyä ja hillittyä ruohoa. Kypsä, runsas ja täyteläinen, jopa hennosti konsentroitunut, mutta samalla lajiketyypillisesti napakan hapokas – ilman SB:lle tyypillistä, vihertävien sävyjen korostamaa terävyyttä. Passiohedelmää, persikkaa, nokkosta, kevyttä nallekarkkia, hentoa mineraalia, aavistus karviaista. Ryhdikäs yleisilme. Pitkähkö, samettinen, kermainen ja elegantti jälkivaikutelma, jossa kypsää keltaista hedelmää, makeaa omenaa, hentoa ruohoisuutta ja aavistus mangovetoista eksoottista hedelmää. Todella hurmaava ja tyylikäs esitys Sauvignon Blanciksi; vaikka yleensä karsastamani lajiketyypilliset piirteet ovat tässä viinissä selviä, voittaa sen runsas, hedelmävetoinen ja tasapainoinen ilmaisu meikäläisen puolelleen. Jotakuinkin hintansa väärti laatuviini 18€ hintalapulla.
  • Heid Riesling Stettener Pulvermächer Großes Gewächs 2014: Riesling (100%), valmistettu terästankeissa 40–50-vuotiaden köynnösten rypäleistä. Jäännössokeria 3 g/l, happoja 6,1 g/l, alkoholia 13,3%.
    Konsentroitunut, syvä vaaleanvihertävä väri. Runsas, mutta lempeä ja vähän pidättelevä tuoksu, jossa kypsää, kellertävää hedelmää, makeaa sitrushedelmää ja hillittyä kermaisuutta. Suussa kepeähkö, ryhdikäs, elegantti ja eloisa. Melko tuntuvan hapokkaassa makumaailmassa kypsää sitrusta, hillittyä persikkaa, hentoa kalkkista mineraalisuutta ja aavistus kermaisuutta. Raikkaassa ja ryhdikkäässä jälkimaussa kypsää, kellertävää hedelmää, makeaa omenaa, ujoa kukkaisuutta ja suutapuhdistavaa hapokkuutta. Erittäin hyvä; tyyliltään runsaan ja kypsän hedelmäisen pään Riesling, joka ei kärsi turhasta raskaudesta, liiallisesta kypsyydestä tai laiskasta ilmaisusta. Hyvä ostos 18€ hintaan.
  • Heid Pinot Noir Steinmergel Trocken 2014: Pinot Noir (100%), valmistettu Burgundista tuoduista Pinot Noir -klooneista, jotka tuottavat paikallista Spätburgunder-kloonia pienempiä ja konsentroituneempia rypäleitä. 10–12 kk vanhoissa barrique-tynnyreissä, vuosituotanto n. 4,000 pulloa. Jäännössokeria 2 g/l, happoja 5,4 g/l, alkoholia 12,8%.
    Tummahko, varsin läpinäkyvä kirsikanpunainen väri, joka taittuu reunoilta värittömäksi. Aromikas, melko runsaan ja viehkeän mausteinen ja kevyen maamainen tuoksu, jossa kypsää kirsikkaa, tummempaa metsämarjaa ja hentoa vadelmaa. Eloisa, hapokas ja leikkisä suussa, keskitäyteläinen suutuntuma. Melko intensiivinen ja mukavan mehukas makumaailma, jossa hapankirsikkaa, mausteisuutta, kuivakkaa, vanhaa puuta, kevyttä pippurisuutta ja hyvin hillittyä tanniinista napakkuutta. Pitkä, mausteinen ja hennosti karhea jälkimaku, jossa puhdaspiirteistä pinositeettia, eli hyvin klassinen, lajiketyypillinen sekoitus karpaloa, puolukkaa, pippuria, kevyttä vadelmaa ja ujoa maamaisuutta. Kaikin puolin klassinen ja erinomainen Pinot Noir, jossa palaset ovat kohdallaan, mitään ei ole liikaa eikä mitään tunnu puuttuvan. Ei niinkään suuri persoona, vaan herkullinen ja erittäin juotava esitys. Loisto-ostos 12€ hinnalla.
  • Heid Spätburgunder Fellbacher Lämmler Großes Gewächs 2013: Pinot Noir (100%), valmistettu paikallisesta, Burgundilaista suurirypäleisemmästä Pinot Noir -kloonista; tällä tarhalla satomäärät ovat kutienkin hyvin matalat ja rypäleet pieniä ja konsentroituneita. 4 viikon maserointi, n. 20 kk kypsytys barrique-tynnyreissä, joista (lähteestä riippuen) 20-50% uusia, kevyt suodatus ennen pullotusta; vuosituotanto n. 1,000 pulloa. Happoja 6,3 g/l, alkoholia 13,5%.
    Ulkonäkö hieman Pinot Noir Steinmergeliä tummempi aina reunoja myöten, muuten lähes täysin identtinen. Runsas, makeahko, aromaattinen ja vivahteikas tuoksu, jossa mehevää tummaa marjaisuutta, kypsää tummaa kirsikkaa ja hillitysti makeaa tammea. Keskitäyteläinen, varsin hapokas ja intensiivinen suutuntuma; kypsässä makumaailmassa tummaa kirsikkaa, hapankirsikkaa, tummaa marjaisuutta, kevyttä vadelmaa, hentoa tammista mausteisuutta ja ujoa pippuria. Mukavasti jo hieman tuntuvaa, keskitanniinista otetta. Mausteinen ja napakka jälkimaku, jossa maamaisuutta, hapankirsikkaa, kevyttä savua, ujoa karpaloa ja aavistus makeaa, aromaattista tammea. Selkeästi isokokoisempi ja vaikuttavampi esitys kuin Steinmergel Pinot Noir; tyylikäs ja vakuuttava tapaus, mutta loppupeleissä itse pidin enemmän ensinmainitusta (tai -maistetusta). Tämäkin on hyvä ja korkealaatuinen tapaus, joka henkii Burgundi-henkisyyttä, mutta tarvinnee joitain vuosia vielä kellarissa saavuttaakseen huippunsa. Hintansa arvoinen esitys 25€ hintaan.
  • Heid Lemberger Gutswein Trocken 2015: Blaufränkisch (100%). Noin 20 päivän maseraatio, 6 kk kypsytys vanhoissa tammitynnyreissä. Pullotettu vain n. kuukautta ennen maistamishetkeä.
    Läpinäkyvä, nuorekkaaseen sinertävään taittuva rubiininpunainen väri. Runsas ja mehukas tuoksu, jossa makeaa punamarjaisuutta, vadelmaa, kevyttä Maraschino-kirsikkaa ja ujoa aromaattista juureksellisuutta – mahdollisesti palsternakkaa? Suussa viini on mehukkaan keskitäyteläinen ja suutuntumaltaan samettisen pehmeä. Kypsässä makumaailmassa tuntuu tummaa marjaisuutta, tummaa kirsikkaa, melko tuntuvaa mausteisuutta, ujoa mineraalisuutta ja aavistus aroniamarjaa. Rakenteesta pitävät huolen niin kohtalaisen runsas hapokkuus kuin kevyt tanniinisuus. Runsaassa ja pitkäkestoisessa jälkimaussa häilyy tuoretta tummaa metsämarjaa, mausteisuutta, kevyttä bitterisyyttä ja hentoa kypsänmakeaa kirsikkaa. Erittäin hyvä, tasapainoinen, miellyttävän rakenteikas ja harmoninen esitys. Yksi reissun parhaista Lembergereistä ja 8 € hinnalla erinomainen ostos.
  • Heid Lemberger Fellbacher Lämmler Großes Gewächs 2013: Blaufränkisch (100%). Aluksi 6 kk terästankeissa, mihin sisältyy 4 viikon maserointi, käyminen ja kypsyminen; tämän jälkeen 18 kk barrique-tynnyreissä (50% uusia). Lopuksi kevyt suodatus ennen pullotusta. Jäännössokeri 2 g/l, hapot 5,9 g/l, alkoholi 13,4%,
    Läpinäkyvä, tummahko rubiininpunainen väri. Runsas, kuivakka ja tummanpuhuva tuoksu, jossa kypsää punertavaa marjaisuutta, synkeää aromaattista tammisuutta, kevyttä luumua ja hentoa karhunvatukkaa. Suussa viini on melko täyteläinen, runsas ja suhteellisen tanniininen. Tummanpuhuvassa makumaailmassa kuivakkaa tummaa marjaa, kypsää karhunvatukkaa, aroniamarjaa, bitteristä mausteisuutta, kevyttä mustapippuria, hillittyä makeaa tammisuutta ja aavistus luumua. Pitkä ja moniulotteinen jälkimaku tarjoilee tummaa metsämarjaa, pippurista mausteisuutta, kevyttä tanniinista karheutta, aavistuksen vegetaalista vihertävyyttä ja ujoa aromaattista tammea. Vielä hyvin nuori ja ärhäkkä Lemberger, joka selkeästi kaipaa kellarointia tasoittaakseen aromimaailmaansa ja integroidakseen tammea piiloon hedelmän alle. Todella vakuuttava, potentiaalia huokuva ja vielä kohtalaisesta tammisuudestaan huolimatta erittäin vakuuttava esitys; todennäköisesti koko reissun paras Lemberger. Hyvä ostos 25€ hintaan.
Maistelun kattaus.

