Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

18.4.2015 mennessä 1203 viiniä, 129 olutta, 3 siideriä, 2 meadia, 1 sake ja 2 kirjaa arvosteltu.


20.5.15

Viinimestarin päiväkirja 17: Piemonte (ja Aosta), päivä 3

Tiistai 21.4.2015

Tämä päivä taisi olla se, mitä itse henkilökohtaisesti odotin eniten. Nimittäin siitä asti, kun sovimme päämääräksemme Piemonten, olin ehdottanut – suorastaan vaatinut – tutustumiskierrosta Aostan laaksoon. Tämä piskuinen viinialue on nimittäin äärimmäisen tuntematon niin Suomessa kuin maailmallakin, joten näin hienon mahdollisuuden heittäminen hukkaan olisi sulaa hulluutta! Onneksi opettajamme Anu oli samoilla linjoilla kanssani ja pienen aikataulujen räknäämisen jälkeen päivä Aostan laaksossa lopulta sujahti Piemonte-reissailun sekaan.

Aostan laakso
Viinitarhoja ja maisemia Aostan laaksossa.
  • Aostan laakso, eli Valle d'Aosta (italiaksi) tai Vallée d'Aoste (ranskaksi) on sekä kooltaan että väkiluvultaan Italian pienin ja harvaanasutuin autonominen alue Italian luoteisnurkassa, Ranskan ja Sveitsin rajalla. Alue on virallisesti kaksikielinen ja todellisuudessa kolmikielinen: 96% väestöstä puhuu italiaa ja 75% ranskaa, alueen virallisia kieliä, mutta 56% puhuu valdôtainia, paikallista arpitaanin murretta. Noin puolet väestöstä ymmärtää tai puhuu kaikkia kolmea kieltä. Tämä kielellinen monimuotoisuus näkyi hyvin mm. paikallisen marketin viinihyllyllä, jossa paikallisten viinien etiketit saattoivat olla ranskaksi, italiaksi tai molemmilla kielillä.
  • Alun perin Aostan laakso oli osa Piemontea, mutta se sai itsenäisyyden 2. maailmansodan jälkimainingeissa, vuonna 1948. Nykyisin Aostan laakso on ainoa Italian autonominen alue, jota ei ole jaettu erikseen provinsseiksi, vaan alue on yksi yhtenäinen hallinnollinen alue.
  • Koska valtaosa Alppien keskellä sijaitsevasta Aostan laaksosta on käytännössä asumiskelvotonta vuoristoa, ovat asukkaat pääasiassa asettuneet alueelle nimensä antavan keskuslaakson varrelle, jota pitkin myös kulkee Aostan merkittävin väylä, koko alueen (ja Euroopan) päästä päähän kulkeva E25-moottoritie. Päälaaksosta erkanevissa sivulaaksoissa on myös jossain määrin asutusta, mutta merkittävä osa (noin neljännes koko asukasmäärästä) asuu alueen pääkaupungissa, Aostassa.
  • Viinillisesti kiinnostavaksi Aostan laakson tekee sen eristäytyneisyys sekä Italiasta että Ranskasta, minkä johdosta alueella tavataan hyvin paljon sellaisia rypälelajikkeita, mitkä eivät ole koskaan levinneet alueen ulkopuolelle. Tällaisia ovat mm. alueen merkittävin punainen rypäle, Petit Rouge, sekä niin ikään punaiset Bonda, Cornalin, Crovassa Nera, Fumin, Mayolet, Ner d'Ala, Neyret, Prëmetta, Vien de Nus ja Vuillermin. Paikallisia valkoisia lajikkeita alueella ei juurikaan tavata, poikkeuksena Euroopan korkeimmilla tarhoilla sijaitsevat, usein varttamattomissa köynnöksissä kasvavat Prié Blanc -rypäleet. Paljon suositumpia ovat muualta saapuneet valkoiset lajikkeet Chardonnay, Gewürztraminer, Incrocio Manzoni, Malvoisie (eli Pinot Gris), Muscat Blanc ja Müller-Thurgau. Muualta saapuneita punaisia lajikkeita ovat mm. Dolcetto, Gamay, Picotendro (eli Nebbiolo), Pinot Noir ja Syrah. Alueen vuorokautinen lämpötilanvaihtelu on todella merkittävää: päivisin voi lämpötila nousta jopa 35 asteeseen, kun taas öisin voidaan laskeutua lähelle nollaa. Alueella jatkuvasti puhaltava tuuli tasaa lämpötiloja viinitarhoilla. Vuotuinen sademäärä on n. 400 mm.
  • Alueen tuotanto on mikroskooppista, sillä koko alueella tuotetaan vuosittain 320 hehtaarin alueelta yhteensä noin 2-3 miljoonaa pulloa, joista vain melko pieni osa (430,000 ploa) on DOC-laatuluokiteltua; koska alueella ei ole IGT-luokittelua, kaikki loput viinit kuuluvat matalimman vino da tavola -luokittelun alle. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi Moët & Chandon -shamppistalon vuosituotanto on n. 25-30 miljoonaa pulloa. Tuottajia alueella on 31, joista osuuskuntia on 6.

Alpit ja Aosta lähestyvät! ©Sari Ayre
Kello seitsemältä aamulla alkanut reissumme Aostaan ei mennyt ihan niin suoraviivaisesti kuin olisi voinut kuvitella; toinen autoistamme lähti ajamaan loogisesti melko lailla suorinta kuviteltavaa reittiä kohti Aostaa Torinon kaupungin vierestä, kun taas toinen autoistamme seurasi uskollisesti navigaattoria, joka halusi suorastaan väkisin ohjata perille idästä, Monferraton kautta kiertäen. Varmalla kaasujalan käytöllä kuitenkin jälkimmäinen auto (jossa siis itse olin matkustajana) sai hyvin ensimmäistä autoa kiinni ja lopulta autot saapuivatkin Alppien tuntumaan vain n. 10 minuutin sisällä toisistaan.

Tervetuloa Caremaan. ©Sari Ayre
Alppien juurella, aivan Aostan laakson suulla ja juuri ennen Aostan laakson ja Piemonten välistä rajaa huomautin kanssamatkustajilleni, että aivan kohta tuossa vieressä, joen toisella puolella, sijaitsisi Careman viinialue – voisimmeko siis tehdä pienen turneen tässä matkalla kun meillä olisi vielä reilusti ylimääräistä aikaa ennen ensimmäistä tilavierailuamme? Noh, minuuttipalaverin päätteeksi teimme käännöksen oikealle ja lähdimme pikaisesti ihmettelemään mistä Caremassa on oikein kyse.

Carema

  • Careman viinialue sijaitsee pienen (alle 800 hengen kokoisen) Careman kylän ympärillä. Alue on yksi Piemonten pohjoisimpia ja ennen kaikkia pienimpiä viinialueita ja se sijaitsee Aostan laakson suussa, aivan Aostan ja Piemonten rajalla, kuitenkin vielä Piemonten puolella. Tämän vuonna 1967 DOC-appellaation saaneen alueen viljelyala on 120 ha, mutta koska viininviljely on alueen viileän ilmaston ja Alppien jyrkkien rinteiden vuoksi äärimmäisen haastavaa, vain 13 ha ala on todellisuudessa viljeltyä.
  • Alueella sijaitsee vain kourallinen viljelijöitä ja ainoastaan kaksi tuottajaa: omalla nimellään viiniä tuottava Ferrando Vini ja paikallisten viljelijöiden osuuskunta, Cantina dei Produttori Nebbiolo di Carema.
  • Alueen pääasiallinen rypäle on punainen Nebbiolo; punaisen Careman on oltava vähintään 85% Nebbioloa, mutta maksimissaan 15% voi olla muita paikallisia punaisia rypälelajikkeita. Alueella viljellään myös pieniä määriä hieman etelämmässä suositumpaa valkoista Erbalucea. Tyylillisesti Careman Nebbiolot ovat Barolon tai Barbarescon Nebbioloja kepeämpiä, hillitympiä ja vähemmän tanniinisia, mutta samalla hapokkaampia ja usein myös aromikkaampia. Parhaimpien vuosikertojen Caremat voivat helposti ikääntyä vuosikymmeniä.

Paikallisen osuuskunnan, Produttorin, paikallistaminen ei ollut kovinkaan vaikeaa, sillä Careman kylän halkaisee yksi tie, ja Produttori sijaitsi sen varrella kylän keskellä. Pamahdimme paikalle ja meille tarjottiin maistiaiset muutamasta paikallisesta viinistä. Ihastelimme hetken aikaa viinejä ja Produttorin pieniä, suorastaan vaatimattomia tiloja, minkä jälkeen ostimme mukaamme kourallisen viinejä, jotta koko porukka pääsisi maistelemaan niitä ja hyppäsimme autoihimme.

Köynnöksiä Caremassa. ©Sari Ayre
Pysähdyimme vielä hetkeksi ihmettelemään alueen köynnösistutuksia, joita tuntui löytyvän lähes jokaisen talon välistä tai takapihalta. Toisin kuin Langhessa, jossa könnökset kasvavat suurilla tarhoilla lähes maan tasolle leikattuina, Caremassa Nebbiolo-köynnökset kasvoivat jyrkillä, porrastetuilla kivitarhoilla ja hyvin korkeiksi leikattuina – usein jopa toista metriä korkeiden tukikehikkojen varaan tuettuina.



Moottoritietä Piemonten ja Aostan rajalla. ©Sari Ayre
Sitten jälleen autoon ja kohti Aostaa! Tekisi mieli tässä välissä hehkuttaa tämän Alppien väliin urautuneen laakson loputonta kauneutta, mutta mitkään sanat eivät onnistu tekemään oikeutta alueen henkeäsalpaaville näkymille. Riittänee, jos sanon, että ihmeteltävää riitti ja voin suositella vierailemaan paikalla pelkästään alueen epätodellisten vuorimaisemien vuoksi.



Lopulta saavuimme Aostan kylään ja pienimuotoisen eksymisen ja ristiin rastiin ajelun jälkeen onnistuimme pääsemään perille seuraavan vierailukohteemme, eli IAR:n, paikallisen maatalousoppilaitoksen pihaan, jossa toisen automme miehistö oli saanut odottaa jo tovin parin ajan.

IAR parkkipaikalta katsottuna.
Alun perin Sukulan Riikan piti olla meillä mukana matkalla oppaana, mutta hän ei päässytkään mukaamme, ja koska koulun puolesta paikalla ei ollut ketään kielitaitoista, jouduin joten kuten italiaa ja ranskaa hanskaavana henkilönä toimimaan tulkkina meille koulua esitelleelle henkilölle. Tästä syystä en tullut itse kirjoitelleeksi juuri mitään koulusta muistiinpanoihini, joten nyt joudutaan menemään muistikuvien ja internetin varassa.


Institut Agricole Régional eli IAR

  • Aostan laakson maatalousoppilaitos IAR on perustettu vuonna 1951. Koulun on perustanut Aostan pohjoispuolella, Sveitsissä sijaitsevan Pyhän Bernhardin solan majatalon katolinen pappi Joseph Vaudan. IAR:n alkuperäinen tehtävä oli taata tämän pienen ja tuntemattoman alueen maataloustuotteiden tulevaisuus ja säilyttää oppi niiden valmistusmenetelmistä.
  • IAR:n ja pappi Vaudanin kunniaksi voidaan mainita Aostan laakson viinien kaupallisen tuotannon henkiinherättäminen ja ylläpitäminen. Vaikka Aostan laakson viinit ovat edelleen varsin tuntemattomia, olisi niiden tilanne merkittävästi heikompi ilman IAR:n tuomaa panosta.
  • Alun perin koulun opintokokonaisuus oli 3 lukukautta (1½ vuotta), sitten 2 vuotta ja lopuksi 3 vuotta. Vuonna 1982 koulua laajennettiin ja samalla opintojärjestelmä uudistettiin täysin; nykyisin opintokokonaisuus on 5 vuotta kestävä korkeakoulututkinto.
  • Oppilaitoksessa sekä opetetaan että tutkitaan ja kehitetään viininvalmistuksen lisäksi muutakin maataloutta, kuten viljan ja hedelmien viljelyä sekä karjataloutta.
  • Viinipuolella IAR:llä on yhteensä n. 20 ha viljelyalaa, joilla viljellään n. 40 eri lajiketta. Vuosituotanto on 60,000 pulloa, erilaisia pullotteita on n. 20 erilaista.
  • Viinien valmistuksessa käytetään tarpeen mukaan sekä viljeltyjä hiivoja että villihiivoja. Kypsyminen tapahtuu joko terästankeissa tai ranskalaisissa 120, 225 ja 500 litran tynnyreissä tai botteissa. Viinit pyritään valmistamaan suodattamattomina.
  • 1970-luvulla IAR metsästi pappi Vaudanin alaisuudessa paikallisilta maataloilta erilaisia paikallisia rypälelajikkeita tarkoituksenaan Aostan omien rypälelajikkeiden kartoittaminen ja tarvittaessa mahdollinen elvyttäminen. IAR:n saavutuksiin kuuluu mm. käytännössä lähes kokonaan sukupuuttoon kuolleen Vuillermin-lajikkeen paikallistaminen ja elvyttäminen.
  • Koulun oppilaita koulutetaan valmistamaan viiniä, minkä lisäksi oppilaita kannustetaan itse kokeilemaan erilaisten viinien kehittämistä opinnäytetöinä. Onnistuneimmista kokeiluista IAR voi valmistaa myös uusia viinejä kaupalliseen tuotantoon.
  • Paikallinen kulutus ja turismi ovat IAR:lle hyvin tärkeitä, sillä n. 60% tuotannosta myydään paikallisesti ja vain 10% viedään muualle Italiaan. Noin kolmannes tuotannosta myydään vientinä Italian ulkopuolelle.

IAR:n labraa ja opinnäytetöitä.
Meille esiteltiin IAR:n tiloja, mm. viininkäymis- ja kypsyttelyhuoneita; pullotuslinjastoa, jossa opiskelijat harjoittelivat laitteiston toimintaa; laboratoriota, jossa viinien kemiallisia ominaisuuksia tutkitaan ja jossa näkyi kymmeniä ja taas kymmeniä opiskelijoiden kokeiluviinejä. Lisäksi oppaamme kertoi, että esimerkiksi omenoidenviljely on alueella käytännössä yhtä tärkeässä roolissa kuin viininviljely, mikä selitti lähes joka paikassa ympäri Aostaa näkyneet, kukassa olevat omenapuut.

Lopuksi meille järjestettiin maistelu, jossa esiteltiin ensisijaisesti IAR:n paikallisista lajikkeista tuottamia viinejä, mutta myös muutamia kuriositeetteja kansainvälisistä lajikkeista.
  • Monchoisi 2011: Chardonnay (50%) - Pinot Noir (50%) -kuohuviini, 33 kk sakkakypsytetty, degorgé 12/2014. Vuosituotanto 850 ploa. Aromikas, paahteinen, hennon pähkinäinen, hienostunut, mineraalinen, hapokas, napakka ja elegantti esitys. Oikein upea kuohuva ja 15,5€ hinnalla mainio ostos.
  • Pinot Gris 2014: 770m korkeudessa, kaakkoon antavien tarhojen rypäleistä valmistettu. Ensiksi mainittakoon, että en todellakaan ole mikään italialaisten Pinot Grigioiden ystävä. Tämä viini on hyvin runsas, persikankivinen, mehevä, täyteläisenmuhkea, mausteinen, mukavan hapokas, hennon mineraalinen, kuivahko ja paksu muttei läski. Upea Pinot Gris – ei siis Pinot Grigio – ja varmaan parasta mitä tästä lajikkeesta olen koskaan Italiasta maistanut. Lähempänä Alsacen tai Saksan PG-tyyliä kuin muuta Italiaa. Loisto-ostos 8,5€ hintaan.
  • Blanc du Prieur 2014: 85% Grenache, 15% sekalaisesti kansainvälisiä valkoisia lajikkeita; blanc de noirs -henkinen valkoviini. vuosituotanto 1,500 ploa. Hailakka vaaleanpunaisen ruusun väri. Runsas, kypsänmakea tuoksu, jossa mansikkamarmeladia ja persikkaa. Maku kypsä, runsas, mehevä, persikkainen, metsämansikkainen, todella hedelmäinen, mehevä ja läskihkö. Hauska ja helppo "rosée", 7,5€.
  • Vin des Chanoises 2014: Mayolet (90%), Cabernet Franc (5%), Cornalin (5%) 590-640m metrin korkeudessa sijaitsevilta tarhoilta. 7 kk tammessa, väh. 1 kk pullossa. Tämä pullo oli vasta ns. barrel sample, eli viinierä oli vasta menossa pullotukseen. Tuoksu savuinen, vadelmainen, lakritsinen, hyvin nuorekas. Maku kevyt, mausteinen, vadelmainen, hillityn vaniljainen, hapokas, kevyen punaherukkainen, hennon mineraalinen. Kiva, nuori perusviini. Erittäin kelpo ostos 5,4€ hintaan.
  • Petit Rouge 2013: Akaasiatynnyreissä 7 kk, väh. 1 kk pullossa. Vuosituotanto 2,650 ploa. Läpinäkyvä rubiini. Tuoksussa mustapippuria, reduktiivista ruutisuutta, variksenmarjaa, kypsiä mustia marjoja, häivähdys savua ja vegetaalisuutta. Maku kuiva, keksitäyteläinen, tiivis, mustan kirsikkainen, melko hapokas, matalatanniininen. Jälkimaussa pippuria, viiliä, karhunvatukkaa ja yrttisyyttä. Kiva, luonteikas perusviini, hinta 8,2€.
  • Cornalin 2014: Akaasiatynnyreissä 7kk, väh. 1 kk pullossa. Vuosituotanto 3,500 ploa. Läpinäkyvä musta kirsikka. Musteinen, kevyen mansikkainen ja valkopippurinen tuoksu. Maku keskitäyteläinen, napakka, pippurinen, kohtalaisen hapokas, maltillisen tanniininen, kypsän karhunvatukkainen, samettinen. Jälkimaku kirsikkainen, runsas, mausteinen, kohtalaisen tanniininen ja pitkä. Kiva, asenteellinen viini ja hyvä ostos 8,8€ hintaan.
  • Vuillermin 2013: 12 kk botteissa, 3 kk akaasiatynnyreissä. Vuosituotanto 2,000 ploa. Tasainen, läpinäkyvä musta kirsikka. Ruoksussa rosmariinia, fenkolia, savua, kirsikkaa, bergamottia, pippuria, yrttiä, hentoa tammea. Kuiva, vadelmamarmeladinen, aromikas, glögimausteinen, runsas, jännä ja vivahteikas. Häivähdys paahdetta ja vaniljaa. Jälkimaku lakritsinen, luumuinen, keyen tamminen, hennon vaniljainen, pitkä. Todella jännä, hauska ja omintakeinen esitys. 12€.
  • Sang des Salasses 2013: Pinot Noir, 12 kk ransk. botti, 3 kk akaasiatynnyreissä. Vuosituotanto 1,500 ploa. Vaaleahko rubiini. Tuoksu freesi, paljon kirsikkaa, pippuria, pinositeettia ja hentoa kiniinisyyttä. Maku kepeä, freesi, hapokas, elegantti, kypsä, kevyen tanniininen, makean kirsikkainen, kevyen pippurinen, aavistuksen kukkea, hennon kaakaoinen. Mainio, tyylipyhdas Pinot Noir, jossa tammi pitää hentoa taustakomppia. 11€.
  • Fumin 2011: 12 päivän maseraatio. 12 kk ransk. botti, 3 kk akaasiatynnyreissä. Vuosituotanto 2,500 ploa. Melko läpinäkymätön, konsentroituneen violetti ja hennon sakkainen väri. Kukkea, aromikas, violetti, CabFrancisen vegetaalinen, hennon juureksellinen tuoksu. maku intensiivinen, hapokas, makean vadelmainen, runsas, mineraalinen, kohtalaisen tanniininen, hillityn tamminen, kuivatun hedelmäinen maku. Runsas, pitkä, makean tumman marjainen, tanniinisen kireä ja ujon vegetaalinen jälkimaku. Erittäin jännä, luonteikas ja ainutlaatuinen tapaus; mainio ostos 12€ hinnalla.
  • Gewurztraminer Passito Vendemmia Tardiva 2013: Vuosituotanto 480 kpl 0,375 ploa. Runsas, hunajainen, päärynäinen, mausteinen ja simainen tuoksu johdattaa jännään, tahmean makeaan, päärynäiseen, hunajaiseen, inkivääriseen ja hennon mineraaliseen makuun. Keskihapokas mutta kepeä. Todella miellyttävä, simppeli mutta maukas jälkkäriviini. 15€.
Maistelun viinit.

Maistelun jälkeen suuntasimme hakemaan välipalaa Aostan keskustassa sijaitsevasta supermarketista, mistä monet meistä ostivat myös paljon paikallisia viinejä tuliaisiksi – IAR:llä ei ollut paikan päällä mahdollisuutta ostaa talon viinejä ja Piemonten puolella Aostan laakson viinit ovat harvinaisia kuin kanan hampaat. Marketista löytyi mukavasti sekä IAR:n pullotteita että muiden paikallisten tuottajien viinejä.



Seuraavaksi siirryimme Aostan länsipuolella, Aymavillesin kylän tuntumassa majaa pitävälle Les Crêtes -viinitalolle.

  • Les Crêtes ("huiput") on Costantino Charrèren ja kahden tyttärensä luotsaama perheyritys. Tätä viinitaloa pyörittävän suvun esivanhemmat saapuivat Aostan laaksoon jo 1700-luvun lopulla, jolloin he rakensivat Aymavillesin kylään, Aostan halkaisevan Dora Baltea -joen varteen vesimyllyn ja alkoivat viljelemään maata. Tämä mylly on edelleen suvun omistuksessa ja toimii mm. viinikellarina, mutta nykyisin valtaosa viinitalon toiminnasta on keskittynyt Aymavillesin ulkopuolella, peräti 650 metrin korkeudessa sijaitsevaan, modernisoituun viininvalmistamoon.
  • Talo toimi maataloustuotteita tuottavana farmina aina 1950-luvulle, jolloin Les Crêtes alkoi panostamaan viineihin. Noin 2 ha peltoja uudelleenistutettiin viinitarhoiksi ja erityishuomiota kohdistettiin paikallisiin, uniikkeihin lajikkeisiin.
  • Nykyisella noin 25 ha pinta-alallaan ja n. 220,000 pullon vuosituotannollaan Les Crêtes on Aostan laakson suurin yksityinen yritys.
  • Yhtiön logon virkaa pullojen etiketeissä toimittaa côteau la tour; noin 700 metrin korkeudessa sijaitseva, 1400-luvulta peräisin oleva torni talon omistamien tarhojen keskellä. Tämä torni valvoo viinitarhojen ja koko Aostan kylän ylitse ja se on alun perin toiminut viestitornina Aostan ja muiden lähikylien välillä. Myöhemmin se on saanut toimia mm. ylimystön metsästysmajana ja lepopaikkana. Suvun omistuksessa torni on ollut vuodesta 1832.

Hädin tuskin kyynärvarren mittaisia köynnöksiä Aostassa. ©Sari Ayre
Aivan ensiksi paikalle saapuessamme lähdimme tutustumaan paikallisiin tarhoihin ja maisemiin jalan. Suoritimme siis muutaman kilometrin marssin viini- ja omenatarhojen poikki côteau la tourille, jossa meille esiteltiin talon jyrkillä rinteillä sijaitsevia viinitarhoja, tornin historiaa ja joka puolelle levittäytyviä, henkeäsalpaavia maisemia. Lisäksi Aostan sää kyllä jaksaa hämmentää: olimme Alpeilla, 700 metrin korkeudessa merenpinnasta, kaikkialla kävi tasainen tuuli, joka välillä äityi pieniksi puhureiksikin ja silti oli lähes hiki, vaikka kuljeskelimme t-paidoissa. Kaipa tämä liittyy siihen alueen suureen lämpötilavaihteluun, sillä auringon laskettua alueella tulee ymmärtääkseni melko kylmä.

Kyllä, Aostassa viljellään myös paljon omenoita.
Tällaisissa maisemissa meidät pistettiin marssimaan.
©Sari Ayre

Côteau la tour ja Syrah-tarhoja.
Näkymä côteau la tourilta Aostan kylään (kaupunki kuvan oikeassa laidassa).

Tarhoja ja näkymiä ihmeteltyämme palasimme takaisin Les Crêtes'sin viinitalolle, jossa meille esiteltiin muutamia talon viinejä.

  • Petite Arvine 2013: Aromaattinen, kukkea, raikas, suolaisen mineraalinen, kevyen bitterinen, hapokas ja hennon savuinen valkoviini, josta löytyy myös kypsää omenaa ja keltaluumuisuutta. Pitkä, freesi ja eloisa yleisvaikutelma. 13,2€.
  • Chardonnay Cuvée Bois 2012: Talon eniten mainetta kerännyt viini, jota usein verrataan parhaimpiin Burgundin Chardonnay-viineihin. Kypsyy uusissa, 300 litran ranskalaisissa tammitynnyreissä sakan kanssa 10 kk, bâtonnage 15 päivän välein. Vuosituotanto 7,000 ploa. Tuoksu runsas, raskas ja paahteinen: pähkinää, kermaa, trooppisia hedelmiä ja kevyttä vaniljaa. Maku kepeähkö, raikas, hapokas, ananaksinen, melko mineraalinen, makean mausteinen, hennon paahteinen, kermainen ja tasapainoinen. Tuhdista tuoksustaan huolimatta hämmentävän tyylikäs, raikas ja tasapainoinen esitys tyylilajissaan. 34,1€.
  • Fumin 2012: Kypsyy 12 kk käytetyissä 300 litran ranskalaisissa tammitynnyreissä (ex-Cuvée Bois -tynnyreissä siis). Vuosituotanto 16,000 pulloa. Boysenmarjaa, erikoista maamaisuutta, kuivalihaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta ja vivahde tummempaa hedelmää. Kuiva makumaailma intensiivinen, pureva, bitterinen, karhea, kohtalaisen hapokas ja keskitanniininen. Eri hyvä ja omintakeinen viini joka on kuiva, mausteinen ja intensiivinen olematta överitiukka. Kelpo ostos 16,5€ hintaan.

Lopuksi siirryimme ostelemaan viinitalolta tuliaisia, minkä jälkeen siirryimme autoillemme. Tässä vaiheessa meidän oli ohjelman mukaan tarkoitus lähteä kohti Albaa, mutta olin onnistunut matkamme aikana onkimaan Careman toisen tuottajan, Ferrandon osoitteen (kiitti A-V!). Tässä oli myös paljastunut, ettei Ferrandon viinitalo sijainnutkaan Careman kylässä (ei ihme, ettemme löytäneet sitä piipahtaessamme siellä), vaan Alppilaakson ulkopuolella, Ivrean kaupungin ladoilla. Näppäilimme osoitteen navigaattoreihimme ja lähdimme matkaan.


Toisin kuin Aostaan saapumisen kanssa, tällä kertaa meidän vaunumme ehätti paikalle ensin toisen auton eksyttyä Ivrean keskustaan. Emme olleet soittaneet paikan päälle tai mitenkään muutenkaan sopineet tapaamisesta, vaan parkkeerasimme automme talon eteen ja marssimme tyylipuhtaasti portista sisään. Sisäpihalla vaikutti aluksi olevan melko kuollutta, mutta hetken pyörittyämme viinivalmistamon ovesta kurkkasi työntekijä kysyen si? Vastasimme siamo finlandesi, mihin herra vastasi hämmentyneellä ilmeellä ja lähti kipittämään seuraavan rakennuksen luo. Hetken päästä paikalle saapui uusi herra, joka esittäytyi murtavalla englannilla Roberto Ferrandoksi, viinitalon nykyiseksi nokkamieheksi. Kerroimme olevamme suomalaisia viinialan opiskelijoita, minkä jälkeen meidät passitettiin talon maistelutilaan maistelemaan viinejä. Hetken päästä myös toinen vankkurimme saapui pihaan ja pääsimme aloittamaan Careman toisen tuottajan tuotantoon tutustumisen.

Ferrando Vini
  • Viinitalo on perustettu jo vuonna 1890 ja se toimii nykyisin 5. sukupolvessa. Giuseppe Ferrandon Canavesen alueelle perustama yhtiö myi alun perin Piemontelaisia viinejä Aostan laaksoon, mutta Giuseppen poika Luigi laajensi yhtiön toimintaa myös viininvalmistuksen puolelle.
  • Vuonna 1957 Giuseppe nuorempi alkoi tuottamaan viiniä läheisen Careman alueen Nebbiolosta, mistä tuli pian viinitalon arvostetuin viinityyli. Vuonna 1964 Ferrando rakennutti viinikellarit Careman kylään viinien valmistusta ja varastointia varten – nimittäin hieman myöhemmin, vuonna 1967 luotu DOC-appellaatio määrää, että Carema-viinien valmistuksen on tapahduttava Careman kylässä.
  • 1980-luvulla, Luigi Ferrando nuoremman johdossa, Ferrando Vinin nimi tuli tunnetuksi laajemmalti viinimaailmassa. Nykyisin Ferrandon viinitalon johdossa toimii Luigin poika Roberto, kun taas talon viinimyymälää ja -baaria pyörittää Roberton veli Andrea.
  • Ferrando viljelee itse 4 hehtaaria Erbalucea Canavesen alueella ja 2,5 ha Nebbioloa Careman alueella, minkä lisäksi talo tekee yhteistyötä 8 sopimusviljelijän kanssa. Talon vuosituotanto on n. 50,000 pulloa, josta peräti 70% menee vientiin ulkomaille – lähinnä Yhdysvaltoihin.

Roberto Ferrando ja Erbaluce Cariola. ©Sari Ayre
Saimme maistettavaksi neljä talon kahdeksasta viinistä (monien puuttuvien tapauksessa kyse oli siitä, että edellinen vuosikerta oli myyty loppuun ja seuraava oli vielä kypsymässä – mikä puhuu omaa kieltään Ferrandon viinien suosiosta).



  • Erbaluce di Caluso Cariola 2014: Vain parhaiden tarhojen rypäleistä valmistettu Erbaluce; 90% kypsyy lämpötilakontrolloiduissa terästankeissa, 10% tammessa. Vuosituotanto 6,000 ploa. Runsaan keltainen viini, jonka yhtä lailla nuoresta tuoksusta löytyy tuoreita banaaniestereitä,yrttiä, ananasta ja aavistus savua. Suupuolella viini on täyteläonen, hapokas, makean omenainen, mineraalinen, ananaksinen ja rapsakka. Kokonaisuutena viini vaikuttaa erittäin lupaavalta, mutta vielä aivan liian nuorelta – jopa viinitankki-samplelta. Korkkaa aikaisintaan vuoden päästä. Hyvä ostos 9€ hintaan.
  • Erbaluce di Caluso Spumante 2009: Noin 40 kk sakkojen päällä kypsynyt Erbaluce metodo classico -kuohuva. Vuosituotanto 3,000 ploa. Oljenkeltainen väri. Tuoksu jännä, maamainen, yrttinen, keltaluumuinen, aavistus märkiä lehtiä. Kirpeähkö ja rutikuvia maku täyteläinen, kypsä, runsas, kivisen mineraalinen, hapokas, viheromenainen ja valkokuulasomenainen. Täystalla vivahde hentoa trooppisuutta. Erittäin jännä, persoonallinen ja vivahteikas kuohuva, jolla on vielä hyvä tulevaisuus kellarissa. 16€ hintaan erittäin hyvä ostos.
  • Carema Etichetta Bianca 2011: Viinitalon tunnetuin pullote. 100% Nebbiolo, 10 päivän maseraatio. Kypsyy 36 kk, josta 30 kk tammisissa botti-tynnyreissä. Vuosituotanto 7,000 ploa. Kevyt ja läpikuultava, hennosti oranssihkon granaatinpunainen väri. Runsaassa tuoksussa mesimarjaa, kahvia, oliivia ja ruusua. Maku kuiva, kypsä, keskitäyteläinen, tanniininen, hapoksa, kahvinen, oliivinen, tervainen ja mineraalinen. Pitkä, karvas, pippurinen ja melko voimakas jälkimaku. Kevyt ja sulavalinjainen, mutta todella hurmaava Nebbiolo. Upea ostos 21,5€ hintaan.
  • Solativo Vendemmia Tardiva 2012: Erittäin myöhään, vasta joulukuussa kerätyistä Erbaluce-rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini. Käy ja kypsyy barrique-tynnyreissä 10 kk. Vaaleankeltainen väri. Tuoksu freesi, kukkea, mineraalinen ja tammisen kermainen. Suussa makea ja täyteläinen, mutta niin hapokas, että tuntuu harvinaisen kepeältä ja raikkaalta tyylilajissaan. Jännässä maussa kukkia, pähkinää, kevyttä mantelia, hentoa hunajaa ja ujosti suolaista mineraalia. Todella mainio, yllättävänkin kepeä jälkiruokaviini.

Maistetut viinit.
Maistelussa Ferrandon viinien taso vaikutti kertaheitolla. Maistelun päätteeksi meille tarjoutui mahdollisuus ostaa mukaamme viinejä, missä välissä tiedustelin mahdollisuutta ostaa talon lippulaivaviiniä, Carema Etichetta Neraa – vain parhaina vuosikertoina parhaista rypäleistä valmistettua riserva-versiota, joka kypsyy 24 kk vanhoissa barrique-tynnyreissä. Vastauksena sain pahoittelun, että edellinen vuosikerta on myyty jo loppuun ja seuraava vuosikerta on vielä kypsymässä. Onneksi Etichetta Bianca oli sen verran mainio esitys, että tämän mahdollisuuden meneminen sivu suun ei jäänyt harmittamaan – yksi sellainen, kiitos!


Ferrandolla todennäköisesti odotettiin meidän ostavan korkeintaan muutamia viinipulloja mukaan, mutta yllätyksenä taisi tulla se, kuinka poikkeuksellisen hyvin talon viinit maistuivat kaikille – lähes jokainen osti mukaansa ainakin yhden pullon, moni kaksi tai kolme! Signor Ferrando poistui rahastuksen jälkeen yllättyneenä pakkaamaan viinejä valmiiksi ja palasi seuraamme vielä ylimääräisen grappapullon kanssa, jonka hän halusi antaa meille kiitoksena yllättävästä vierailustamme – olihan yllättävä vierailumme kasvattanut täysin yllättäen, satunnaisena tiistai-iltana, talon kassaa useilla sadoilla euroilla! Kiitimme vielä kerran vieraanvaraisuudesta ja mainioista viineistä ja lähdimme vihdoin viimein palaamaan kohti Albaa, minne lopulta saavuimme yhdeksän maissa illalla.

Päivän aikana maistettu:

-IAR Monchoisi 2011
-IAR Pinot Gris 2014
-IAR Blanc du Prieur 2014
-IAR Vin des Chanoines 2014
-IAR Petit Rouge 2013
-IAR Cornalin 2014
-IAR Vuillermin 2013
-IAR Sang des Salasses Pinot Noir 2013
-IAR Fumin 2011
-IAR G Gewürztraminer Vendemmia Tardiva 2013
-Les Crêtes Petite Arvine 2013
-Les Crêtes Chardonnay Cuvée Bois 2012
-Les Crêtes Fumin 2012
-Luigi Ferrando Erbaluce di Caluso Cariola 2014
-Luigi Ferrando Erbaluce di Caluso Spumante 2009
-Luigi Ferrando Carema 2011
-Luigi Ferrando Erbaluce Vendemmia Tardiva 2012
-Castello di Verduno Basaduno Pelaverga Piccolo 2013
-Birra Giuseppe Verdi Royal Lup 6.4 Birra Artigianale Chiaro
-Braida La Morella 2013
-IAR Rosé du Coteau
Päivän vierailut. Keltainen: Produttori di Carema. Vihreä: IAR. Violetti: Les Crêtes. Sininen: Ferrando.

14.5.15

Viinimestarin päiväkirja 16: Piemonte, päivä 2

Maanantai 20.4.2015

No niin: uusi päivä Albassa, uuteen nousuun!

Tämä taisi olla monelle reissun odotetuimpia päiviä, sillä olimme aloittamassa päivän kierroksen Gajalla – legendaarisella viinitalolla, joka onnistui nostamaan Barbarescon tuntemattomuudesta maailmanmaineeseen, Barolon rinnalle. Itse odotin vierailua mielenkiinnolla ja avoimin mielin, mutta en kuitenkaan niin suurella tohinalla, koska tähän asti maistamani Gajat harvoin ovat loppupeleissä olleet erityisesti hurjan hintansa väärtejä ostoksia.

Umpikuja ja auto kallellaan.
Päivämme lähti tyylikkäästi käyntiin sillä, kun navigaattorimme halusi ohjata meidät Barbarescon kylään viinitarhojen läpi, lähes pystysuoraa rinnettä ylös. Kenelläkään ei hälytyskellot vielä soineet siinä vaiheessa, kun autotie vaihtui "yksityistie"-kyltillä varustetuksi jyrkäksi pikkutieksi, mutta kun tie päättyi umpikujaan ja viereisen talon omistajat tulivat huutelemaan meille solvauksia malliin "sokeat" ja "idiootit", totesimme, että tämä tie tuskin vie perille. Auton kääntäminen ympäri jyrkässä rinteessä ei ollut mikään läpihuutojuttu ja saimme pelätä lähteekö auto kallistumaan kylkensä yli, mutta lopulta saimme auton nokan osoittamaan oikeaan suuntaan ja poistuimme paikalta anteeksipyyntöjä huudellen.



Lopulta löysimme Barbarescon kylän (joka tosiaan sijaitsi hyvin lähellä tuota äskenmainittua rinnettä, joskin muutamien kilometrien pituisen autotielenkin päässä) ja Gajan viinitalon. Barbarescon melko vaatimattoman keskuskadun oikealta puolelta löysimme suuren, vihreän metalliportin, jonka läheisyyteen parkkeerasimme automme ja marssimme sisälle. Meidät otti vastaan Gajan pr-henkilö, joka lähti esittelemään meille tiloja kertoen samalla viinitalon historiasta.

  • Gajan suku on saapunut alueelle Espanjasta jo 1600-luvulla. Viinitalon perusti Giovanni Gaja jo vuonna 1859, eli viinitalo lukeutuu yhdeksi vanhimmista alueella edelleen toimivista taloista.
  • Alun perin Gajan suku pyöritti Barbarescossa ravintolaa nimeltä Osteria del Vapore, jossa coperto, eli vesi ja talon viini, oli ilmainen. Jo tuolloin talon viinien laatu oltiin huomattu ja monet ihmiset saattoivat tulla syömään ravintolaan vain viinin takia; monet myös kysyivät mahdollisuutta ostaa Gajan viiniä mukaan, vaikka se oli ravintolassa ilmaista. Gajan suku alkoi tämän myötä panostamaan yhä enemmän viinintuotantoon ja siitä alkoi muodostumaan suurempi tulonlähde suvulle.
  • Vuonna 1921 ravintola suljettiin ja Gajalla alettiin panostamaan ainoastaan viinintuotantoon.
  • Giovanni Gaja, suvun kolmannen sukupolven viininviljelijä, aloitti ennenkuulumattoman viinien hinnoittelun: hän hinnoitteli Barbarescot saman hintaisiksi kuin Barolot. Giovannin äiti, Clotilde Rey, oli aina muistuttanut, että ihmiset hakivat viineistä ensisijaisesti laatua, ja viinien hintojen tuli heijastaa tätä. Alueella, jossa Barolo nautti arvostusta, mutta Barbaresco oli tuntemattomuus, tämä oli täysin ainutlaatuista; se kuitenkin takasi myös kuuluisuutta, mielenkiintoa ja tasaisen kassavirran. Varmistaakseen viiniensä näkyvyyden, viinien etiketeissä luki talon nimi suurilla, punaisilla kirjaimilla.
  • Giovanni Gajan poika, Angelo Gaja, aloitti viinitalon johdossa vuonna 1961, 21-vuotiaana. Hänellä oli tutkinto kauppatieteistä Torinon yliopistosta ja viiniopintoja sekä Alban että Montpellierin yliopistoissa. Heti alusta lähtien hän alkoi muuttamaan viinitalonsa toimintaa yliopistosta ja Ranskasta tuomillaan opeilla.
  • Angelon johdolla viinien laatua alettiin parantaa ns. green harvestilla, eli sadon karsimisella ennen kypsymistä – kun kasvatettavia rypäleterttuja on vähemmän, köynnös panostaa enemmän harvoihin jäljelle jääneisiin ja lopputuloksena on laadukkaampia rypäleitä. Tämä menetelmä on melko itsestäänselvä nykyisin, mutta kaikkea muuta 1960-luvulla.
  • Angelo toi myös muassaan lämpötilakontrolloidut käymisastiat ja barriquet, pienet 225-litraiset, ranskalaiset puutynnyrit – jälleen kerran jotain poikkeuksellista alueella, jossa viinejä oltiin aina kypsytetty vanhoissa, 2,000-10,000-litraisissa botti-tynnyreissä.
  • 1960-luvulta alkaen Gaja alkoi pullottamaan perusviiniensä lisäksi myös tarhaviinejä; Angelo oli todennut eri tarhojen tuottavan erilaisia rypäleitä, joten näitä eroja kannatti korostaa tuottamalla niistä erilaisia viinejä.
  • Merkittävin teko Barbarescon kannalta oli kuitenkin Angelo Gajan päätös istuttaa ranskalaisia lajikkeita. Vuonna 1978 hän istutti Cabernet Sauvignonia kuuluisalle Darmagi ("harmi") -tarhalle ja 1979 Chardonnayta Gaia & Rey -tarhalle. Hän ei niinkään tehnyt tätä Cabernet Sauvignonin tai Chardonnayn vuoksi, vaan siksi, että jos he pystyisivät tekemään maailmanluokan viiniä kansainvälisistä lajikkeista, suuret massat löytäisivät myös muut Gajan viinit – ja sitä myötä myös Barbarescon. Näin myös tapahtui.
  • Nykyisin Gajan omistuksessa on 100 ha viinitarhoja Piemontessa. Lisäksi Gaja omistaa tarhoja myös Toscanassa: 27 ha Montalcinossa ja 110 ha Bolgherissa. Talojen vuosituotanto yhteensä on n. 350,000 pulloa.
  • Gajan viinitarhoilla kasvaa köynnösten välissä ruohoa, mikä pitää maan sekä paikallaan että riittävän kuohkeana ja ilmavana. Lisäksi hyvin sateisina vuosina ruohoa voidaan leikata taajaan, jolloin ruoho imee ylimääräisen veden nopeasti maasta pois.
  • Nykyisin tarhoilla harrastetaan ns. massal selection -istutusta, eli kaikki köynnökset eivät ole samaa Nebbiolo-kloonia, vaan tarhoilla kasvaa rinnakkain monia erilaisia klooneja.
  • Gaja on tunnettu pyrkimyksestään erittäin korkeaan laatuun: vuodesta 1961 eteenpäin talo ei ole ostanut rypäleitä ulkopuolisilta toimijoilta, vaan kaikki viinit tehdään talon omista rypäleistä. Heikkoina vuosikertoina laatukriteerit täyttämätöntä viiniä ei julkaista lainkaan, vaan rypäleet saatetaan myydä pois bulkkiviininä. Tämä johtuu siitä, että "ihmisten on voitava luottaa Gajan nimeen".
  • Pyrkimys äärimmäiseen laatuun ulottuu aina viinitarhoille: toisin kuin monet muut alueen tuottajat, Gaja ei palkkaa ylimääräisiä työskentelijöitä tarhoilleen sadonkorjun aikaan, vaan tarhoilla työskentelee vain Gajan omia, palkattuja työntekijöitä. Jokaisella sadonkorjuuseen osallistuvalla on sama tarha, tai peräti vain samat yhden tarhan tietyt rivit, jotta he oppivat vuosien myötä tuntemaan köynnöksensä ja tarvittaessa reagoimaan oikein, jos he huomaavat tarhoilla muutoksia. Sadonkorjuussa käytettävät köynnössakset jopa puhdistetaan jokaisesta köynnöksestä seuraavaan siirryttessä virusten ja muiden tartuntatekijöiden varalta.
  • Nykyisin Gajan johdossa on Angelon lisäksi hänen tyttärensä Gaia, joka toimii ensisijaisesti yhtiön ulospäin näkyvinä kasvoina, edustaen Gajaa ympäri maailmaa.

