Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

25.1.2015 mennessä 1185 viiniä, 112 olutta, 2 siideriä, 2 meadia, 1 sake ja 2 kirjaa arvosteltu.


25.1.15

Bürgerspital Würzburger Pfaffenberg Silvaner 2012

http://www.alko.fi/tuotteet/529487/
Bürgerspital Würzburger Pfaffenberg Silvaner Trocken 2012
  • Valmistaja: Weingut Bürgerspital zum Hl. Geist
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein (QbA) Franken
  • Maa: Saksa
  • Alue: Franken
  • Rypäleet: Silvaner (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 20,90e (Tammikuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt:20,90e (Tammikuu 2015, Alko)

Frankenin viinialue Saksassa on hieman erikoinen tapaus. Kun 1900-luvun puolessa välissä Saksassa innostuttiin valmistamaan hävyttömän suuria määriä halpaa, makeaa ja laadullisesti kyseenalaista Liebfraumilchiä eli "Libbistä" Silvanerista ja Müller-Thurgausta (eli Rivanerista), jatkettiin Frankenissa kuivan Silvanerin valmistamista. Kun 2000-luvun alussa Rieslingin suosio jatkaa nousukiitoaan ja melkeinpä kaikkialla Saksassa tehdään maailmanluokan Rieslingiä, jatketaan Frankenissa kuivan Silvanerin valmistamista. Varmaan kun ajanlaskumme loppu koittaa ja helvetti jäätyy, jatketaan Frankenissa edelleen kuivan Silvanerin valmistamista. Sinne eivät turhat viinitrendit tartu. Kuin vielä alleviivatakseen tätä, pullottavat frankenilaiset viininsä paikallisiin "kampelapulloihin", bocksbeuteleihin.

Myös Silvaner on outolintu. Yleensä tämä rypäle on melko neutraali, maltillisen hapokas ja parhaimmillaankin melko tylsiä, lähinnä simppelin omenaisia viinejä tuottava lajike. Tämä kyllä johtuu pääasiassa siitä, että Silvaneria viljellään niin, että köynnökset tuottavat aivan liikaa satoa ja rypäleiden laatu on mitä on. Silvanerista kuitenkin voidaan tehdä ihan tanakkaa, rakenteikasta viiniä, jos köynnösten satoisuutta karsitaan runsaalla kädellä. Kuitenkin yleisesti tunnutaan olevan sitä mieltä, että jostain kumman syystä vain Frankenissa onnistuu Silvaner tuottamaan poikkeuksellisen runsaita, ainutlaatuisia ja moniulotteisia viinejä. Erityisesti Würzburgin, "maustevuoren", kylän ympäristö on saanut tunnustusta viineillään. Onkin mukavaa, että Alko on tehnyt sellaisen kulttuuriteon, että valikoimistamme löytyy yksi Frankenin Silvaner, joka on juuri Würzburgista! Ei kuitenkaan alueen parhaimmalta Stein-tarhalta, vaan läheiseltä Pfaffenbergiltä.

1300-luvulla perustettu köyhäintalo Bürgerspital omistaa edelleen 1500-luvulla talon ylläpitämiseksi hankitut viinitarhat, joita nykyisin talolta löytyy noin 120 hehtaaria. Näistä Bürgerspital valmistaa viininsä, jotka yleensä käytetään valtavissa, ikivanhoissa tammitynnyreissä. Parhaimmat viinit myös kypsyvät näissä tynnyreissä, mutta tämä viini on käymisen jälkeen siirretty terästankkeihin kypsymään.

Viinin väri on kevyt, hailakan kellervä; suorastaan vaatimaton. Hiukan aikaa lasissa seisoessaan alkavat hapot muodostamaan pientä kuplaa lasin sisäpinnalle.

Tuoksu on kypsän hedelmäinen ja rehevä: persikkaa, hedelmänkiviä, makeaa omenaa, keltaluumua, kevyttä mausteisuutta ja aavistus vesimelonia. Vaikka Silvaner tuottaa helposti melko aromaattisia viinejä, on tämän viinin tuoksumaailma ihan omassa luokassaan.

Viinin suutuntuma on runsas ja täyteläinen, suorastaan mehevä. Muhkea maku, jossa persikka ja aprikoosi ovat vastuussa ensivaikutelmasta, tuntuu viinin kaikesta runsaudesta johtuen jopa puolikuivan/puolimakean hedelmäiseltä – vaikka sokeria viinissä on vain 6 g/l. Edellämainittujen keltaisten hedelmien lisäksi kielellä pyörii omenahilloa, kevyttä mausteisuutta, hentoa kukkaisuutta, kevyesti karheaa, luonteikasta mausteisuutta ja aavistus kivistä mineraalia. Eloisat, vaikkei mitenkään erityisen runsaat hapot antavat tasapainoisen selkärangan viinille, joskin viini pysyy melko runsaana ja isokokoisena.

Viheromenainen, persikkainen, melko mausteinen, hennon kukkainen ja kevyen kivisen mineraalinen jälkimaku silaa homman tyylillä loppuun. Melko pitkässä jälkivaikutelmassa mausteisuuden bitterinen komponentti kasvaa ja viini jättää lopuksi suhteellisen robustin, yhtä aikaa kuivakan mutta trooppisen hedelmäisen maun kielelle.

Tämmöisen viinin jälkeen kyllä ymmärtää, miksi Frankenin Silvanerit yleensä nostetaan muiden Keski-Euroopan Silvanereiden yläpuolelle – viinissä on enemmän syvyyttä, moniulotteisuutta ja mielenkiintoa kuin missään muussa maistamassani Silvanerissa (myönnetään, otokseni on vielä verrattain rajallinen ko. lajikkeen osalta). Kepeille ja kirpakoille valkoviineille persoille viiniä ei tohdi suositella, sillä kokonaisuudessa on kyllä rehevyyttä ja konsentraatiota runsain mitoin. Tasapainoa ei kuitenkaan ole unohdettu ja homma pelittää oikein mainiosti alusta loppuun, joten jos saksalainen hedelmäpommi kuulostaa kiinnostavalta, rupea silmäilemään Alkon hyllyiltä lituskaista putelia. Vuosikerta vaikuttaa viinin osalta vaihtuneen hiljattain ja samalla jäännössokeri on pudonnut alle 3 g/l luokkaan, joten hyvällä tuurilla voi odottaa jopa asteen verran ryhdikkäämpää ja maltillisempaa esitystä!

Itse nappasin tämän viinin mukaani kun sain kuulla, että kotopuolessa olisi tarjolla illalliseksi shakshukaa. Koska itselläni on käsivarana ensisijaisesti vain tiukkoja ja karuja valkoviinejä, ja ajattelin runsaan, tuhdin ja tuurilla jopa piirun verran mausteisen ruoan kaipaavan jotain selkeästi tanakampaa tavaraa, oli päätös melko selvä. Perstuntumani oli onneksi varsin hyvä, sillä viinin rehevä hedelmä kesti mainiosti arabialaisruoan runsauden ja runsaat maut kohtasivat toisensa varsin ystävällisissä merkeissä. Another job well done.

Lyhyesti: Rehevä, aromikas, konsentroitunut ja jopa aavistuksen verran fätti, mutta myös mukavan rakenteikas Silvaner juuri kyseisestä valkoviinityylistä kuulusta Frankenin Würzburgista.

Arvio: Erittäin hyvä – todella mainio, maukas ja tasapainoinen esitys tilanteisiin, joissa valkoviiniltä kaivataan tuhtia ja tanakkaa hedelmää, mutta samalla myös riittävää happorakennetta ja täydellistä tammen puutetta.

Hinnan (20,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

24.1.15

Lydie et Thierry Chancelle Saumur 2013

Lydie et Thierry Chancelle Saumur 2013
  • Valmistaja: Domaine Bourdin
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Saumur
  • Maa: Ranska
  • Alue: Loire, Anjou-Saumur, Saumur
  • Rypäleet: Chenin Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 10,00e (Syyskuu 2014, Vins Chez Nous)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

(kuvassa magnum)

Koska hyviä loirelaisia viinejä saa suorastaan laittoman vähän Suomesta, on yleensä aina pakko käyttää tilaisuus hyödyksi kun jostain saa niitä. Siksipä viime syksynä luomuviinikauppa Vins Chez Nous'sta tilausta tehdessämme ostin Chancellen pariskunnan pyörittämän tourainelaisen Domaine Bourdinin viinejä sekä yhden punaisen että yhden valkoisen testiin.

Viini on Saumurin valkoviinien tyyliin puhdas Chenin Blanc. Viini on käytetty luonnonhiivoilla ja sulfiittilisäys pullotuksen yhteydessä on minimaalinen (20 mg/l).

Viinillä on hyyvin hailakka, lähes vetinen väri, joka taittuu hennosti vihertävään.

Intensiivinen tuoksu on hyvin aromaattinen ja saa puhdaspiirteisyydellään sukat pyörimään jaloissa hurjaa vauhtia: makeaa hunajaa, hyvin kivistä, kirpeää ja merellisen suolaista mineraalia, kypsää omenaa, aromaattisia yrttejä ja hentoa kukkaisuutta.

Makea tuoksu antaa odottaa runsasta, kypsempää makumaailmaa, mutta viini on kuivan Cheninin henkeen hyvin kirpeä ja minimalistinen tyyliltään: kieltä tervehtii ryöpytys rapsakkaa, intensiivistä hapokkuutta, hyvin kivistä mineraalisuutta, tuoretta viheromenaa ja kohtalaisella otteella merellistä suolaisuutta. Aivoilla kestää hetki päästä viinin kanssa samalle taajuudelle tuoksun luomien odotusten jälkeen, mutta kunhan suu tottuu happo-mineraalihyökkäykseen ja niiden alla piilottelevat aromit alkavat avautumaan, rupeavat hommat luistamaan varsin hyvin! Viinin ote on todella kepeä, intensiivinen ja läpileikkaava; hedelmää kyllä on, mutta se on hyvin vihertävää, hapokasta ja kuivaa – siis kaikkea muuta, mitä makea tuoksu antaa odottaa, mutta tämä ei ole missään nimessä huono asia.

Jälkimaun puolella suuhun jää kevyesti bitteristä mineraalisuutta, kirpakkaa viheromenaa ja karvasta omenankuorta, hentoa suolaisuutta ja aavistus aromaattista, vihertävää yrttisyyttä. Jälkivaikutelma on todella raikas, suutasupistavan napakka ja pitkäkestoinen.

Tämä naturaali-Saumur on siis runsastuoksuinen, mutta maultaan intensiivinen, karuhko ja tietyllä tavalla minimalistinen Chenin, jonka janonsammutuspotentiaali ja se kuuluisa dokabiliteetti hakevat vertaistaan. Ainoa asia, joka hidastaa viinin nopeaa haihtumista lasista, on sen hyvin napakka ja hennosti bitteriin taittuva jälkimaku, joka hieman piiskaa innokasta särpijää rauhoittumaan. Tätäkin särmää pystyy helposti leikkaamaan syrjään sopivan ruokaparin kanssa.

Pähkinänkuoressa tämä on siis hurmaava, raikas ja rapsakka valkkari, joka voi kuvitella pelaavan hienosti ihan sellaisenaan kesäkuumalla; ruoan kumppanina tämä taas toimii kevytmakuisten, mutta rasvaisten ruokien kyljessä. Viinin hapokkuus ja bitteri varmasti leikkaavat runsaimpienkin ruokien läpi, mutta kuivan Chenin herkkä maku ei kaipaa rinnalleen suuria kilpakumppaneita. Taludessamme viini tuli testattua kermaisen tuorejuusto-pinaattipastan kyljessä, ja homma futasi todella mallikkaasti.

Lyhyesti: Runsastuoksuinen, mutta maultaan intensiivinen, karuhko ja tietyllä tavalla minimalistinen Loiren laakson kuiva natural-Chenin Blanc. Rakenteikas ruokaviini ja ylettömän freesi, napakka seurusteluvalkkari.

Arvio: Tyylikäs – kumpa Suomessakin joskus löydettäisiin kuivien Loiren Chenin Blancien potentiaali. Ainakin näin Riesling-huuman velloessa voisin nähdä hyvin tämäntyylisille viineille saumaa suuremmankin massan parissa.

Hinnan (10,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

23.1.15

Rodenbach Vintage 2012

Rodenbach Barrel 170 Vintage 2012
  • Valmistaja: Rodenbach
  • Tyyppi: Olut, Sour ale, Flemish red
  • Maa: Belgia
  • Alue: Flanderi, Länsi-Flanderi, Roeselare
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 24,00e (Tammikuu 2015, Bier-Bier, Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Te, jotka olette Facebook-sivuani seuranneet, olette varmaan huomanneet, että kävin hiljattain pyörähtämässä Helsinkiin juuri avautuneessa Bier-Bierissä, joka onnistui vakuuttamaan hyvin kattavalla, kiinnostavalla ja kiitettävän monipuolisella olutvalikoimallaan. Hinnat eivät ole halpoja, mutta eipä sellaista osaakaan odottaa näin lähellä pääkaupungin ydintä sijaitsevalta kuppilalta – onneksi kovien hintojen vastapainona on tarjolla monta sivua kattava olutlista, josta perehtyneellä harrastajalla on jo vaikeuksia saada päätettyä mitä sitä ottaisi. Lopulta pienellä porukallamme tuli testattua yksi jos toinenkin kiehtova pullo, joista tällä kertaa nostan esille tämän belgialaisen kulttioluen.

Sitten itse asiaan. Oluen tuottanut Rodenbach on vanha, vuonna 1821 perustettu panimo, jonka perustivat neljä Rodenbachin veljestä. Se pysyi Rodenbachin suvun omistuksessa aina vuoteen 1998 asti, jolloin se myytiin belgialaiselle suurpanimo Palmille. Rodenbach tuli 1800-luvulla tunnetuiksi tammitynnyrikypsytetyistä oluistaan, jotka aluksi kypsytetään vanhoissa, valtavissa tammitynnyreissä ja sitten valmistetaan sekoittamalla nuorta ja pidempään kypsytettyä olutta. Oluet ovat tyyliltään flaamilaisia punaisia hapanoluita, eli oluita, joiden valmistuksessa käytetään mm. maitohappobakteeria, mikä antaa oluille lambicien tyyliin runsaan ja purevan hapokkuuden. Lisäksi oluita usein kypsytetään pitkään tammessa, osittain oksidatiivisissa olosuhteissa, mikä usein myös edesauttaa etikkabakteerin kasvua oluessa, jolloin erityisesti pitkään kypsytettyihin oluisiin voi tulla lisää happamuutta etikkahapon muodossa. Normaali Rodenbach Original on lähinnä nuorta olutta, johon lisätään neljännes vanhaa olutta tuomaan syvyyttä. Talon arvostettu Grand Cru on taas ensisijaisesti pitkään kypsytettyä olutta, johon lisätään kolmannes nuorta olutta.

Silloin tällöin panimolla tulee vastaan myös poikkeuksellisen laadukkaita oluteriä, joista panimo pullottaa sekoittamattoman lippulaivaoluensa. Tämä melko rajatun saatavuuden olut tunnettiin ennen nimellä Rodenbach Grand Cru, mutta nykyisin olut kulkee Rodenbach Vintage -nimellä.

Oluella on punaisen meripihkainen väri. Kaadettaessa oluen ylle nousee melko runsas, kuohkea ja rantahiekan värinen vaahto, joka kuitenkin melko nopeasti myös haihtuu pois.

Lasista kohoaa hyvin omintakeinen ja ainutlaatuinen tuoksu, jossa tuntuu omenaa, karpaloa, pihlajanmarjaa, puolukkahilloa ja veriappelsiinisen sitruksista happamuutta, sekä hento, pistävän etikkainen juonne, joka saattaa kuulostaa epämiellyttävältä, mutta ainakin omassa tapauksessani vain nostaa oluen kiehtovuuden aivan uusille tasoille.

Tuntuvan, jopa pistävän hapokas maku jatkaa tuoksun linjoilla: punaomenaa, vadelmaa, kevyttä verigreippiä, pihlajanmarjaa ja maltillista, mutta kokonaisuudesta erottuvaa etikkaisuutta. Olut ei kuitenkaan ole lambicien tavoin rutikuiva ja raaka, vaan tuntuvalle happamuudelle löytyy vastapainoksi runsaasti makeaa karamellisuutta ja kevyttä marjahilloisuutta. Oluella on keskitäyteläinen suutuntuma ja ihastuttavan eloisa, viheromenaisen hapokas yleisilme. Hiilihappoisuus on runsasta, kuohkeaa ja pitkäkestoista. Vaikka olut on pari vuotta makoillut tynnyrissä, en löytänyt kokonaisuudesta tammen aromeja käytännössä ollenkaan – kenties tynnyri #170 on niin iäkäs, ettei se enää luovuta puun aromeja? Olisi kuitenkin vaikea kuvitella Rodenbachin uusivan tynnyrivarastoaan joka vuosi!

Jälkimaussa etikkaiset piirteet korostuvat keskimakua runsaammiksi. Kielelle jää uskomattoman moniulotteinen kattaus erilaisia vivahteita, mm. karpaloa, tuoretta hapanta omenaa, karamellia, kaurakeksisyyttä, hennosti oksidoitunutta leipäisyyttä. Suussa viipyileva jälkivaikutelma on kompleksinen ja kestoltaan todella pitkä. Katkerohumaloinnista ei ole tietoakaan.

Rodenbach Vintage on äärimmäisen ihastuttava, moniulotteinen ja kiehtova, mutta tottumattomaan suuhun myös varmasti hyvin haastava kokemus. Jos homma epäilyttää, kannattaa olla liikkeellä varoen, sillä näin happamankirpeä, jopa hillityn etikkainen olut ei varmasti ole jokaisen makuun. Sen sijaan jos lambicit uppoavat hyvin, suosittelen ehdottomasti ottamaan oluen testiin! Helsingin Bier-Bieristä iso, 0,75 litran lesti irtoaa reilulla parilla kympillä ja on joka pennin väärti!

Olisi kyllä mielenkiintoista saada lisää perspektiiviä tästä oluesta, sillä monissa internetin arvioissa kyseisestä oluesta toistuu tammen aromit, kun taas missään ei mainita oluen etikkaisia tai oksidatiivisia piirteitä – ja omasta mielestäni ne olivat kuitenkin melko selviä tämän oluen tapauksessa. Kenties tässä on pullokohtaista vaihtelua: tämä pullo onkin saanut enemmän happea, minkä takia etikkabakteeri on päässyt villiintymään ja hapettamaan kokonaisuutta. Kenties jollekin toiselle tämä olut olisi ollut jo pilalle mennyt yksilö? Itselleni oluen happamankirpeä, hennosti oksidatiivinen, hillitysti pistävän etikkainen ja samalla makean karamellinen ilmaisu toimi kuitenkin aivan täysiä. Täydellistä tavaraa. Lisää tätä.

Lyhyesti: Happamankirpeä, karamellisen makea, maltillisesti pistävän etikkainen, vivahteikkaan marjainen, runsas, katkeroimaton ja kestoltaan loputon huippuolut. Koeta kuvitella makea barley wine, johon lisätään puolet etikkaista ja kirpeän hapokasta gueuzea, niin ollaan melko lähellä tämän oluen meininkiä.

Arvio: Täydellinen – kyllä, perkele. 5/5.

Hinnan (24,00e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

22.1.15

Teliani Valley Oak Aged Tsinandali 2011

Teliani Valley Tsinandali Aged in Oak Barrels 2011
  • Valmistaja: Teliani Valley
  • Tyyppi: Valkoviini, Tsinandali
  • Maa: Georgia
  • Alue: Kakheti
  • Rypäleet: Rkatsiteli (85%), Mtsvane (15%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 6,99e (Syyskuu 2014, Liviko Lootsi Keskus, Tallinna)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Minulla on pieni fiksaatio näihin gruusialaisiin viineihin. Parhaimmat niistä kun voivat olla uskomattoman mainioita ja ainutlaatuisia viinejä, joita voi löytää mikroskooppiseen hintaan laatuunsa nähden.

Georgian uskotaan olevan maailman viinituotannon kehto; se paikka, jonne kaikki tiet johtavat, kun mennään riittävän kauas viinin historiassa. Alueelta löytyy merkkejä viinintuotannosta peräti 8000 vuoden takaa, kun taas Ranskassa, jota pidetään maailman viinituotannon keskuksena, voidaan löytää merkkejä viinintuotannosta "vain" reilun 2000 vuoden ajalta. Georgialaisilla on siis jonkin verran kokemusta siitä, miten viiniä tehdään. Vaikka esimerkiksi Euroopassa georgialaiset viinit eivät koskaan ole olleet erityisen suuressa arvossa, ovat ne aina olleet hyvin arvostettuja esimerkiksi Venäjällä ja Turkissa, joissa parhaimpia niistä on pidetty jopa maailman parhaina viineinä. Ikävä kyllä Neuvostoliitto kuitenkin onnistui tuhoamaan Georgian viinintuotannon laadun ja maineen, valjastamalla maan halvan bulkkiviinin tuotantoon Neuvostoliiton tarpeisiin. Tätä tuhoa Georgia korjaa edelleen, minkä vuoksi maan viinejä saa usein naurettavan edullisesti – silloin kun niitä sattuu löytymään. Viinit ovat kuitenkin ehdottoman tutustumisen arvoisia, sillä Georgiassa elää edelleen vahvana perinteinen viininvalmistustaito, paikalliset rypälelajikkeet ja monet vanhat viinityylit.

Todennäköisesti Viron venäläisväestöstä johtuen gruusialaisilla viineillä on ilahduttavan runsas preesens Tallinnan viinimyymälöissä – joissain myymälöissä voi jopa löytää kaikki uuden maailman viinit niputettuna yhteen hyllyyn, kun taas georgialaisviineillä voi olla vieressä oma hylly. Tämä on melko rankasti kontrastissa Suomen tarjontaan, jossa Alkon perusvalikoimasta voi löytää yhden gruusialaisviinin (maan suurimmalta tuottajalta) ja yhden punaisen ja yhden valkoisen lisää tilausvalikoimasta. Virossa seikkaillessa kannattaa kuitenkin välttää makeita viinejä – Georgialla on pitkä historia niin makeiden punaisten ja valkoisten viinien valmistuksessa, joista parhaimmat voivat olla äärimmäisen mielenkiintoisia ja huippulaatuisia, mutta useimmat niistä on sitä halpaa bulkkitavaraa, jota alettiin valmistaa valtavissa määrin Neuvostoliiton vallan alla, ja joka ei tarjoa juuri minkäänlaista mielenkiintoa.

Tämä valkoinen georgialaisviini löytyi mukaan viime syksynä tekemältäni Tallinnan-reissulta Lootsi Keskuksessa sijaitsevasta Livikon myymälästä. Yleensä en hirveästi tammitynnyrikypsytetyistä viineistä hirveästi perusta, mutta kun aikaisempia kokemuksia tammessa kypsytetyistä Rkatsiteleistä ei minulla ollut, viini oli halpaa kuin saippua ja luotto georgialaisiin viineihin oli kova, tuli pullo otettua mukaan.

Viinin tuottanut Teliani Valley on aloittanut toimintansa vasta vuonna 1997, mutta se on perustettu prinssi Tsavtsavadzen jo 1880-luvun lopulla Tsinandaliin perustetun viinitalon tilalle. Tähän viinitaloon värvättiin bordeaux'lainen viinintekijä Antoin Mossano vuonna 1891 ja hänen mukanaan saatiin Georgiaan sekä modernia viininvalmistustaitoa että ranskalaisia rypälelajikkeita. Nykyisin Teliani Valleyn omistuksessa on 120 ha viinitarhoja eri Georgian viinialueita ja talo sekä ostaa ranskalaisia tammitynnyreitä että valmistaa niitä itse paikallisista puista.

Tsinandali on sekä Kakhetin viinialueella sijaitseva kylä että viinityyli Georgiassa: Tsinandali-viini on tyypillisesti Rkatsiteli-vetoinen viini, johon sekoitetaan Mtsvane-lajiketta. Rkatsiteli on tyyliltään yleensä hyvin hapokas, yrttinen ja melko neutraali lajike, johon Mtsvane tuo runsautta ja runsaampaa hedelmäisyyttä. Tätä viiniä on kypsytetty 9 kk tammitynnyreissä.

Väriltään viini on kevyen vihertävä, yleisilmeeltään jopa melko neutraali.

Tuoksu on hillitty, raikas ja hedelmäinen, joskaan ei tarvitse olla mikään tuoksutieteiden maisteri havaitakseen, että viiniä on kypsytetty tammessa. Tammi on kuitenkin hyvin maltillisessa ja hienovaraisessa osassa, tuoden kokonaisuuteen lähinnä kevyellä otteella kermaisuutta, pähkinäisyyttä ja hentoa mausteisuutta. Muuten tuoksusta löytyy punertavaa omenaa, valkoisia kukkia ja hento, hunajainen alavire.

Viinin ensivaikutelma on raikas, jopa kevyesti kirpeän hapokas ja olemukseltaan kepeä. Makumaailma on tähän kepeyteen nähden melko runsas, tuoden kypsää omenaa, kevyttä hunajaa, hentoa persikkaa, kevyttä kermaisuutta ja hyvin maltillista, kuivakkaa tammen mausteisuutta. Viini on kuitenkin tehty selkeästi hedelmä, ei tammi etunenässä, mikä pelaa meikäläisen makuun mainiosti.

Jälkimaku on hieman runsaammin tammen mausteinen; kielelle jää myös kypsän omenaisia, hennosti hunajamelonisia ja kevyen ruohoisia piirteitä. Jälkivaikutelma on miellyttävän moniulotteinen, mutta kestoltaan korkeintaan keskipitkä.

Yleisesti Teliani Valleyn Tsinandali on simppelihkö, mutta samalla varsin tasapainoinen, mukavan rakenteikas ja mallikkaasti tammitettu gruusialainen arkiviini – tällaista maltillista tammen käyttöä soisi näkyvän enemmänkin nykyisten, paksun kermatoffeisten viinien sijaan!

Viini tuli korkattua suomalaisrustiikkisen, kermaisen juuresvuoan kylkeen, ja myönnettävä on, viini toimi todella mainiosti sen kanssa. Viinin kermaisuus loi hienon aromaattisen sillan ruoan kermaisuuden kanssa samalla kun viinin kepeys ja hapokkuus melko kevytaromiselle mutta vivahteikkaalle ruoalle miellyttävän raikkaan vastinparin. Voin kuvitella viinin kestävän muutaman vuoden kellarointia ja jopa kykenevän hieman kehittymäänkin tammitynnyrikypsytyksensä ansiosta, mutta minkäänlaista lisäkypsytystä viini ei kaipaa! Näin edulliseen hintaan viini on kiistatta loistava ostos, jota voi huoletta ostaa mukaansa vaikka laatikollisen arkiruokailukäyttöön tarkoitetuksi "talon viiniksi"!

Lyhyesti: Kevyellä otteella tammitett kepeä, raikas, tasapainoinen ja maukas georgialaisvalkoviini.

Arvio: Hyvä – todella mallikas ja mainio moderni gruusialainen. Viinistä ei muuta perinteistä löydy kuin paikalliset rypälelajikkeet, mutta homma toimii tasapainon ollessa niin aromien kuin rakenteen puolesta juuri jetsulleen siinä missä pitää.

Hinnan (6,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

20.1.15

Nino Negri Sfursat 2009

Nino Negri Sfursat 2009
  • Valmistaja: Nino Negri
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Sforzato di Valtellina
  • Maa: Italia
  • Alue: Lombardia, Sondrio, Valtellina
  • Rypäleet: Nebbiolo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 285 SEK (~32,81e; Elokuu 2013, Systembolaget, beställningssortiment)
  • Hinta nyt: 294 SEK (~31,20e; Tammikuu 2015, Systembolaget, beställningssortiment)


Vaikka Nebbiolo onkin Italiassa profiloitunut vahvasti vain ja ainoastaan Piemonteen, on rypäleellä vahva pohja myös Piemonten ja Veneton väliin jäävässä Lombardiassa, jossa rypäle tunnetaan paremmin nimellä Chiavennasca. Jotkut saattavat jopa muistaa muutama vuosi sitten Alkon valikoimissa olleen Nino Negri Mazèr Infernon, joka siis oli Lombardialainen Nebbiolo.

Kenties mielenkiintoisin punaviini, jota Lombardia tuottaa on Sforzato (paikallisittain myös Sfursat tai Sfurzat) – viinityyli, joka naittaa piemontelaisen Nebbiolon venetolaiseen Amaroneen! Tämä viini, jota tehdään vain riittävän hyvinä vuosikertoina, valmistetaan Nebbiolosta (10% muita paikallisia lajikkeita sallitaan), mutta näitä rypäleitä kuivatetaan rusinoiksi ennen puristamista, jolloin lopputulos on erittäin konsentroitunutta ja intensiivistä. Koska rypäleistä haihtuu nestettä, eli ne tuottavat vähemmän viiniä korjattua kiloa kohden, ovat Sforzatot yleensä Amaronen tapaan melko hinnakkaita viinejä. Esimerkiksi tämä Systembolagetin tilausvalikoimasta hommattu Sforzato maksoi keskiverto-Amaronen verran, yli kolme kymppiä.

Nino Negri Sfursat on valmistettu kuivattamalla rypäleitä rusinoiksi syyskuun puolesta välistä tammikuuhun, minä aikana rypäleet menettivät n. kolmanneksen painostaan. Tämän jälkeen rypäleet murskattiin ja mehun annettiin maseroitua 16 päivän ajan terästankeissa kuorten kanssa. 30 kk kestävä kypsytys tapahtui suurissa, 3200:n ja 5200:n litran tammitynnyreissä, minkä jälkeen viinin annettiin kypsyä vielä 6 kuukautta pulloissa; Nino Negrin lippulaivaviini 5 Stelle Sfursat (joka vielä jonkin aikaa sitten oli Alkon valikoimissa) eroaa tästä viinistä lähinnä sillä, että 5 Stelle kypsytetään uusissa barrique-tynnyreissä. Itse hankin viinin useampi vuosi sitten, mutta annoin sen kypsyä muutaman vuoden lisää, sillä viini napattiin käyttöön vasta viime joulukuussa.

Väriltään tämä Sfursat on läpinäkyvä, hieman savenruskeaan taittuvan kirsikanpunainen. Reunoilta väri vaikuttaa pakenevan kokonaan.

Kypsänmakea tuoksu luo runsaasti vihjeitä rypäleiden rusoimisprosessiin: lasista löytyy kirsikkahilloa, makeaa metsämarjaisuutta, kevyttä luumuisuutta ja aavistus rusinaisuutta. Kaiken seassa häilyy vivahde Nebbiololle tyypillistä kukkaisuutta.

Makea tuoksu kuitenkin johdattaa harhaan – ja rankasti! Viini on nimittäin suussa kuiva, tiukka ja mausteinen. Amaronemaista runsautta viinillä ei ole, sillä vaikka suutuntuma on tiivis ja konsentroitunut, on se yleisilmeeltään selkeän keskitäyteläinen. Melko karvasta makumaailmaa hallitsee italialaisten viinien tyypillisin aromi, kirsikka – niin tuoreen kirsikan kuin bitterisen hapankirsikan muodossa. Seassa tuntuu myös maustepippuria, kevyttä tupakkaa ja hennosti eloisan hapokkuuden pintaan nostamaa karpaloa. Vaikka Lombardian Nebbiolot usein voivat olla melko maltillisia tanniineiltaan, on tämä viini kiistämättä hyvin purevan tanniininen. Hyvin reipas alkoholi (15,5%) tekee kokonaisuudesta myös melko tulisen.

Vivahteikas ja kohtalaisen bitterinen jälkimaku jatkaa saumattomasti keskimaun linjoilla: hapankirsikkaa, musta- ja maustepippuria, hennosti kanelisuuteen taittuvaa mausteisuutta ja aavistus puolukkahilloa. Suutakuivaavat tanniinit korostavat viinin bitteristä olemusta. Suuhun jää moniulotteinen, tiukanpuoleinen, kohtalaisen lämmin ja pitkäkestoinen jälkivaikutelma.

Vaikka Lombardian Nebbiolot ovat yleensä melko kepeitä ja nuorena juotavaksi tarkoitettuja, ovat Sfursatit näköjään selkeästi toista maata: vaikkei tämä Sfursat ollutkaan erityisen suuri tai runsaskokoinen, antoi sen tiukka ja jännittynyt olemus olettaa, että viinillä olisi helposti voinut olla vielä useita vuosia edessään. Jopa tuottajan sivuilla viinille annetaan 12-15 vuotta kypsytyspotentiaalia, minkä voin varsin helposti allekirjoittaa. Sellaisen ruoan kanssa, johon särmikäs tanniinisuus pääsee pureutumaan, on viini todella miellyttävä ja tasapainoinen esitys, mutta sellaisenaan nautittavaksi on tämä viini näin 5 vuoden iässä vielä aivan liian nuori tapaus.

Suosittelen antamaan viinille reippaasti vuosia kellarissa, sillä viinin runsas tanniini-happo-alkoholipitoisuus toimii erinomaisena säilöntäaineena konsentroituneelle hedelmälle, jossa ikääntymisvaraa on reippaasti. Tarjoiluvaiheessa suosittelen useamman tunnin dekantointia, jotta viini pääsee avautumaan hyvin, mutta muistutan myös sopivasta viilennyksestä, jolla viinin tuntuvaa, 15,5% alkoholia saisi hieman piiloon.

Lyhyesti: Lombardialainen, kuivatuista Nebbiolo-rypäleistä valmistettu tiukkarakenteinen, puhdaspiirteinen, vivahteikas ja vakuuttava kuiva punaviini tanakalle ruoalle tai kellarin perukoille.

Arvio: Erittäin hyvä – oikein mainio esitys, josta löytyi reilusti Nebbiolon ärhäkkää, anteeksipyytelemätöntä särmää, eikä kokonaisuutta oltu lähdetty turhaan hiomaan ja pehmentämään uudella tammella. Erinomaista potentiaalia huokuva tuttavuus.

Hinnan (~32,85e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Harviestoun Ola Dubh 12 2014

http://www.alko.fi/tuotteet/706114/
Harviestoun Ola Dubh Special Reserve 12 2014
  • Valmistaja: Harviestoun
  • Tyyppi: Olut, Black ale
  • Maa: Skotlanti
  • Alue: Clackmannanshire, Alva
  • Maltaat: Paahdettu ohra, kaura
  • Humala: East Kent Goldings, Fuggles, Galena
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 5,98e (Marraskuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 5,98e (Tammikuu 2015, Alko)

Vuonna 1984 perustettu Harvistoun lienee yksi Skotlannin tunnetuimpia panimoita Brewdogin ja Belhavenin ohella. Panimon legendaarisimpia oluita on arvostettu ja palkittu black ale, varsin osuvasti nimetty Old Engine Oil. Tämän saman oluen pohjalta Harviestoun valmistaa myös lippulaivaoluensa, Ola Dubhin ("mustan öljyn"), tynnyrikypsytetyn black alen.