Maistelun jälkeen koko porukka tuntui olevan varsin myytynä – nämä viinit olivat keskimääräiseltä tasoltaan helposti parhaimpia reissun siihenastisista viineistä, ja jälkikäteenkin katsoen edelleen yksiä reissun parhaista! Viinien intensiivisyys, rakenteikkuus, tasapaino ja vivahteikkuus olivat aivan omassa luokassaan, minkä lisäksi viinit eivät kertaakaan sortuneet liialliseen kypsyyteen, konsentraatioon tai alkoholiin, vaan pääpaino oli puhdaspiirteisyydessä ja juotavuudessa. Hauskinta silti oli, että Markus Heid suhtautui viineihinsä kovin mutkattomasti, kun taas kaikki niitä maistelleet ammattilaiset olivat hänen viiniensä tasosta aivan pähkinöinä.

Vanhoja Halbstück-tynnyreitä (600 l).
Maistelun jälkeen Heidit vielä esittelivät meille modernin viinimaistelu- ja myymälätilansa ympäriltä ja alta löytyvät viininvalmistus- ja kellarointitilansa – tynnyrikellarin perältä löytyi myös pieni viinikirjasto, jossa makoili pieni kattaus Heidin viinien vanhempia vuosikertoja. Kierroksen päätteeksi meidän olisi kaiketi pitänyt siirtyä minibussiimme jatkamaan matkaa, mutta ensimmäistä kertaa porukkamme tiedusteli mahdollisuutta ostaa viinejä talolta mukaan – mikä toki onnistui. Ennen kuin matka jatkui, oli meikäläinenkin poistanut myymälästä muutaman Heidin viinipullon tuliaisiksi.
Puisia pupitre-telineitä, joissa Sektit ovat kypsymässä sakkojen kanssa.

20.6.16

Pheasant's Tears Mtsvane Amber 2014

Pheasant's Tears Mtsvane Amber 2014
  • Valmistaja: Pheasant's Tears
  • Tyyppi: Oranssi viini
  • Maa: Georgia
  • Alue: Kakheti, Manavi
  • Rypäleet: Mtsvane (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 20,50e (Tammikuu 2016, Vins Étonnants)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Pheasant's Tears on yksi Georgian arvostetuimmista viinitaloista ja jonkin tason kulttinimi natural-viinipiireissä. Talon on perustanut yhdysvaltalaistaiteilija John Wurdeman, joka innostui jo 15-vuotiaana georgian kulttuurista kuultuaan georgialaista folkmusiikkia. Hän saapui ensimmäisen kerran Tbilisiin, Georgian pääkaupunkiin, vuonna 1995 ja sittemmin, vuonna 1998, asettui asumaan maahan pysyvästi ja meni naimisiin kakhetilaisen muusikon kanssa. Nykyisin 40-vuotias Wurdeman puhuu sujuvasti georgiaa ja on saanut tunnustusta georgialaisia maisemia esittävistä maalauksistaan.

Pheasant's Tearsin Wurdeman perusti vuonna 2007, 8. sukupolven viininviljelijän Gela Patalishvilin kanssa tavoitteenaan pitää hengissä muinaista georgialaista viininvalmistusosaamista. Nimen miehet nappasivat georgialaisesta tarinasta, jonka mukaan vain poikkeuksellisen upea viini saa fasaanin kyynelehtimään. Talon viinit valmistuvat samalla tavalla miten niitä on valmistettu maassa jo satojen – ellei tuhansien – vuosien ajan: luomusertifioituja köynnösviljelmiä viljellään mahdollisimman luonnonmukaisesti; kaikki talon viinit, niin punaisista kuin valkoisista rypäleistä valmistetut, valmistetaan ja kypsytetään maahan haudatuissa kvevri-saviastioissa, kuorten, siemenien ja tertun rankojen kanssa; viinien valmistuksessa ei käytetä viljeltyjä hiivoja tai apuaineita ja kaikki viinit pullotetaan sellaisenaan, ilman suodatusta tai muunlaista käsittelyä. Valmistusmenetelmistä johtuen kaikki talon viinit ovat luonnostaan rutikuivia ja väristä riippumatta usein hyvin tanniinisia. Viinien kypsyminen kvevreissä vaihtelee halutusta tyylistä, rypälelajikkeesta ja kvevrin koosta riippuen kolmesta viikosta puoleen vuoteen; ainoastaan Tsolikouri-lajikkeesta valmistetussa viinissä pyritään pitämään kosketus kuorien kanssa lyhyenä. Pheasant's Tears omistaa useilta eri ala-alueilta tarhoja, joilla pyritään viljelemään niille parhaiten sopeutuneita lajikkeita; näillä tarhoilla käytetyillä, mahdollisimman vähän ympäristöä muokkaavalla viljelysmenetelmillä pyritään pitämään alueiden oma terroir mahdollisimman autenttisena. Viinitalon erikoisuus on ns. "museotarha", jolle ollaan pyritty keräämään kaikkia mahdollisia georgialaisia rypälelajikkeita; tämän tarhan rypäleistä valmistetaan useiden satojen eri lajikkeiden ainutlaatuinen sekoiteviini, Polyphony.

Tämä viini on valmistettu Pheasant's Tearsin noin hehtaarin laajuiselta palstalta, jossa 70-vuotiaat Mtsvane-köynnökset kasvavat vulkaanisella maaperällä. Viini on valmistettu aivan kuten kaikki muutkin talon viinit, eli murskaamalla rypäleet ja siirtämällä tämä rypälemehun, kuoret, rangat ja siemenet käsittävä mäski maahanhaudattuihin kvevri-ruukkuihin käymään. Viinin käytyä kuivaksi se pullotetaan täysin käsittelemättömänä. Tämä on siis sitä aitoa meininkiä – ei peukalointia tai näpelöintiä, vain aitoa, rehellistä viiniä!

Vaikka Pheasant's Tearsin Mtsvane luokitellaan valmistusteknisesti oranssiksi viiniksi, on sen väri varsin maltillisen oranssa: lasissani makoileva viini on nimittäin nuorekkaalta ulkonäöltään kuulaan kellanvihreä. Suodattamattomuus näkyy mitä ujoimpana utuisuutena.

Tuoksu on erittäin runsas, mutta aluksi melko lineaarinen; siinä tuntuu ennen kaikkea hyvin voimakasta ja selväpiirteistä kypsää valkeakuulasomenaa sekä ylikypsiä omenoita vihjaavaa, rehellisen rustiikkista bretagnelaissiiderimäisyyttä. Taustalta erottuu aluksi vahamaisuutta, kevyttä nahkaa ja ujoa hunajaisuutta, kun taas auetessaan sekaan ilmestyy myös eteerisiä litsiluumun ja kuivakukkien vivahteita. Hengittelyn myötä aluksi hyvin yksiulotteisen omenainen tuoksu saa seurakseen hyvin paljon runsaampia ja persoonallisempia sävyjä.

Suussa viini on täyteläinen, kohtalaisen konsentroitunut ja tekstuuriltaan jopa lähes öljymäinen, viskositeetiltaan runsas, muttei kuitenkaan ollenkaan raskas – viinin rapsakka hapokkuus ja märän kivinen mineraalisuus antavat sille ihastuttavaa ryhtiä ja kepeyttä. Kuivaa makumaailmaa hallitsee kypsä, bretagnelaissiiderimäisen villi omenaisuus ja jopa omenahilloisuus, sekä kypsät valkoisen persikan aromit. Taustalla häilyy hieman kypsää päärynää, aasialaisia mausteita, kevyttä litsiluumua ja ujoa vegetaalista vihersävytteisyyttä. Yleisilme on sekä kuiva – jopa erikoisella tavalla lihaisa – että samalla kypsänmakea ja erittäin mehevän hedelmäinen. Kuorikontaktista huolimatta viinillä ei ole saanut rypäleiden kuorista juuri lainkaan tanniineja.

Jälkimaku on mineraalisen kivinen, jopa kevyen bitterinen ja hennosti vihertävän yrttinen, sekä ennen kaikkea mehukkaan omenainen. Aina välillä kielellä häilyy myös hentoja, makean aromaattisia persikan, hunajan ja litsiluumun vivahteita. Makeahko jälkivaikutelma viipyilee aavemaisena ja jatkuvasti kehittyvänä kielellä varsin pitkään.

Pheasant's Tearsin Mtsvane on herkullinen, persoonallinen ja mukavalla lailla erikoinen tuttavuus. Vaikka viini teknisesti onkin oranssi viini, ei se ole niinkään sellainen varsinaisesti, vaan ainoastaan kuorikontaktista persoonaa saanut valkoviini – tässä kun on loppupeleissä hyvin vähän mitään oransseihin viineihin viittaavaa. Ainoastaan viinin öljymäinen tekstuuri, joka tuo sille jo hieman punaviinimäistä habitusta, on ainoa vihjaus kuorikontaktista; muuten viini menisi ilman taustatietoja tarjoiltuna hyvin kiehtovasta ja maukkaasta valkoviinistä.

Mutta oli tämä sitten valko- tai oranssi viini, on se joka tapauksessa tämä herkullinen ja ryhdikäs tapaus, joka menee niin maukkaana seurusteluviininä kuin tuhtina ruokaviininä pataruoille, tuhdeille sieniruoille tai grillatulle valkoiselle lihalle. Ryhtiä, rakennetta ja konsentraatiota viinissä riittää sen verran, että sen voi kuvitella helposti myös kehittyvän edelleen kellarissa – olisikin mielenkiintoista testata, minkälaiseksi viini kehittyy vuosien myötä, kun se lopulta muuttuu nuoresta kehittyneeksi.

PS: Kiinnostuneet voivat tähän perään lukaista myös aiemman arvioni Pheasant's Tearsin punaisesta Saperavista.

Lyhyesti: Persoonallinen, pitkään kuorien kanssa muhinut georgialaisviini jostain valkoisen ja oranssin viinin välimaastosta.

Arvio: Erittäin hyvä – kaikin puolin erilainen ja persoonallinen viini, mutta myös hyvin houkutteleva ja helpostilähestyttävä sellainen. Enemmän valkoviini boksin ulkopuolelta kuin perinteinen oranssi viini.

Hinnan (20,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

18.6.16

Tuottajaesittely: Weingut Singer

Saksan viini-instituutin ja Saksan viinitiedotuksen järjestämän The Other Grapes of Germany -reissumme toisen päivän viinitilakierrokset jatkuvat. Päivän aloittaneen viinitalo Herzog von Württembergin jälkeen lähdimme ajamaanKorbin kylään (Stuttgartista 10 km koilliseen), kohti Weingut Singeriä.

Weinkorb, Singerin suvun viinitalo ja
Korbin viinikulttuurikeskus
Perillä meitä odotti varsin persoonallinen näky: Korbin kylän sydämessä sijaitseva Singerin viinitalo ei ole pelkkä tavanomainen viinitalo – tämä vastikään uusittu rakennus on päällystetty tuohikoria muistuttavalla puupaneloinnilla ja se toimii viinitalon ja kellarin lisäksi myös viinimyymälänä ja paikallisena viinikulttuurikeskuksena! Meidät otti paikalla vastaan Singerin viinitalosta vastaavan parikunnan toinen puolikas, sympaattinen ja energinen Barbara Singer.

Aivan ensimmäiseksi meille iskettiin kouraan Barbaran visioima uusi viini, Trollisecco – alueen omasta rypäleestä, punaisesta Trollingerista, valmistettu mutkaton, puolikuiva ja kepeästi pirskahteleva blanc de noirs pet-nat – minkä jälkeen hän esitteli meille vähän rakennusta ja nurkkia, minkä jälkeen siirryimme talon kellaripuolelle, missä Barbara kertoi meille kattavammin talon historiaa ja nykypäivää.




  • Weingut Singer on pariskunta Julian Singerin ja Barbara Singerin (os. Bader) luotsaama viinitalo, joka on saanut nykyisen muotonsa kun nämä kaksi viininviljelijäsuvun edustajaa menivät naimisiin. Singerin suku on kotoisin Korbista, Baderin suku taas läheisestä Kernen im Remstalin kylästä.
  • Viinitalo sijaitsee Korbin kylän sydämessä. Talo omistaa yhteensä 15 hehtaaria, joista 10 ha sijaitsee Korbissa ja 5 ha Kernen im Remstalissa. Vuosituotanto on n. 50,000 pullon hujakoilla.
  • Kernen im Remstal on aina ollut poikkeava viinialue punaisia rypäleitä viljelevässä Württembergissä, sillä tämä on ainoa suurempi viinialue, jossa pääosassa ovat valkoiset rypäleet, pääosassa Riesling. Korb taas on yksi Württembergin lämpimimpiä alueita ja 1980-luvulle asti alueella ei viljelty mitään muuta kuin Trollingeria.
  • Singerin uusi, syyskuussa 2014 valmistunut viinitalo on nimeltään Weinkorb, "viinikori" – tämä ei ole pelkkä tavanomainen viinitalo, vaan yhdistetty viinitalo ja viinikulttuurikeskus. Weinkorbissa ei ole myynnissä pelkästään Singerin, vaan myös muiden paikallisten tuottajien viinejä, minkä lisäksi tässä ulkonäöltään koria muistuttavassa rakennuksessa järjestetään erilaisia tapahtumia, juhlia, konsertteja ja maistelutilaisuuksia. Weinkorb on toiminnallaan peräti voittanut saksalaisen Wine Tourism Award 2015 -palkinnon.
  • Singerin viinitalo on rakennettu Singerin suvun vanhan viinikellarin ympärille. Tämän kellarin sydämen muodostaa Singerin suvun esivanhempien hiekkakivestä rakentama maanalainen kellari, joka on rakennettu 1500-luvulla ja joka on edelleen käytössä! Talon viinitalon uudempi osa on paljon nuorempi, sillä se on "vasta" vuodelta 1761. Ympärille on kuitenkin rakennettu myöhempinä vuosina runsaasti lisää. Talossa on kuitenkin mielenkiintoisesti onnistuttu yhdistämään saumattomasti modernit ja jopa 500 vuotta vanhat osat yhteen.
  • Singerin suvun viinitalo on valmistanut alueelle tyypillisesti vain Trollinger-viinejä aina vuoteen 1997 asti, jolloin he rupesivat tekemään kokeiluja muillakin rypälelajikkeilla.
  • Baderin suvun (eli Barbaran puolen) viinitalon tuotannosta noin 40% on ollut Rieslingiä ja loput sekalaisesti muita lajikkeita. 1980-luvun alkuun asti he myivät rypäleitä paikalliselle osuuskunnalle, mutta vuodesta 1981 he ovat tehneet viinejä omalla nimellään – osa Singerin viineistä tuotetaan edelleen Baderin nimellä.
  • Barbaran isovanhemmat pyörittivät viininviljelyn ohella myös omaa kaupallista viiniköynnöskasvattamoa (vine nursery), minkä vuoksi he myös matkustelivat ympäriinsä etsien jatkuvasti uusia rypälelajikkeiden köynnöksiä muualta Saksasta ja maailmalta. Tästä syystä Baderin viinitalolla on viljelty runsaasti lukuisia eri rypälelajikkeita – jotka siirtyivät avioliiton myötä uuden, suuremman Singerin viinitalon omistukseen.
Barbara Singer
Esiteltyään talon historian lisäksi myös alueen maaperää ja erilaisia maalajeja, Barbara lopulta aloitti maistelukierroksen. Plussaa Singerille siitä, että viinejä oli runsaasti erilaisia ja erityylisiä. Miinusta taas siitä, että maistelu vedettiin samanlaisella tykitysvaihteella kuin esittelykin: viinit tulivat kolmen flighteissa ja yleensä siinä vaiheessa kun oli ehtinyt parin nuuhkaisun jälkeen maistaa ensimmäistä viiniä, kysyttiin että "mitä mieltä olimme nyt näistä viineistä ja mennäänpä seuraavaan kolmeen viiniin". Allaolevat muistiinpanot tuli siis rustattua melkoisessa kiireessä.