Gajan tynnyrikellaria. ©Sari Ayre
Aluksi meille esiteltiin Gajan tarhoja, joista monet sijaitsivat hyvin lähellä Barbarescon kylää. Tämän jälkeen meidät vietiin talon kellareihin, joista löytyi sekä valtavia määriä barrique-tynnyreitä että kymmenittäin 2,400–5,000-litraisia botti-tynnyreitä. Vaikka barriquet Piemonteen tuonutta Gajaa pidetään Barbaresco-Barolo-alueen modernistityylin pioneerinä, edustaa talo silti selkeästi enemmän traditionalistista päätä; monet nykyiset modernistit ottivat vaikutteita Gajan tyylistä, mutta veivät sitä selkeästi pidemmälle. Kaikki Gajan Nebbiolot kyllä kypsyvät ensimmäisen vuoden barrique-tynnyreissä, mutta niistä vain kolmasosa on uusia, kun taas kolmasosa on 2. vuoden ja kolmasosa 3. vuoden tynnyreitä. Tämän jälkeen viinit siirretään suuriin botteihin vuoden kypsymisen jälkeen toiseksi vuodeksi. Lisäksi viinien maseraatioajat ovat usein 3-4 viikkoa pitkiä, mikä on merkittävästi enemmän kuin modernisteilla, joilla maseraatioajat pyörivät 5-10 päivän tuntumassa. Vaikka Gaja usein niputetaan modernistien kanssa samaan porukkaan, yhdistelee Gaja todellisuudessa Barbarescoissaan ja Baroloissaan modernismia ja traditionalismia olematta selkeästi kumpaakaan.

Näkymä Tànaro-joen yli Roeroon, Arneisin valtakuntaan.
Taustalla lymyävät loputtomat Alpit. ©Sari Ayre
Gajan viinien omintakeisin piirre on se, että talolla on virallisesti vain yksi Barbaresco ja yksi Barolo – loput valmistetaan historialliseen tyyliin sekoittamalla viiniin pieni määrä Barberaa pehmentämään kovaa Nebbioloa ja antamaan tummempaa väriä. Koska nykyisin lain mukaan Barolon ja Barbarescon on oltava 100% Nebbioloa, ovat nämä kaikki muut luokiteltu DOC Langhe -luokkaan.





Gajan piemontelaiset viinit (Kaikkien Barolojen ja Barbarescojen kypsytys on sama: vuosi barrique-tynnyreissä (1/3 uusia), vuosi botti-tynnyreissä, vuosi pulloissa.)

Barbarescot:
  • Barbaresco – talon lippulaivaviini, joka valmistetaan 14 eri tarhan Nebbiolosta.
  • Costa Russi – tarha-Barbaresco vuonna 1967 hankitulta tarhalta, 95% Nebbioloa ja 5 % Barberaa. Costa tarkoittaa "aurinkoista rinnettä" ja Russi on tarhan entisen omistajan lempinimi.
  • Sorì San Lorenzo – tarha-Barbaresco vuonna 1964 hankitulta tarhalta, 95% Nebbioloa ja 5% Barberaa. Nimetty Alban katedraalin suojelupyhimys San Lorenzon mukaan.
  • Sorì Tildìn – tarha-Barbaresco vuonna 1967 hankitulta tarhalta, 95% Nebbioloa ja 5% Barberaa. Sorì tarkoittaa "etelään antavaa rinnettä", Tildìn on nimetty Angelo Gajan isoäidin, Clotilde "Tildìn" Reyn, mukaan. 1970 ensimmäinen vuosikerta.
Barolot:
  • Conteisa Cerequio – tarha-Barolo, n. 95% Nebbioloa ja n. 5% Barberaa. Conteisa tarkoittaa riitaa ja tarha saa nimensä siitä, että Cerequio-tarha sijaitsee La Morran ja Barolon kylien välissä ja molemmat kylät väittävät tarhan sijaitsevan alueellaan.
  • DaGromis – DOCG Barolo, eli 100% Nebbiolo. Sekoite pääasiassa La Morrassa sijaitsevan, vuonna 1995 hankitun tarhan rypäleitä ja pienemmässä määrin muiden Gajan Barolo-alueen tarhojen rypäleitä. Nimetty tarhan ennen omistaneen Gromis-suvun mukaan.
  • Sperss – tarha-Barolo vuonna 1988 hankitulta tarhalta, n. 95% Nebbioloa ja 4-8% Barberaa. Sperss tarkoittaa "kaipuuta" tai "nostalgiaa"; tarha nimettiin Angelo Gajan kaipuusta palata tekemään Baroloa vuoden 1961 jälkeen, jolloin Gajalla päätettiin siirtyä tekemään viiniä vain omien tarhojen viineistä – talolla ei tuolloin vielä ollut Barolossa tarhoja, joten rypäleitä ostettiin sopimusviljelijöiltä.
Muut viinit:
  • Alteni di Brassica – 100% Sauvignon Blanc, kypsyy 6-8 kk barrique-tynnyreissä. Alun perin Angelo Gaja istutti Sauvignon Blancia vuonna 1983 Barbarescon alueelle; nykyisin viiniin käytetään myös Serralunga d'Albaan istutettujen tarhojen rypäleitä. Alteni tarkoittaa matalia muureja, Brassica pieniä keltaisia sinapinkukkia.
  • Cremes – 50% Dolcetto, 50% Pinot Noir.
  • Darmagi – Bordeaux-blend, eli n. 95% Cabernet Sauvignon, 3% Merlot, 2% Cabernet Franc; kypsyy 6-8 kk barrique-tynnyreissä ja 12 kk botti-tynnyreissä. Nimetty Angelo Gajan isän Giovannin kommentin mukaan ("mikä harmi!") kun hän kuuli Angelon istuttaneen vuonna 1978 Barbarescoon Cabernet Sauvignonia.
  • Gaia & Rey – 100% tarha-Chardonnay vuonna 1979 istutetulta tarhalta, kypsyy 6-8 kk barrique-tynnyreissä. Nimetty Angelo Gajan vanhimman tyttären, Gaian, ja isoäidin, Clotilden, mukaan.
  • Rossj-Bass – sekoite vuonna 1984 istutetun Rossj-tarhan Chardonnayta ja pieniä määriä useiden tarhojen Sauvignonin Blancia, kypsyy 6-7 kk barrique-tynnyreissä. Nimetty Angelo Gajan nuorimman tyttären, Rossanan, mukaan.
  • Sito Moresco – sekoite 10 ha Moresco-tarhan ja muiden tarhojen rypäleitä, n. 35% Nebbiolo, 35% Merlot, 30% Cabernet Sauvignon; kypsyy 18 kk barrique-tynnyreissä. Nimetty tarhan entisen omistajan mukaan.

Kierroksen jälkeen meidät johdatettiin maistelutilaan, jossa meille esiteltiin ylläolevasta listasta neljä viiniä: valkoinen Gaia & Rey, Baroloa edustava Sperss ja Barbarescoa edustavat Barbaresco ja Sorì Tildìn. Toisin kuin muilla taloilla, joissa meille esiteltiin lähinnä tuorein tai toiseksi tuorein vuosikerta, Gajalla meille esitellyistä viineistä uusin vuosikerta oli 14 vuotta vanha. Tällä todennäköisesti haluttiin alleviivata sekä sitä, että Gajan viinit ovat hyvin pitkäikäisiä, että sitä, että viinit tosiaan tulisi myös korkata vasta hyvin ikää saaneina. Monien modernistituottajien viinien kypsymispotentiaalia usein epäillään, mutta kuten olen jo aikaisemmin todennut; Gaja edustaa hyvin traditionalistista päätä modernistituottajien joukossa – jopa ennemmin kokeilevan modernistista päätä traditionalistituottajien joukossa.
  • Gaia & Rey 2000: Syvä kullankeltainen väri. Runsas, hyvin kypsä, vahamainen, makea ja umaminen tuoksu johdattaa hyvin runsaantäyteläiseen, kermaiseen ja tekstuuriltaan samettiseen viiniin. Melko hapokas, hyvin mineraalinen, voinen ja runsaan hedelmäinen makumaailma. Rakenteikas, vivahteikas ja kehittynyt Chardonnay, tyylilajissaan melko vaikuttava.
  • Sperss 2001: Väri läpinäkyvä ja hailakka. Kompleksisessa tuoksussa savua, kevyttä tervaa, kuivakukkia, hentoa kuivahedelmää, aavistus rusinaa, taustalla viipyilevää tammea. Maku kuiva, keskitäyteläinen, hapokas, hillitty ja elegantti mutta samalla melko rehevä. Hapankirsikkaa, pippuria, savua, aavistus makeaa puuta. Melko maltilliset mutta edelleen puruvoimaiset tanniinit. Erittäin pitkä.
  • Barbaresco 1996: Hailakan läpinäkyvän savisenruskean punainen, melko sakkainen. Tuoksu kuiva, kehittynyt, kompleksinen, savuinen, kevyen nahkainen, hennosti kuivatun luumuinen, kiehtova. Maku täyteläinen, kuiva, konsentroitunut, jäntevä, hyvin hapokas ja tanniininen mutta hyvin lempeä. karkeahkossa maussa hapankirsikkaa, kevyttä viikunaa ja tummia, hapokkaita marjoja. Todella pitkä.
  • Sorì Tildìn 1996: Väriltään sama kuin edellinen, mutta hennosti tummempi ja vielä sakkaisempi. Tuoksu hyvin hillitty, kehittynyt, vivahteikas, kuivattua luumua ja viikunaa, hentoa nahkaa, aavistus ruusua. Maku kuiva, täyteläinen, hapokas, napakka, runsaan mutta pehmeän tanniininen, mehukas. Hapankirsikkaa, kevyttä karpaloa, hentoa nahkaa, aavistus kypsänmakeaa punamarjaisuutta, integroitunutta tammea, vivahde viikunaa. Todella pitkä.

Kattaus oli siis pieni, mutta sitäkin vaikuttavampi. Ilahduttavasti meille annettiin tarjonnan pienuudesta huolimatta runsaasti aikaa perehtyä jokaiseen viiniin omassa tahdissamme, joten viinejä ei tarvinnut maistaa liukuhihnatahdilla – mikä oli melko yleinen ilmiö muilla viinitaloilla (no, myönnetään, olen itse erittäin hidas ja perusteellinen maistelija).





Maistelun jälkeen siirryimme tila-autoillemme ja otimme suunnan kohti etelää, eli Barolon viinialueen sydämessä sijaitsevaa Castiglione Falletton kylää, jossa meille oli varattu lounas Le Torri -ravintolasta.
©Sari Ayre

©Sari Ayre



Lounaan jälkeen siirryimme kylän pääkatua eteenpäin vaivaiset parikymmentä metriä ja päädyimme aivan kylän sydämessä toimivalle Viettille, jossa meidät vastaanotti yli 30 vuotta Viettillä myyntiä ja PR-tehtäviä hoitanut Mario Cordero.

  • Viettin suku Castiglione Fallettossa on tehnyt viinejä jo pitkälle toista sataa vuotta; vanhimmat todisteet Viettin suvun pullottamista viineistä ulottuvat vuoteen 1873. Nykyisin talo toimii 4. sukupolvessa.
  • Viettin viinitalo sai alkunsa varsinaisesti vuonna 1919, jolloin Mario Vietti muutti perheen maatilan yksinomaan viiniköynnöksiin keskittyneeksi tilaksi ja alkoi myydä talon viinejä omalla nimellään. Talo siirtyi tuottamaan kaiken tuotantonsa pulloissa omalla nimellään kuitenkin vasta 1950-luvulla.
  • Vuonna 1952 Alfredo Currado meni naimisiin Mario Viettin tyttären, Lucianan, kanssa ja siirtyi samalla suvun viinitalon viinintekijäksi. Hänen johdollaan Vietti alkoi yhtenä ensimmäisistä alueen viinitaloista tuottamaan yhden viinitarhan Baroloja ja Barberoja, mikä toi talolle nopeasti kuuluisuutta.
  • Vuonna 1967 Currado pyrki nostamaan Piemonten perinteisen Arneisin mainetta. Tuon valkoisen rypäleen suosio oli laskenut tasaisesti ja tuolloin sitä käytettiin lähinnä punaisten rypäleiden suojelijana viinitarhoilla – valkoinen Arneis kun kypsyi nopeammin kuin punaiset rypäleet, jolloin linnut söivät tarhoilta makeita Arneis-rypäleitä ja jättivät arvokkaammat punaiset rypäleet rauhaan. Currado osti Roerolaisilta viljelijöiltä Arneis-rypäleitä ja teki niistä valkoviiniä, joka saavutti nopeasti suurta suosiota ja kannusti lähialueiden viljelijöitäkin panostamaan enemmän tähän rypäleeseen. Vietti yhä valmistaa Roero Arneisia ostetuista rypäleistä ja Viettin Arneisia pidetään edelleen yhtenä alueen parhaista näkemyksistä kyseisestä viinistä.
  • Vuodesta 1990 Viettin viininvalmistuksesta on vastannut yhä enenevässä määrin Alfredon ja Lucianan poika Luca, jonka johdolla talo on siirtynyt pikku hiljaa luomuviljelyyn ja enemmän epäinterventionistiseen viininvalmistukseen – hiljattain mm. happojen ja tanniinien pitoisuuksien tarkkailuun ja korjaamiseen tarkoitetut välineet on otettu pois käytöstä.
  • Vietti työllistää vakituisesti 20 henkilöä, mutta työntekijöiden määrä kaksinkertaistuu kausityöntekijöiden myötä toukokuusta sadonkorjuuseen. Myynnistä ja PR-toiminnasta vastaavat Curradojen tyttären mies Mario Cordero ja Lucan vaimo Elena Penna.
  • Viettin omistuksessa on 35 ha ja talon vuosituotanto on 300,000 ploa / v. Vietti oli yksi ensimmäisistä alueen tuottajista, jotka veivät tuotantoaan Yhdysvaltoihin ja nykyisin tuotannosta n. 40% menee USA:n markkinoille.
  • Viinien kypsytyksessä käytetään ranskalaisia barrique-tynnyreitä ja slavonialaisesta tammesta valmistettuja, 2,600-5,300 litran botti-tynnyreitä. Tynnyreistä uusitaan vuosittain 25-30%, loput ovat 2. tai 3. käyttökerran tynnyreitä. Viininvalmistuksessa pyritään nykyisin mahdollisuuksien mukaan käyttämään luonnonhiivoja, mutta usein turvaudutaan viljeltyihin hiivoihin.
  • Tyylillisesti Vietti lukeutuu enemmän traditionalistiseen päähän, sillä viineissä suositaan pitkiä maseraatioaikoja ja uuden tammen käyttö on melko maltillista. Talon käyttämät barrique-tynnyrit kuitenkin tuovat viinitaloa hieman pois ääritraditionalistisesta päästä. Normaalisti viinien kuitenkin annetaan lähinnä käydä malolaktinen käyminen barrique-tynnyreissä, minkä jälkeen ne siirrytään kypsymään pidemmäksi aikaa botti-tynnyreihin.
  • Talon erikoispiirre on ryhdin ja raikkauden sekä matalan alkoholipitoisuuden hakeminen varhaisella sadonkorjuulla; Vietti onkin yksi ensimmäisistä viinitaloista, jotka ovat korjaamassa satoaan. Koska talon viineihin kuitenkin halutaan riittävää runsautta ja konsentraatiota, käymättömästä rypälemehusta yleensä valutetaan osa pois (bleeding off). Esimerkiksi viime vuonna joistain viineistä jopa 20% saatettiin valuttaa pois.

Viettin barrique-kellari Castiglione Falletton alla. ©Sari Ayre
Mario Cordero aloitti kierroksen esittelemällä talon kattavia kypsyttelykellareja, jotka levittäytyivät syvälle Castiglione Falletton alle. Siellä signor Cordero kertoi meille talon historiasta, nykyisestä toiminnasta ja mm. siitä, kuinka talon Nebbiolo Perbacco valmistetaan: talon Barolo-tarhojen nuorimmat, alle 10-vuotiaat köynnökset, joista ei saa riittävän uskottavaa Baroloa, tuottavat pienissä määrin pohjaviinin Perbaccoon. Lisäksi ensimmäisen kahden kypsyttelyvuoden ajan talon Barolo Castiglioneen tarkoitettuja viinejä tarkkaillaan huolellisesti, ja jos joku tynnyri ei näytä riittävän lupaavalta, se lisätään Perbaccoon – näin Viettin vuosittain tuottamien Barolojen määrä voi jäädä melko matalaksi, mutta ne ovat aina parasta haluttua laatua. Samalla rivien välistä oli luettavissa kritiikkiä niitä tuottajia kohtaan, jotka tuottavat heikompilaatuisesta aineksesta perus-Baroloa, kun taas Langhe Nebbioloa lähinnä Barolo- tai Barbaresco-alueiden ulkopuolisten tarhojen Nebbiolo-köynnöksistä. Viettin tapauksessa jopa talon perus-Barolon lähtökohtainen laatu taas on poikkeuksellisen korkea kun taas Perbaccoa voi helposti kutsua "Baby Baroloksi", joka parhaimpina vuosina voi helposti nokitella vaatimattomampien tuottajien perus-Barolojen kanssa.

Signor Cordero esittelemässä
meille botteja.
Kellareissa saimme myös hyvin ensi käden tietoa botti-tynnyreistä. Saimme mm. kuulla, kuinka normaalin 2,000-3,000 litran bottin hinta on normaalisti n. 600 euroa sataa litraa kohden; 2,500 litran botti maksaa siis n. 15,000 euroa, mikä on merkittävästi isompi investointi kuin yksi 225 litran barrique, joka maksaa yleensä tynnyrintekijästä ja laadusta riippuen n. 600-1,200 euroa. Tynnyreiden käyttöikä on kuitenkin merkittävästi eri luokkaa, sillä barrique on yleensä käytössä viinitaloilla 1-3 vuotta, kun taas hyvin hoidettu botti kestää normaalisti n. 25-30 vuotta.

Kellarikierroksen jälkeen siirryimme talon pihalle (tai, terassille) ihastelemaan aivan talon edestä aukeavia viinitarhoja. Esimerkiksi Scarrone-tarha Barbera-köynnöksineen on aivan kiinni viinitalossa ja Castiglione Falletton kylässä.










Lopuksi siirryimme Viettin pieneen maistelutilaan, jossa meille annettiin pikainen läpileikkaus talon tuotannosta. Lisäksi tähän asti hieman jurolta persoonallisuudelta vaikuttanut signor Cordero rupesi pikku hiljaa lämpiämään jutuillemme ja myös hymyilemään!

  • Roero Arneis 2013: pitkään (40-60 päivää) viileässä käytetty, terästankeissa kypsytetty valkoviini, tuotanto n. 70,000 ploa/v. Intensiivinen, mineraalinen, voimakkaan neutraali, hyvin hapokas, kevyen bitterinen, tekstuuriltaan suht runsas. Erinomaista tavaraa.
  • Barbera d'Alba Tre Vigne 2013: kolmen tarhan (sijaitsevat Castiglione Fallettossa, Castiglione Tinellassa ja Monforte d'Albassa) suodattamaton viini, kypsytetään 12 kk botti-tynnyreissä. Hurmaava, puhdaspiirteinen tuoksu, jossa makeaa kirsikkaa, vadelmaa ja marjamarmeladia. Kuiva, kepeä, hapokas, kirpeä, mineraalinen, napakka ja eloisa esitys. Varsin hurmaava Barbera.
  • Barbera d'Alba Scarrone 2012: yhden vuonna 1988 istutetun tarhan suodattamaton viini, kypsytetään 18 kk botti-tynnyreissä (osa 4-5 kk barrique-tynnyreissä) ja 2 kk terästankeissa. Hyvin runsas, kypsä, leveä, konsentroitunut, suht hapokas, luumuinen, hapankirsikkainen ja hennon karpaloinen Barbera. Selkeästi jyhkeämpi ja vakavampi Barbera, josta löytyy bodya.
  • Nebbiolo Perbacco 2012: talon Baby Barolo, eli vain Barolon alueen Nebbioloista valmistettu Nebbiolo, joka käy aluksi malolaktisen käymisen 4 kk ajan barrique-tynnyreissä ja kypsyy 20 kk botti-tynnyreissä. Lopuksi 2 kk asettuminen terästankeissa ennen pullotusta. Tuotanto 80-90,000 ploa/v. Aromaattinen, kukkea, kirsikkainen, pölyinen, kevyen tryffelinen ja hennon puiseva tuoksu johdattaa intensiiviseen, vivahteikkaaseen, mehukkaaseen, suutuntumaltaan samettiseen ja miellyttävän hapokkaaseen kokonaisuuteen. Mainio, nuorempana juotavaksi tarkoitettu "Barolo".
  • Barolo Castiglione 2011: Käytännössä sama viini kuin Nebbiolo Perbacco, mutta lopulliseen viiniin on valittu vain parhaat pohjaviinit. Tynnyrikypsytyksen jälkeen kypsyy 8 kk terästankeissa ja 12 kk pulloissa. Vuosituotanto 50,000 ploa/v. Rehevä, täyteläinen, konsentroitunut, samalla tanniininen, kypsänmakea ja hennon mineraalinen Barolo. Olemukseltaan runsas, avoin ja pehmeä, mutta happojensa ja tanniiniensa puolesta mukavan napakka. Hyvin pitkäkestoinen ja maukas, ero perus-Perbaccoon on merkittävä.
  • Barolo Ravera 2011: Yhden, Novellon kylässä sijaitsevan 2,7 ha tarhan suodattamaton Barolo. Käy kuorten kanssa 35 päivää, minkä jälkeen siirretään kypsymään 32 kk ajaksi slavonialaisiin botti-tynnyreihin, joissa viini kypsyy ensimmäisen vuoden sakkojen päällä ilman rikkilisäyksiä. Tuotanto n. 6,000 ploa/v. Tuoksu hieman sulkeutunut, mutta silti hurmaava ja kompleksinen: savuisuutta, kastanjaa, tryffeliöljyä, vadelmamarmeladia. Maku runsas, intensiivinen, täyteläinen, kypsänmakea, napakka, hennon pippurinen, ujon tervainen. Hapokas ja varsin tanniininen rakenne. Jälkimaussa hapankirsikkaa, vadelmaa, mineraalia ja kevyttä savuisuutta. Todella hurmaava Barolo, joka tarjoaa nyt ehkä turhan vähän, mutta lupailee suurta potentiaalia.
  • Moscato d'Asti Cascinetta Vietti 2014: Castiglione Tinellassa sijaitsevan 40-vuotiaan tarhan Moscato. Puristettu rypälemehu jäähdytetään terästankeissa käymisen estämiseksi ja sen annetaan kirkastua. Hiiva lisätään, tankin annetaan lämmetä ja viinin annetaan käydä paineen alla 5,5% alkoholipitoisuuteen asti, minkä jälkeen tankki jälleen jäähdytetään. Viini pullotetaan paineen alla. Runsas, hyvin aromaattinen, kukkainen, rusinainen, hennon hunajainen tuoksu johdattaa pirskahtelevaan makuun joka on makeahko, kepeä, mineraalinen, melko hapokas, hennon bitterinen, seljankukkainen ja varsin raikas. Supermainio Moscato, joka ei tunnu niin makealta kuin luulisi; ehdottomasti parhaita koskaan maistamiani Moscatoja!

Erittäin vakuuttavan kattauksen jälkeen siirryimme tyytyväisinä tila-autoillemme, hyvästelimme herra Corderon ja otimme suunnan kohti Albaa.
Illan ohjelmassamme oli vielä illallinen melkein kaikkien paikallisten kehumassa La Liberassa, jonne signor Cordero vielä ystävällisesti järjesti meille pöytävarauksen tehdessämme lähtöä. Tämä ravintola kyllä onnistui tarjoamaan varsin maittavan kattauksen, mutta kuitenkin jäi hieman jälkeen kaikista niistä ylistyssanoista, joita paikalliset sen suuntaan syytivät. Suuremmat kehut ansainnee ravintolan viinilista, jossa on sekä Baroloja että Barbarescoja vuosikerroilta 2000-2010 pienen kirjan verran, ja vieläpä varsin kohtuullisiin hintoihin! Kun paikallisiin viinimyymälöihin vertaa, tuntui La Liberan viinikellari olevan monia sekä kattavampi että ihan kilpailukykyisesti hinnoiteltu.

Gajan sijainti Barbarescon alueella.
Kuvan voi klikata suuremmaksi.
Päivän aikana maistettu:
-Gaja Gaia & Rey 2000
-Gaja Sperss 2001
-Gaja Barbaresco 1996
-Gaja Sorì Tildìn 1996
-Sansilvestro Langhe Nascetta Ghercina 2013
-Brovia Barbera d'Alba Sorì del Drago 2012
-Vietti Roero Arneis 2013
-Vietti Barbera d'Alba Tre Vigne 2013
-Vietti Barbera d'Alba Scarrone 2012
-Vietti Nebbiolo Perbacco 2012
-Vietti Barolo Castiglione 2011
-Vietti Barolo Ravera 2011
-Vietti Moscato d'Asti Cascinetta Vietti 2014
-Ceretto Blange Langhe Arneis 2014
-Poderi Colla Dardi Le Rose Barolo Bussia 2006
-Rizzi Barbaresco Pajoré 2006
-Cocchi Toto Corde Alta Langhe Brut 2009
-Baladin Isaac Birra Bianca
-Vigneti Massa Derthona Timorasso 2011
Viettin sijainti Barolon alueella.
Kuvan voi klikata suuremmaksi.
-Troll Shangrila Birra Ambrata

10.5.15

Viinimestarin päiväkirja 15: Piemonte, päivä 1

Viinimestarikoulutettavien vm. 2014-2015 Piemonten-reissu starttasi kuuden jälkeen aamulla Helsinki-Vantaan lentokentältä. Tunnin vartomisen jälkeen nousimme Finnairin koneeseen ja siitä kolmisen tuntia eteenpäin löysimme itsemme Lombardiasta, Milano Malpensan lentokentältä. Pienen harhailun jälkeen olimme onnistuneet hankkimaan itsellemme pienet lounasleivät ja kaksi massiivista tila-autoa kaikkiin mahdollisiin matkustelutarpeisiimme. Hyppäsimme autoihimme ja otimme suunnan kohti Piemontea ja Langhea!

Piemonte punaisella.
©Wikimedia Commons
Piemonte on siis Pohjois-Italian länsirajalla sijaitseva suuri hallinnollinen alue, jossa viljellään viiniä kautta koko alueen. Valtaosa alueen viinituotannosta on kuitenkin suomalaisille melko tuntematonta, sillä meillä päin tunnetaan lähinnä Cuneon maakunnasta tulevat jyhkeät Barolot ja Barbarescot sekä Astin maakunnan kuplivat, makeat Moscatot. Alueen viinituotanto on kuitenkin hyvin monipuolista, käsittäen punaviinejä järeän tanniinisista Baroloista aina hyvin kepeisiin ja huolettomiin Dolcettoihin, kuohuviinejä makeista Asteista lähes shamppanjamaisiin Alta Langoihin sekä valtavan liudan valkoviinejä vaatimattomasta Favoritasta tiukkarakenteisiin Timorassoihin. Viinintuotantoa löytyy siis kaikkialta, ei vain Cuneo-Asti-akselilta!







Piemonte. Kuva: public domain
Barolon ja Barbarescon viinialueen ja Alban kylän
summittaisen sijainnin merkitsin punaisella.
Cuneon (pinta-alaltaan hyvin suuri) maakunta on kuitenkin viinintuotannollisesti kenties merkittävin, sillä se käsittää valtaosan alueen tunnetuimmista viinialueista – mukaanlukien kuuluisan ja arvostetun Langhen, joka käsittää historiallisen alueen koillisessa Cuneossa, minkä lisäksi sen itäisin nurkka sijaitsee Astin puolella. Juuri tältä verrattain pieneltä alueelta löytyy valtava kirjo erilaisia viinityylejä, joista monet ovat ponnahtaneet maailmanmaineeseen viimeisten vuosikymmenien aikana. Juuri tästä syystä valtaosa matkastamme keskittyi juuri Cuneon ja erityisesti Langhen viinialuesiin.












Vajaan parin tunnin autoilun päätyttyä olimme saapuneet Langheen. Ensimmäinen tilavierailumme oli itäisessä Barolossa, Serralunga d'Alban kylän tuntumassa sijaitseva Paolo Manzone.

  • Paolo Manzonen viinitalo on perustettu vuonna 1970, kun nykyisen omistajan, Gianpaolo Manzonen isä Armando alkoi tuottaa viiniä Sinion viinialueella, Barolon alueesta muutama kilometri itään. Viininviljelys on kuitenkin Manzoneille tuttua, sillä Gianpaolo Manzone on rypäleidenviljelijä jo 6. sukupolvessa. Lisäksi ymmärtääkseni herra Manzone on aikaisemmin toiminut viinintekijänä myös viinitalo Giordanolla.
  • Viinitalon toiminta nykyisenkaltaisesti alkoi Gianpaolon ostettua vuonna 1999 tarhoja Barolosta. Nykyisin talon omistuksessa on 4,6 ha Barolon alueella Serralunga d'Albassa (mukaanlukien palstoja Meriame-tarhalta) ja 8,1 ha Siniossa. Tarhoja on alusta asti viljelty luonnonmukaisin menetelmin, mutta luomusertifikaattia Manzonella ei ole.
  • Keskimäärin talon satomäärät ovat n. 6,000 t/ha, mutta esimerkiksi aivan viinitalon vieressä sijaitsevalla Meriame crulla satomäärät ovat vain n. 4,000 t/ha. Vertailun vuoksi maksimisatomäärä Barolossa on 8,000 t/ha.
  • Talon tuotanto on nykyisin n. 80-90,000 pulloa vuodessa.
  • Vaikka Manzonen viinien tyyli on enemmän nykyaikainen kuin perinteinen, talo ei tätä nykyä edusta aivan modernistien äärilaitaa, vaan sijoittuu hieman lähemmäs puolta väliä: viinien kypsytykseen ei käytetä 225 litran barrique-tynnyreitä, vaan suurempia, 350 litran ranskalaisia tonneauxtynnyreitä ja 3,000 litran botti-sammioita. Lisäksi tynnyreissä ollaan siirrytty käyttämään hyvin kevyttä paahtoa, mikä tuo viiniin huomattavasti vähemmän puun aromeja kuin perinteisesti melko reilulla kädellä paahdetut tynnyrit.
  • Manzonen viinitalon ohella heidän rakennuksensa on myös majatalo "Cascina Meriame", jossa on 5 vierashuonetta ja 1 vierasasunto.
  • Talon energiantuotannosta vastaavat aurinkopaneelit, joilla katetaan koko viinitalon sähköntarve ja josta Manzone voi vielä myydä ylimääräistä paikalliselle sähköyhtiölle.

Manzonen tynnyrikellari. Oikealla olevan, tiiliskivisen akkunan
takaa löytyy vanha kaivo.
Paikalle saavuttuamme käsillään innokkaasti puhuva, energinen herra Manzone aloitti kierroksen talon tynnyrikellareista, joiden varrelta löytyi myös muinainen pihakaivo, joka on remonttien myötä päätynyt viinitalon seinien sisälle. Tämän kaivon vesi ei ole ollut pitiin aikoihin enää juomakelpoista, mutta sen avulla kellarissa vallitsee sopiva, tasainen ilmankosteus.




Maestro itse, herra Paolo Manzone.
Taustalla 3,000 litran botteja.
Seuraavaksi siirryimme tarkastamaan talon ruostumattomasta teräksestä valmistetut käymis- ja kypsyttelyastiat. Manzone selitti, kuinka heillä on oltava näiden astioiden puolesta vähintään kahden vuoden tuotannon edestä kapasiteettia: kun tynnyreissä kypsyneet viinit sekoitetaan ja pullotetaan vuoden tynnyrikypsytyksen jälkeen, on viinit saatava näihin teräsastioihin pullotusta varten – ongelmana on vain se, että normaalisti niissä odottaa seuraava vuosikerta tynnyreihinpääsyä! Kun kapasiteettia on tuplaten, voidaan tankit rauhassa täyttää tynnyreiden edellisvuosikerran viinillä ja sitten täyttää tynnyrit uuden vuosikerran viineillä ilman, että tarvitsee jännittää sadonkorjuun ajankohdasta tai tynnyreiden seisottamista tyhjillään. Manzone nimittäin mainitsi, että hän pyrkii pitämään tynnyrinsä aina täysinä: kun edellisvuosikerta on saatu tynnyristä pois, tynnyrin kunto tarkistetaan ja se pestään, minkä jälkeen se täytetään heti uudella vuosikerralla. Näin toimimalla tynnyrit eivät pääse kuivumaan, jolloin he pyrkivät ehkäisemään tynnyreiden kunnon heikkenemistä tai haitallisten kasvustojen muodostumista niihin.