Ola Dubh valmistetaan panemalla normaalisti 6% vahvuisesta Old Engine Oilista järeämpi, 10,5% vahvuinen erikoiserä, joka siirretään kypsymään Highland Parkilta hankittuihin viskitynnyreihin, joissa olutta haudutellaan useamman kuukauden ajan, aina 6 kk kypsytysaikaan asti. Pullotuksen yhteydessä olut laimennetaan 8% vahvuuteen. Suurin osa Harviestounin tynnyreistä on sellaisia, joissa on aiemmin kypsytetty Highland Parkin 12-vuotiasta viskiä; näistä tynnyreistä syntyy myös Ola Dubhien perussarja, Reserve 12. Harviestoun valmistaa pienempiä määriä myös mm. 16- ja 18-vuotiaiden viskien tynnyreistä. Ola Dubh 12 saapui Alkoihin rajattuna eränä joulun alla talven kausioluiksi. Tuo erä ei ole vielä myyty loppuun, mutta monista myymälöistä varastosaldot näyttivät nollaa, joten jos haluat kaapata oluen testiin, suosittelen kiiruhtamaan!

Väri on täysin läpinäkymättömän musta – "musta öljy" kuvaakin oluen ulkonäköä erinomaisesti. Hento, valkoisenharmaa vaahto katoaa nopeasti, mutta jää paikoitellen ohueksi kerrokseksi luomaan hienoa kontrastia mustaa pintaa vasten.

Oluella on voimakas, aromikas, hyvin kärtsäinen tuoksu, jossa tuntuu hiiltynyttä puuta, lakritsijuurta, kevyttä hopeatoffeeta ja hennolla otteella erittäin tummapaahteista kahvinporoa.

Ola Dubh on aromikas ja runsas sekä suutuntumaltaan todella täyteläinen: kielellä tuntuu tervaa ja tervaleijonaa, savuisuutta, kärtsää, makeaa mausteisuutta ja lakritsia, kevyesti paahtunutta jälkiuunileipää, hieman viskimäistä maltaisuutta ja käytetyn tammitynnyrin tuomaa puisevuutta. Hiilihappoisuus on melko matalaa, mutta oluen täyteläinen runko onnistuu kantamaan kokonaisuuden ensivaikutelmasta jälkimakuun suht moitteetta.

Kuivakka jälkimaku on pitkä, tummapaahteisen kahvinen, nokisen hiilinen, kevyen lakritsainen, hillityn tuhkainen ja hyvin ujosti katkera. Erityisesti kuivakka, epämääräinen mallasviskimäisyys, tynnyrin mausteinen puisevuus ja hento nokisuus jatkuvat suussa erittäin pitkään.

Viskitynnyrikypsytyksestään huolimatta Ola Dubh 12 on selkeästi ensisijaisesti olut – ei viskiolut tai tammitynnyrikypsytetty olut. Kokonaisuus muistuttaa selvästi Old Engine Oilia, mutta seassa on paljon muutakin. Ensinnäkin oluen jyhkeämpi ja robustimpi olemus miellyttää allekirjoittanutta, sillä yleensä mitä paahteisempi ja tummempi olut on, sitä tanakampi runko sillä mielestäni oltava. Tynnyrikypsytys tuo kokonaisuuteen miellyttävän kuivakkaa puisevuutta, eli ei niinkään sitä kermatoffeeta ja vaniljaa, mitä tammitynnyrikypsytetyt oluet yleensä saavat. Varsinainen viskimäisyys pysyttelee hyvin pois tieltä valtaosan oluen makupuolen tarjonnasta ja nousee selkeimmin esille vasta jälkimaussa, jossa muiden, olutmaisempien aromien kadotessa suusta saa mallasviskisyys selkeimmin tilaa tulla huomatuksi.

Kokonaisuutena Ola Dubh 12 on mukavan tanakka, muttei liian raskastekoinen fiilistelyolut, joka tuli nautittua hitaasti ja hartaudella. Aluksi, lähes jääkaappikylmänä, olut tuntui melko vaisulta ja liian kevyeltä, mutta lämmetessään sen aromit avautuivat mainiosti ja kokonaisuus sai mukavasti lisää runkoa alleen. Suosittelenkin korkkaamaan oluen vain maltillisesti jäähdytettynä, sillä se vaikuttaa hyvin kestävän jopa huoneenlämpösenä nauttimista sen kummemmin asiasta kärsimättä.

Lyhyesti: Tanakka, aromikas ja tasapainoinen viskitynnyreissä kypsytetty ale, joka silti maistuu ensisijaisesti oluelta, ei viskiltä tai tynnyreiltä.

Arvio: Tyylikäs – maukas, harmoninen ja moniulotteinen tumma olut pitkäkestoiseen tunnelmointiin.

Hinnan (5,98e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

19.1.15

Fontanafredda Nebbiolo 2010

Fontanafredda Nebbiolo 2010
  • Valmistaja: Fontanafredda
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Langhe
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe
  • Rypäleet: Nebbiolo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 99 SEK (~11,99e; Elokuu 2012, Systembolaget)
  • Hinta nyt: 101 SEK (~10,79e; Tammikuu 2015, Systembolaget)


Nyt vaihteeksi jotain arvioarkiston perukoilta! Tämän kyseisen viinin ostin loppukesästä 2012 Systembolagetista, josta viini löytyi perusvalikoimasta, mutta pullo tuli myös tyhjennettyä lokakuussa 2013, vuoden kypsyttelyn jälkeen – eli myös aikapäiviä sitten. Näitä hieman ikää saaneita arvioita rupeaa löytymään melkoinen kasa, kun vuodenvaihteessa 2014-14 totesin, etten enää pysty pysymään maistamieni viinien perässä: arkistossani oli 300 arviota, joista vanhimmat lokakuulta 2013, eli muutaman kuukauden takaa. Nyt arkistoni on pöhöttynyt 1,300 arvioon eikä tilanne näytä sen valoisammalta...

No mutta, itse asiaan. Nebbiolo on yksi Italian arvostetuimmista ja hienoimmista, peräti "jaloimmista", punaisista lajikkeista, josta tehdään mm. arvostettuja Baroloita ja Barbarescoja. Parhaimmillaan Nebbiolo kykenee saavuttamaan uskomattoman upean tasapainon runsaiden happojen, robustien tanniinien ja elegantin makumaailman välille, mutta yleensä nämä viinit tulevat lähinnä Barolon ja Barbarescon kylien tarhoilta. Suuremmalla Langhen alueella viljellään myös paljon Nebbioloa, mutta siellä harvat tarhat kykenevät tuottamaan Nebbiolosta yhtä ainutlaatuista viiniä kuin Piemonten parhaimmilla alueilla, jolloin näistä viineistä tehdään arkisempaa perusviiniä, joka ei kilpaile Barolon, Barbarescon tai muiden huippualueiden viinien kanssa. Toki jotkut tuottajat kykenevät tekemään äärimmäisen vakuuttavaa huippu-Nebbioloa myös suuremman Langhen alueen tarhoilla, mutta yleisesti Nebbiolo on niin tarkka kasvusijainnistaan, että on helpompi tehdä huonoa Nebbioloa hyvillä tarhoilla kuin hyvää Nebbioloa huonoilla tarhoilla.

Fontanafredda lienee Piemonten tuottajista suomalaisille yksi tutuimmista, sillä kyseiseltä talolta on näkynyt Alkon valikoimissa jos jotakin Baroloa ja Barbarescoa. Tämä viini on Fontanafreddan perustason Nebbiolo, joka nyttemmin kulkee nimellä "Ebbio". Kun rotevimmat Nebbiolo-viinit valmistetaan maseroimalla rypäleiden kuoria käyvässä mehussa peräti kuukauden ajan, on tämä viini valmistettu käyttämällä rypäleiden kuorten kanssa terästankeissa vain 8 päivän ajan (ilman uutosta lisääviä pump overeita tai punch downeja, joissa rypäleiden kuoria saatetaan enemmän kosketuksiin viinin kanssa). Lopuksi viiniä on kypsytetty 8 kuukauden ajan tammessa ja 3 kuukautta pullossa.

Lasissa viinillä on kauttaaltaan tasainen, tumman kirsikkaisen rubiininpunainen väri, joka on Nebbiololle tyypillisesti melko läpinäkyvä.

Tuoksu on varsin aromaattinen: makeata kirsikkaa, aromaattista kukkakauppaa, kevyttä savua, mentolitupakkaa, hentoa pippuria, pienin aavistus paperiliimaa ja tummanpuhuvaa, mausteiseen taipuvaa tammisuutta. Avauduttuaan tuoksusta tulee persoonallisempi ja vivahteikkaampi, kuvioihin astuu mukaan mm. kypsempää luumuia, hieman nahkaa ja kevyttä alkoholisuutta.

Viinillä on kevyenpuoleinen, hapokas ja kohtalaisen tanniininen, mutta samalla melko lempeä yleisilme, jossa tuntuu kuivaa kirsikkaa, hapokasta karpalomehua, kevyttä savuisuutta, hentoa pippuria ja aavistus mineraalia. Kokonaisuus on yhdistelmä hyvää ryhtiä ja melko pehmeää, kielelläsoljuvaa ilmaisua. Avauduttuaan viini on hieman selvemmin tammisempi, mutta muuten ei tapahdu ihmeitä.

Tuoreen marjaisuuden hallitsema jälkimaku jättää kielelle punaviinimarjaa, hapankirsikkaa, kohtalaisen tuntuvaa ja raikastavaa mineraalia ja hieman vettä kielellenostavaa hapokkuutta. Mehukas, hapahko jälkivaikutelma on lyhyehkö tai korkeintaan keskipitkä.

Fontanafreddan perus-Nebbiolo on maukas, tasapainoinen ja miellyttävä arkiviini, mutta kuten sanonta kuuluu, nothing special to write home about. Tämä on geneerinen pikku-Nebbiolo, joka on nuorena juotavaksi tarkoitettu, eikä se ole missään nimessä haastamassa alueen parhaita Nebbioloja – mikä myös näkyy viinin varsin kohtuullisessa hinnassa, joka on erittäin hyvin linjassa viinin laadun kanssa.

Mutta koska tämä ei ole mikään Barolo tai Barbaresco (oletan, että se rupeaa pikku hiljaa olemaan tässä vaiheessa selvää), ei viini myöskään tarvitse pitkää varastointia ennen korkkaamista. Siinä missä hyvä Nebbiolo voi tarvita peräti 10 vuotta ollakseen mainiosti tikissä, on Fontanafredda Nebbiolo kolmen vuoden ikäisenä varsin helpostilähestyttävä ja tasapainoinen tuttavuus. Viinin tasapainoinen hapokkuus ja tanniinisuus lupailevat ihan hyvää lyhytkestoiseen kypsyttelyyn ja tuottaja itsekin sanoo viinin saavuttavan huippunsa 3-4 vuotta vuosikerrasta, mutta kuten vanha viidakon laki sanoo: turha niitä kympin viinejä on vuosikymmentä kypsyttää.

Lyhyesti: Tasapainoinen pikku-Nebbiolo, jossa hyvä hapokkuus ja kevyesti puraiseva tanniinisuus paljastavat hyvin lajikkeen. Ei tarjoa suuria yllätyksiä, mutta sentään mainion piemontelaisen arkiviinin.

Arvio: Miellyttävä – luotettava perusesitys akuuttiin Nebbiolonpuutteeseen. Viinissä on hyvän vuoden hyvän Nebbiolon rakenne, eikä tammella ole liikoja läträtty, joten plussan puolella ollaan.

Hinnan (11,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

18.1.15

Mas de Subirà Priorat 2010

Mas de Subirà Priorat 2010
  • Valmistaja: Celler Morlanda / Viticultors del Priorat, Freixenet
  • Tyyppi: Punaviini, DOQ Priorat
  • Maa: Espanja
  • Alue: Katalonia, Priorat
  • Rypäleet: Grenache (60%), Carignan (30%), Cabernet Sauvignon (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 12,75e (Syyskuu 2014, SuperAlko Uus-Sadama)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viime syksynä Tallinnassa käydessäni silmiini osui reilun kympin hintainen pullo Prioratia – kiinnostus heräsi välittömästi, sillä Prioratin viinien hinnat ovat nousseet alueen suosion myötä melkoisesti. Viinien kansainväliset hinnat ovat tyypillisesti parin kympin paremmalla puolella ja monet viinit ovat helposti jo lähemmäs kahta kymppiä ihan paikan päällä Kataloniassakin. Oli siis suorastaan hämmentävää, että etelänaapuristamme sai Prioratia tosiaan vain reilulla kympillä, mistä syystä pullo oli otettava testiin journalistisessa mielessä! Jos viini olisi mainio, olisi se varsinainen löytö, ja jos laatu ei olisi kummoinen, ei menetetty sijoitus olisi kovinkaan suuri.

Viinin tuottaja on vuonna 1997 perustettu, Bellmunt del Prioratissa – eli koko alueen korkeimmilla kohdilla – sijaitseva Celler Morlanda, joka tuntuu myös kulkevan vaatimattomalla nimellä Viticultors del Priorat. Se, mikä ei pullosta kuitenkaan paljastunut on se, että tämän viinitalon omistaa maailman suurin Cava-tuottaja Freixenet – kenties tämä yhteys halutaankin pitää pois yleisemmästä tiedosta. Toisaalta, jos viinin takana häärii yksi Katalonian suurimmista viinikoneistoista, ei sen edullinen hinta ole enää niin suuri ihmetyksen aihe.

Mas de Subirà on niin rypälepohjaltaan kuin valmistusmenetelmiltään hyvin klassinen perus-Priorat: aluksi paikallisista punaisista lajikkeista puristettu mehu käy 30 päivän ajan viiniksi terästankeissa 25-28 asteessa. Tämän jälkeen se viettää 12 kk useiden eri tynnyrintekijöiden valmistamien eri paahtoasteiden 300 l ranskalaisissa tammitynnyreissä. Koska mitään muuta viininvalmistuksesta ei mainita, voin turvallisin mielin olettaa viinin käyvän muut normaalit proseduurit ennen pullotusta, eli kirkastus, kevyt suodatus ja riittoisa sulfiittilisäys.

Viinillä on erittäin tummanpuhuva, hädin tuskin läpinäkyvä, rubiininpunainen väri.

Tuoksu on värin tavoin tummanpuhuva ja kypsänmehevä: kirsikkamarmeladia, ylikypsää luumua, tummia marjoja ja herukkahilloa, auringonpaahtamaa llicorella-maata ja hiekkaa, kevyesti herkkusieniä ja hennosti lakritsia. Kokonaisuus on siis tuhdilla, makean hedelmäisellä ilmeellään selvästi viinin lämmintä kasvupaikkaa ilmaiseva.

Suussa viini on kuivahko, konsentroituneen täyteläinen ja samettisen pehmeä. Kypsänmehevä makumaailma on hyvin kirsikkainen – osin jopa suorastaan modernin italialaisen oloinen – ja muhkean tumman marjainen. Seassa tuntuu myös luumuisuutta, hillitysti mansikkamarmeladia, kivisiä ja paahtuneen maamaisia piirteitä sekä kevyesti tammista mausteisuutta. Rakenteesta pitävät huolen kohtalainen hapokkuus ja kevyesti pureva tanniinisuus – joista erityisesti jälkimmäinen on Prioratin viitekehyksessä suorastaan lälläritasoa. Yleisilme on hieman lämmin, mutta pakko myöntää: suorastaan törkyisen runsas 15,5% alkoholia pysyy hämmentävän hyvin piilossa.

Jälkivaikutelma onkin sitten selvästi lämmin, jopa paikoin poltteleva. Suuhun jää pitkähkö, tuhti jälkimaku, jossa tuntuu hiekkaista maamaisuutta, mausteista tammea, kypsänmakeaa luumuisuutta ja maltillista mansikkaa.

Noh. Eipä tämä nyt kovinkaan kummoinen Priorat ollut. Yleensä jos Prioratin korkkaa, on lupa odottaa tuhtia, konsentroitunutta ja purevan tanniinista viiniä – tässä saatiin 2/3 kohdalleen. Mas de Subirà maistuu kyllä melko lailla Prioratilta, joskin ehkä turhan geneeriseltä ja turvalliselta sellaiselta, mutta siitä puuttuu hyvien Prioratien intensiteettiä ja purevuutta. Lisäksi alkoholia viinissä tuntuu olevan aivan liikaa – vaikka keskimaussa se pysyy melko hyvin piilossa, on jälkimaussa sen verran lämpöä, ettei se ole enää mukavaa, ja jo pari lasia tuntuu menevän vauhdikkaasti sekä jalkoihin että hattuun.

Viini meni ihan semipasselina kumppanina paistetuilla sienillä ryyditetylle pizza biancolle, mutta mistään elämää suuremmasta makuparista ei nyt voi puhua. Oletin viinin olevan hapokkaampi ja tanniinisempi tapaus, jolloin se olisi toiminut pizzan rasvaisuuden kanssa, mutta nyt viinistä jäi tuhti mutta hieman hampaaton vaikutelma. Prioratit yleensä viihtyvät helposti useita vuosia kellarissa, mutta näin lempeän tanniinista ja pehmeän hapokasta viiniä on turha varastoida pidempään. Hedelmä saattaa kehittyä muutaman vuoden ajan, mutta tässä viinissä en usko olevan runkoa kestämään kovinkaan paljon tuota pidempään.

Lyhyesti: Pullearakenteinen, kypsänmakea, helpostilähestyttävä ja hyvin alkoholinen (mutta sentään edullinen) Priorat kuohuviinijättiläis-Freixenetiltä.

Arvio: Tylsä – viini on ihan hyvin tehty, nuorena juotavaksi tarkoitettu Priorat, mutta se on niin geneerinen ja ennalta-arvattava, että oksat pois. Tähän kun yhdistetään vielä viinin lempeän pehmeä, varmasti massojen makuun sopiva, särmätön rakenne, niin ei ole ihme, jos en hurraata täällä huutele.

Hinnan (12,75e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

16.1.15

Maupertuis Les Pierres Noires XIII

Maupertuis Les Pierres Noires XIII
  • Valmistaja: Domaine Jean Maupertuis
  • Tyyppi: Punaviini, Vin de France
  • Maa: Ranska
  • Alue: Auvergne
  • Rypäleet: Gamay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 12,70e (Marraskuu 2014, Vins Chez Nous)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Lähellä Ranskan keskipistettä (eli siis keskellä ei-mitään) sijaitseva Auvergne luetaan usein osaksi Loiren viinialuetta, mutta todellisuudessa tämä kyseinen viinialue on maantieteellisesti hyvin eristyksissä muusta Ranskasta ja fyysisesti se on lähempänä esimerkiksi Beaujolais'ta kuin pääasiallista Loiren viinialuetta, joka sijaitsee yli 100 km Auvergnesta pohjoiseen. Siksipä monet viiniharrastajat ja -kirjoittajat lukevatkin Auvergnen omaksi, pieneksi viinialueekseen.

Auvergnessa, Saint-Georges-sur-Allierin kylässä viiniä tuottava Jean Maupertuis työskenteli alun perin tietokonealalla, mutta ryhtyi 1990-luvun alkupuoliskolla viininviljelijäksi Auvergnessa. Hän aloitti vuokraamalla viinitarhoja, jotka hän myöhemmin osti omaan käyttöönsä; nykyisin hän omistaa kaksi n. 1,5 ha laajuista viinitarhaa Gamayta ja Pinot Noiria sekä n. 30 aaria (0,3 ha) Chardonnayta. Valtaosa hänen ilman torjunta-aineita viljellyistä Gamay- ja Pinot Noir -köynnöksistään on hyvin vanhoja – nuorimmat ovat 1970-luvulta ja valtaosa 1940- ja 1950-luvuilta). Merkittävä osa hänen tuotannostaan on punaviiniä, mutta hän valmistaa myös gris-roséeta, valkoviiniä ja kuohuviiniä.

Maupertuis'n punaviinit valmistetaan sementtisammioissa, joissa ehjät rypäleet peitetään hiilidioksidilla, jolloin rypäleiden sisältämä mehu alkaa käymään automaattisesti hapettomissa olosuhteissa. Samalla sammion pohjalle murskaantuneiden rypäleiden mehu käy rypäleiden omilla hiivoilla. Kolmen viikon käymisen jälkeen rypäleet murskataan ja osittain käyneen viinin annetaan käydä kuivaksi, minkä jälkeen viini siirretään kuorten ja hiivasakan päältä pois lasikuituastioihin – tosin joinain vuosina pieni osa viinistä saatetaan kypsyttää vanhoissa tynnyreissä. Viinien annetaan käydä malolaktinen käyminen ja asettua kevääseen asti, jolloin ne lapotaan sakkojen päältä uusiin astioihin ja pullotetaan suodattamattomina ja kirkastamattomina. Maupertuis on aina viiniyttänyt viininsä ilman rikkiä ja vuonna 2000 hän siirtyi täysin rikittömään tuotantoon, eli viineihin ei lisätä rikkiä myöskään pullotusvaiheessa.

Alun perin Maupertuis pyrki saamaan viininsä luokiteltua Auvergnen appellaation alle, mutta hän on siirtynyt tuottamaan viinit Vin de France -luokittelun alla kyllästyttyään toimimaan alueen appellaatioelimen kanssa ja tekemään viinien rekisteröintiin liittyvää paperisotaa. Todennäköisesti viinin Vin de France -taustan takia viinin etiketissä ei lue vuosikertaa, mutta viinin nimen "XIII" viittaa 2013-vuosikertaan. "Les Pierres Noires" viittaa viinitalon tuliperäisellä maalla sijaitsevaan Gamay-tarhaan.

Väriltään viini on tumman kirsikkainen ujolla, nuorekkaan sinertävällä häivähdyksellä. Kokonaisuus on varsin tumma ja Gamayksi melko tiivis, vain hieman läpinäkyvä.

Aluksi tuoksu on todella reduktiivinen ja tunkkainen, suorastaan epämiellyttävän kananmunainen. Kuitenkin kuviot muuttuvat täysin puolen tunnin dekantoinnin jälkeen, jolloin viinin reduktiivinen tunkkaisuus on täysin tiessään ja tilalle on ilmestynyt tuoretta karhunvatukkaa, hyvin voimakasta mustapippurisuutta ja charmanttia kukkaisuutta.

Aluksi myös mausta löytyy ujo aavistus tuoksusta löytynyttä kananmunaa, mutta tämä piirre katoaa nopeasti viinin saadessa ilmaa. Kielellä pyörii punamarjaisuutta, jota viinin runsas, raikas ja eloisa hapokkuus taittaa innokkaasti puolukan ja hapankirsikan suuntaan, ja melko voimakkaana tuntuvaa mustapippurisuutta. Viinillä on hyvin freesi, hieman kirpeäkin ja äärimmäisen kepeä ja hento yleisilme – sellainen, jota pahat kielet ja tuhteihin punaviineihin tottuneet suut voisivat jopa sanoa vetiseksi. Hyvien happojen ja kevyesti puraisevan tanniinisuuden vuoksi rakennetta viinistä ei kuitenkaan puutu.

Jälkimakua hallitsevat runsaat hapot ja suutapuhdistava mineraalisuus, hapokas punaherukkaisuus, kevyt karviaismaisuus ja ujo pippurisuus. Viinistä jää pitkähkö, kepeä, raikas ja hieman karheahko jälkivaikutelma.

Les Pierres Noires XIII on todella kepeä ja elegantti, mutta myös sopivan rustiikkisella särmällä varustettu punaviini – siinä on selkeästi sellaista luonnetta, joka kyllä kumartaa niin Loiren kuin Beaujolais'n Gamay-viineille, mutta on silti selkeästi täysin omaa, auvergnelaista luonnetta edustava. Jos kepeistä viineistä pitää, ei viinin hurmaavaa puhdaspiirteisyyttä ja raikkautta voi jättää huomiotta, mutta jos tuhdimmat ja konsentroituneemmat viinit ovat enemmän mieleen, lienee tämä aivan liian vaatimaton esitys.

Ruokaparia näin kepeälle viinille voi olla vaikea keksiä, ja kenties parhaimmat paritukset ovat enemmän sellaisia, jotka mielletään perinteisesti kepeiden ja raikkaiden valkoviinien tehtäviksi – kuten vaikkapa ahvenfileet tai kepeät kasvisruoat. Omasta mielestäni ei kannatakaan lähteä stressaamaan ruokaparista näin kepeälle ja simppelille, mutta samalla maukkaalle ja helpostijuotavalle viinille, vaan nauttia se sellaisenaan, kohtalaisesti viilennettynä ja korkeintaan jonkun pienen pureskeltavan kanssa – kuitenkin riittävän pitkää ilmaamista unohtamatta!

Lyhyesti: Todella kepeä ja freesin hapokas Auvergnen Gamay, joka kärsi aluksi tuntuvasta reduktiivisuudesta, mutta joka melko nopeasti paljastui hyvin pippuriseksi ja ihastuttavan marjaiseksi esitykseksi!

Arvio: Hyvä – Les Pierres Noires ei pelleile eikä yritä olla suurempi viini, mitä se todellisuudessa on, vaan se on vakavahenkinen, mutta silti kaikin puolin mukava ja helpostilähestyttävä kepeä pikku viini.

Hinnan (12,70e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Pyramid Valley Angel Flower Pinot Noir 2009

Pyramid Valley Angel Flower Pinot Noir 2009
  • Valmistaja: Pyramid Valley Vineyards
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Uusi-Seelanti
  • Alue: South Island, Canterbury, Waikari
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~55,00e (Marraskuu 2014, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Vaikka suuria, liukuhihnameiningillä toimivia bulkkiviinituottajia löytyy kaikista maailman viinimaista, on helppo jakaa viinimaailma kahtia: on vanha maailma, josta löytyy käsityöhön ja manipuloimattomuuteen luottavia pientuottajia, ja uusi maailma, jossa jokainen tuottaja – koosta riippumatta – pyrkii tuottamaan kypsää, kosiskelevaa ja hallitsevan hedelmäistä viiniä modernein valmistusmenetelmin.

Todellisuudessa myös sieltä uudesta maailmasta löytyy runsaasti myös niitä käsityöhön, manipuloimattomuuteen ja terroiriin luottavia pientuottajia, mutta niiden saatavuus (ja siksi myöskin kaupallinen potentiaali) on varsin olematon täällä Euroopan peräisimmässä pohjolassa. Alkoon saattaa silloin tällöin tulla jokunen enemmän autenttisuutta kuin kosiskelevaa hedelmää painottava tuote Euroopasta, mutta uudesta maailmasta ei juuri koskaan; naturaalimpiin viineihin keskittyneet nettikaupat ovat taas niin eurosentrisiä, että uuden maailman natuviinien löytyminen on varsinaista tuuripeliä. Siksi en ihmettele, jos näin suomalaisena pääsee unohtumaan, että myös uudessa maailmassa osataan tehdä viiniä, jolla on olemassa se kuuluisa sense of place.

Uuden-Seelannin eteläsaarelta, Canterburyn viinialueelta löytyvä Pyramid Valley Vineyards on yksi maan (täkäläisittäin) tunnetuimpia terroir-vetoisia pientuottajia. Talon perustivat vuonna 2000 Claudia ja Mike Elze Weersing ja heti alusta alkaen he alkoivat viljellä talon tiluksia biodynaamisin periaattein. Pyramid Valleyn omistuksessa on 4 tarhaa, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2,2 hehtaaria; näillä tarhoilla viljellään köynnöksiä 10-12,000 köynnöksen hehtaaritiheydellä (mikä on siis ennätyksellisen tiheään), mikä hillitsee voimakkaasti köynnösten kasvua ja näin rypälesatoisuus on pieni, mutta erittäin korkealaatuinen. Viinit käytetään rypäleiden omilla luonnonhiivoilla ja koko valmistusprosessi tapahtuu ilman käsittelyä, kuten suodatusta tai kirkastusta. Kypsytyksessä käytetään vain vanhoja tammitynnyreitä tai saviamforoita, koska Claudia ja Mike haluavat viinien ilmaisevan ensisijaisesti hedelmää. Vuosikerrasta riippuen sulfiittilisäykset ovat pieniä tai niitä ei ole ollenkaan.

Viini on rusehtavan vaalean granaatinpunaisen ja silminnähden kevyesti samean, mutta kuitenkin läpinäkyvän värinsä puolesta selvästi suodattamaton ja muutenkin käsittelemätön.

Kehittynyt tuoksu on nahkainen ja suorastaan läpitunkevan ilmiselvästi Pinot Noir (tätä aromikokonaisuutta on vaikea kuvailla muulla termillä kuin englannin sanalla pinosity). Kokonaisuus on todella kypsän hedelmäisen puhdaspiirteinen, mutta todella vivahteikas, kompleksinen ja hurmaava; viinistä löytyy myös todella orvokkisen kukkaisia piirteitä, kevyttä funkkia, hillittyä tryffelisyyttä, hentoa appelsiininkuorta ja murskattua karpaloa.

Suussa viini aluksi hieman pettää: tuoksun perusteella ideaali Pinot Noir onkin melko täyteläinen ja verrattain matalahappoisen oloinen. Myös vajaa 14% alkoholia tuo hentoa tulisuutta kokonaisuuteen. Sitten kieli tuntuu heräävän viinin tarjoamaan aromitykitykseen ja jestas, mitä suussa alkaakin tapahtumaan! Runsas aromimaailma avautuu hiljaa ja tasaisesti, tarjoten aluksi karpaloa ja kuivattua kirsikkaa, sitten rupeaa löytymään orvokkista kukkaisuutta, nahkaa, maamaista mausteisuutta ja hennosti tiiviimpää tuntua tuovia tanniineja – sekä hennosti asetonimaista volatiilisuutta. Kokonaisuus on hyvin suunmyötäinen ja notkea, eli Pinot Noirille ominainen raikkaus ja purevuus puuttuvat, mutta hurmaava, kiehtova ja omaperäinen, selkästi pinotnoirmainen aromimaailma antavat julmetusti anteeksi – kokonaisuus on ehdottomasti hyvin herkullinen.

Kompleksinen jälkimaku jatkaa keskimaun linjoilla jättäen suuhun nahkaa, orvokkista kukkaisuutta, kypsää kirsikkaa, hapokasta karpaloa, mausteisuutta ja maamaisuutta, hennosti kypsänmakeaa marjakonvehtia ja hentoa mineraalia. Vivahteikas jälkimaku ei ole vähäisistä hapoista johtuen erityisen voimakas, mutta kuitenkin hyvin pitkä ja viipyilevä.

Vaikka Pyramid Valley Angel Flower Pinot ei ole niin freesi ja raikas kuin toivoisin hyvän Pinot Noirin olevan, on kokonaisuus silti erittäin hurmaava ja herkullinen. Kokonaisuus on toki melko villi ja funkahtava, joten puhtaan marjaista Pinositeettia kaipaavan / villejä viinejä karttavan kannattaa pysyä etäällä tästä tapauksesta. Sen sijaan ihastuttavien elämysten etsijälle Pyramid Valley on varsinainen Graalin malja.

Näin mehevää ja kehittynyttä Pinot Noiria en itse lähtisi enää kellaroimaan, vaan korkkaisin omani menemään kuluvan vuoden aikana – selkeästikään tällaista viiniä ei ole tarkoitettu jaksamaan hirveän pitkään ja 5 vuotta tuntuukin olevan melko lailla yläraja tämänhenkiselle pullotteelle. Mutta 50 euroa pullolta? Mjaa-a, rupeaa olemaan kyllä hyvin vahvasti kipurajalla ja sen ylikin. Voisin maksaa 50 euroa pullosta päästäkseni maistamaan näin mielenkiintoista viiniä yhden kerran, mutta tämän kerran jälkeen voin todeta, että aivan sinne ei päästä. Kyllä tästä useammankin kympin mielelläni maksaisin, aina jonnekin 30 euron tietämille asti, mutta 50 euroa rupeaa olemaan turhan kireä hinta pullosta. Talon tuotanto kuitenkin on hyvin pientä ja nimeä harrastajapiireissä sen verran, että kyllä viinit jopa tuohonkin hintaan tuntuvat liikkuvan, joten ei siinä mitään.

Lyhyesti: Hurmaavan aromaattinen, kiehtova ja kompleksinen naturaali Pinot Noir Uuden-Seelannin Canterburysta, jonka suurin ongelmakohta on turhan matala hapokkuus ja siitä johtuva särmättömyys.

Arvio: Erittäin hyvä – tämä viini on kyllä aromaattisesti pirun hienoa tavaraa, mutta viinin hyvin pehmeästä ja lempeästä rakenteesta johtuen se on enemmän tasting- kuin ruokaviini; ilman reipasta hapokkuutta on vaikea kuvitella viinin sointuvan hyvin ruokapöydän tarjottavien kanssa.

Hinnan (~55,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

15.1.15

Omnipollo Nebuchadnezzar

Omnipollo Nebuchadnezzar
  • Valmistaja: Omnipollo
  • Tyyppi: Olut, Double India Pale Ale
  • Maa: Ruotsi
  • Alue: Tukholma
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 29,90 SEK (~3,13e; Joulukuu 2014, Systembolaget)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



Täällä Suomen pienpanimomyllerryksen keskellä aina silloin tällöin unohtaa, että myös länsinaapurissamme kuohuu. Koska en ole tarkkaan seurannut mitä lahden sillä puolen tapahtuu, en ole aivan tarkkaan perillä tapahtumien tämänhetkisestä tolasta, mutta en ole voinut olla huomaamatta, että myös Ruotsissa pienpanimoita ilmestyy kuin sieniä sateella.

Ruotsalaiset oluet eivät yleisesti ole olleet maailmankuuluja, mutta kuten myös muualla maailmassa, myös Ruotsissa pienpanimot ovat alkaneet hiomaan ja kiillottamaan maan oluiden imagoa valmistamalla varsin uskottavia ja hienosti kansainvälistä vertailua kestäviä oluita. Suomessa suurelle yleisölle kenties tunnetuin panimo on Alkossa usein tavattu S:t Eriks, jota luotsaa pienpanimoskenettäin harvinaisesti naispuolinen panimomestari. Muita silloin tällöin täällä tavattuja ja muistamisen arvioisia nimiä ovat mm. CAP, Närke ja Slottskällans.

Omnipollo ("kaikkikana"?) on vuonna 2011 perustettu "mustalaispanimo" (kyllä, tämä termi kiellettiin virallisesti Suomessa, vaikka lontooksi sama termi on gypsy brewery). Tämä tarkoittaa sitä, ettei panimo omista omaa fyysistä panimoa tai suuremman mittakaavan laitteistoa, vaan panimon taustahenkilöt kehittelevät keskenään reseptiikkaa, minkä jälkeen he lainaavat tai vuokraavat jonkun panimon laitteistoa ja valmistavat siellä oluensa. Esimerkiksi tämä olut on valmistettu samalla De Proefbrouwerij'n panimolla, mitä mustalaispanimotoiminnan pioneeri Mikkeller tunnetusti käyttää.

