Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


4.3.14

Château Pontet-Canet 1997

Château Pontet-Canet 1997
  • Valmistaja: Château Pontet-Canet
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Pauillac, Bordeaux 5e Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Médoc, Haut-Médoc, Pauillac
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (67%), Merlot (34%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 50-60e (Lokakuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Todennäköisesti kaikki vähääkään viineistä tietävät ovat kuulleet tai lukeneet jo miljoonaan kertaan vuoden 1855 tapahtumat Bordeaux'ssa, joten kovinkaan syvällisesti en aio asiasta lätistä – pikkuisen kuitenkin. Jos kuitenkin faktat ovat hakusessa, kannattanee googlata kyseinen vuosiluku ja sana "Bordeaux".

Tuona armon vuonna siis rankattiin Bordeaux'n merkittävimmät viinit paremmuusjärjestykseen; punaiset omaan luokkaansa ja Sauternes'n makeat jälkiruokaviinit omaansa. Punaisista parhaimman ykkössijan, 1er Crun (first growth lontoolaisittain) sai vain neljä viiniä / viinitaloa, muihin neljään luokkaan tuli sitten enemmän viinejä: 2e Cru, 11 viiniä; 3e Cru, 14 viiniä; 4e Cru 11 viiniä; ja 5e Cru, 17 viiniä. Loput alueen tuottajat jätettiin tylysti kokonaan kaiken luokittelun ulkopuolelle (mukaanlukien kaikki ns. oikean rannan tuottajat). Se, mikä tekee tästä jaottelusta verrattain hassun, oli se, ettei tämä luokittelu perustunut suoraan viinien laatuun, vaan ainoastaan niiden maineeseen ja senhetkiseen markkinahintaan – mitä kylläkin pidettiin suoraan verrannollisena viinin laatuun. Koska laatuluokitus annettiin viinitalolle, eikä -tarhalle (kuten esimerkiksi Bourgognessa on ollut tapana), tuli jokaisesta talon hankkimasta uudesta tarhasta automaattisesti talon laatuluokituksen mukainen, riippumatta tarhan tuottaman hedelmän laadusta – mikä tekee luokittelusta mielestäni vielä hassumman. Hassuinta kuitenkin luokittelussa on se, että se on edelleen voimassa käytännössä täysin muuttumattomana, lähes 160 vuotta sen laatimisesta (ainoina muutoksina Château Cantemerlen lisääminen 5. Cru -luokkaan vuonna 1856 ja Château Mouton Rothschildin kohottaminen 1er Cru -luokkaan vuonna 1973)! Bordeaux'n viinien laatuluokituksen siis määrittää edelleen 1800-luvun puolenvälin kauppiaiden määrittelemät kauppahinnat, ei välttämättä niiden laatu!

No niin, tämän alustuksen jälkeen voin vihdoin juhlallisesti todeta, että vuorossa on blogini ensimmäisen Cru Classé -tasoisen punaisen Bordeaux'n arvostelu. Vuonna 1855 viidenteen Cru-luokkaan päässyt Château Pontet-Canet tunnetaan nykyisin yhtenä eniten viiniä tuottavista Cru-luokitelluista viinitaloista: talo tuottaa vuosittain yli 200,000 pulloa pelkästään nimeään kantavaa viiniään sekä toiset samanlaiset kakkosviiniään, Les Hauts de Pontet'ta. Tämä vuodesta 1975 Château Lafon-Rochet'n (nyttemmin jo edesmenneen) omistaja Guy Tesseronin suvun omistuksessa ollut viinitalo vaikuttaa kuitenkin nauttivan yleisestä arvostusta, sillä esimerkiksi ns. "uuden Bordeaux'n Cru-luokituksen" kehittänyt Alexis Lichine on rankannut viinitalon 4. Cru-luokkaansa, Crus Supérieurs.

Tämä vuosikerran 1997 viini tuli testattua Akateemisen Viiniseuran maistelussa viime syksynä. Kyseinen viini on tyypillinen "vasemman rannan" blend (2/3 Cabernet Sauvignon, 1/3 Merlot) ja sitä on kypsytetty n. 16 kuukautta tammitynnyreissä, joista n. 60% on ollut uusia. Bordeaux'ssa vuosikerta 1997 oli haastava, sillä kesälle ajoittuneet runsaat sateet verottivat satoa ja heikensivät viinien yleistä laatua – kyseisen vuosikerran viinejä pidetään yleiseen Bordeaux'n tasoon nähden korkeintaan melko keskinkertaisina ja nopeasti kypsyvinä.

Väriltään viini on tummanpuhuvan rubiininen; keskellä häilyy vivahde purppuraa, kun taas reunoilta viini taittuu oranssinruskeaan.

Tuoksussa tuntuu nahkaa, iän myötä kuivahtanutta tummaa marjaisuutta, savua, kevyttä lantaa ja tallintausta, hennosti yrttiä ja aavistus tuhkaisuutta.

Vaikka viini on ollut jo jonkin aikaa auki, on yleisilme silti varsin hillitty ja hennonpuoleinen, jopa ujo. Kuivassa ja varsin hienovaraisessa makumaailmassa tuntuu kepeää punamarjaisuutta ja yrttisyyttä, hentoa herukkaisuutta ja aavistus kuivaa, puista tammea. Keskitäyteläinen – nykystandardein hyvin maltillinen, jopa kevyt – suutuntuma on varsin rauhallinen ja viinin kohtalaiset hapot tuovat siihen sopivaa rakennetta tanniinien puuttuessa kokonaisukuvasta lähes täysin. Viini on kuitenkin yleisesti varsin pehmeä ja lempeä.

Jälkimaku tuntuu kärsineen keskimakua enemmän pitkästä iästä: hennossa jälkimaussa tuntuu kepeää, makeaa marjaisuutta, hentoa luumuisuutta ja aavistus tammen tuomaa kaakaota ja tummaa suklaata. Suuhun jää melko lyhyt ja ohuehko jälkivaikutelma, joka on ihan hienostunut, mutta turhan vaatimaton.

Nykypäivän tuhteihin, konsentroituneihin ja kypsänmakeisiin bordoolaisiin verrattuna Pontet-Canet 1997 oli varsin mukavan hienostunut ja viileä tyyliltään – tosin asiaan on saattanut vaikuttaa viinin 16 vuoden ikä, joka kyllä keventää yleensä monet tuhdit tapaukset maltillisemmiksi. Viini kuitenkin tuntuu olevan huonon vuosikerran lapsi, sillä vaikka se oli vielä melko hyvässä iskussa, tuntui kokonaisuus kehittyneen jo pätkän verran yli huipun: keskimaussa hedelmäisyys rupesi olemaan jo hieman väsähtänyttä ja jälkimaku olikin jo selkeästi vaatimattoman oloinen. Vaikka pullokohtaista vaihtelua esiintyy, voinee turvallisesti sanoa viinin olevan korkeassa korkkamisiässä. Jos pullo(ja) löytyy kaapista, ala kaivelemaan karahvia ja pullonavaajaa esiin!

Lyhyesti: Elegantti, mutta reilun kymmenen vuoden kypsyttelyn seurauksena jo melko lailla keventynyt, pehmentynyt ja jopa vaatimattomaksi käynyt punainen Cru Classé Bordeaux'sta.

Arvio: Tyylikäs – viinillä on puolensa ja puolensa. Kokonaisuus on hieman vaatimaton ja siitä puuttuu sellaista vaikuttavuuskerrointa, mitä tämän hintaluokan viineiltä olisi jo lupa odottaa, mutta sellaisenaan nautiskeltavaksi elegantiksi punaviiniksi viini on varsin kelvollinen tapaus. Jos viini kiinnostaa, sijoittaisin itse kuitenkin rahani johonkin luotettavampaan vuosikertaan.

Hinnan (50-60e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

4 kommenttia:

  1. Pieni asiavirhe pisti silmään lukiessa. Eli Guy Tesseron on ollut jo kymmenkunta vuotta kuolleena. Lafon-Rochet'n johdossa oli ensin Guyn poika Michel ja nykyään tämän poika Basile. Pontet-Canet'n puikoissa on vuodesta 1997 ollut Guyn toinen poika Alfred. Ja nykyään vastuuta on annettu myös kolmannen veljen tyttärelle Melanielle. Muistaakseni nimenomaan Alfred vastaa myös perheen maineikkaasta konjakkitalosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aave aina yhtä tarkkana, kiitokset taas oikoluvusta! Olin siis kerännyt jo vanhentunutta tietoa, faktat ovat nyt korjattu tuonne kuntoon. :)

      Poista
  2. Anonyymi8/3/14 21:47

    Jo vuonna 1856 tapahtui toinen muutos systeemissä: Ch. Cantemerle luokkaan 5, koska se oli käsittääkseni jäänyt sieltä vahingossa pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Tärkeä lisä! Kiitos muistutuksesta, lisäsin mukaan arvosteluun.

      Poista