Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


29.3.14

Kranz August Hugo 2008

Kranz August Hugo 2008
  • Valmistaja: Weingut Kranz
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Pfalz
  • Maa: Saksa
  • Alue: Pfalz
  • Rypäleet: Dunkelfelder (50%), Pinot Noir (50%)
  • Koko: 1,5 (0,75)
  • Hinta arviointihetkellä: 17,00e (8,00) (Joulukuu 2013, Weingut Kranz)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Järjestyksessään seuraava viinibloggaajien pikkujouluissa maisteltu punaviini oli Rypäleistä Viis! -blogin Migen paikalle kiikuttama, saksalaisen viinitalo Kranzin tuottama August Hugo. En jaksa tähän lätistä viinistä tai viinitalosta oikein mitään, koska talon kotisivut ovat perinteiseen tyyliin vain saksaksi ja ulkoasultaan jostain 90-luvun loppuvuosilta. Sen verran kuitenkin sivuja silmäilin että Kranz on varsinainen perheyritys (taloa on pyörittänyt vuodesta 1990 Boris Kranz ja hänen vaimonsa Kerstin), talo kuuluu tätä nykyä arvostettuun VDP-laatuviiniryhmittymään (yleensä ihan hyvä laadun tae) ja nyt arvioitu August hugo on viettänyt 12 kuukautta barrique-tynnyreissä.

Viini on siinä mielessä varsin mielenkiintoinen tapaus, että se ei ole puhdas Pinot Noir, vaan fifty-fifty-blend Pinot Noiria ja Dunkelfelderiä, saksalaista erikoisuutta. Tämä 1800-1900-lukujen taitteessa kehitetty lajike on tutkimusten mukaan todennäköisesti risteytys simppeleitä perusviinejä tuottavaa Blauer Portugieseriä ja teinturier-lajike Färbertraubea. Teinturier-lajikkeiden ominaisuus on tumma, voimakkaasti värjäävä hedelmäliha ja -mehu (normaalisti myös punaisilla lajikkeilla rypäleliha ja -mehu on vaaleita), minkä vuoksi näillä tuodaan usein viiniin lähinnä kosmeettista lisää syvemmällä ja intensiivisemmällä värillä. Myös Dunkelfelder on teinturier, minkä vuoksi sitä käytetään lähinnä rypälesekoituksissa tuomaan runsaampaa väriä, mutta viime vuosina on ruvennut ilmestymään myös Dunkelfelder-lajikeviinejä.

Teinturier-lajikkeen läsnäolo näkyy selvästi: viini on väriltään todella tumman kirsikkainen ja vain hyvin hennosti läpinäkyvä.

Tuoksussa tuntuu hyvin erityisesti luonteikkaan, jo vähän kehittyneen Pinot Noirin piirteitä: kirsikka-vadelmaista punaista marjaa, savua, paskaa ja pippuria. Taustalla häilyy myös tuon savun kanssa lomittuva piirre palanutta, hiemaan makeaan taittuvaa tammea sekä hienovarainen häivähdys uutta nahkatakkia. Yleisesti tuoksu on mehukas ja hillitysti kypsänmakeaan suuntaan kaartava.

Intensiivinen, tumma väri ja kypsähkö tuoksu kuitenkin johtavat harhaan, sillä makumaailmaltaan August Hugo on yllättävän kevyt ja kuiva. Hapokkaassa, jopa piirun verran kirpeässäkin makumaailmassa tuntuu ensisijaisesti hapahkoa puolukkaisuutta ja hapankirsikkaa sekä mukavasti lisää syvyyttä antavaa mausteisuutta; taustalla lisää mielenkiintoa voi etsiä hennosta savuisuudesta, aavistuksen lihaisistakin piirteistä ja vivahteesta maamaista mineraalisuutta. Kokonaisuus on varsin intensiivinen ja – toisin kuten hieman kehittyneen oloinen tuoksu antoi olettaa – varsin nuorekas. Napakka hapokkuus pitää viinin rakennetta hienosti kasassa, muttei pelkästään omin voimin, sillä maltillinen, mutta kohtalaisesti tuntuva tanniinisuus antaa viinille lisää tiiviyden tuntua ja puruvoimaa.

Jälkimakua hallitsevat kuivan punamarjaiset piirteet ja melko tuntuvaksikin nouseva kivinen mineraalisuus, joista molemmat jäävät kohtalaisen pitkäksi aikaa viipyilemään kielelle; viinin eloisa, vettä kielelle nostattava hapokkuus tahtoo nostaa tuosta punamarjaisesta aromikkuudesta erityisesti jopa piirun verran raa'ahkoja puolukan sävyjä pintaan. Lisäksi suuhun jää häivähdyksiä mausteisuudesta, mustasta teestä ja alkoholin lämmöstä.

Kranz Hugossa on hämmentävällä tavalla ristiriitaisuutta viinin tumman, tuhdin, hieman kehittyneenkin ja kypsän tuoksu-ulkonäön ja yllättävän kepeän, ryhdikkään ja nuorekkaan makumaailman kanssa, mutta tämä ei kyllä millään lailla pääse häiritsemään. Kokonaisuus pelittää varsin mainiosti, ryhtiä, vivahteita ja puruvoimaa riittää ja aluksi hieman turhankin tuhtina tuoksussa tuntunut tammisuus pysyy varsin mallikkaasti syrjässä viinin maussa, tuoden siihen vain mukavasti leveyttä ja maltillista mausteisuutta.

Hieman enemmän viilennettynä viini on varsin mukava pikku terassiviini, mutta selkeästi tämän viinin vahvuus tuntuu olevan ruokapöydän moniottelijana: viinin kuiva ja kevyehkönpuoleinen mutta samalla varsin intensiivinen ja mukavan sävykäs makumaailma soveltuu varsin monenlaisten ruokien kumppaniksi – aina kevyistä pasta-annoksista melko tuhteihinkin lihoihin – minkä lisäksi viinin reipas varustelutaso happojen ja tanniinien puolesta pitää huolen siitä, ettei viini jää hampaattomaksi runsaidenkaan tarjoilujen edessä. Lisäksi jos viiniä sattuu olemaan tallessa varastossa, ei tämän suhteen ole mikään kiire – viinissä tuntuu edelleen löytyvän potentiaalia lyhyestä keskipitkään kellarointiin.

Lyhyesti: Ryhdikäs ja rakenteikas blend tutusta Pinot Noirista ja harvinaisemmasta Dunkelfelderistä. Viinin tumma väri ja tuhdinpuoleinen, kypsähkö tuoksu ovat mielenkiintoisella tavalla ristiriidassa viinin melko kepeähkön, kuivan ja napakan makumaailman kanssa.

Arvio: Tyylikäs – varsin mallikas ja mukavan luonteikas pikku viini. Ellen väärin muista, oli tätä kyseistä viiniä päätynyt myös häihin ruokatarjoilujen kumppaniksi, missä voin kuvitella viinin olevan kuin kotonaan.

Hinnan (8,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

1 kommentti:

  1. Muistit oikein! Lisäyksenä vain, että Gault Millau on antanut Kranzin talolle arvosanaksi 4/5 tuottajana, joka on noinkin nuorelle talolle erittäin hyvä saavutus.

    VastaaPoista