"Nebu" on 8,5% vahvuinen "Imperial IPA", jonka täyspitkää nimeä moni olutharrastaja on tuntunut moittivan varsin hankalaksi. Viininharrastajille nimi lienee hieman tutumpi, sillä erilaiset viinipullojen koothan ovat saaneet nimensä raamatullisten kuninkaiden mukaan ja 15 litran viinipullo tunnetaan juuri nimellä Nebuchadnezzar. Jos johonkin tämä nimi pitäisi vielä yhdistää, niin Nebuchadnezzar II oli n. 600 eaa elänyt Babylonin kuningas, joka muistetaan mm. Babylonin legendaaristen riippuvien puutarhojen rakennuttajana ja Jerusalemin tuhoajana (tuossa kaupungissa kyllä ollaan jaksettu riehua tuhansia vuosia).

Oluella on samean läpinäkymätön, keskisyvän keltainen väri. Reipas kaato palkitaan melko runsaalla, suurikuplaisella vaahdolla, joka tiivistyy pian kestäväksi, noin sentin paksuiseksi valkoiseksi vaahtopatjaksi.

Tuoksu on älyttömän runsas, voimakas ja ilmaisuvoimainen, mistä olut vetää heti pisteitä kotiin. Nokkapuolelta erottuu appelsiinimarmeladia ja raastettua sitruunankuorta, karamellista mallasta ja poltettua sokeria, hentoa sitruunaruohoa, aavistus männynneulasia, makeaa mausteisuutta ja trooppista hedelmäsalaattia.

Makupuolella Nebu on yhtä lailla runsas, intensiivinen ja tasapainoinen kokonaisuus. Yleisilmettä hallitsee makea, trooppinen hedelmäisyys – papaijaa, mangoa, passiohedelmää ja greippiä – jotka rakentuvat kohtalaisen tanakalle, hieman karamellisuuteen taittuvalle mallaspohjalle. Rakennepuolella tuntuu reilulla kädellä greippistä bitteriä ja saippuaista katkerohumalaa. Hiilihappoisuus on hyvin pientä, pehmeää ja tasaista, mikä näin rehevässä kokonaisuudessa toimii mainiosti.

Jälkimaku on hennon lämmin (8,5% voltteja – ihmekös tuo), tuoreen appelsiininen, hennosti makean mandariininen, ruohoinen ja erittäin bitterinen. Saippuainen ja greippinen katkeruus sekä nielussa tuntuva lämmönhohka jatkuvat erittäin pitkään ruohoisten, kevyesti eksoottisten hedelmäisten ja hennon toffeisten piirteiden häilyessä kielellä.

Omnipollon Nebuchadnezzar on helposti yksi runsaimpia, vaikuttavimpia ja tasapainoisimpia IPA:ja, mitä viime aikoina on vastaani tullut. Kepeät, kuivakat ja överikatkeroidut IPA:t eivät yleensä ole meikäläisen sydäntä lähinnä, vaan pidän enemmän maltillisemman katkeroiduista IPA:ista. Sen sijaan jos katkeroita on löydyttävä kuin kansaa Kiinasta, on runkoa oltava selkeästi rohkeammalla otteella; tässä Nebuchadnezzar onnistuu vallan mainiosti. Olut on aromeiltaan ja yleiseltä tyyliltään "pale", kuten India pale alen kuuluukin olla, mutta täyteläinen mallasrunko antaa ronskille katkerohumalalle meikäläisen suuhun sopivan tunnun. Lisäksi karamellis-trooppinen makeus ja tanakka bitteri siistivät toisiaan kivasti pois silti antaen myös molemmille kivasti tilaa. Kaiken kaikkiaan erittäin mallikas IPA, jolle on haastavaa löytää hyvää haastajaa kotimaisten pienpanimojen tuotannosta. Mallikas erävoitto länsinaapurille, heja Sverige!

Lyhyesti: Todella suurikokoinen ja -eleinen tupla-IPA, jossa yhdistyvät kepeys, röyhkeä katkerointi, karamellinen mallas, trooppinen hedelmä ja vastaansanomaton tasapaino.

Arvio: Täydellinen – kaikin puolin upea IPA, jonka ainoana ongelmakohtana voisi pitää suorastaan petollista alkoholipitoisuutta. Muuten kaikki palaset ovat upeasti kohdallaan.

Hinnan (~3,13e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta oluesta samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

11.1.15

Berthet-Bondet Macvin du Jura

Domaine Berthet-Bondet Macvin du Jura
  • Valmistaja: Domaine Berthet-Bondet
  • Tyyppi: Väkevöity viini, AOC Macvin du Jura
  • Maa: Ranska
  • Alue: Jura
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 26,60e (Lokakuu 2014, Vila Viniteca, Barcelona)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Juran viinit ovat saatavuudeltaan niin kurjassa asemassa Suomessa, että niitä on pakko hamstrata talteen aina kun vain sellaisia vastaan sattuu tulemaan – Jura kuitenkin on Ranskan ylivoimaisesti kiehtovimpia viinialueita! Siellä viinien keskimääräinen taso on varsin kova, sillä siellä ei olla hypätty modernien massaviinien kelkkaan, vaan tuotanto on pientä ja perinteisiin tyyleihin keskittynyttä.

Kun bongasin Barcelonan häkellyttävän upeasta Vila Vinitecasta pullollisen Juran Macviniä, olin vähän kahden vaiheilla ostaako pullo vai ei. Macvinit voivat olla parhaimmillaan aivan hurmaavia tapauksia ja Juran viinien huonosta saatavuudesta johtuen onhan niitä pakko ostaa kun sellaisia sattuu löytämään. Mutta toisaalta, reilu neljännessatanen randompullosta on melko kova hinta. Päätin kuitenkin, että riskillä mennään.

Macvinhän ei ole varsinaisesti viiniä, vaan käymätöntä rypälemehua, jonka sekaan on kaadettu tammitynnyreissä kypsytettyä mäskiviinaa, Marcia ("viinin" nimi onkin korruptio muodosta Marc vin). Tämän jälkeen tätä väkevöityä mehua kypsytetään vielä vähintään vuoden tammitynnyreissä ennen pullotusta. Tyylillisesti tämä on siis samanhenkistä tavaraa kuin Armagnacin Floc de Gascogne, Champagnen Ratafia, Cognacin Pineau des Charentes tai Etelä-Ranskan Mistelle.

Domaine Berthet-Bondet syntyi vuonna 1984, kun Jean Berthet-Bondet ja hänen vaimonsa Chantal ostivat Jurasta 1500-luvulta peräisin olevan kartanon ja ryhtyivät viljelemään sen omistamia viinitarhoja. Nykyisin talo omistaa yhteensä 10 hehtaaria tarhoja, joista 5 ha sijaitsee Juran arvostetuimmalla Château-Chalonin alueella ja loput 5 ha Côtes du Juran yleisviinialueella. Talon Macvin on yleensä 100% Chardonnay, mutta joinain vuosina sekaan saatetaan lisätä hapokasta Savagninia tuomaan selkärankaa. Viiniä kypsytetään väkevöinnin jälkeen vähintään kaksi vuotta, eli kaksi kertaa lain säätämää minimiä pidempään.

Viinin väri on syvä oljenkeltainen.

Tuoksu on ensivaikutelmaltaan varsin tömäkkä, eikä suoraan sanottuna ole kovinkaan kutsuva: lasista löytyy nimittäin ensisijaisesti edullista grappaa ja epämääräistä liuotinta sekä melko voimakkaasti myös vahamaisuutta. Kun nokka pääsee ensivaikutelmasta yli, rupeaa "viinistä" löytymään myös hillitymmin pähkinää ja kuivattuja keltaisia hedelmiä, hennosti appelsiininkuorta, kuivattua mandariinia ja aavistuksen verran hunajaa. Eniten kuitenkin viini tarjoilee sitä halpaa grappaa.

Suussa viini on makea ja täyteläinen, eikä tuoksun lupaamasta grappaisuudesta ole tietoakaan! Viini ei siis ole tuoksun puolesta mitenkään helpostilähestyttävä, mutta jos uskaltaa edetä tuoksua pidemmälle, viini palkitsee. Suutuntumaltaan hieman öljymäinen kokonaisuus tarjoaa omenamarmeladista, hunajaista, aprikoosista ja persikkaista makumaailmaa, johon 18% A-vitamiinipitoisuus tuo kevyen alkoholisen juonteen. Rungoltaan tämä Macvin on keskihapokas, mutta siitä huolimatta suorastaan hämmentävän freesi.

Suuhun jäävä jälkimaku on makea, alkoholisen lämmin, persikka-aprikoosinen, kevyen mangoinen ja aavistuksen mineraalinen. Lämmönhehkuinen jälkivaikutelma ei kuitenkaan ole kovinkaan pitkä, joten mistään viipyilevästä viinistä ei ole kyse.

Berthet-Bondetin Macvinistä jäi hieman kahtiajakautunut fiilis. Toisaalta viini on varsin kiva ja toimi mukiinmenevästi juustolautasen kaverina, mutta toisaalta parhaiden ja vivahteikkaimpien Macvinien tasosta jäätiin ja kauas, minkä lisäksi viinin 27 euron hinta (vielä muuten edullisessa Espanjassa) on kyllä viinin laatuun turhan kovan oloinen. Esimerkiksi Alkostakin löytyy hyvin samanhenkisiä Pineau des Charentesejä edullisemmallakin.

Tässä jälkijättöisesti kun Berthet-Bondetin sivuja kun pläräilin, luin sieltä pätkän kuinka "Macvinit yleensä korkataan aina liian nuorina ja yleensä ne alkavat saavuttamaan mielenkiintoisemman ja kehittyneemmän aromimaailman vasta 5-10 vuoden varastoinnin jälkeen". Eli ehkäpä kärsivmättömyys ei tällä kertaa palkinnutkaan, vaan viini tuli korkattua aivan liian nuorena ja aromeiltaan vielä liian primäärisenä. Alun perin totesin, että eipä tätäkään tarvitse tulevaisuudessa ostaa uudelleen, mutta tuon tekstin luettuani alkoi houkutus ostaa uusi pullo kasvamaan, noin pidempää varastointia ajatellen...

Mutta varoituksen sanana: näin nuorena korkattavaksi viini on ihan kiva juustojen kumppani, mutta ei oikein hintansa väärti lähes kolmen kympin hinnalla. Alle 20 euron hintaan asia olisi jo toinen!

Lyhyesti: Hyvin grappaisen tuoksuinen mutta maultaan vivahteikas, miellyttävän hedelmäinen, moniulotteinen ja varsin freesi vin de liqueur, eli väkevöity rypälemehu.

Arvio: Miellyttävä – jos melko hyökkäävän pontikkaisen tuoksun ohi pääsee, on tämä Macvin ihan passeli ja maukas tuttavuus. Tähän hintaan olisi lupa kyllä odottaa enemmänkin, mutta ehkä viini lunastaa hintansa luomat odotukset hyvien viinien tapaan vasta kypsyessään.

Hinnan (26,60e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

9.1.15

TerreRare Carignano del Sulcis Riserva 2008

http://www.alko.fi/tuotteet/919117/
TerreRare Carignano del Sulcis Riserva 2008
  • Valmistaja: Sella & Mosca
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Carignano del Sulcis
  • Maa: Italia
  • Alue: Sardinia, Sulcis
  • Rypäleet: Carignan (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 10,95e (Syyskuu 2014, Liviko Lootsi Keskus, Tallinna)
  • Hinta nyt: 20,00e (Tammikuu 2015, Alko, tilausvalikoima)


Kun Sardinian viineistä puhutaan, usein kuulee sanottavan, että saaren lounais-eteläkärjestä tulevat Carignano del Sulcis -viinit edustavat saaren punaviinien parhaimmistoa. Carignan-rypäle kun tuppaa olemaan hyvin hapokkaita, rustiikkisen tanniinisia ja luonteikkaita viinejä tuottava lajike, mutta vain kun satomääriä hillitään runsaasti. Normaalisti Carignan on kuitenkin erittäin runsassatoinen lajike, joka tuottaa valtavia määriä keskinkertaista viiniä, mistä syystä laadukasta Carignania saa etsiä välillä kissojen ja koirien kanssa.

Sardinialaiset itse uskovat Carignanin saapuneen saarelle foinikialaisten mukana jo 900-luvulla eaa., mutta todellisuudessa Carignanin uskotaan saaneen alkuperänsä Espanjassa, josta se on levinnyt Sardiniaan paljon uskottua myöhemmin, eli 1300-luvulla. Merkittävä osa Sardinian Carignan-viljelmistä keskittyi pikku hiljaa Sulcisin alueelle, jossa sitä viljellään edelleen hyvin runsaasti (itse asiassa Italian 1,750 ha Carignan-viljelysalasta 97% sijaitsee Sardiniassa). Yleensä Caraignano del Sulcis -viinit valmistetaan hyvin vanhojen, helposti yli 80-vuotiaiden köynnösten rypäleistä – vanhat köynnökset kun yleensä ovat vähäsatoisia, mikä luonnostaan vähentää merkittävästi Carignanin satomäärien harvennuksen tarvetta.

1800-luvun lopulla Erminio Sellan ja Edgardo Moscan perustama Sella & Mosca on yksi Sardinian tunnetuimpia ja arvostetuimpia viinitaloja, joka sekä tuottaa erilaisia, perinteikkäitä viinejä saaren alkuperäislajikkeista, että moderneja Cabernet Sauvignon lajike- ja sekoiteviinejä. Toimittuaan yli sata vuotta itsenäisenä viinitalona, päätyi Sella & Mosca vuonna 2002 Campari-yhtymän omistukseen. TerreRare Riserva valmistetaan maseroimalla rypäleitä 10-15 päivän ajan, minkä jälkeen viiniä kypsytetään vähintään 3 vuotta ennen markkinoillelaskua; aluksi barrique-tynnyreissä, sitten pulloissa.

Viinin hädin tuskin läpinäkyvä väri on selvästi ikääntynyt, sillä viinin konsentroituneen purppura värimaailma on alkanut taittua jo ikääntyneen rusehtavaan.

Tuoksu jatkaa värin lupaamalla, hienosti kehittyneellä linjalla: kehittynyttä ja hieman kuivahtanutta mustaherukkaisuutta, kuivattua viikunaa, kypsää tummaa marjaisuutta, aromaattista yrttisyyttä ja kevyttä nahkaisuutta. Kokonaisuus on kuivahko, mutta paahteiset ja kypsät hedelmäaromit tuovat tuoksuun hillittyä makeutta.

Viinin makumaailma on kypsä ja kuivahko – ei aivan rutikuiva, sillä kypsät tummien marjojen ja hedelmien vivahteet tuovat myös makuun makean taustajuonteen. Muuten viinin varsin aromikasta makumaailmaa hallitsee erittäin voimakas, tuntuva nahkaisuus, jota tukevat kevyen pippuriset, hillityn tammisen mausteiset ja aavistuksen karpaloiset vivahteet. Kokonaisuus on tasapainoisen hapokas, hyvin lempeän ja pehmeän tanniininen ja suutuntumaltaan keskitäyteläinen, jopa rauhallinen.

Lopuksi suuhun jäävässä jälkimaussa makumaailman nahkaisuus tuntuu kasvavan entistä voimakkaammaksi, mausteisten, kypsän kirsikkaisten ja hapokkaan karpaloisten piirteiden antaessa viinille tasaista taustakomppia. Viinistä jää pitkäkestoinen, maukas ja vivahteikas jälkivaikutelma.

Yleisesti TerreRare on kaikin puolin mainio Carignan, joskin varsin lempeä ja helpostilähestyttävä lajikkeen edustajaksi – Carignanit kun voivat helposti olla hyvinkin tiukan tanniinisia ja napakan hapokkaita esityksiä. Tässä viinissä kyllä oli sekä happoja että tanniineja sen verran, että rakennetta löytyi hyvin, mutta yleisesti viini toimi varsin miellyttävästi ihan seurustelukäytössäkin. Kellarointiinkin viiniä voi harkita muutaman vuoden ajaksi, mutta suurta tarvetta en sille usko, sillä viini on jo nyt mukavasti kehittynyt ja muutenkin oikein mukavassa vaiheessa.

Tämä kyseinen viini löytyi Tallinnan Lootsi Keskuksessa sijaitsevasta Livikon myymälästä, josta ostin viinin yksinkertaisesti siitä syystä, että muistin sen löytyvän myös Alkon tilausvalikoimasta 20 euron hintaan. Jos viinin sai 11 eurolla, tarkoitti tämä automaattisesti 9 euron säästöä! Ja pakko myöntää, viini oli kyllä varsin erinomainen ostos 11 eurolla; kokonaisuus oli sen verran miellyttävä ja tasapainoinen, että vielä 20 euroakaan ei ole mahdoton hinta siitä.

Lyhyesti: Loppua kohti hyvin voimakkaan nahkaiseksi kasvava vivahteikas ja lempeä mutta tasapainoisen ryhdikäs Sardinian Carignan.

Arvio: Tyylikäs – maukas, mainio ja hienosti kehittynyt sardinialainen. Vahva suositus, jos tykkää kehittyneen nahkaisista viineistä.

Hinnan (10,95e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (20,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintansa arvoinen.

8.1.15

Guy Saget Chinon Les Tenanceaux 2011

Guy Saget Chinon Les Tenanceaux 2011
  • Valmistaja: Saget La Perrière
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Chinon
  • Maa: Ranska
  • Alue: Loire, Touraine, Chinon
  • Rypäleet: Cabernet Franc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 11,25e (Syyskuu 2014, SuPerAlko, Tallinna)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

(huom. kuvassa Chinon, ei Chinon Les Tenanceaux)

Alkolla tuntuu olevan poikkeuksellisen nihkeä suhde muihin Loiren viineihin kuin Pouilly-Fumén ja Sancerren alueiden viineihin – edellinen Chinon poistui valikoimista jo pitkälti toista vuotta sitten, eikä uutta ole kuulunut. Tämä on harmillista, sillä Loiressa viljellään paljon hurmaavia paikallisia rypäleitä, upeita Chenin Blanceja ja herkullisia Gamayita. Lisäksi Loiren kevyehköt, napakat ja intensiiviset Cabernet Francit ovat mielestäni tuhat kertaa mielenkiintoisempia kuin valtaosa uuden maailman Cabfranceista, joista yleensä tehdään geneeristä hillohöttöä – viinejä, joista puuttuvat kaikki Cabernet Francin parhaat puolet. Pahimpaan Loiren punaisten puutteeseen saimme miellyttävän ja puhdaspiirteisen, mutta hieman turhan kiltin ja sisäsiistin Château de Fesles'n. Tilausvalikoimasta löytyisi pari Chinonia, mutta koska molemmilla on neljännessatanen tai enemmän, ei niistä saa yrittämälläkään järkevää arkiviiniä. On siis mentävä merta edemmäs kalaan.

Syyskuussa kävin pyörähtämässä Tallinnassa ja samalla tuli ostettua tuliaisiksi viinipullo jos toinenkin. Yksi niistä oli Loirelaisen suurtuottaja Saget La Perrièren Chinon, joka lähti varsin kohtuulliseen hintaan, eli reilulla kympillä. Viinistä ei löydy mitään taustatietoja, joten mennään suoraan asiaan, eli arvioon.

Väri on melko läpinäkyvän tummanpunainen.

Viinillä on erittäin aromaattinen, runsas ja hieman kuivakka tuoksu, jossa tuntuu tummaa, kevyesti tuoreen mustaherukkavetoista marjaisuutta, tuoreita aromaattisia yrttejä, järsittyä lyijykynän puuta, hieman nahkaisuutta tai jopa eläimellisyyttä, hillittyä tupakanpurua, kevyttä multaa ja märän lehtistä metsänpohjaa. Taustalla häilyy aavistus ruutia ja kivipölyistä mineraalisuutta. Kokonaisuus on äärimmäisen hurmaava ja on ällistyttävää ajatella, että näin kompleksinen tuoksu voi löytyä kympin viinistä.

Suuta tervehtii kuiva, kirpakka ja hapokas makumaailma – ensivaikutelman voisi sanoa olevan suorastaan "kosiskelevan" vastakohta. Viinillä on tiukahko ja melko anteeksipyytelemätön yleisolemus, jossa tuntuu tuoretta mustaherukkaa ja kevyttä vadelmaa, vegetaalisen bitterisiä yrttejä (jotka tuovat mieleen Fernet Brancan), hapankirsikkaa, sulanutta hyvin tummaa ja bitteristä suklaata tai raakakaakaota, hillittyä seetripuuta ja mineraalia. Samettisen siististi kielellä liukuva suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen, mutta se on samalla mukavan pureskeltava ja täynnä substanssia. Tanniineja ei viinistä löydy erityisen paljon, mutta ne vähäiset ovat vielä hyvin nuoria ja mukavan puruvoimaisia. Ryhtiä viinissä riittää kuin pienessä pitäjässä, eivätkä maltilliset 12,5% alkoholia missään nimessä ainakaan vähennä sitä kuuluisaa dokabiliteettia.

Jälkimaku on kuivakka, aromikas, täynnä hapokkaita, tummia metsämarjoja, karvaita yrttejä, metsämaata ja kevyttä lyijykynää. Kielellä kehittyvä, bitterinen ja jopa hennon riistainen jälkivaikutelma jää viipyilemään ihastuttavan pitkäksi aikaa suuhun.

Les Tenanceaux on napakka, kuivakka, karvas, sopivan röyhkeä punaviini, josta tykkäilen erittäin paljon. Kokonaisuus on kuitenkin sen verran haastava ja anteeksipyytelemätön, etten voi missään nimessä suositella sitä, jos satut pitämään runsaista ja kypsän hedelmäisistä viineistä – tämä on kuiva ja positiivisella tavalla ikävä viini, jonka idea on tuoda rakenne, ei hedelmäisyys, framille.

On mielestäni aina positiivista löytää suurtuottajia, jotka tekevät viinejä, jotka sopivat hyvin meikäläisen melko valikoivaan suuhun! Hyvin usein joudun toteamaan, että kannattaa pitäytyä pientuottajissa, sillä useimmat suurtuottajat puskevat markkinoille viinejä, joissa ei ole luonnetta eikä paikan tuntua. Niiden kaikki persoonallisuus on kadonnut homogeenisen "massojen maun" metsästämisen perässä. Toki tämä on hieman raakaa yleistämistä, mutta liian usein tämä tuntuu olevan asian todellinen tola.

Sen sijaan Les Tenanceaux on varsin kohtuullisen hintainen viini, jossa silti tuntuu paikallisuus mukavasti. Ei tämä mikään erityistä terroiria metsästävä tarha-Chinon (tietääkseni) ole, mutta viini onnistuu mukavasti tavoittamaan Chinonin napakan, kuivakan ja rakenteikkaan tyylin. Viini ei kuitenkaan tunnu olevan erityisen kellaroitavaa tavaraa, joten suosittelen juomaan n. 5 vuoden sisällä vuosikerrasta. Erinomainen suoritus todella järkevään hintaan!

Lyhyesti: Loiren kovanaama, Cabernet Franc pistää parastaan: tämä äärimmäisen epäkosiskeleva viini on tiukka, kirpakka, bitterinen ja rakenteikas, ja siksi täynnä luonnetta ja juotavuutta.

Arvio: Erinomainen – jos sattuu tykkäämään hapoista ja bitteristä. Voin kuvitella, että kypsien ja runsaan hedelmäisten viinien ystävien mielestä tämä on aivan kauheaa.

Hinnan (11,25e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.