Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


16.3.14

Nøgne Ø Dark Horizon 4. edition 2012

http://www.alko.fi/tuotteet/790683/
Nøgne Ø Dark Horizon 4. edition 2012
  • Valmistaja: Nøgne Ø
  • Tyyppi: Olut, porter
  • Maa: Norja
  • Alue: Grimstad
  • Maltaat: Amber-, kristalli-, Maris Otter-, musta-, ruskea-, suklaa-, vehnä-; paahdettu ohra
  • Humala: Centennial, Chinook, Columbus
  • Koko: 0,25
  • Hinta ostohetkellä: 11,93e (Lokakuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 12,19e (Maaliskuu 2014, Alko)

Viime syksynä Alkoon saapui norjalaisen Nøgne Ø:n kokeellisen Dark Horizon -sarjan neljäs vedos. Kyseessä on siis tappiinsa hiottu, poikkeuksellisen jykevällä alkoholiprosentilla aseistettu ja kahvilla tuunattu stout. Kolmannessa versiossaan olutpullon kokoa kutistettiin alkuperäisestä, puolen litran pullosta suhteellisesti järkevämpään, 0,25-litraiseen pulloon ja tässä neljännessä versiossaan panimon pikkupullojen tyylikäs metallituubi on korvattu kolmisivuisella pahvipaketilla, johon oluen nimi on kirjailtu riimukirjoituksella.

Jo Dark Horizonin ensimmäistä versiota panimo kutsu hybridiksi, joka on yhtä aikaa ale, viini ja kahvidrinkki: sen pohjana toimii massiivinen imperial stout, johon lisätään valtava määrä muscovadosokeria ja viinihiivaa – tavallinen oluthiiva ei kykenisi tuottamaan Horisonttien massiivista alkoholia. Viinihiiva käyttää sokerista sen verran kuin se pystyy, mutta olueen jää vielä runsaasti sokeria antamaan siihen makeutta ja paksua suutuntumaa. Tämän jälkeen panimo käsittelee tuoreita, vihreitä kahvipapuja alfa-amylaasilla (mm. panimotoiminnassa käytetty entsyymi, joka pilkkoo maltaan tärkkelystä käymiskelpoisiksi sokereiksi), jonka jälkeen kahvipavut mäskätään, kuivataan, paahdetaan ja lisätään antamaan oluelle makua.

Olut tuli ostettua ja testattua heti sen saavuttua Alkon hyllyille, mutta samaan syssyyn ostin kyllä pari ylimääräistä Horisonttia, sillä ne tunnetusti ja todistetusti kehittyvät mainiosti ikääntyessään. Ikävä kyllä arvostelu tulee näin puoli vuotta jälkijunassa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Olutta on kuitenkin onneksi vielä saatavilla Alkossa, jos siitä sattuu nyt innostumaan.

Väri todella tiivis, konsentroituneen paksu ja läpinäkymättömän musta. Lasiin kaadettaessa oluen pinnalle nousee tiivis, melko lyhytkestoinen, millinpaksuinen ja maitokahvinvärinen vaahto.

Lasista kohoaa lähes Moscatel-mainen, jälkiruokaviiniä muistuttava makea tuoksu, jossa häilyy mm. toffeeta, vaniljaa, muscovado-sokeria, punertavaa hedelmäisyyttä, orastavaa mansikkamehua, tummapaahteista kahvisuutta, hentoa yrttisyyttä, taatelia, lakritsijuurta ja aavistus anetolia. Tuoksu tuntuu kehittyvän jatkuvasti ja yksittäisten vivahteiden poimiminen tämmöisestä aromien kaleidoskoopista käy työstä.

Suussa olut on erittäin täyteläinen, todella aromikas ja makeahko, mutta ensivaikutelmaltaan olut ei kuitenkaan tunnu yhtä makealta kuin DH3). Suussa pyörii lukematon määrä makeita, tummasävytteisiä vivahteita, joista voi poimia mm. muscovadosokerin sävyttämää siirappista maltaisuutta, rouhittua pippurisuutta, karvasta tummaa suklaisuutta, lakritsaa, aavistuksen verran suolaista salmiakkisuutta, keveää rusinaisuutta ja hyvin runsaan (16%) alkoholin tuomaa hentoa tulisuutta, joka kuitenkin pysyy kiitettävän hyvin piilossa massiivisen rungon alla. Oluella on hyvin mieto, hennosti nipistelevä hiilihappoisuus. DH4 on kuin erittäin tummaa kahvia, jossa n. 5 teelusikallista sokeria ja julmetusti erilaisia kiehtovia ja kokonaisuuteen uskomattoman luontevasti sopivia mausteita. Tuhdista suutuntumastaan ja makeudestaan johtuen oluen runsas (100 EBU – ihan Double IPA-tasoa!) katkerohumalointi ei tunnu ollenkaan. Olut onnistuu upealla tavalla olemaan yhtä aikaa paksu mutta silti tiukahko – toisin kuin hieman makeampi DH3, tämä ei tunnu näin makeaksi olueksi juuri ollenkaan tahmealta.

