Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


11.3.14

Château Teyssier 2010

http://www.alko.fi/tuotteet/417667/
Château Teyssier 2010
  • Valmistaja: Château Teyssier
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Saint-Émilion Grand Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Libournais, Saint-Émilion
  • Rypäleet: Merlot (80%), Cabernet Franc (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 30,10e (Lokakuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 30,90e (Maaliskuu 2014, Alko)

Tämä Alkon valikoimista löytyvä, garagiste-henkinen Saint-Émilion Grand Cru tuli testattua jopa pariin eri kertaan viime syksynä, joten lienee korkea aika raapustaa siitä arvostelu julkiseen muotoon. Yleensä en jaksa Bordeaux'n viineistä innostua, mutta Bordeaux'n oikean rannan (St. Émilion, Pomerol) elegantit ja hillitymmät viinit yleensä onnistuvat vetoamaan meikäläiseen paremmin kuin ronskisti rotevuudellaan jylläävät Médicin alueen tapaukset – siitä huolimatta, että oikean rannan ykköslajike Merlot ei muuten ole juuri makuuni.

Mutta tuo Saint-Émilion Grand Cru on kyllä yksi hämmentäjä Bordeaux'n laatuluokituksessa: Saint-Émilionin alueella kun on viisiportainen arvosteluasteikko (Premier Grand Cru classé A, Premier Grand Cru classé, Grand Cru classé, Grand Cru ja tavallinen Saint-Émilion). Näistä ensimmäiset kolme luokkaa vastaavat joten kuten Médocin alueen Cru-luokittelua (classé-merkityt), mutta neljäs luokka, Saint-Émilion Grand Cru, vastaa lähinnä Italian superiore- tai riserva-merkintää: tavallisiin Saint-Émilionin viineihin nähden tarhojen satomäärien pitää olla pienempiä ja viiniä tulee kypsytellä 14 kuukautta pidempään. Näin ollen käytännössä mikä tahansa Saint-Émilionin punaviini voi saada halutessaan pienellä panostuksella etikettiinsä merkinnän "Saint-Émilion Grand Cru", mikä ainakin omasta mielestäni vähentää kyseisen merkinnän arvostettavuutta.

Alun perin vanhasta, 1700-luvulta peräisin olevasta maatalosta tuli Château Teyssier, kun historijoitsija rakennutti paikalle viinitalon vuonna 1869. Viinitalo kuitenkin oli päässyt täysin retuperälle kun pariskunta Jonathan ja Lyn Maltus ostivat sen vuonna 1994. He rupesivat modernisoimaan tilaa, kasvattamaan talon tarhahehtaareja ja valmistamaan viinejä ns. garagiste-hengessä: moderneja, hedelmävetoisia ja runsasaromisia viinejä, jotka olisivat paikallaan enemmän Kaliforniassa kuin Ranskan länsirannikolla. Erikoista kyllä, tämä talon ykkösviini on edullisempi kuin valtaosa talon muista viineistä, joiden hintoja todennäköisesti paisuttavat varsin pieni saatavuus. Château Teyssieriä yleensä mainostetaan (erityisesti jenkkimediassa) varsin tyylikkäänä ja mallikkaana modernina Saint-Émilionin viininä, joka on ehdottomasti paljon edullisempi mitä sen laatu antaa odottaa – peräti varsinainen löytö. Kyllähän ihan mielenkiinnosta tällaiseksi mainostettua viiniä maistaa. Erityisesti, kun vuosikertaa 2010 hehkutetaan niin poikkeuksellisen mainiona Bordeaux'n alueella!

Allaoleva arvostelu on jälleen fuusio kahden maistamiskerran havainnoista.

Väriltään viini on hennosti läpinäkyvä, tumman kirsikanpunainen.

Tuoksu on melko hillitty ja vaatimaton – veikkaisin sulkeutunutta, mutta molemmissa tapauksissa viini oli ollut auki jo useita tunteja, joten todennäköisesti liian vähäisestä happikontaktista on tuskin ollut kyse. Tuoksun yleisilme on melko tummanpuhuva ja siitä erottuu kuivaa luumua, sekalaisesti tummia marjoja ja suklaisena tuntuvaa tammisuutta. Alkoholi (14%) puskee aavistuksen verran mukaan kuvioihin.

Kuiva maku on tiukahko ja tumman marjainen. Seassa tuntuu myös kevyttä yrttisyyttä ja tammen tuomia mausteisia ja hillityn suklaisia piirteitä. Suutuntuma on selkeän täyteläinen, jota kohtalaisen runsas ja hieman tuntuva tanniinisuus tiivistää mukavasti, happojen tuodessa kokonaisuuteen mukavaa ryhtiä ja rakennetta. Maun keskialue tuntuu kuitenkin hieman ohuen oloiselta – hapot ja tanniinit pitävät yläkerran tiukkana samalla kun kypsä, tumma marjaisuus antaa tanakkaa botnea, mutta viini tuntuu karttavan suun keskiosaa ja kokonaisuudesta välittyy jotenkin vaatimaton kuva.

Keskimaku soljuu melko saumattomasti kypsään ja tummanpuhuvaan jälkimakuun, jossa tuntuu tummaa marjaisuutta, kevyttä luumua, hieman makeaa tammisuutta ja aavistus tanniinien jättämää bitterisyyttä. Jälkivaikutelma on tiukanpuoleinen, mutta hieman simppelihkö ja myös lyhyehkö,

Tämä huippuviiniksi hehkutettu Teyssier on kyllä ryhdikäs ja ilmaisultaan tasapainoinen sekä kellarointia ajatellen ihan lupaavakin tapaus, mutta ainakin omaan makuuni se on samalla varsin luonteeton ja melko tylsähkö. Kenties viini paranee iän myötä – viinin tiukanpuoleinen rakenne, hyvät hapot ja kohtalaisen runsas konsentraatio ainakin lupaavat hyvää kypsyttelyn kannalta – mutta näin nuorena en kyllä kyennyt saamaan viinistä juuri mitään irti. Molemmilla kerroilla kun maistoin Teyssierin, oli vertailussa myös muita Bordeaux'n viinejä, ja niiden rinnalla Teyssier kyllä jäi hyvin pahasti varjoon. Ei niinkään siksi, että se olisi erityisen elegantti ja siksi vertailussa vaatimattoman oloinen, vaan siksi, että se on meikäläisen makuun hyvin tylsä ja geneerinen viini, jossa pääosassa on vain lähinnä kypsä, tumma marjaisuus ja makea, suklainen tammi.

Viini varmasti kyllä paranee tästä vähintään 10. ikävuoteensa saakka, mutta niin suurta luottoa minulla ei ole viiniin, että kokisin itse tarpeelliseksi hankkia pulloa kypsymään.

Lyhyesti: Modernin hedelmävetoinen ja suklaisen tamminen uuden aallon Saint-Émilion, jolla on kyllä lupaavan tiukka, ryhdikäs rakenne ikääntymistä ajatellen. Viinin moderni, helpostilähestyttävä ja yllätyksetön makumaailma ei kuitenkaan onnistu säväyttämään meikäläistä millään tasolla.

Arvio: Tylsä – viini on ihan lupaava ja kelvollinen esitys, mutta samalla jotenkin äärimmäisen oppikirjamainen ja ennalta-arvattava.

Hinnan (30,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti