Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


29.3.14

Nervi Gattinara 1978

Nervi Gattinara 1978
  • Valmistaja: Azienda Vitivinicola Nervi
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Gattinara
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Coste della Sesia, Gattinara
  • Rypäleet: Nebbiolo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 59,90e (Joulukuu 2013, barolobrunello.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Valkoviinikimaran jälkeen siirryimme Viinibloggaajien pikkujouluissa arvailemaan punaisia. Ensimmäisestä pullosta paljastui Laid-Back Sommelier Aten tuoma 35-vuotias Gattinara.

Viinin on tuottanut Gattinaran alueen vanhin viinitalo, Luigi Nervin vuonna 1906 perustama Azienda Vitivinicola Nervi. Gattinaran Nebbiolosta valmistetut viinit ovat monille tuntemattomampia kuin läheiset Barolon ja Barbarescon alueen Nebbiolot, mutta parhaat Gattinarat yltävät helposti samanlaiseen eleganssiin ja kypsytyskestävyyteen kuin edellämainittujen B-alkuisten kylien viinit. Erityisesti Nervin viinien tyyliä pidetään yleensä mitä mainioimmalla tavalla ikää kestävänä.

Väriltään tämä iäkkäämpi herrasmies on hyvin hennosti rusehtavaan taittuvan vaalean punertava ja häivähdyksen samean oloinen. Reunoilta viinin väri taittuu vaalean oranssin kautta läpinäkyvään.

Tuoksu on ihastuttavan kompleksinen ja monikerroksinen: ensi alkuun lasista erottuu maltillista, mutta kohtalaisen tuntuvaa paskaista likaisuutta, jonka ohelle kohoaa vivahteikasta kirsikkakarkkisuutta ja kevyesti savuista maamaisuutta. Alla häilyy hillittyä, ruusuista kukkaisuutta ja hentoa, aromaattista nahkaisuutta. Avautuessaan lasissa viini rupeaa kadottamaan sitä pahinta sontaisuuttaan, minkä tilalle rupeaa tulemaan mielenkiintoisia, savun kanssa yhteennivoituvia, etäisesti polttettua sokeria tai tummaa siirappia muistuttavia tertiääriaromeja.

Viini on ensivaikutelmaltaan kuiva, melko hapokas, kepeähkö ja sopivasti kirpeään kallellaan. Makumaailmassa kohdataan vanhaa, iän patinoimaa hapankirsikkaisuutta ja puolukkaa, kevyempi vivahde karpaloa, varsin tuntuvaa ja hennosti tervaisuuden kanssa flirttailevaa mausteisuutta, taustalla värjöttelevää yrttistä ja mineraalista menoa sekä häivähdys nahkaa. Mukavaa särmää tuo kohtalaisen tuntuva ja jopa petollisen salakavalasti hiipivä tanniinisuus.

Kuivan keskimaun siirtyessä jälkimakuun saa hapokkuus yhä selkeämpää preesenssiä ja kokonaisuudesta tulee varsin puolukkaisen ja hapankirsikkaisen kirpeä – yleisilmeessä on hieman samaa meininkiä kuin kaikista kuivimmissa, happamankirpeissä Kriek Lambiceissa. Marjaisten vivahteiden häivyttyä jää kielelle vielä hillitysti vivahteita sekalaisista kuivatuista yrteistä ja hienovaraisesti viipyilevää tervaista savuisuutta.

Bloggaajaporukalta ei mennyt kovinkaan kauaa paikallistaa viini Piemonten Nebbioloksi, mutta tarkempi ikä ja alue olivat hakusessa pullon paljastamiseen asti. Joka tapauksessa, tämä Nervin Gattinara 70-luvun lopulta oli mitä hurmaavin esitys, joskin varsin kepeä ja jopa pidättyväinen tapaus. Kenties hieman lisää ilmaisuvoimaa viini olisi voinut saada pidemmällä hengittelyllä, mutta runkoa tuskin – viini oli tyyliltään selkeästi varsin hento ja herkkä Nebbiolo.

Viiniä siis pikaisella vilkaisulla löytyy edelleen mm. mainiosta, käsittämättömän monipuolisella valikoimalla varustetusta barolobrunello-nettikaupasta, joten jos kiinnostus heräsi, kannattaa ruveta harkitsemaan tilausta kyseiseen osoitteeseen! Kirpakan ja kohtalaisen tuntuvan tanniinisen olemuksensa johdosta viini kannattaa mielummin naittaa rasvaisemmalle ruoalle kuin siemailla sellaisenaan, mutta kepeytensä vuoksi aivan tuhdeimmasta päästä ei kannata ruveta illallista hahmottelemaan. Lisäksi hennon sakkaisuutensa ja aavistuksen sulkeutuneen luonteensa vuoksi viinin kannattaa antaa hengitellä tovin verran karahvissa.

Lyhyesti: Hurmaava, hienolla tavalla kehittynyt, ihastuttavan puhdaspiirteinen ja kuivankirpeä Gattinara-vanhus, joka ei pitkästä iästään huolimatta ole lähelläkään alamäkeä – lisäikä tuskin tuo enää syvyyttä tai monimuotoisuutta viinille, mutta kyllä tämä helposti vielä vuosia kestää.

Arvio: Erinomainen – iäkäs, muttei ikäloppu hurmuri. Viini on kantanut vuotensa mallikkaasti ja se on edelleen varsin mainiossa iskussa, valmiina tarjoamaan mitä säväyttävintä, kehittynyttä Nebbioloa.

Hinnan (59,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti