Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


13.3.14

Château Grange-Neuve 2010

http://www.alko.fi/tuotteet/489537/
Château Grange-Neuve 2010
  • Valmistaja: Gros & Fils, Château Grange-Neuve
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Pomerol
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Libournais, Pomerol
  • Rypäleet: Merlot (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 29,90e (Lokakuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 30,00e (Maaliskuu 2014, Alko)

Nyt kun täällä on hiljattain ollut pari Bordeaux'n viiniä, voisin jatkaa samaan syssyyn pari lisää.

Viime lokakuussa oli siis Akateemisen viiniseuran pieni Bordeaux-maistelu, jossa oli tarjolla kolme Alkon Bordeaux'ta ja kolme vastaavaa nettikaupoista. Ensimmäisen flightin viinit olivat Château Sénilhac 2009 Haut-Médocista, Château Grange-Neuve 2010 Pomerolista ja Château Teyssier 2010 Saint-Émilionista. Sénilhac 2009 on arvosteltu blogissani jo aikaisemmin, joten en siitä jaksa uutta tarinaa sepustaa – erityisesti kun havaintoni siitä olivat lähes yksi yhteen aikaisempien merkintöjeni kanssa – ja Teyssier 2010 taas on arvosteltu aivan hiljattain. Siispä Grange-Neuven pariin.

Grange-Neuve, "uusi lato", tulee siis Pomerolista, joka on Bordeaux'n viinialueista tuoreimpia (alue erottautui Saint-Émilionista omaksi alueekseen vuonna 1923) ja pienimpiä. Pomerol sijaitsee Bordeaux'n viileämmällä "oikealla rannalla", jossa Cabernet Sauvignon ei usein onnistu kypsymään riittävän hyvin. Pomerol onkin erikoistunut Merlot'n kasvattamiseen, joka sekin joudutaan korjaamaan usein selvästi "vasenta rantaa" myöhempään ja monet Pomerolin viinit ovatkin peräti 100% Merlot-viinejä. Monet pitävätkin Pomerolin viinejä Merlot-lajikkeen parhaana ilmentymänä, ja alueen tyylin kulminaationa pidetään Château Pétrus'ta, joka on kylläkin myös yksi maailman kalleimmista viineistä.

Grange-Neuve tuli muutama vuosi takaperin Alkon valikoimiin kuuluisalla vuosikerralla 2009, mutta viini on käynyt melko ketterästi vuosikerranvaihdoksia: tämä 2010 saapui kohtalaisen pian 2009:n jälkeen ja nyt hyllyissä on jo vuosikerta 2010. Mitään varsinaista tietoa itse viinistä tai sen tuottajasta en Googlaamalla löytänyt, mutta Alkon tiedoissa mainitaan tilan olleen toiminnassa 1800-luvun lopulta. Viini on valmistettu varsin nuorten köynnösten rypäleistä, joista käytettyä viiniä on kypsytetty 12-18 kuukautta tammitynnyreissä, joista kolmasosa on ollut uusia.

Väriltään viini on lähes täysin läpinäkymättömän kirsikanpunainen.

Tuoksu on hieman kevyenpuoleinen ja hillitty, mutta selkeän tummasävytteinen: tummaa hedelmäisyyttä, murskattuja tummia marjoja ja sopusuhtaisen kevyeksi jäävää, tummasävytteistä tammisuutta. Ainoastaan päällä häilyvä yrttisyys tuo jonkinlaista kirkkautta muuten melko synkeään yleisilmeeseen. Alkoholisuus erottuu hennosti taustalta.

Pehmeää, täyteläistä ja makeankypsää Merlot'ta odottavalle Grange-Neuve näyttää kaapin paikan – tällaista Merlot'n kuuluisi olla! Viinin yleisilme on tiukka, kuivan marjainen ja hennon karhea. Marjaisuutta hallitsevat hapankirsikkaiset, kevyesti kypsän kirsikkaiset ja hennon puolukkaiset punertavat aromit; muita erottuvia aromeja ovat freesiyttä tuova keveä yrttisyys ja maltillinen, paahteisen savuinen tammi. Suutuntumaltaan keskitäyteläisen ja täyteläisen väliin asettuva kokonaisuus on varsin napakka ja kohtalaisesti tuntuvien, vielä hieman kovanpuoleisten tanniinien hallitsema.

Kuiva jälkimaku jatkaa siitä, mihin keskimaku pääsi: suuhun jää melko pitkään jatkuva tumman marjainen, hapankirsikkainen, hillityn tamminen ja karheahko jälkivaikutelma.

Melko tammisen Sénilhacin ja loppupeleissä varsin tylsän ja yllätyksettömän Teyssierin rinnalla Grange-Neuve onnistui helposti olemaan ensimmäisen flightin paras esitys: satapinnaiseksi Merlot'ksi viini on yllättävänkin tiukka ja napakka, sekä kahta kilpakumppaniaan selkeästi vakavahenkisempi – mihin saattaa vaikuttaa kahdessa muussa paljon selkeämpänä ja suklaisempana maistunut, rosoja pyöristänyt tammisuus. Kyllähän tammi tuntuu myös Grange-Neuvessa, mutta selkeästi maltillisempana, integroituneempana ja enemmän kompleksisempaan mausteisuuteen taittuvana.

Viini tuntuu kuitenkin olevan – kaikista hyvistä puolistaan huolimatta – melko kovalla kädellä hinnoiteltu tapaus. Vaikka Grange-Neuve tuntui olevan selkeästi hinta-laatusuhteeltaan parempi ostos kuin samanhintainen Teyssier, ei viinien keskimääräisessä tasossa ollut niin suurta eroa, että Grange-Neuvea voisi oikeasti pitää järkevämpänä ostoksena kuin peräti puolet halvempa Sénilhacia! Toisaalta Grange-Neuve 2010 lupaa näistä kolmesta maistelun viinistä selkeästi parasta kypsyttelyn kannalta, joten voi olla mahdollista, että riittävällä kärsivällisyydellä viini oikeasti kykenee lunastamaan kovan hintansa asettamat odotukset. (Toivottavasti, t: 2009:n omistaja.)

Lyhyesti: Lupaava, tiukka, kuiva ja vakavahenkinen Merlot Pomerolista. Niin nuorekas ja tiukkarakenteinen, ettei se ole vielä missään nimessä korkkaamisen arvoinen, mutta kehittynee suotuisasti 7-8 ikävuoteen mennessä.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin miellyttävä ja lupaava Pomerol, joskin myös aromeiltaan niin nuori, ettei viini vielä tarjoa loppupeleissä mitään kovinkaan ihmeellistä nautintoa. Varmasti varsin tyylikäs esitys kunhan viinin tiukka rakenne rupeaa avautumaan ja makumaailma kehittämään enemmän syvyyttä. Kyllä ne parhaat Merlot't tuntuvat tulevan Bordeaux'n oikealta rannalta.

Hinnan (30,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti