Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


22.8.15

Terram Helveticam Pinot Noir 2013

Terram Helveticam Pinot Noir 2013
  • Valmistaja: Caves Saint-Valentin
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Valais
  • Maa: Sveitsi
  • Alue: Valais
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,95 CHF (~9,23e; Kesäkuu 2015, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Sveitsin viinit nauttivat melko huonoa mainetta kyseisen maan rajojen ulkopuolella: niitä pidetään yleensä tylsinä, matalahappoisina ja yllätyksettöminä. Ymmärtääkseni todellisuus ei ole aina sitä, miltä se näyttää. Koska sveitsiläiset ovat varsin janoista sakkia, tuppaavat he itse juomaan kaiken tuottamansa viinin, minkä lisäksi maahan tuodaan reippaasti viiniä muualta. Tuotetuista viineistä menee vientiin vain alle 2%, eikä niitäkään tarvitsisi viedä – kunhan vain pidetään yllä promootiota ja todennäköisesti saadaan samalla parempi tuotto ulkomailta. Tästä syystä alueen parhaat viinit juodaan lähes poikkeuksetta paikan päällä ja vain se suurimmissa määrissä tuotettu geneerinen perusviini päätyy ulkomaille asti. Lisätään tähän vielä Sveitsin mahdottoman korkea hintataso, ja semmoinen simppeli, kaikista edullisimman hintatason tusinaviini maksaa helposti sen 15-20 euroa muualle vietynä. Kyse ei ole siitä, että viinit varsinaisesti olisivat kalliita – meillä ei vain ole niihin ei-Sveitsiläisinä varaa. Ellemme ole norjalaisia.

Lisäksi vaikka sveitsissä viinejä usein tehdään hieman matalampihappoisiksi, on niiden määrä ymmärtääkseni suuresti liioiteltu ja maasta kyllä löytyy myös hyvin intensiivisen hapokkaita viinejä.

No mutta kuinka saada käsiinsä niitä hyviä viinejä, joita paikalliset juovat? Käsittääkseni vain menemällä paikan päälle. Tämäkin viini on nimittäin ostettu Sveitsistä kun kaverini pyörähti siellä ja osti tämmöisen hauskalla nimellä varustetun viinin meikäläiselle tuliaisiksi. Todellisuudessahan viinin nimi kyllä ei ole niin hassu – se kun kääntyy suomeksi "sveitsiläiseksi maaksi".

Viinin on tuottanut Etelä-Sveitsin pääkaupungissa, Sionissa, sijaitseva osuuskunta Caves Saint-Valentin. Mitään sen kummempaa taustatietoa en nyt aio kertoa teille tästä osuuskunnasta tai viinistä, sillä mitään semmoista en kummastakaan löytänyt. Mennään siis itse aiheeseen, eli siihen, miltä viini lasissa vaikutti!

Lajiketyypillisesti viinillä on läpinäkyvä, rubiininpunainen väri, joka taittuu reunoilta lähes värittömäksi.

Tuoksu on runsas ja aromaattinen; siinä tuntuu selvää pinositeettia alusta loppuun. Runsasta murskattua puolukkaa, kirsikkaa, hienosyistä aromaattisuutta, kevyttä pippurivetoista mausteisuutta ja aavistus orvokkia.

Suussa viini on kuiva, tasapainoinen ja napakan hapokas – ei siis tietoakaan mistään "sveitsiläisestä matalahappoisuudesta". Tuoisin kuin tuoksussa, puolukkaa enemmän makupuolta hallitsee karpalo, jonka rinnalla tuntuu maustepippurisuutta, kevyttä mineraalia, hillittyä hapankirsikkaa ja aavistus kuivakkaa vadelmaa. Aavistus tanniinien puraisua, jotka jatkuu saumattomasti jälkivaikutelmaan. Kokonaisuutena tämä Pinot Noir on puhdaspiirteinen, hennosti kirpakka ja kaikin puolin herkullinen.

Kuiva ja kestoltaan keskipitkä, mausteinen, karpaloinen ja hennon mineraalinen jälkimaku on raikkaan hapokas ja viini jättääkin suuhun eloisan, hennosti karhean ja vettä kielelle nostattavan jälkivaikutelman.

Terram Helveticam Pinot Noir osoittaa hyvin, että sveitsiläiset todellakin taitavat juoda kaikki parhaimmat viininsä paikan päällä ja muulle maailmalle jätetään ne pullot, jotka eivät heille kelpaa. Ei tämä ole millään lailla ihmeellinen Pinot Noir, vaan päin vastoin, äärimmäisen tyylipuhtaan lajiketyypillinen esitys, joka ei lähde millään lailla pelleilemään. Viinin vahvuus onkin siinä, että Pinot Noir on parhaimmillaan helposti yksi maailman parhaita punaisia lajikkeita, ja tämä viini jos joku osoittaa sitä rehellisintä "pinositeettia" – Pinot Noirin puhdasta, eloisaa ja napakkaa marjaisuutta ilman tätä aromikkuutta maskeeraavaa tammisuutta.

Vaikka ranskalaiset Pinot Noirit ovat usein niitä meikäläisen makuun parhaiten sopivia tapauksia, meni tämä viini heittämällä monien Ranskan klassikoiden ohitse maukkaudessaan ja juotavuudessaan. Suuria yllätyksiä tältä viiniltä ei kylläkään tarvitse etsiä, mutta jos intensiivinen, puhdaspiirteinen ja herkullinen pinositeetti painelee niitä oikeita nappuloita, on tämä ehdottomasti todella mainio ja suositeltava ostos. Kenties joskus sitä voisi itsekin tehdä pienen viinimatkan Sveitsiin ihmettelemään niitä viinejä, joita ei muualta saa. Ja niitä viinejä riittää; Sveitsissähän viljellään useita kymmeniä erilaisia lajikkeita, joista useimpia ei tavata muualla kuin Sveitsissä ja loppujakin korkeintaan Italian Aostan laaksossa ja Ranskan Savoie-Bugey-akselilla.

Lyhyesti: Oikein mainio, ihastuttavan puhdaspiirteinen, tasapainoinen ja ennen kaikkea rehellinen Pinot Noir.

Arvio: Erittäin hyvä – todella mainio esimerkki viinistä, jossa ei ole varsinaisesti mitään ihmeellistä, mutta joka silti toimii täydellisesti yksinomaan puhdaspiirteisen aromimaailmansa ja tasapainoisen rakenteensa ansiosta.

Hinnan (~9,23e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti