Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


15.10.15

Thornbridge Hall Bracia

http://www.alko.fi/tuotteet/945896/
Thornbridge Hall Bracia Rich Dark Ale
  • Valmistaja: Thornbridge
  • Tyyppi: Olut, Old ale
  • Maa: Englanti
  • Alue: East Midlands, Derbyshire
  • Maltaat: Maris Otter, musta-, München-, paahdettu-, ruskea-, suklaa-, tumma kristalli- ja turvesavustettu-
  • Humala: Hallerthau Northern Brewer, Pioneer, Sorachi Ace, Target
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 14,99e (Elokuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 14,99e (Lokakuu 2015, Alko, tilausvalikoima)

Suomessa otettiin loppukesästä vihdoin suuria harppauksia eteenpäin olutkulttuurin kehittämisessä, kun Captol Investin alaisuudessa toimivat Servaali ja Brew Seeker ryhtyivät laajentamaan Alkossa tarjolla olevaa olutvalikoimaa oma-aloitteisesti ja listasivat kourallisen mielenkiintoisia oluita tilausvalikoimaan. Hieno, hatunnoston arvoinen suoritus, jonka toivon tuottavan hedelmää ja siten saavan muita alan toimijoita seuraamaan aktiivisesti perässä!

Noh, ensimmäisten listattujen oluiden joukossa oli pieni kasa tuttuja klassikoita baaritiskin tuntumasta – Thornbridgen Jaipur, Wild Raven ja Bracia. Jaipuria ja Ravenia olinkin jo useampaan otteeseen testannut aiemmin, mutta järjestään 20-25 euron tuntumassa huidelleet hinnat ovat pitäneet meikäläisen loitolla Braciasta. Nyt, kun oluen sai "kohtuulliseen" 15 euron hintaan, oli vihdoin testattava mistä tässä jöpeästi hinnoitellussa oluessa oikeasti on kyse.

Vasta 10 vuoden ikään ehtinyt Thornbridge on suorastaan yllättävän nuori panimo ollakseen tätä nykyä jo monen (laadukkaisiin oluisiin keskittyneen) baarin vakiokalustoa. Panimon tavoitteena alusta asti on tuottaa perinteikkäitä oluita modernilla twistillä – ei keksiä toinen toistaan kummallisempia ja uniikimpia erikoisuuksia. Thornbridge kuitenkin lienee saanut eniten huomiota herralta nimeltä Martin Dickie: tämä nuori mies aluksi kehitti Jaipur IPA:n reseptin Thornbridgellä, minkä jälkeen hän otti hatkat ja perusti Brewdogin tuttavansa James Wattin kanssa. Legendat kertovat, että Brewdogin maailmanmaineeseen ponnauttanut Punk IPA olisi alun perin ollut enemmän tai vähemmän identtinen Jaipur IPA:n kanssa, mutta nykyisin oluet ovat tyylillisesti hyvin erilaiset.

Panimon erikoisempiin oluihin keskittyvästä Thornbridge Hall -linjastosta löytyvä Bracia Rich Ale on strong ale, johon on haettu inspiraatiota bracia-nimellä tunnetusta, rautakautisesta alkoholijuomasta, joka valmistettiin viljasta ja mahdollisesti hunajasta. Thornbridgen Bracia on pohjaltaan kahdeksaa eri mallasta käyttämällä pantu hyvin vahva ale, joka on maustettu makeankarvaalla kastanjahunajalla. Olutta pannaan rajattu erä vain neljä kertaa vuodessa ja panimon mukaan olut kehittyy suotuisasti kellarissa vähintään vuoden ajan – takaetiketin mukaan oluen parasta ennen -päiväys on vasta viiden vuoden päässä, maaliskuussa 2020.

Oluella on todella tumma, lähes läpinäkymätön ja kauniin punertavan mustanruskea väri. Melko kestävä, cappuccinomaisen vaaleanruskea vaahtohattu nousee todella paksuksi ja runsaaksi ja jättää laskeutuessaan reilusti pitsiä lasin reunoille.

Tuoksu on melko runsas, hieman makeahko ja monisyinen. Päällimmäisenä tuntuu lähes portermaista kärtsää ja leipäistä paahtomallasta, sulanutta suklaata, kinuskia ja pähkinää; pinnan alta paljastuu brittioluiden kevyttä puumaisuutta, maltillista salmiakkisuutta, hentoa siirappia ja aavistus hunajaisuutta sekä hienostunutta kukkeutta.

Suussa olut on täyteläinen ja varsin intensiivinen. Paahteinen ja jopa kevyen nokinen makumaailma tykittää kielellä tumman ja bitterisen suklaisia vivahteita, mokkaisuutta, kevyttä mämmisyyttä ja hillityä salmiakkia. Kielen totuttua aromimaailman karvaampiin piirteisiin, rupeaa löytymään myös makeampia sävyjä, kuten maltillisesti mausteista hunajaisuutta, hentoa kaakaota ja ujoa kinuskisuutta. Maultaan varsin kompleksisen oluen yleisilme on melko tuhti ja sulavaliikkeinen, mitä hyvin pieni ja silkkinen hiilihappo tuntuu alleviivaavan. Kohtalaisen tuntuva katkerohumalointi komppaa varmoin ottein oluen mausteisempia ja bitterisempiä puolia nousematta kovinkaan selkeästi pintaan.

Keskimakua bitterisemmässä jälkimaussa tuntuu poltettuun sokeriin taittuvaa tummaa siirappia, kärtsää, kohtalaisen tuntuvaa katkerohumalaa, espressoista kahvia, kuivakkaa mausteisuutta, tummaa suklaata ja hentoa kinuskia. Oluesta jää suuhun pitkä, viipyilevä ja intensiivinen jälkivaikutelma, jossa 10% alkoholi tuo aavistuksen verran lämpöä loppuun.

Bracia on kyllä tyyris olut millä tahansa mittapuulla mitattuna (eikä pelkästään myös Suomessa; oluen hinta näyttää olevan monissa ulkomaisissakin nettikaupoissa hyvin päältä kympin), mutta voi juku – se kyllä myös antaa vastinetta rahalle! Tämän kaliiperin supermassiivisia jättioluita löytyy lähinnä vain ja ainoastaan imperial stout/porter -akselilta – jopa tuhdeimmat trappisti-quadrupelit ovat usein selkeästi kepeämpää tavaraa – joten tällainen olutjättiläinen, joka on jotain muuta kuin imperial stoutia on varsin tervetullutta vaihtelua! Tosin mainittava on, ettei Bracia ole niin hirveän kaukana stouteista ja portereista melko voimakkaan paahteisilla ja kärtsäisillä piirteillään; joissain lähteissä näkee olutta jopa kutsuttavan imperial stoutiksi.

Mutta silti – onko olut todella 15 euron arvoinen? Homma on melko kiikun-kaakun. Tämä on kyllä todella tyylikäs, vaikuttavan massiivinen ja silti hämmentävän tasapainoinen superolut, mutta päälle kympin hinta rupeaa silti olemaan ja turhan kireä hinta oluesta kuin oluesta. Hintaa toki nostaa ylöspäin oluen rajoitettu saatavuus ja sellaiset pienet asiat kuin 100/100 Ratebeerissä, mutta olut ei kuitenkaan ole harvinainen kertaerä (kuten esimerkiksi Nøgne Øn Horizon-sarjalaiset), vaan ympäri maailmaa löytyvä superolut, jota tuotetaan tasaisia määriä joka vuosi. Mutta sitten taas toisaalta, tästä puolen litran pullosta löytyy tuplasti enemmän olutta kuin Nöggiksen Horisonteista.

Loppupeleissä tämänhintaisesta oluesta on paha mennä sanomaan lopullista tuomiota. Tekisi mieli sanoa, että näin kallis olut on turhan tyyris hintaisekseen, oli sen laatu kuinka korkea tahansa. Toisaalta olut onnistuu antamaan varsin vakuuttavan, ainutlaatuisen elämyksen, joka jättää nyökkäilemään tyytyväisenä. Lisäksi en pidä mahdottomana ideaa, että hassaisin toisetkin 15 euroa uuteen pulloon ja katsoisin miten olut mahtaa siellä kellarissa todellisuudessa kypsyä...

Lyhyesti: Ainutlaatuinen, kastanjahunajalla maustettu, supervahva borderline-strong ale-imperial stout.

Arvio: Erinomainen – "täydelliseksi" en tätä vielä kutsuisi, mutta pirun vaikuttavaa ja vakuuttavaa tavaraa tämä on. 15 euroa yhdestä pullosta pitää huolen siitä, ettei olutta tule ostettua tasaisin väliajoin, mutta ehkä se on 10% alkoholia huomioonottaen ihan terveellistä?

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti