- Valmistaja: Domaine Henri Cruchon
- Tyyppi: Valkoviini, AOC La Côte
- Maa: Sveitsi
- Alue: Vaud, La Côte
- Rypäleet: Chasselas (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 12-15e (Joulukuu 2013, wine-searcher.com)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Allekirjoittaneen käsitys sveitsiläisviineistä on melko hatara, enkä tähän asti ole vielä kovinkaan vakuuttunut maan viinien tasosta. Tämä kuitenkin johtuu lähinnä siitä, että viininjanoiset sveitsiläiset juovat lähes kaiken tuottamansa viinin itse ja vientiin päätyy vain pari hassua prosenttia maan tuotannosta. Tämä kun yhdistyy maan korkeaan hintatasoon tekee sen, että täällä päin näkyvät sveitsiläisviinit ovat harvassa ja hinnakkaita. Tutustun kuitenkin aina mielelläni kaikkeen uuteen tai huonosti tuntemaani, joten oli varsin mielenkiintoista saada viime joulukuussa järjestetyissä viinibloggaajien pikkujouluissa sveitsiläistä Chasselas'ta lasiin. Putelin oli tuonut paikalle mm. jo toimintansa lopettaneesta Viini-TV:stä tuttu Sirénin Ilkka.
Sokkomaistelussa viini oli kyllä varsin kiero tapaus, sillä kukaan ei saanut viinistä oikein mitään tolkkua. Pitkän väännön jälkeen paljastettiin viinin olevan vanhan maailman edustaja, minkä jälkeen vahvimpia ehdotuksia tuntui tulevan lähinnä Etelä-Rhônen ja Italian viinien suunnalta. Kesti varsin kauan saada viini lopulta paikallistettua Sveitsiin – sen verran harvakseltaan kun niitä täällä tosiaan tapaa.
Viini tulee Genevenjärven pohjoisrannalta, La Côten viinialueelta. Sveitsissä on olemassa jonkin sortin Grand Cru -tason luokittelu parhaille viinitarhoille, mutta pienellä tiedonhaulla en löytänyt tarkkaa kriteeristöä luokittelulle, joten vaikea sanoa miten vakavasti tällaisiin nimikkeisiin tulisi suhtautua. Joka tapauksessa, viini tulee Grand Cru -luokitellulta Mont de Vaux'n viinitarhalta, jota viinin tuottanut Henri Cruchonin viinitalo viljelee biodynaamisesti. Viiniä ei ole suodatettu ennen pullotusta.
Viinin väri on yllätyksettömästi tasaisen nuorekkaan vihertävä.
Tuoksu on makeankypsän hedelmäinen ja hennosti savuisen oloinen. Hieman joka suuntaan leviävältä hedelmäpuolelta tuntuu löytyvän mm. persikkaa ja omenaa, sekä hillitysti cantaloupea. Taustalla väijyy vivahde asetonisuutta, mikä yhdistettynä hieman hankalasti tulkittavaan, kellervään hedelmäisyyteen onnistui viemään omat mielikuvani vahvasti Etelä-Rhônen valkoviinien suuntaan.
Tuoksun tavoin myös viinin maku on hedelmäinen mutta jotenkin epämääräinen – aromeja on, mutta niistä on hyvin vaikea saada kiinni. Cantaloupea, banaania, hyvin kypsää omenaa, hentoa mineraalia ja aavistus kynsilakanpoistoainetta. Suutuntuma on täyteläinen, jopa aavistuksen öljyinen, mutta melko matalan hapokkuutensa vuoksi viinistä tuntuu puuttuvan intensiteettiä ja makunsa osalta kokonaisuus tuntuu kohtalaisesta runsaudestaan huolimatta tietyllä tapaa melko neutraalilta.
Jälkimaussa tuntuvat selvimmin muut kuin varsinaiset hedelmäiset piirteet: yleinen bitterisyys, vegetaalinen yrttisyys, hento mantelisuus ja aavistus kivennäisvetistä mineraalia. Hedelmäisyys tuntuu taustalla hieman makeahkona sitrusmehuisuutena ja hunajamelonina, minkä lisäksi nielussa häivähtelee aavistus alkoholin lämpöä. Varsin vaatimattomaksi jäävä hapokkuus tekee suuhun jäävästä jälkivaikutelmasta hieman ponnettoman ja lyhyenpuoleisen.
Cruchonin Mont de Vaux on varsin tyylikäs esitys Chasselas'ksi – kenties jopa paras, ryhdikkäin ja moniulotteisin esitys rypäleestä mitä olen ehtinyt maistaa – mutta samalla se jatkaa totutulla sveitsiläisviinien tyylillä: viini on varsin mitäänsanomaton, epämääräinen ja ponneton. Viini on "ihan kiva", mutta siitä ei oikein löydy mitään sellaista, mikä herättäisi suurta mielenkiintoa. Tähän kun vielä yhdistetään meikäläisen makuun turhan matala hapokkuus, ollaan jo vahvasti hutikuti-alueella. Kuten aina uusien ja huonosti tuntemieni viinityylien ja -maiden kanssa, oli viiniin mielenkiintoista tutustua, mutta loppupeleissä suurta tunnesidettä Sveitsin viineihin ei vieläkään päässyt syntymään. Kenties vielä joskus löydän sveitsiläisen viinin, josta pidän, mutta harmi kyllä tämä se ei ollut.
Lyhyesti: Omalla, hyvin epämääräisellä tavallaan mielenkiintoinen sveitsiläisvalkoviini, jonka suurimmaksi ongelmiksi nousevat piirun verran turhan neutraali habitus ja ponnettomaksi jäävä hapokkuus.
Arvio: Keskinkertainen – Chasselas-rypäleestä tehdyksi viiniksi Mont de Vaux on mainio, mutta ikävä kyllä se ei ole paljon se. En vain tajua tätä suhteellisen netraaliaromista, makeaan hedelmäisyyteen taittuvaa ja vaatimattoman hapokasta lajiketta.
Hinnan (12-15e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti