Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


5.3.14

Hiisi Raivoava Rakki

https://www.alko.fi/tuotteet/753004/

Hiisi Raivoava Rakki
  • Valmistaja: Panimo Hiisi
  • Tyyppi: Olut, India Pale Ale
  • Maa: Suomi
  • Alue: Keski-Suomi, Jyväskylä
  • Humala: Cascade, Columbus, Nuggett, Willamette, yms.
  • Koko: 0,25
  • Hinta ostohetkellä: 4,80e (Lokakuu 2013, Vastarannan Kiiski, Helsinki)
  • Hinta nyt: 4,79 (Helmikuu 2017, Alko)

Panimo Hiisi on todennäköisesti tullut monille tutuksi Alkon äskeisessä pienpanimokattauksessa esitellyn Pläkki-oluen myötä, mutta itse seurasin kiinnostuneena jo pitkin viime vuotta monien suomalaisblogien kirjoitellessa jos jotain mielenkiintoista tästä tuoreesta tulokkaasta Suomen craft brewery -skenessä. Kun sitten lopulta eräässä Helsingin "kalaravintoloista" bongasin panimon IPA-tekeleen, oli pakko ottaa se testiin (0,25-kokoiseen maistelutuopilliseen, joita soisi löytyvän useamminkin) ja ihmetellä että mistä on kyse. Oluesta löytyy pulloversioita, mutta koska niistä en tahtonut mitenkään löytää edustavia kuvia esiteltäväksi, nappasin mainiosta Olutkellari-blogista pullon etiketin ihmeteltäväksi (mistä lie kyseinen kuva alunperin peräisin, sitä tiedä en).

Tuoppiin kaadetulla oluella on voimakkaasti punertava, kauniin kuparinen väri. Baarimikon ammattimaisen toiminnan seurauksena mallajuoman ylle on jäänyt mukavan paksu, vitivalkoinen ja kohtalaisen kestävä vaahtokukka.

Tuoksultaan olut on melko kevyt, mihin kyllä saattaa toki vaikuttaa myös pieni ja ylöspäin levenevä oluttuoppi, joka kyllä ei ole mitenkään erityisen erinomainen tuoksutteluhommiin. IPA:ksi oluella on yllättävän hillitty aromihumalapuoli: nenäni yhyttävä aromimaailma on marjainen, kevyen maamainen, maltillisen sitruksinen ja hennosti karamellisen maltainen.

Aivan raivoavaksi en tätä koiraa menisi sanomaan, mutta mistään kiltistä hauvastakaan ei missään nimessä ole kyse. Tasainen maku tarjoaa hennosti makean maltaisen pohjan, jonka ylle on rakennettu melko marjainen, ruohoinen, kevyen maamaisen, puisen ja yrttisen humalainen kokonaisuus. Hiilihappoisuus on kevyenpuoleista, kermaista ja pehmeää. Suutuntumaltaan Raivorakki on tuhti IPA:ksi, mutta sillä on raamikkaasta rungostaan huolimatta hyvä tasapaino täyteläisemmän, maltaisen ilmaisun ja sopivasti purevan katkerohumalan kanssa.

Jälkimaku on pitkähkö ja siinä pääsee kunnolla tuntuvan katkera humalointi vasta ensi kertaa kunnolla esiin. Humalan bitterin ohella kielelle jää hennon maltainen, kevyen mausteinen jälkivaikutelma, mutta niiden haipuessa syrjään jälkimaun loppupuolella pääsee kohtuullisen tuntuvasti nipistävä katkerohumala nousemaan vaivihkaa varsin voimakkaaksi ja hallitsevaksi elementiksi.

Humalaa siis tässä hurtassa on, ja paljon, mutta silti hyvin sopusuhtaisesti ja hyvällä maulla – jopa hillitysti – kokonaisuuteen nähden. Keskimaussa oluen pääpaino on selkeästi mukavan vivahteikkaassa ja mallasvetoisessa rungossa, katkerohumalan pitäessä ainoastaan sopivan tiukkaa ja yleisilmettä kuivattavaa komppia. Sen sijaan loppumaussa olut paljastaa hienosti kyntensä, asettaen itsensä hyvin luontevasti keskelle IPA-skeneä. Oluessa on siis sekä syvyyttä, että mukavia juonenkäänteitä – tämä ei ole missään nimessä simppeli tai suoraviivainen tapaus. Varsin hyvä, tukevan mallasvetoinen ja tasapainoinen finski-IPA!

Lyhyesti: Tyylillä tehty, erittäin tasapainoinen IPA, jossa rehellisesti mallas ja humalointi on ihastuttavassa balanssissa: kumpikaan ei ole pääosassa, eikä kumpikaan jää jalkoihin. Ei tämä tyypilliseen IPA-tyyliin ole kevyt, raikas tai pale, mutta eipä sillä niin väliä kun muuten toimii näin mainiosti!

Arvio: Erinomainen – panimon omin sanoin: "Tämä olut ei ole kalpea, mutta tulee IPA-faneilta IPA-faneille, tositarkoituksella." Jos pullo löytyisi naapurimyymälästä, ostaisin karjuen.

Jätän hinta-laatusuhteen arvioimatta, koska 0,25-kokoinen maistelutuoppi ei ole hinnaltaan täysin verrannollinen normaaliin oluen ravintolahinnoitteluun. Vajaa 5 euroa maistelulasillisesta on kovahko litrahinnaltaan, mutta suhteessa edullisemmalla suuren tuopin hinnalla oluen hinta-laatusuhte normalisoituu jo varsin järkevälle tasolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti