Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste maa: sveitsi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maa: sveitsi. Näytä kaikki tekstit

12.8.20

Giani Boner Completer 2007

Giani Boner Malanser Completer 2007
  • Valmistaja: Weinkellerei Giani Boner
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Graubünden
  • Maa: Sveitsi
  • Alue: Grisons (Graubünden), Landquart, Malans
  • Rypäleet: Completer (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 90 CHF (~80€; Joulukuu 2018)



Viinimaailmasta uusia tuttavuuksia etsivälle Sveitsi on yksi loputon aarreaitta. Koska maa juo itse yli 98% omasta viinintuotannostaan, aniharva viinipullo pääsee poistumaan Sveitsin rajojen ulkopuolelle – ja nämäkin viinit tuppaavat järjestään olemaan tutuista ja tunnetuista lajikkeista (lähinnä Chasselas, Gamay, Pinot Noir, Savagnin) valmistettuja.

Vaikka näitä neljää edellämainittua rypälelajiketta viljellään Sveitsissä hyvin laajalti, löytyy maasta kuitenkin kymmeniä lajikkeita, joita ei viljellä missään Sveitsin ulkopuolella, sekä näiden lisäksi muutama tusina lajikkeita, joita saattaa löytyä esimerkiksi naapurimaa Italian puolelta, mutta lähinnä muutamien yksittäisten tuottajien tarhoilta. Yksi mielenkiintoisimpia vastaani tulleita sveitsiläislajikkeita on valkoinen Completer, jota viljellään vain Sveitsin itärajalla Grisonsin eli Graubündenin kantonissa, lähinnä Malansin kylän alueella (minkä vuoksi lajike tunnetaan paikallisesti myös nimellä Malanstraube). Lajikkeen tekee erikoiseksi se, että virallisesti sitä viljellään koko Sveitsin alueella yhteensä noin kolmen hehtaarin alueella, mutta sen vuosittainen tuotanto saattaa kasvaa tarhattuja määriä isommaksi – lajike nimittäin kasvaa alueella villinä ja osa tuottajista valmistaa viinejään myös näistä villeinä kasvavien köynnösten rypäleistä.

Completer on erittäin vanha lajike, josta on mainintoja jo 1300-luvulta Malansin viineihin liittyvissä vanhoissa dokumenteissa. Completerin uskottiin pitkään olevan Graubündenissa luonnostaan villinä kasvava lajike, jonka paikalliset viljelijät ovat jossain välissä domestikoineet käyttöönsä, mutta hiljattaiset tutkimukset ovat osoittaneet lajikkeen olevan todellisuudessa kohtalaisen läheistä sukua Alto Adigen muutamille rypälelajikkeille – esimerkiksi punaisen Marzeminon uskotaan olevan erittäin läheistä sukua Completerille – joten todennäköisimmin Completer on alun perin Alto Adigessa tavattu lajike, joka on sieltä sittemmin kuollut sukupuuttoon. Se on kuitenkin kulkeutunut arviolta noin tuhatkunta vuotta sitten Sveitsiin muuttaneiden munkkien mukana sikäläisten luostareiden viinitarhoille, mistä siitä on saatu valmistettua viiniä munkkien tarpeisiin. Lajikkeen nimen uskotaankin tulevan sanasta completorium, joka tarkoittaa sitä illan hetkeä, kun munkit saavat juoda lasillisen viiniä hartaasti hiljaisuudessa pohdiskellen.

Toisin kuin monet muut Alpeilla viljellyt valkoiset lajikkeet, jotka yleensä tuppaavat tuottamaan hyvin kepeitä ja neutraaleja – "alppimaisia" – viinejä, on Completerista tuotetut viinit yleensä hyvin toisenlaisia. Completer tyypillisesti kykenee saavuttamaan varsin korkean potentiaalialkoholin, mutta se kykenee samalla säilyttämään kypsänäkin ryhdikkään hapokkuutensa hämmentävän hyvin. Lajike on myös hyvin altis oksidaatiolle, mutta ei niinkään niin, että viini latistuisi ja kuolisi pois helposti, vaan niin, että viini kykenee säilyttämään lajiketyypilliset piirteensä poikkeuksellisen hyvin. Tästä syystä tuottajat valmistivat viininsä Malansissa perinteisellä, hieman oksidatiivisella tyylillä, jolla oli tarkoitus pehmittää ja tasapainottaa Completerille ominaista, napakkaa hapokkuutta.

Viininviljelijä-isänsä Adolf Bonerin jalanjälkiä seuraava Giani Boner on yksi Graubündenin arvostetuimpia tuottajia, sillä hän on yksi harvoista – ellei tätä nykyä peräti ainut – tuottaja, joka edelleen valmistaa Completerinsa Malansin perinteisellä, oksidatiivisella tyylillä. Rypäleistä puristettu viini saa aluksi käydä hiljaa syksyn ja jopa talven yli kuivaksi, minkä jälkeen viini siirretään kypsymään vanhoihin, neutraaleihin barrique-tynnyreihin. Viinin annetaan kypsyä näissä tynnyreissä niin kauan, kunnes se on valmista nautittavaksi. Tyypillisesti viini pullotetaan 8 vuoden kypsyttelyn jälkeen, mutta huippuvuosikerrat saattavat kypsyä tynnyreissä jopa 10–12 vuotta ennen pullotusta. Tämä nyt arvioitava vuosikerta 2007 on melko tuore julkaisu, sillä tällä hetkellä nuorin markkinoilla oleva Bonerin Completer on vuosikertaa 2011. Tarkempia speksejä viinin valmistuksesta en löytänyt, mutta sen verran etiketti viitsi paljastaa, että viinissä on alkoholia 14%.

Viini on väriltään melko syvän oljenkeltainen.

Aromimaailma on uskomattoman vaikuttava jo ensimmäisellä nuuhkaisulla, eikä vaikutelma laimene seuraavilla: lasista kohoaa jatkuvasti muotoaan muuttava kattaus pannacottamaista kermaisuutta, makeita hunajan ja karamellin piirteitä, hieman sultana-rusinaa, kevyttä aprikoosia, maltillista mandariinimarmeladia, hillityn savuisia popcornin sävyjä, papaija- ja ananasvetoista hentoa eksoottista hedelmää, ujoa oksidatiivista pähkinäisyyttä ja aavistus vaniljaa. Tällaista tuoksua voisi nuuhkia lasista päivät pitkät kyllästymättä!

Suussa viini on täyteläinen, vaikuttavan konsentroitunut ja suutuntumaltaan kohtalaisen öljyinen. Makumaailma on sekä uskomattoman kompleksinen että ujosti makea, taittuen hieman jo puolikuivan suuntaan. Kielellä pyörii toistensa lomassa kivistä mineraalia, sitruunamarmeladia, hieman mantelivetoista pähkinäisyyttä, hieman kypsää aprikoosia, kevyttä ananaksisuutta, hentoa karamellia ja ujoa iän tuomaa makeaa, oksidatiivista toffeisuutta. Huolimatta viinin rehevästä ja viskositeetiltaan melko runsaasta suutuntumasta, yleisilme on hämmentävän harmoninen ja tasapainoinen, kiitos viinin kohtalaisen korkean hapokkuuden, joka pitää makeimmat sävyt hyvin aisoissa ja tuo kokonaisuuteen mukavaa rakenteen tuntua.

Suuhun jää viinistä erittäin runsas, mehukas ja vaikuttavan pitkäkestoinen jälkivaikutelma. Kielelle jää pyörimään jälkimaussa intensiivisiä kypsän aprikoosin, karamellin ja tuoreen ananaksen sävyjä, joitä sävyttävät hennommat paahdettujen manteleiden, keitetyn kerman, poltetun sokerin ja vaniljan vivahteet.

Kokonaisuutena tämä Bonerin Completer on valloittava, uskomattoman konsentroitunut ja hämmentävän tasapainoinen esitys, joka on jotain aivan muuta, mitä on tottunut valkoviineiltä saamaan. Viinin perinteitä huokuva, pitkästä kypsyttelystä tuleva oksidatiivinen tyyli vie ajatukset enemmän R. López de Heredian pitkään kypsytettyihin valkoviineihin kuin tuntuvasti oksidatiivisempiin ja aldehydisempiin Sherryihin tai Juran Château-Chalonin viineihin, joskin tämän Completerin poikkeuksellinen runsaus ja intensiteetti hakee vertaistaan lähinnä parhaista huippuvuosikertojen Château-Chaloneista. Todennäköisesti viinin oksidatiivinen alavire antaa sille myös edellämainittujen viinien kaltaisen suojan erittäin pitkää kellarointia ajatellen, eli lienee hyvin mahdollista, että tämä Completer kykenee kestämään kellaripuolella vielä vuosia, ellei jopa vuosikymmeniä.

Yleisilmeeltään viini vaikuttaa siltä, ettei se ole täysin rutikuiva, vaan seassa on pienin aavistus jäännössokeria korostamassa viinin konsentroitunutta hedelmää – joskin on mahdollista, että tuo makeus on vain illuusio, joka syntyy yhdistelmästä hyvin kypsää hedelmää, öljyiseksi konsentroitunutta suutuntumaa ja oksidatiivisia piirteitä. Tämä ei kuitenkaan tunnu missään nimessä mitenkään häiritsevänä, vaan korkeintaan auttaa viinin hedelmäisiä piirteitä ja oksidatiivisempia sävyjä sulautumaan keskenään yhteen entistä paremmin. On hieman hankalaa koettaa keksiä, minkä ruoan kanssa näin runsas ja ainutlaatuisen moniulotteinen viini sopisi, mutta toisaalta viini on jo niin uskomattoman vaikuttava jo nyt, joten ehkä sitä on turha edes yrittää naittaa minkään kumppaniksi – tämä viini sopii mainiosti sellaisenaan nautittavaksi illan kohokohdaksi. Vajaan satasen hinnalla viini on melko tyyris esitys valkoviiniksi, mutta toisaalta se on samalla kaikin puolin ainutlaatuinen tapaus, jolle ei tahdo löytyä kilpailijoita genrestään. Lisäksi viini on kokonaisuutena yksinkertaisesti niin pysäyttävä – jopa näin enemmän viinejä harrastaneelle – että sen voinee kyllä sanoa antavan rahoille ihan hyvin vastinetta.

Lyhyesti: Äärimmäisen harvinaisesta sveitsiläisestä lajikkeesta tehty ja hyvin pitkään tammitynnyreissä kypsyttämällä oksidatiivisesti valmistettu valkoviini, jossa yhdistyy ryhdikäs rakenne, todella vaikuttava konsentraation tuntu ja uskomattoman moniulotteinen makumaailma.

Arvio: Täydellinen – kun nykyaikaiset valkoviinit huipuista matalimpaan tasoon ovat tänä päivänä kaikki valmistettu enemmän tai vähemmän samaan henkeen, on tällaisten historiallisia tyylejä henkivien viinien maistaminen aina hieman kuin yhtäkkiä pystyisi näkemään miten värejä tai ulottuvuuksia onkin enemmän mitä silmä havaitsee. Fantastista tavaraa.

Hinnan (~80€) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

10.6.20

Chappaz Graine Arvine Président Troillet 2014

Marie-Thérèse Chappaz Graine Arvine Président Troillet 2014
  • Valmistaja: Domaine Marie-Thérèse Chappaz
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Valais
  • Maa: Sveitsi
  • Alue: Valais, Fully
  • Rypäleet: Petite Arvine (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 60 CHF (~55€; Joulukuu 2018)



Sveitsiläisiä viinejä tunteville Marie-Thérèse Chappaz tuskin tarvinnee esittelyjä. Sveitsiläisissä viineissä on kuitenkin sellainen hauska piirre, että niistä yli 98% juodaan paikallisesti, eli loppujen lopuksi melko harva Sveitsin ulkopuolella on kuullut maan viineistä juuri mitään ja vielä harvempi on päässyt niitä maistamaan. Siksi esittely Chappazista lienee tässä paikallaan.

Sveitsi on siitä erikoinen viinimaa, että siellä on melko vähän suuria tuottajia ja valtaosa maan vuosittain tuotetusta 70 miljoonasta viinilitrasta tulee pientuottajilta, joiden tarhojen viljelyala yleensä lasketaan hehtaareissa, ei kymmenissä tai sadoissa hehtaareissa. Sellainen on myös Sveitsin yhdeksi korkealaatuisimmista tuottajista tituleerattu Marie-Thérèse Chappazin viinitalo.

Tämä tuottaja on saanut alkunsa 1940-luvulla, jolloin Maurice Troillet, Marie-Thérèse Chappazin isosetä ja Valais'n kantonin neuvoston puheenjohtaja (président de conseil), rakennutti Fullyn rinteille oman mökkinsä. Troillet'n kuoltua vuonna 1961 tämä rakennus tiluksineen siirtyi Chappazin suvulle ja Marie-Thérèsen isä yhtyi viljelemään siellä viiniä.

1970-luvun lopulla, 17-vuotiaana, Marie-Thérèse sai isältään tarjouksen liittyä mukaan töihin viinitalon toimintaan. Sen sijaan että hän olisi heti liittynyt täysipäiväisesti mukaan toimiin, Marie-Thérèse piti muutaman vuoden harkinta-aikaa, minkä jälkeen hän lähti työharjoitteluun läheiselle Biollazin viinitalolle vuodeksi. Tämän jälkeen hän opiskeli ja työskenteli Changinsin viinikorkeakoulussa – samalla osa-aikaisesti viljellen omia viinitarhojaan – peräti kuuden vuoden ajan. Vasta vuonna 1987 Chappaz siirtyi 27 vuoden iässä isänsä tilalle viinitalon johtoon. Tuolloin talon omistuksessa oli vain 1½ hehtaaria eikä edes rakenteilla ollut uusi viinitalo ollut ehtinyt vielä valmistua, joten Chappaz joutui myymään rypäleensä ja valmisti ensimmäisen oman vuosikertansa vasta vuonna 1988.

Sittemmin Chappaz on laajentanut viljelyalaansa 1½ hehtaarista nykyiseen noin 10 hehtaariin ostamalla ja vuokraamalla maata, joka oli alun perin isosetänsä Troillet'n omistuksessa. Kaikki talon viljelykset sijaitsevat Rhône-joen yläjuoksulla Fullyn kylän ympäristössä Valais'n kantonissa, eli ranskankielisessä Länsi-Sveitsissä – Fullysta on Ranskan rajalle (ja esimerkiksi Savoien viinialueelle) vain reilun 20 kilometrin matka. Vuonna 1997 Chappaz siirtyi viljelemään tarhojaan biodynaamisesti ja tätä nykyä sekä viljely että viininvalmistus tapahtuu erittäin minimaalisen peukaloinnin periaattein: tarhoilla ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita tai lannoitteita; viinit käyvät spontaanisti ilman lisättyjä hiivoja tai entsyymejä; viinejä ei koskaan chaptalisoita sokerinlisäyksin; ja sulfiitteja käytetään vain jos viini tuntuu sitä tarvitsevan – ja silloinkin vain hyvin vähäisissä määrin. Chappaz on kerännyt varsin kattavasti tunnustusta laadukkailla viineillään: esimerkiksi Gault et Millau on nimennyt hänet vuonna 1996 vuoden viinintekijäksi, Chappaz on poikkeuksetta mainittu Sveitsin parhaiden 100 viinintuottajien listauksissa ja vuonna 2016 hänet nimettiin Sveitsin viinien ikoniksi, monien muiden tunnustusten ohella.

Nyt arvioitava Graine Arvine Président Troillet on nimetty Chappazin isosedän mukaan ja tehty Petite Arvine -lajikkeesta, jota viljellään lähinnä Valais'n alueella – joskin pieniä määriä lajiketta tavataan myös Italiassa Aostan laaksossa, joka sijaitsee aivan Valais'n eteläpuolella. Petite Arvinea pidetään laadullisesti yhtenä parhaista Alppien rinteillä viljellyistä valkoisista lajikkeista, mutta se on samalla melko haasteellinen viljeltävä; se kukkii varhain, mutta vaatii myös erittäin pitkän kasvukauden, ollen yksi viimeisiä poimittavia lajikkeita aivan sadonkorjuun loppuvaiheilla, mikä asettaa jonkin verran vaatimuksia ja rajotteita viljelyalueille. Tämä kyseinen Petite Arvine tulee Fullyn kylässä sijaitsevalta Les Claives -tarhalta, jota Chappaz viljelee biodynaamisesti. Viini on käynyt luonnonhiivoilla terästankeissa, joissa sen on myös annettu kypsyä vuoden ajan. Happoja pehmentävää malolaktista käymistä ei ole estetty, mutta loppujen lopuksi vain 25% viinistä on käynyt malolaktisen käymisen läpi. Alkoholia viinistä löytyy 14%, jäännössokeria 6 g/l.

Lasissa viinillä on vaalea ja melko nuorekas kellanvihreä väri.

Tuoksu on kypsä, hiemaan makeaan taittava ja kohtalaisen konsentroituneen oloinen. Nokkapuolelta erottuu mehukasta keltaista omenaa, hieman hunajamelonia, hillityn vahamaisia piirteitä, hentoa kiivihedelmää ja ujolla otteella reippaasta kypsyydestä kielivää kuivahtanutta aprikoosia.

Suussa viini lunastaa tuoksun lupaukset kypsyydestä: viini on täyteläinen, tekstuuriltaan öljinen ja yleisolemukseltaan suorastaan naurettavan konsentroitunut. Kokonaisuus on erittäin voimakas ja neljän vuoden ikäänsä nähden hämmentävän nuorekas. Kuivasta ja varsin intensiivisestä makumaailmasta erottuu hunajaa, kypsänmakeaa keltaista omenaa ja omenahilloa, hieman verkkomelonia, maltillista nektariinia, hentoja mandariinimarmeladin sävyjä, ujoa kivistä mineraalia ja aavistus kandeerattuja trooppisia hedelmiä. Täyteläisestä ja varsin konsentroituneesta olemuksestaan huolimatta viini ei tunnu missään vaiheessa erityisen tuhdilta tai raskassoutuiselta, vaan hämmentävän kepeältä ja eloisalta. Viinin erittäin korkea hapokkuus tuo kokonaisuuteen sekä vaikuttavaa intensiteettiä että varsin tervetullutta ryhtiä ja rakenteikkuuden tunnetta.

Viinin jälkivaikutelma on erittäin kypsä, mehukas ja viskositeetiltaan lähes öljyinen. Suuhun jäävässä jälkimaussa tuntuu makeaan taittuvaa valkoista persikkaa ja verkkomelonia, hieman mehukasta mandariinia, maltillista appelsiinimarmeladia, hentoa kivistä mineraalia ja aavistus makeutta taittavaa, kalkkista bitterisyyttä.

Kaiken kaikkiaan Chappazin Graine Arvine on äärimmäisen vaikuttava ja hämmästyttävän intensiivinen viini. Kokonaisuus on poikkeuksellinen pelkästään valkoviiniksi, mutta vielä enemmän Petite Arvineksi; onhan tämä tunnettu ensisijaisesti kepeitä, herkkiä ja vuoristohenkisen raikkaita valkoviinejä tuottavana lajikkeena – ei sellaisena, josta saisis tämän kaltaisia voimakkaita ja konsentroituneita superviinejä.

Kotisivuillaan Chappaz antaa Graine Arvine -viineilleen kypsytyspotentiaalia 10–15 vuotta, mikä voi kuulostaa hieman erikoiselta, jos tietää millaisia viinejä Petite Arvine yleensä tuottaa. Pakko onkin myöntää: tämän viinin maistettuaan Chappazin arvio käy paljon paremmin järkeen. Hyvin harvoin tulee vastaan viinejä, joista löytyisi yhtä paljon voimaa ja konsentraatiota yhdistettynä vaikuttavaan rakenteeseen ja hurmaavaan raikkauteen. Tämä ei ehkä ole erityisen edullinen viini, mutta pakko myöntää: se kyllä onnistuu antamaan vastinetta kovalle hinnalleen. Sen sijaan se, löytyykö Chappazin viinejä mistään Sveitsin ulkopuolelta, on täysin toinen tarina.

Lyhyesti: Käsittämättömän konsentroitunut, intensiivinen ja poikkeuksellisen rakenteikas Petite Arvine, joka koostaan huolimatta onnistuu pysymään alusta loppuun vaikuttavan ryhdikkäänä ja raikkaana.

Arvio: Täydellinen – Chappazin viinit onnistuivat vaikuttamaan meikäläisen heti ensimmäisellä kertaheitolla. Näihin viineihin tutustuttuaan ei tarvitse ihmetellä, minkä takia Marie-Thèrèseä ja hänen viinejään pidetään niin korkeassa arvossa Sveitsissä.

Hinnan (~55€) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

22.8.15

Terram Helveticam Pinot Noir 2013

Terram Helveticam Pinot Noir 2013
  • Valmistaja: Caves Saint-Valentin
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Valais
  • Maa: Sveitsi
  • Alue: Valais
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,95 CHF (~9,23e; Kesäkuu 2015, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Sveitsin viinit nauttivat melko huonoa mainetta kyseisen maan rajojen ulkopuolella: niitä pidetään yleensä tylsinä, matalahappoisina ja yllätyksettöminä. Ymmärtääkseni todellisuus ei ole aina sitä, miltä se näyttää. Koska sveitsiläiset ovat varsin janoista sakkia, tuppaavat he itse juomaan kaiken tuottamansa viinin, minkä lisäksi maahan tuodaan reippaasti viiniä muualta. Tuotetuista viineistä menee vientiin vain alle 2%, eikä niitäkään tarvitsisi viedä – kunhan vain pidetään yllä promootiota ja todennäköisesti saadaan samalla parempi tuotto ulkomailta. Tästä syystä alueen parhaat viinit juodaan lähes poikkeuksetta paikan päällä ja vain se suurimmissa määrissä tuotettu geneerinen perusviini päätyy ulkomaille asti. Lisätään tähän vielä Sveitsin mahdottoman korkea hintataso, ja semmoinen simppeli, kaikista edullisimman hintatason tusinaviini maksaa helposti sen 15-20 euroa muualle vietynä. Kyse ei ole siitä, että viinit varsinaisesti olisivat kalliita – meillä ei vain ole niihin ei-Sveitsiläisinä varaa. Ellemme ole norjalaisia.

Lisäksi vaikka sveitsissä viinejä usein tehdään hieman matalampihappoisiksi, on niiden määrä ymmärtääkseni suuresti liioiteltu ja maasta kyllä löytyy myös hyvin intensiivisen hapokkaita viinejä.

No mutta kuinka saada käsiinsä niitä hyviä viinejä, joita paikalliset juovat? Käsittääkseni vain menemällä paikan päälle. Tämäkin viini on nimittäin ostettu Sveitsistä kun kaverini pyörähti siellä ja osti tämmöisen hauskalla nimellä varustetun viinin meikäläiselle tuliaisiksi. Todellisuudessahan viinin nimi kyllä ei ole niin hassu – se kun kääntyy suomeksi "sveitsiläiseksi maaksi".

Viinin on tuottanut Etelä-Sveitsin pääkaupungissa, Sionissa, sijaitseva osuuskunta Caves Saint-Valentin. Mitään sen kummempaa taustatietoa en nyt aio kertoa teille tästä osuuskunnasta tai viinistä, sillä mitään semmoista en kummastakaan löytänyt. Mennään siis itse aiheeseen, eli siihen, miltä viini lasissa vaikutti!

