Caulier 28 Brett Edition 2013

Caulier 28 Brett Edition 2013

• Valmistaja: Caulier Sugarfree
• Tyyppi: Olut, erikoisuus
• Maa: Belgia
• Alue: Flanderi, Itä-Flanderi, Lochristi
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 4,30e (Elokuu 2015, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: uvinum

Itselläni ei ole oikein tarkkaa käsitystä mitä kaikkea Caulier-nimeen ja sen historiaan liittyy. Ymmärtääkseni siihen sisältyy useampia panimoita viimeisen sadan vuoden ajalta, sekä joitain tuotemerkkejä ja niiden jatkuvia omistajanvaihdoksia. Esimerkiksi Alkossa kuluvan vuoden aikana pyörähtäneet Caulier-oluet eivät kai millään tavalla liity Brasserie Caulier -nimiseen panimoon, vaan ovat tuotemerkkejä, joita joku määrittelemättömäksi jäänyt olutfirma teettää Caulier Sugarfree (ennen Caulier Développement) -nimisen yhtiön alla Lochristissa sijaitsevalla De Proefbrouwerij -vuokrapanimolla.

Nappasin kesällä testiin Caulierin "sugarfree" -Tripelin, joka jätti meikäläisen kyllä harvinaisen kylmäksi vaatimattomalla ilmaisullaan. Ymmärtääkseni kaikki tämän Caulierin oluet ovat virallisesti "sokerittomia", eli niissä on sokereiksi luokiteltavia hiilihydraatteja alle 5 grammaa litrassa. Panimo itse väittää, että aniharva olut täyttää nämä kriteerit, eivätkä he itse käsittele oluitaan lainkaan, vaan ne ovat "täysin luonnollisesti" käymisprosessin myötä "sokerittomia". Tiedä häntä, itse voisin veikata, että mauttomissa bulkkilagereissa ei kyllä juurikaan hiilihydraatteja ole, lähinnä 95,3% vettä ja loput alkoholia. Kai tämä lienee jokin karppaajiin ja muihin hörhöyksiin hurahtaneihin uppoava markkinointikeino. Noh, koska meikäläinen ei näköjään opi kerrasta, piti tämäkin olut ottaa testiin. Syy on kuitenkin selvä: teksti "brett" vetää meikäläistä puoleensa kuin sähkövalo yöperhosta.

Caulierin Brett kuuluu panimon "olutnörteille" suunnattuun 28-sarjaan, jonka oluita pannaan aina vain rajattu, 14,000 litran satsi kerrallaan. Oluelle ei löydy omaa sivua panimon kotisivuilta, joten speksejä en voi tähän ladella, mutta voisin sen nimen perusteella vahvasti veikata, että oluen panossa on käytetty mm. Orvalille persoonallisen ominaisarominsa antavaa brettanomyces-hiivaa.

Oluella on samea, pähkinänruskea väri ja runsas, kuohkea, väriltään vaalean beige vaahto.

Oluella on kiehtova, persikkaisen hedelmäinen, mausteinen ja hieman maanläheinen, kevyesti ylikypsän omenainen sekä tottakai kompleksisen, etäistä tallia ja nahkaa vihjailevan brettainen tuoksu. Tämä ei selvästikään ole mikään rustiikkinen nahka-paska-pommi, vaan oluella on suorastaan hienovarainen yleisilme, joka vihjailee jopa hieman Bretagnen maalaissiidereidenkin suuntaan.

Maku on kuivahko, hyvin hedelmäinen, kermatoffeinen, kevyen vaniljainen ja aromikas. Hienostunut brettaisuus (uuden maailman viinintekijät varmasti repisivät tässä kohtaa hiuksiaan, jos ymmärtäisivät suomea) tuo makumaailmaan miellyttävän maanläheisiä ja hennon nahkaisia piirteitä. Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen ja pehmeähkö; todennäköisesti kiitokset kuuluu oluen maltillisiksi jätetyille katkeroille, 7,5% volteille ja pienelle, lempeälle hiilihapolle.

Vivahteikas ja hennosti makea jälkimaku on kermatoffeisen karamellinen, kellervän hedelmäinen, hennosti kirpeä, kevyen katkeroinen. Taustalla tuntuu ujoa belgihiivan hedelmäisyyttä ja kivaa, hennon nahkaista brettaisuutta – sekä pienenä kauneusvirheenä hentoa, hieman epämiellyttävää brettan "laastarimaisuutta". Oluesta jää pitkä ja viipyilevä, aavistuksen brettaisen karhea jälkivaikutelma.

Caulierin melko vaisuksi jääneen Tripel-kötöstyksen jälkeen tämä bretta-olut onnistui yllättämään vallan positiivisesti ja nappaamaan pisteet kotiin. Kuten jo yllä olen jo kerran maininnut, olut ei ole mikään superbrettainen sontapommi, vaan brettan rustiikkiset piirteet on jätetty riittävän maltillisiksi, jolloin oluen omatkin aromit saavat sopivasti tilaa. Kokonaisuutena tämä on oikein kiva, tyyliltään hieman epämääräinen pintahiivaolut ennen kaikkea bretan faneille – joskaan olut ei ole mitenkään niin överi, ettei se toimisi myös tavallisempien, modernien oluiden ystäville. Käyttöyhteyttä tämmöiselle marginaalioluelle on vaikea keksiä, ellei brettan piirteiden ihmettelyyn liittyvää fiilistelynautiskelua lasketa lukuun.

Lyhyesti: "Sokeriton" light beer Belgiasta, joka on tasapainoisen maltillisesti, mutta silti mukavan selkeäpiirteisesti brettainen.

Arvio: Miellyttävä – eipä tässä mitään ihmeellistä brettaisten piirteiden ohella ole. Olut on kuitenkin tasapainoinen, suutuntuma on riittävän täyteläinen ja makumaailmasta löytyy paljon, joten homma pelittää kivasti.

Hinnan (4,30e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.