Varsin pitkä jälkimaku ei jää piiruakaan keskimausta jälkeen, vaan kielelle jää siirappista makeutta, paahdettujen maltaiden kärtsää, lakritsia ja hento häivähdys salmiakkisuutta. Erittäin runsaassa ja vivahteikkaassa jälkimaussa katkerohumalat pääsevät keskimakua paljon paremmin esille, tuoden kielelle bitterisiä yrttejä. Oluesta jää suuhun kohtalaisen lämmin ja hillityn katkera jälkivaikutelma.

Se on hassua, että viinien osalta meikäläiseen uppoaa usein paremmin hillityt, elegantit ja kepeät viinit, mutta olutmaailmassa ei haittaa pätkän vertaa, vaikka oluet olisivat mustan aukon tiheydellä varustettuja, supermassiivisia konsentraatiopommeja! Ja sellainen Dark Horizon 4 on.

Tämä on piirun verran kuivempi kuin varsin mainio DH3, mutta makea olut silti, kuten tyyliin kuuluu. Kokonaisuus on makeaksi olueksi kuitenkin varsin roteva, vivahteikas, tyylikäs ja ennen kaikkea tasapainoinen – tämä balanssi nokittaa mennen tullen DH3:n, sillä tällä kertaa kuivuus ja makeus siistivät toisiaan piiloon, eikä oluen makeus ole niin hallitseva elementti kokonaisuudessa. Ainoastaan tuhti (16%) alkoholi polttelee siellä täällä, mutta tanakka runko onnistuu pitämään senkin hyvin aisoissa, ja yleisesti runsas alkoholi onnistuu sointumaan varsin kiitettävällä tavalla kokonaisuuteen.

Dark Horizon 4 on kaiken kaikkiaan moniulotteinen ja kypsytystä ajatellen todella lupaava esitys. Tämä on toki jo nyt korkattava tapaus, ja sellaiseksi erittäin vaikuttava ja intensiivinen. Parhaimmillaan Horizonit kuitenkin tuntuvat olevan vasta kun ne saavat enemmän ikää ja maut integroituvat paremmin keskenään – viiden vuoden ikään ehtinyt, hurmaavan Tawny-porttinen DH3 oli meikäläisen makuun verraton olutelämys.

Kahden ja puolen desin pullokoko pitää oluen varsin maltillisena nautiskeluannoksena, joten oluen voi siemailla vaikka yksikseen fiilistellen, mutta DH4 on myös todella mainio jälkiruokaviinin korvike, jonka voi jakaa pienelle porukalle juhlavan aterian päätteeksi. Hinta voi vaikuttaa melko kovalta näin pieneen pullokokoon nähden, mutta olut onnistuu kyllä mielestäni silti tarjoamaan rahalle vastinetta. Tätä ei pidä verrata muihin oluisiin, tätä pitää verrata ennemminkin korkealaatuisiin Port- ja jälkiruokaviineihin!

Lyhyesti: Makeahko, supermassiivinen ja äärettömän konsentroitunut hekumointi-stout, jonka voi korkata milloin tahansa kun kaipaa jotain erityistä ja ylettömän aromikasta. Suosittelen kuitenkin antamaan oluelle useamman vuoden verran ikää ennen korkkaamista.

Arvio: Täydellinen – tätä paremmaksi on fiilistelyolutta vaikea pistää, jos vain massiiviset ja makeat oluet sattuvat maistumaan. DH4 on upea elämys jo nyt, mutta tullee vain paranemaan iän kanssa.

Hinnan (12,19e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

2 kommenttia:

  1. On aina mukava lukea kattavia arviointejasi mistä tahansa juomasta ja lisäkierteen kaltaiselleni olutihmiselle tuo toki oma viinisuuntautumisesi yhdistettynä ennakkoluulottomampaan ja avarakatseisempaan maisteluun myös pääkeskittymän ulkopuolelta. Oma kokemus itse oluesta on nautittavín tähän mennessä julkaistuista "editioneista."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein paljon kiitoksia! On aina mukava kuulla jos lukijat saavat blogistani irti jotain, sillä siihen olen kuitenkin tässä kirjoitellessani pyrkinyt! Toivottavasti blogin lukeminen myös onnistuu laajentamaan olutihmisen maailmaa. :)

      Itsekin tosiaan olen alun perin olutihmisiä, viini on tullut vasta myöhemmin kuvioihin. Tajusin tästä huolimatta vasta melko hiljattain että tosiaan, kyllähän sitä voi oluistakin blogiin kirjoitella, blogin nimestä huolimatta! :) Koetan kyllä avarakatseisesti maistella ihan kaikkia mahdollisia alkoholijuomia, mutta terävät olen kuitenkin päättänyt rajata kohdealueen ulkopuolelle, ettei koko homma leviä täysin käsiin! :D

      Ju juu, DH4 on kyllä itsellekin ollut mitä hekumallisin horisontti-elämys! Odotan jännityksellä sitä, mihin suuntaan olut lähtee ikääntyessään kehittymään.

      Poista