Viini- / majatalo Cascina Meriame ja toinen ajoneuvoistamme
kuvattuna varaston ovelta.
Sitten siirryimme talon pihalla sijaitsevaan varastoon, josta löytyi sekä pullotettujen viinien kypsyttelyvarasto että Manzonen "viinikirjasto". Manzone kertoi hänen vasta hiljattain alkaneen kerätä omia viinejään talteen, sillä nykyisin hänen viininsä myyvät normaalisti varsin helposti loppuun. Häntä kuitenkin oli alkanut kiinnostaa, miten hänen viininsä kehittyvät, minkä vuoksi kaikkia viinejä otetaan pieni määrä syrjään "kirjastoon". Nämä viinit eivät kuitenkaan ole myyntiin, vaan ensisijaisesti maistelutilaisuuksiin, journalistisiin tapahtumiin ja henkilökohtaiseen käyttöön.
Lopuksi siirryimme maistelemaan talon tuotantoa läpi kahdeksan eri viinin voimin:

  • Roero Arneis Reysù 2014: Terästankeissa kypsytetty, napakka, kirpeä, intensiivinen ja kompleksinen Arneis. Todella mainio esitys.
  • Dolcetto d'Alba Magna 2014: Terästankeissa kypsytetty sekoitus korkealla sijaitsevien Sinion tarhojen kepeää Dolcettoa ja robustimpaa Serralungan Dolcettoa. Raikas, eloisa, napakka, hyvin happaman punamarjainen ja hennon Gamaymainen Dolcetto. Hyvää kamaa tämäkin.
  • Langhe Rosso Ardì 2013: Terästankeissa ja vanhoissa 350 litran tynnyreissä 6 kk kypsytetty Dolcetto (60%) Barbera (40%) -sekoite. Kevyehkö, keskitäyteläinen, maamainen ja hennon bitterinen punaviini. Ihan ok tapaus, mutta nothing to write home about.
  • Barbera d'Alba Superiore Fiorenza 2013: 350 l tonneaux-tynnyreissä (20% uusia, 40% kerran käytettyjä, 40% 2 kertaa käytettyjä) kypsytetty Barbera. Melko runsas, konsentroitunut ja hieman luumuinen Barbera, jossa makea tammisuus hennosti nostaa päätään. Hyvärakenteinen, mutta aromimaailmaltaan hyvin moderni tapaus.
  • Langhe Rosso Luvì 2012: Nebbiolo (75%) Barbera (20%) Dolcetto (5%) -sekoiteviini, kypsynyt vähintään 12 kk tammessa (20-30% uutta). Hyvin kypsänmakea, tumman marjainen, kevyen suklainen ja hennon vaniljainen viini, jossa yhdistyy Barberan pehmeä hedelmä Nebbiolon tiukahkoon rakenteeseen. Napakkarakenteinen, moderni piemontelaispunaviini.
  • Nebbiolo d'Alba Mirinè 2013: 12 kk tammessa kypsynyt, suodattamaton Nebbiolo. Tasapainoinen, kukkea, marjainen ja ujosti puisevan vaniljainen viini, jossa on hieman hillitympi hapokkuus mutta kohtalaisen tuntuva tanniinisuus. Miellyttävä, simppelihkö perus-Nebbiolo, joka voisi hyötyä vuoden parin kypsyttelystä.
  • Barolo Serralunga d'Alba 2011: 26 kk tammessa (50% 350 l tonneaux, 50% 3,000 l botti) kypsynyt, suodattamaton Nebbiolo. 12 päivän maseraatio. Suht konsentroitunut ja tiivisrakenteinen, puruvoimainen, kevyesti makean puiseva ja tumman hedelmäinen Nebbiolo, joka vaikutti nyt ihan lupaavalta vielä mutta hieman sulkeutuneelta. Perushyvä, rakenteikas moderninpuoleinen Barolo, joka noin paikan päällä 23€ hinnallaan kyllä tarjoaa mainiosti rahalle vastinetta.
  • Barolo Meriame 2011: 26 kk tammessa (350 l tonneaux; 20% uusia) kypsytetty Nebbiolo, jonka rypäleiden on annettu jäädä köynnöksiin ylikypsiksi ennen sadonkorjuuta. 14 päivän maseraatio. Rypäleet keskimäärin 60-vuotiaista köynnöksistä Meriame-tarhalta. Kuulemma ensisijaisesti Yhdysvaltain markkinoille tähdätty super-Barolo. Muhkea, kypsänmeakea, jopa melko tuntuvan hilloinen, erittäin täyteläinen, tiivisrakenteinen, melko lämmin ja konsentroitunut överitykitysviini.
Manzone-maistelu.
Keskimäärin Manzonen viinit antoivat meikäläiselle ihan positiivisen vaikutelman. Olin ennen reissua lukenut Manzonen edustavan hyvin modernistista päätä alueen tuottajista, joten odotin lähinnä uusia barrique-tynnyreitä ja mahdollisimman lyhyitä maseraatioaikoja, mutta 350 litran tonneaux-tynnyrit, kohtalaisen maltilliseksi jätetty uuden tammen käyttö ja kohtalaisen mittaiset maseraatioajat tulivatkin ihan mukavana yllätyksenä – viineissä oltiin loppepeleissä jätetty varsin kivasti tilaa hedelmälle ja rakenteelle. Eniten mieleeni kuitenkin olivat talon perustason viinit, kuten Reysù Arneis ja Magna Dolcetto, sillä viinien modernimpi ilmaisu tuntui korostuvan viinien näennäisen tason noustessa. Paikan päällä Manzonen viinit olivat kuitenkin alusta loppuun varsin kohtuullisesti hinnoiteltuja ja siihen nähden varsin mainioita ostoksia! Vaikka Manzonen viinit ovat tyylillisesti keskimäärin enemmän nykyaikaisia kuin traditioon nojaavia, oli niistä kaikista löydettävissä sen verran mukavasti balanssia ja sisältöä, että jopa meikäläisenkinkaltainen paatunut traditionalisti pystyi myöntämään tykkäävänsä näistä viineistä – vaikka viimeisenä maisteltu Barolo Meriame kyllä meni jopa meikäläiseltä vähän yli hilseen. Mutta mikäs siinä, jos Jenkkilä näitä rakastaa.

Azienda Agricola Sukula

Az. Ag. Sukulan emäntä ja hallitsija Riikka esittelelemässä tarhojaan.
Seuraavaksi siirryimme aivan naapurissa (kyllä, tietä eteenpäin parisataa metriä) sijaitsevaan Azienda Agricola Sukulaan, jota pyörittää varsin monen suomalaisen tuntema pariskunta Riikka ja Jyrki Sukula. Heti saapuessamme meidät otti vastaan Riikka kahden suloisen tyttärensä kanssa (no, tytöt huusivat lähinnä meille "moi!" ja pakenivat talon yläkertaan). Meille iskettiin lasilliset Contrattoa käteen ja Riikka lähti esittelemään meille talonsa ympärille levittäytyviä viinitarhoja. Riikan omien sanojen mukaan tämä oli siksi, että yleensä viinitaloilla puhutaan viinien laadun tulevan 90% tarhoilta ja 10% kellareista, mutta silti viinitaloilla vain esitellään valmistamo- ja kellaripuoli – tarhoista ei nähdä vilaustakaan. Hänen mielestään oli oleellista, että me näkisimme, minkälaista tarhoilla oikeasti on.

Karkki.
Toinen, melko merkittävä syy voi tietenkin olla se, että viinitalo Sukulalla ei ole omaa kellaria, jota esitellä.
  • Serralunga d'Alban liepeillä, keskellä Meriame-cruta sijaitseva Azienda Agricola Sukula on siis yksi Barolon pienimpiä ja tuoreimpia omalla nimellään viiniä tuottavia viinitaloja.
  • Viinitalo perustettiin 2000-luvun puolessa välissä, kun Sukulat ostivat Barolosta ränsistyneen maatalon ja sitä ympäröivät viinitarhat vuonna 2005. Viinitalon ensimmäinen vuosikerta oli vuoden 2006 Langhe Rosso, La Langhetta. Ensimmäinen valmistunut Barolo oli vuosikertaa 2007.
  • Viinitalon ympärillä on hieman alle 2 ha tarhoja; niistä noin 1,5 ha Nebbioloa ja alle 0,5 ha Barberaa. Talo tuottaa vain kahta viiniä: Barolo Meriamea ja Barbera d'Albaa. Riikan mukaan 2 ha on suurin piirtein se maksimimäärä viinitarhoja, jota parin ihmisen voimin pystyy järkevästi hallitsemaan riittävällä tarkkuudella.
  • Viinitalon vuosituotanto on n. 4,500 pulloa vuodessa.
  • Rapistuneen talon lisäksi merkittävä osa tarhojen köynnöksistä oli tilan hankintahetkellä melko huonossa kunnossa ja ne vaativat uudelleenistuttamista. Sukulat ovatkin uudelleenistuttaneet tarhojaan pieni palsta kerrallaan joka vuosi ja tarhojen uudelleenistuttaminen saatiin lopulta päätökseen vuonna 2014.
  • Koska Sukuloilla ei ole omaa viininvalmistamoa tiluksillaan, heidän viininsä valmistetaan La Spinettan omistamalla viininvalmistamolla Grinzane Cavourissa, muutama kilometri Sukuloiden viinitalosta pohjoiseen.

Maukas iltapala sokkotastingin jälkeen.
Tarhojen esittelyn jälkeen Riikka vei meidät talon ruokasaliin, jossa meille pidettiin pieni, leikkimielisen kilpailumuotoinen neljän viinin sokkotasting, mistä paljastui Candialle La Misse, Sukula Barbera d'Alba, Sukula Barolo Meriame ja Morar Amarone della Valpolicella Classico. Tämän jälkeen meillä oli vielä pieni väli-iltapala (ensimmäisen kerran syötävää sitten Milanon lentokentälle saapumisen!). Vierailumme päätteeksi jäimme vielä hetkeksi istumaan ja juttelemaan olohuoneeseen reissusuunnitelmistamme, viinimaailmasta ja kaikesta muusta mahdollisesta.

Näkymä Sukuloilta länteen. Oikealla Castiglione Falletto,
vasemmalla Perno.
Albaan palattuamme toiset jäivät hotellille nukkumaan ja toiset lähtivät katsomaan paikallista sunnuntai-illan baaritarjontaa. Itse lähdimme pienessä porukassa etsimään syötävää ja päädyimme Alban duomon aukiolla sijaitsevaan kuppilaan, josta löytyi sekä purtavaa että arvostetun venetolaistuottaja Giuseppe Quintarellin viinejä laseittain. Harmillisesti heiltä ei kuitenkaan löytynyt yhtään kyseisen tuottajan pulloja avonaisina, eivätkä he halunneet sunnuntai-illan päätteeksi avata pulloa vain yhtä lasillista varten, joten jouduin tyytymään lasilliseen friulilaista Ribolla Giallaa. Noh, aina ei voi voittaa!

Barolon alue; viinitalojen sijainti vihreällä.
Kuvan voi klikata suuremmaksi.
Päivan aikana maistettu:
-Paolo Manzone Roero Arneis Reysú 2014
-Paolo Manzone Magna Dolcetto d'Alba 2014
-Paolo Manzone Ardì Langhe Rosso 2013
-Paolo Manzone Fiorenza Barbera d'Alba Superiore 2013
-Paolo Manzone Luvi Langhe Rosso 2012
-Paolo Manzone Mirinè Nebbiolo d'Alba 2013
-Paolo Manzone Barolo Serralunga d'Alba 2011
-Paolo Manzone Barolo Meriame 2011
-Contratto Millesimato Extra Brut 2010
-Candialle La Misse 2011
-Sukula Barbera d'Alba 2013
-Sukula Barolo Meriame 2010
-Morar Amarone della Valpolicella Classico 2001
-Palladino Roero Arneis 2014
-La Spinetta Vermentino IGT Toscana Bianco 2013
-Quinta de Val da Figueira Branco Extra Seco
-Zorzettig Ribolla Gialla 2012
-Birrificio Baladin Wayan Saison C