  • Singer Trollisecco Blanc de Noirs: Trollinger / Schiava (100%). Punaisista rypäleistä ilman kuorikontaktia valmistettu puolikuiva viini. Viini on valmistettu vain yhdellä käymisellä, eli kun viini on saavuttanut n. 10% alkoholin, se pullotetaan ja annetaan käydä loppuun pulloissa. Alkoholia 11%.
    Neutraali, ujosti kellertävän vaaleanvihreä väri. Hillitty, kevyen omenainen ja ujon mausteinen tuoksu. Suussa puolikuiva, pirskahteleva, mehevä ja helppo. Makumaailmassa lähinnä kypsänmakeaa omenaisuutta. Simppeli ja freesi jälkimaku on makean omenainen ja kestoltaan keskipitkä. Hauska, mutkaton ja simppeli kesäviini piknikille tai aperitiiviksi. 6,90€.
  • Singer Klara Weißweincuvée Trocken 2013: Kerner-Scheurebe-blend. Kerner tuo viiniin hedelmää, Scheurebe happoja ja rakennetta. Jäännössokeria 6 g/l, happoja 7,5 g/l, alkoholia 13%.
    Kevyehkö sitruunankeltainen väri. Aromaattisessa tuoksussa tuntuu omenankukkia, kypsää omenaa, kevyttä vahamaisuutta ja ujoa bensiiniä. Mehevänkypsästä ja makeutta vihjaavasta makumaailmasta löytyy omenaa ja valkoisia kukkia. Puhdaspiirteinen makumaailma on eloisa, rapsakka ja mukavan aromikas. Runsaassa, freesissä ja kestoltaan melko pitkässä jälkimaussa jää suuhun makeaa omenaa, kevyttä kivistä mineraalisuutta, hentoa kukkaisuutta ja ujoa hunajaa. Hyvin tehty, kiva, mukavalla tavalla runsautta ja rakennetta naittava aromaattinen valkoviini. Ihan passeli ostos 9,20€ hinnalla.
  • Bader Plaisir Feinherb 2014: Riesling (60%), Sauvignon Blanc (40%). Jäännössokeria 23 g/l, happoja 8,1 g/l, alkoholia 11,5%.
    Vaaleanvihertävä väri. Hyvin vihertävä, Sauvignon Blancille tyypillinen tuoksu, jossa parsaa, leikattua nurmea, murskattua nokkosenlehteä ja kevyttä Rieslingin aromaattista omenaisuutta. Suussa raikkaan rapsakka, tuntuvan hapokas, eloisa ja korkeintaan puolikuivan oloinen. Makumaailmassa kypsänmakeaa omenaa, kevyen bitteristä ruohoa ja yrttiä sekä hentoa kypsää sitrusta. Keskipitkä jälkimaku keskimakua makeampi ja aromikkaampi; omenaa, omenankotaa, kevyttä karviaista, hillittyä sitrusta ja hentoa herukanlehteä. Näin SB-voittoiseksi yllättävän miellyttävä viini, joka tuntui todellista sokeripitoisuuttaan kuivemmalta. 7,10€ hinnalla OK ostos.
  • Singer Weissburgunder Auslese 2015: Pinot Blanc (100%). Jäännössokeria 24 g/l, happoja 6,1 g/l. Valmistettu vain 500 litran erä.
    Keskisyvä kellanvihreä. Hieman hillitty, vahamainen tuoksu, jossa myös maltillista keltaluumuisuutta. Suussa viini on kohtalaisen täyteläinen, mehukas, hapokas ja lähes puolimakea. Mehevässä makumaailmassa tuntuu keltaisia kivellisiä hedelmiä, keltaluumuisuutta pääosassa, kevyttä mineraalisuutta ja hieman mehiläisvahaisuutta. Suuhun jää mehukas, puolikuiva, eloisa ja pitkäkestoinen jälkimaku, jossa tuntuu voimakkaimmin keltaluumuisuutta sekä hentoa tummempaa luumua. Laadukas ja tasapainoinen makeampi Pinot Blanc erityisesti tulisemmille ja mausteisemmille ruoille, toimii yllättävän hyvin jäännössokeristaan huolimatta.
  • Singer Muskattrollinger 2014: Muscat of Hamburg (100%). Valmistettu Muskattrollinger-nimellä kulkevasta Muscat of Hamburg -lajikkeesta, joka on Muscat Blancin ja Trollingerin luonnollinen risteymä. Maseroitu kuorien kanssa n. 7 päivän ajan 10ºC lämpötilassa, ei malolaktista käymistä. Jäännössokeria 16 g/l, happoja 6,1 g/l, alkoholia 12,5%.
    Vaalea, läpinäkyvän vadelmanpunainen väri. Makea, runsas ja aromaattinen tuoksu, jossa makeaa vadelmaa, parfyymistä kukkeutta, kevyttä rypälemehua ja hentoa ruusuisuutta. Suussa eloisa ja kohtalaisen hapokas, sekä jäännössokerin puolesta kohtalaisen öljyisen tuntuinen. Puolimakea makumaailma makean marjainen, mutta myös kohtalaisen mausteinen ja jopa bitterinen. Paljon hyvin kukkaisia sävyjä, myskiä ja muskottia sekä ujoa karpaloa. Ei käytännössä lainkaan tanniineja. Pitkäkestoinen jälkimaku on särmikäs ja vivahteikas: karpaloa, voimakasta mausteisuutta ja kukkaisuutta, kypsänmakeaa marjaisuutta, bitterisyyttä ja aromikasta ruusuisuutta. Todella hauska ja hupsu esitys, hyvin epätyypillinen punaviiniksi. Varmasti jännä kuriositeetti sokkomaisteluissa, mutta en itse kyllä keksisi mihin muuten käyttäisin tätä itse. Kenties hyvä valinta punaviiniksi niille, jotka tykkäävät makeista valkoviineistä. 7,80€ on passeli hinta tälle.
  • Singer Steinreinacher Hörnle Trollinger 2014: Trollinger / Schiava (100%). Yhden tarhan Trollinger, kypsynyt 3 kk vanhoissa tammitynnyreissä. 4,7 g/l happoja, 13% alkoholia.
    Kuulas ja läpinäkyvän hailakka tumman kirsikan väri. Melko reduktiivinen tuoksu: kypsän kirsikkaisuuden rinnalla tuntuu voimakkaasti ruudinsavuisia ja pippurisia piirteitä. Suussa viini on kepeän keskitäyteläinen ja kohtalaisen hapokas, mutta suutuntumaltaan samettisen pehmeä. Makumaailmassa savuisia, kevyen pippurisia, etäisesti pinositeettisen kirsikka-karpaloisia, hennon kaakaoisen tammisia ja ujon kukkeita piirteitä. Kokonaisuus on melko intensiivinen, mutta lempeä ja helppo. Melko pitkä ja eloisa jälkimaku on metsämansikkainen, bitteriseen taittuvan mausteinen, pippurinen, kevyen savuinen ja hennon puiseva. Alueen moniin muihin Trollingereihin nähden hieman tammisempi esitys, mutta tammi pysyy silti hyvin hanskassa, eikä häiritse; ihan vakuuttava esitys ja erinomainen ostos 6,80€ hintaan.
  • Bader Stettener Kerftröpfle Herolredbe 2013: Heroldrebe (100%). Yhden tarhan Heroldrebe (Portugieser x Blaufränkisch -risteytys), käytetty ja kypsytetty tammitynnyreissä. 4 g/l jäännössokeria, 4,8 g/l happoja, 12% alkoholia.
    Läpinäkyvä tumman kirsikkainen väri. Muheva tuoksu, jossa tummaa marjaisuutta, kevyttä musteisuutta hentoa tammisuutta vihjaavaa mausteisuutta. Suussa pehmeä, lempeä ja maltillisen hapokas. Makumaailmassa kypsänpehmeää punaista marjaisuutta, kevyttä metsämansikkaa ja hentoa tummempaa metsämarjaa. Tanniineja ei tunnu olevan juuri lainkaan, minkä vuoksi viini tuntuu melko pehmoiselta. Keskipitkässä jälkimaussa kypsänmakeaa punaista marjamurskaa ja mausteisuutta, joka taittuu loppua kohti ujon bitteriseksi. Keskinkertainen ja melko yhdentekevä punaviini; 5,80€ litran pullosta on sopiva hinta lähinnä jos käyttää viiniä ruoanlaitossa.
  • Singer Cabertin & Regent: Cabertin–Regent-blend. Kokeellinen, useamman vuosikerran sekoitus (2013 & 2014) vielä kokeiluvaiheessa olevien Cabertin- ja Regent-tarhojen rypäleistä. Cabertin on 1990-luvulla kehitetty Cabernet Sauvignonin ja tuntemattoman lajikkeen risteytys, Regent taas punainen lajike, jonka perimässä on ainakin Silvaneria, Rieslingiä ja erinäisiä hybridilajikkeista. Jäännössokeria 10 g/l, happoja 5,1 g/l, alkoholia 13%.
    Mustanpuhuva, mutta kohtalaisen läpinäkyvä väri. Synkkä, tummasävytteinen tuoksu, jossa musteisuutta, mausteisuutta, kevyesti mustaherukkaan taittuvaa tummaa marjaisuutta ja hentoa luumua. Melko täyteläinen viini on kohtalaisen tanniininen, mutta varsin lempeä ja helpon oloinen, kiitos jäännössokerin tuoman pehmeyden ja runsauden. Makeanpuoleisessa makumaailmassa kypsää kirsikkaa, tarhamansikkaa, hieman tummaa marjahilloa ja aavistus mausteisuutta. Pitkähkö jälkimaku, jossa tuntuu tanniinista napakkuutta, kypsänmakeaa tummaa marjaa, kevyttä bitterisyyttä ja hentoa puisevaa mausteisuutta. Helppo ja kosiskeleva viini, mutta yllättävän hyvä ja toimiva sellaiseksi; veikkaisin kuitenkin tykkääväni viinistä enemmän, jos se olisi selkeästi kuivempi. 7,20e hinnalla hyvä ostos.
  • Bader Zweigelt Trocken 2013: Zweigelt (100%). Suurissa tammitynnyreissä kypsytetty.
    Kohtalaisen läpinäkyvä tummanpunainen väri. Melko aromaattinen ja lajiketyypillinen tuoksu, jossa murskattuja tummia metsämarjoja, tuntuvaa musteisuutta, kevyttä tummaa kirsikkaa ja etäistä suklaisuutta. Runsaassa makumaailmassa kypsää tummaa marjaisuutta, mustikkaa ja boysenmarjaa sekä hillitysti makean aromikasta tammisuutta.Viini on keskihapokas, kevyen tanniininen, suutuntumaltaan suht täyteläinen ja äärimmäisen mehukas. Pitkässä, runsaassa ja moniulotteisessa jälkimaussa mehukasta sinertävää marjaisuutta, luumua, maltillista boysenmarjaa, kevyttä tammista mausteisuutta, hentoa tummaa suklaata ja ujoa bitteristä yrttiä. Erittäin hyvä ja vakuuttava Zweigelt, samantasoinen laadukkaan Herzog von Württembergin Zweigeltin kanssa ja 7,60€ hintaan (eli puolet edullisemmin) erinomainen hinta-laatusuhteeltaan.
  • Singer Merlot Tonneaux 2012: Käynyt ja kypsynyt unkarilaisissa 500 litran tammitynnyreissä. Happoja 4,9 g/l, alkoholia 14,5%.
    Varsin mustanpuhuva, hädin tuskin läpinäkyvä väri. Tummanpuhuva, kohtalaisesti tammiseen taittuva, mausteinen tuoksu, jossa kypsää punaista marjaa, kevyttä lakritsia ja hentoa suklaata. Runsas, mehukas ja täyteläinen suussa. Makeankypsässä makumaailmassa kypsää luumuisuutta, mansikkaa, punaista metsämarjaa, kevyttä tammista mausteisuutta ja hillittyä lakritsia. Yleisilme on keskihapokas, keskitanniininen, pehmeä ja vähän uutta maailmaa henkivä. Pitkähkössä, mehukkaan makeassa ja runsaassa jälkimaussa aromikasta tammea, kypsää kirsikkaa, hieman alkoholin lämpöä ja ujoa vaniljaa. OK-tasoinen viini, mutta ei onnistu herättämään itsessäni juuri mitään tunteita. 12,5€ hinnalla viini on laatuunsa nähden passelin hintainen, mutta hinta-laatusuhde viinitalon moniin edullisempiin viineihin nähden tuntuu heikolta.
  • Bader Pinot Noir Barrique 2013: Pinot Noir (100%). Viini, jonka nimeämisessä näkyy württembergiläinen logiikka. Paikallisesta Pinot Noir -kloonista valmistetut viinit kulkevat nimellä Spätburgunder ja Burgundista peräisin olevasta, pienempirypäleisestä Pinot Noir -kloonista valmistetut viinit kulkevat nimellä Pinot Noir. 4 viikon maseraatio ja käyminen kokonaisilla tertuilla. Kypsyy barrique-tynnyreissä. Happoja 5,5 g/l, alkoholia 13,5%.
    Läpinäkyvä vadelmanpunainen väri. Kypsän vadelmaisessa ja pippurisen mausteisessa tuoksussa runsaasti aromikasta pinositeettia, hieman makeaa kaakaoisuutta ja hentoa vaniljaa. Suussa hapokas ja intensiivinen; eloisassa ja mehukkaassa makumaailmassa kirsikkaa, tummanpuhuvaa tammea, kevyttä suklaisuutta, hentoa kypsänmakeaa vadelmaa ja aavistus pölyisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja silkkinen, mitä melko matala tanniinisuus korostaa. Jälkimaussa tyypillistä pinositeettia, makeankypsää kirsikkaa, aromikasta makeaa tammisuutta, maamaista mausteisuutta, pölyistä kaakaota ja kevyttä vaniljaa. Aromikas ja vivahteikas moderni Pinot Noir; hyvin tehty ja tasapainoinen esitys, mutta tyylillisesti varsin yllätyksetön ja tasapaksun turvallinen uuden maailman Pinot Noir. Ei varsinaisesti mitään pahaa sanottavaa, mutta omaan makuuni tammea oli turhan reilulla kädellä ja kokonaisuus tuntui loppupeleissä miljoona kertaa nähdyltä. 20€ hintalappu tuntuu omasta mielestäni ylimitoitetulta.
  • Singer Syrah Barrique 2012: Syrah (100%). Rypäleet kerätty Korber Kopfilta, yhdeltä Saksan lämpimimmistä viinitarhoista. Käytetty ja kypsytetty ranskalaisissa barrique-tynnyreissä. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 5,0 g/l, alkoholia 14,5%.
    Melko läpinäkyvä, tumma ja runsas mustanpunainen väri. Makeankypsä, hienostunut ja aromikas tuoksu, jossa pippurista mausteisuutta, musteisuutta, mehukasta karhunvatukkaa ja kevyttä puisevuutta. Suussa täyteläinen, samettisen pehmeä ja kypsänmakea. Moderninpuoleisessa makumaailmassa makeaa tummaa marjaisuutta, vivahteikasta mausteisuutta, hieman kirsikkahilloa, maltillista konjakki-kaakaoisuutta ja ujoa bitteristä pippuria. Kokonaisuus tuntuu korkeintaan keskihapokkaalta, minkä lisäksi melko maltilliset tanniinitkaan eivät tuo merkittävää rakennetta viinille. Pitkässä jälkimaussa tanniinit pyrkivät hieman kuivattamaan suuta samalla kun kielelle jää kypsänmakeaa tummaa marjaisuutta, pippurista mausteisuutta, pölyistä tammea ja hieman alkoholin lämpöä. Varsin kypsänmakea, mehevä ja runsas, moderni Syrah, joka on hieman rakenteettoman oloinen, ja siksi varsin pehmeä ja helppo. Tyylillisesti enemmän Kaliforniaa kuin melko lähellä sijaitsevaa Pohjois-Rhônea. Jäi melko tylsäksi esitykseksi; viinin 18€ hinta on melko kova, kun vastaavantyylisiä uuden maailman Syrah-viinejä saa paljon edullisemmin ihan Suomestakin.
  • Singer Cuvée B Barrique 2011: Cabernet Franc (50%), Cabernet Sauvignon (50%). Viinin "B" viittaa Barbara Singeriin. Vuosikerran parhaat Cabernet-rypäleet on erikseen kerätty tätä viiniä varten ja viiniytetty lajikkeittain. Sekoitettu ja siirretty kypsymään uusiin ranskalaisiin barrique-tynnyreihin 30 kuukaudeksi. Jäännössokeria 2 g/l, happoja 4,9 g/l, alkoholia 15%.
    Tasainen tummanpunainen, hyvin kevyesti läpinäkyvä väri. Runsas, mehevä ja kypsänmakea tuoksu, jossa muhevaa mustaherukkaisuutta ja makeaa tammea. Suussa runsas, täyteläinen ja mehukas. Makumaailmassa luumua ja luumuhilloa, hieman mustaherukkahilloa ja ujoa maitosuklaata. Yleisilme on samettisen pehmeä, helppo ja hyvin moderni. Rakenne on keskihapokas ja kohtalaisen tuntuvan, mutta kypsän ja lempeän tanniininen. Melko pitkässä, runsaassa ja tummanpuhuvassa jälkimaussa kypsää marjamusrkaa, makeaa tammea, mausteista puuta ja ujoa luumua. Todella geneerinen, yllätyksetön ja helppo Cabernet-blendi uuden maailman henkeen; ei tarjoa oikeastaan mitään mielenkiintoista tai persoonallista. Surkea hinta-laatusuhde 28€ hinnalla.
Muutama maisteltu viini.

Vaikka maistelu vedettiin melkoista tykittelytahtia, oli viinejä mielenkiintoista käydä läpi, sillä Singerit viljelevät lukuisia paikallisia ja harvinaisiakin lajikkeita, joita oli mielenkiintoista testailla. Samalla myös vaikutti siltä, että talolla osattiin selkeästi paremmin viinien valmistus paikallisista lajikkeista – valtaosa kansainvälisistä lajikkeista valmistetuista viineistä oli hyvin keskinkertaista, uuden maailman henkeen tehtyä perushuttua varsin korkealla hintalapulla. Sen sijaan paikallisissa lajikkeissa tuntui olevan enemmän persoonaa, eikä viinejä oltu hinnallakaan pilattu. Hauskinta oli huomata, että monet Singerin viinit olivat yllättävän toimivia ja tasapainoisia esityksiä siitäkin huolimatta, että niistä saattoi löytyä jopa kolmattakymmentä grammaa jäännössokeria!

Maistelun päätteeksi Barbara Singer vielä hyppäsi mukaan pikkubussiimme ja kuljetti meidät tutustumaan viinitalon omiin köynnöstarhoihin Korbin ympärille levittyville, korkeille rinteille sekä ihastelemaan Korbin kylää sen yläpuolelta.
Barbara Singer, taustalla Korbin kylä.

Vastikään istutettu tarha. Koneella istutukseen meni päivä,
manuaalisesti saman työn kanssa olisi mennyt viikko.
Cabernet Sauvignon valmistautuu uuteen kasvukauteen.

14.6.16

Top Fuel Hippie Juice IPA

http://www.alko.fi/tuotteet/941864/
Top Fuel Hippie Juice IPA
  • Valmistaja: Top Fuel Beer Company
  • Tyyppi: Olut, India Pale Ale
  • Maa: Suomi
  • Alue: Uusimaa, Lohja
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 4,47e (Tammikuu 2016, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 4,84e (Kesäkuu 2016, Alko, tilausvalikoima)


Meikäläisen hieman kylmäksi jättäneen Lab Genious Porterin jälkeen päätin antaa tuoreelle lohjalaispanimo Top Fuelille uuden mahdollisuuden. Nappasin testiin tällä kertaa panimon IPA:n, Hippie Juicen. Hirveästi speksejä oluesta ei löydy analyysiarvojen lisäksi (7,5% alkoholia, 75 IBU:a katkeroita), joten mennään sitten ihan olut edellä.

Pitkästä seisotuksesta ja varovaisesta kaatamisesta huolimatta oluella on samea, vaaleahkon likaisenruskea väri – ainakaan ulkonäöllään olut ei pyri kosiskelemaan. Kaadon myötä syntyy maltilliseksi ja matalaksi jäävä valkoinen vaahto, joka laskeutuu nopeasti ja jättää matalan mutta tiiviin pitsireunuksen lasin reunoille.

Lasista kohoaa erittäin runsas, aromikas ja korostuneesti trooppisen hedelmäinen, makeahko tuoksu, jossa mangoa, passiohedelmää, appelsiinia, kinuskia, karamellia, kevyttä greippiä ja hentoa mäntyisyyttä. Ulkonäkö ei vaikuttanut erityisen puhtaalta tai houkuttelevalta, mutta tuoksu taas sitäkin enemmän!

Oluella on kepeähkö suutuntuma ja erittäin runsaan katkeroinnin vuoksi varsin kuivana tuntuva maku, joskin kielen kärjessä tuntuu myös kevyesti karamellista makeutta. Makumaailmassa tuntuu voimakkaimmin pihkaa, mäntyä, karamellia ja greippiä, taustalla häilyy myös kevyttä trooppista hedelmää sekä hennon virhemaun oloista, maamaista ja ujon hiivaista tunkkaisuutta. Hiilihappo on hyvin hentoa ja jopa lähes olematonta, vain ujosti kieltä nipistelevää. Lämmetessään suutuntuma muuttuu runsaammaksi ja makeutta tulee peliin piirun verran enemmän, mikä on varsin tervetullut piirre.

Jälkimaku on reippaasta humaloinnista voimakkaasti saippuaisen katkera ja kuiva, mutta kielellä pyörii viipyileviä makuja karamellista, passiosta, appelsiinista, greipistä, ruohoisesta vihreydestä ja männynneulasista. Suuhun jää pitkä ja tuntuvan karvas, mutta miellyttävän moniulotteinen jälkivaikutelma.

Kuten Lab Geniousissa, myös tässä tuntuu olevan hieman kotioluen oloinen leima, mutta toisaalta olut on kokonaisuutena ilahduttavan ekspressiivinen, kivalla lailla överi, runsaan hedelmäinen ja kovista katkeroistaan huolimatta mukavan juotava IPA. Ei vielä aivan huipputavaraa, mutta pienellä hiomisella tästä on mahdollista saada erittäin kelvollista kamaa.

Koska olut tuntui turhan tiukalta ja ohkaiselta aivan jääkaappikylmänä, voin suositella särpimään oluen hieman lämpimämpänä – tällöin hedelmä pääsee paremmin esille ja korostunut karamellinen makeus tuo mukavaa vastapainoa tuntuvalle katkerohumaloinnille.

Lyhyesti: Hyvin runsas, ilmaisuvoimainen ja tuntuvan katkeroinen IPA Lohjalta, jota hieman vaivaa ujo kotiolutmaisuus. Laadukasta ja maukasta tavaraa tästä huolimatta!

Arvio: Hyvä – Hippimehu on tuhti, iso ja tuntuvan bitterinen IPA, joka rupeaa tanakalla ilmaisullaan olemaan jo borderline-DIPA. Ei mikään kepeä ja helpostijuotava sessio-IPA, mutta kertaluontoiseen fiilistelyyn ihan passeli esitys.

Hinnan (4,47e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.