Lajiketyypillisesti viinillä on läpinäkyvä, rubiininpunainen väri, joka taittuu reunoilta lähes värittömäksi.

Tuoksu on runsas ja aromaattinen; siinä tuntuu selvää pinositeettia alusta loppuun. Runsasta murskattua puolukkaa, kirsikkaa, hienosyistä aromaattisuutta, kevyttä pippurivetoista mausteisuutta ja aavistus orvokkia.

Suussa viini on kuiva, tasapainoinen ja napakan hapokas – ei siis tietoakaan mistään "sveitsiläisestä matalahappoisuudesta". Tuoisin kuin tuoksussa, puolukkaa enemmän makupuolta hallitsee karpalo, jonka rinnalla tuntuu maustepippurisuutta, kevyttä mineraalia, hillittyä hapankirsikkaa ja aavistus kuivakkaa vadelmaa. Aavistus tanniinien puraisua, jotka jatkuu saumattomasti jälkivaikutelmaan. Kokonaisuutena tämä Pinot Noir on puhdaspiirteinen, hennosti kirpakka ja kaikin puolin herkullinen.

Kuiva ja kestoltaan keskipitkä, mausteinen, karpaloinen ja hennon mineraalinen jälkimaku on raikkaan hapokas ja viini jättääkin suuhun eloisan, hennosti karhean ja vettä kielelle nostattavan jälkivaikutelman.

Terram Helveticam Pinot Noir osoittaa hyvin, että sveitsiläiset todellakin taitavat juoda kaikki parhaimmat viininsä paikan päällä ja muulle maailmalle jätetään ne pullot, jotka eivät heille kelpaa. Ei tämä ole millään lailla ihmeellinen Pinot Noir, vaan päin vastoin, äärimmäisen tyylipuhtaan lajiketyypillinen esitys, joka ei lähde millään lailla pelleilemään. Viinin vahvuus onkin siinä, että Pinot Noir on parhaimmillaan helposti yksi maailman parhaita punaisia lajikkeita, ja tämä viini jos joku osoittaa sitä rehellisintä "pinositeettia" – Pinot Noirin puhdasta, eloisaa ja napakkaa marjaisuutta ilman tätä aromikkuutta maskeeraavaa tammisuutta.

Vaikka ranskalaiset Pinot Noirit ovat usein niitä meikäläisen makuun parhaiten sopivia tapauksia, meni tämä viini heittämällä monien Ranskan klassikoiden ohitse maukkaudessaan ja juotavuudessaan. Suuria yllätyksiä tältä viiniltä ei kylläkään tarvitse etsiä, mutta jos intensiivinen, puhdaspiirteinen ja herkullinen pinositeetti painelee niitä oikeita nappuloita, on tämä ehdottomasti todella mainio ja suositeltava ostos. Kenties joskus sitä voisi itsekin tehdä pienen viinimatkan Sveitsiin ihmettelemään niitä viinejä, joita ei muualta saa. Ja niitä viinejä riittää; Sveitsissähän viljellään useita kymmeniä erilaisia lajikkeita, joista useimpia ei tavata muualla kuin Sveitsissä ja loppujakin korkeintaan Italian Aostan laaksossa ja Ranskan Savoie-Bugey-akselilla.

Lyhyesti: Oikein mainio, ihastuttavan puhdaspiirteinen, tasapainoinen ja ennen kaikkea rehellinen Pinot Noir.

Arvio: Erittäin hyvä – todella mainio esimerkki viinistä, jossa ei ole varsinaisesti mitään ihmeellistä, mutta joka silti toimii täydellisesti yksinomaan puhdaspiirteisen aromimaailmansa ja tasapainoisen rakenteensa ansiosta.

Hinnan (~9,23e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

27.3.14

Henri Cruchon Grand Cru Mont de Vaux 2012

Henri Cruchon Grand Cru Mont de Vaux 2012
  • Valmistaja: Domaine Henri Cruchon
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC La Côte
  • Maa: Sveitsi
  • Alue: Vaud, La Côte
  • Rypäleet: Chasselas (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 12-15e (Joulukuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Allekirjoittaneen käsitys sveitsiläisviineistä on melko hatara, enkä tähän asti ole vielä kovinkaan vakuuttunut maan viinien tasosta. Tämä kuitenkin johtuu lähinnä siitä, että viininjanoiset sveitsiläiset juovat lähes kaiken tuottamansa viinin itse ja vientiin päätyy vain pari hassua prosenttia maan tuotannosta. Tämä kun yhdistyy maan korkeaan hintatasoon tekee sen, että täällä päin näkyvät sveitsiläisviinit ovat harvassa ja hinnakkaita. Tutustun kuitenkin aina mielelläni kaikkeen uuteen tai huonosti tuntemaani, joten oli varsin mielenkiintoista saada viime joulukuussa järjestetyissä viinibloggaajien pikkujouluissa sveitsiläistä Chasselas'ta lasiin. Putelin oli tuonut paikalle mm. jo toimintansa lopettaneesta Viini-TV:stä tuttu Sirénin Ilkka.

Sokkomaistelussa viini oli kyllä varsin kiero tapaus, sillä kukaan ei saanut viinistä oikein mitään tolkkua. Pitkän väännön jälkeen paljastettiin viinin olevan vanhan maailman edustaja, minkä jälkeen vahvimpia ehdotuksia tuntui tulevan lähinnä Etelä-Rhônen ja Italian viinien suunnalta. Kesti varsin kauan saada viini lopulta paikallistettua Sveitsiin – sen verran harvakseltaan kun niitä täällä tosiaan tapaa.

Viini tulee Genevenjärven pohjoisrannalta, La Côten viinialueelta. Sveitsissä on olemassa jonkin sortin Grand Cru -tason luokittelu parhaille viinitarhoille, mutta pienellä tiedonhaulla en löytänyt tarkkaa kriteeristöä luokittelulle, joten vaikea sanoa miten vakavasti tällaisiin nimikkeisiin tulisi suhtautua. Joka tapauksessa, viini tulee Grand Cru -luokitellulta Mont de Vaux'n viinitarhalta, jota viinin tuottanut Henri Cruchonin viinitalo viljelee biodynaamisesti. Viiniä ei ole suodatettu ennen pullotusta.

Viinin väri on yllätyksettömästi tasaisen nuorekkaan vihertävä.

Tuoksu on makeankypsän hedelmäinen ja hennosti savuisen oloinen. Hieman joka suuntaan leviävältä hedelmäpuolelta tuntuu löytyvän mm. persikkaa ja omenaa, sekä hillitysti cantaloupea. Taustalla väijyy vivahde asetonisuutta, mikä yhdistettynä hieman hankalasti tulkittavaan, kellervään hedelmäisyyteen onnistui viemään omat mielikuvani vahvasti Etelä-Rhônen valkoviinien suuntaan.

Tuoksun tavoin myös viinin maku on hedelmäinen mutta jotenkin epämääräinen – aromeja on, mutta niistä on hyvin vaikea saada kiinni. Cantaloupea, banaania, hyvin kypsää omenaa, hentoa mineraalia ja aavistus kynsilakanpoistoainetta. Suutuntuma on täyteläinen, jopa aavistuksen öljyinen, mutta melko matalan hapokkuutensa vuoksi viinistä tuntuu puuttuvan intensiteettiä ja makunsa osalta kokonaisuus tuntuu kohtalaisesta runsaudestaan huolimatta tietyllä tapaa melko neutraalilta.

Jälkimaussa tuntuvat selvimmin muut kuin varsinaiset hedelmäiset piirteet: yleinen bitterisyys, vegetaalinen yrttisyys, hento mantelisuus ja aavistus kivennäisvetistä mineraalia. Hedelmäisyys tuntuu taustalla hieman makeahkona sitrusmehuisuutena ja hunajamelonina, minkä lisäksi nielussa häivähtelee aavistus alkoholin lämpöä. Varsin vaatimattomaksi jäävä hapokkuus tekee suuhun jäävästä jälkivaikutelmasta hieman ponnettoman ja lyhyenpuoleisen.

Cruchonin Mont de Vaux on varsin tyylikäs esitys Chasselas'ksi – kenties jopa paras, ryhdikkäin ja moniulotteisin esitys rypäleestä mitä olen ehtinyt maistaa – mutta samalla se jatkaa totutulla sveitsiläisviinien tyylillä: viini on varsin mitäänsanomaton, epämääräinen ja ponneton. Viini on "ihan kiva", mutta siitä ei oikein löydy mitään sellaista, mikä herättäisi suurta mielenkiintoa. Tähän kun vielä yhdistetään meikäläisen makuun turhan matala hapokkuus, ollaan jo vahvasti hutikuti-alueella. Kuten aina uusien ja huonosti tuntemieni viinityylien ja -maiden kanssa, oli viiniin mielenkiintoista tutustua, mutta loppupeleissä suurta tunnesidettä Sveitsin viineihin ei vieläkään päässyt syntymään. Kenties vielä joskus löydän sveitsiläisen viinin, josta pidän, mutta harmi kyllä tämä se ei ollut.

Lyhyesti: Omalla, hyvin epämääräisellä tavallaan mielenkiintoinen sveitsiläisvalkoviini, jonka suurimmaksi ongelmiksi nousevat piirun verran turhan neutraali habitus ja ponnettomaksi jäävä hapokkuus.

Arvio: Keskinkertainen – Chasselas-rypäleestä tehdyksi viiniksi Mont de Vaux on mainio, mutta ikävä kyllä se ei ole paljon se. En vain tajua tätä suhteellisen netraaliaromista, makeaan hedelmäisyyteen taittuvaa ja vaatimattoman hapokasta lajiketta.

Hinnan (12-15e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

20.6.13

Grand Métral Fendant 2011

Grand Métral Fendant 2011
  • Valmistaja: Provins Valais
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Valais
  • Maa: Sveitsi
  • Alue: Valais
  • Rypäleet: Chasselas (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 16,89e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimassa; hinta 12,79e poistuessaan)

Sveitsi on monelle maan ulkopuoliselle (allekirjoittanut mukaanlukien!) melko tuntematon maa – paikalliset loppasuut kun juovat n. 99% maassa tuotetusta viinistä ja vain vajaa 2% pääsee ulkomaille asti. Alkoon on kuitenkin saatu ihmeteltäväksi sveitsiläistä valkoviiniä maan suosituimmasta valkoisesta rypäleestä, Chasselas'ta (joka siis tunnetaan sielläpäin nimillä Fendant ja Perlan.) Paikallisten juttujen perusteella sveitsiläinen Fendant on varsin mainio juuston kumppani, kuuluisimpina tietenkin paikallisten suosima Raclette ja erilaiset juustofonduet.

Grand Métral on valtava, 4400 osakkaan viiniosuuskunta, joka tuottaa vuosittain n. 100 000 hehtolitraa viiniä, eli peräti kymmenyksen koko maan tuotannosta. Tämä talon Grand Métral -sarjan valkoviini on 8 kuukautta terästankissa kypsytetty Fendant.

Väriltään viini on vaaleanvihertävä ja sävyltään varsin hailakka.

Kevyehkö tuoksu sointuu yksiin melko värittömän viinin luomaan mielikuvaan – kokonaisuudesta hahmottaa vain kevyttä trooppista hedelmäisyyttä, ei juuri muuta.

Maultaan viini on trooppisen hedelmäinen, jopa nallekarkkinen, kypsän päärynäinen, mehevän aprikoosinen ja jollain erikoisella tavalla kuminen (miettikää sitä makua, kun puhallatte ilmapalloa täyteen.) Maku on myös selvästi voimakkaampi kuin hento tuoksu. Happoja viinissä on hyvin vähän (3,6 g/l!), rakennetta voi hädin tuskin kuvata termillä "keskihapokas" – tästä syystä viini on erittäin pehmeä, jopa öljyisen täyteläinen ja hedelmävetoinen, mutta myös erittäin lattea ja ponneton. Vaikka viini on selvästi kuiva, eli kieli ei aisti vivahteita jäännössokerista, tuntuu kypsä hedelmäisyys vähäisten happojen vuoksi melko makealta.

Kevyen hedelmäkarkkinen, hennon mineraalinen ja aavistuksen mausteinen jälkimaku on happojen puutteessa vetinen, ohut ja lyhyehkö.

Ensimmäiseksi viinistä tuli mieleen halpa ja huonosti tehty uuden maailman Chenin Blanc, kiitos viinin hedelmäkarkkisten aromien ja vähäisten happojen. Miten tämän hintaluokan viini voi olla rakenteeltaan näin avuttoman ponneton? Hedelmän ja happojen suhden viinissä suorastaan hämmentää. Ainoa selitys voi olla se, että viini on oikeasti halpa tusinaviini Sveitsissä, mutta maan korkea hintataso ja Alkon katteet nostavat viinin hinnan Suomessa täysin naurettavaksi suhteessa sen laatuun.

Jotenkin tuntuisi hämmentävältä, että näin höttöinen viini voisi olla kelvollinen kumppani millekään rasvaiselle, ainakaan juustofonduelle. Viini ei kyllä suoraan sanottuna houkuttele kokeilemaan. Ehkä jään vain hämmennyksen vallassa odottelemaan seuraavaa kokemustani Chasselas'n parissa – ehkä viini ei antanut parasta mahdollista kuvaa rypäleestä.

Eniten kuitenkin hämmentää miksi viinin hinta pomppasi kesäkuussa eurolla! Viini oli jo aiemmalla hinnallaan melko naurettava hinta-laatusuhteellaan.

Lyhyesti: Erittäin hedelmävetoinen, vähähappoinen, ponneton ja lyhyt viini. Suht runsaasta maustaan huolimatta jättää melko heppoisen ja vaatimattoman kuvan itsestään.

Arvio: Huono – maku tuo mieleen uuden maailman korostetun hedelmäiset viinit, mutta niissäkin viineissä on usein parempi rakenne kuin tässä. En yksinkertaisesti käsitä tätä viiniä – juovatko sveitsiläiset muka oikeasti tällaista?

Hinnan (17,89e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.