Boon Geuze Mariage Parfait 2010
- Valmistaja: Brouwerij Boon
- Tyyppi: Olut, Lambic, Gueuze
- Maa: Belgia
- Alue: Flanderi, Flanderin Brabant, Halle, Lembeek
- Koko: 0,375
- Hinta ostohetkellä: 3,49e (Huhtikuu 2015, Firmabier)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Lambiceihin perehtynyt saattaa olla hyvin perillä siitä, että varsinaisia 100% sekoittamattomia lambiceja liikkuu markkinoilla varsin vähän. Nämä oluet kun ovat siis niitä vanhoja, pitkään tynnyreissä kypsyneitä lambiceja, joissa ei ole lainkaan hiilihappoa – yleisen mielipiteen mukaan kun oluissa pitäisi olla aina hiilihappoa. Noh, tästä syystä Belgian ulkopuolella tapaa useammin eri tavoin maustettuja, hiilihapollisia lambiceja sekä gueuzeja, joiden tyypillinen resepti on sekoittaa 1-, 2- ja 3-vuotiasta lambicia: 3-vuotias tuo olueen vanhoja, kehittyneitä piirteitä, 2-vuotias tuo runsaampaa, nuorekkaampaa makumaailmaa ja runkoa ja 1-vuotias taas käymiskelpoisia sokereita. Lambic kun tyypillisesti kypsyy hyvin, hyvin hitaasti, on 1-vuotias edelleen käymisvaiheessa. Kun nämä oluet sekoitetaan ja pullotetaan, jatkaa olut käymistään pullossa korkin alla ja näin tuottaa itselleen kuplat muutamien viikkojen tai kuukausien varastoinnin aikana.
Panimo Boonin erikoisuus Mariage Parfait, "täydellinen liitto", kuitenkin eroaa merkittävästi tuosta jo lähes standardiksi mudostuneesta gueuze-reseptistä. Mariage Parfait valmistetaan sekoittamalla 95% vanhaa (minimissään 3 v), normaalia vahvempaa (8%), pullon etiketissä vuosikertamerkittyä lambicia ja 5% tuoretta, vielä käyvää lambicia, joka antaa oluelle gueuze-tyylille pakollisen hiilihapon. Boon tuottaa olutta tyypillisesti 25,000 litran erän kerran tai kaksi vuodessa.
Oluen tuottanut Brouwerij Boon on yksi Belgian merkittävimpiä ja arvostetuimpia lambic-panimoita, mutta vaikka panimo on tullut tunnetuksi hyvin perinteisistä ja tyylipuhtaista lambiceistaan, on panimon historia nykymuodossaan saanut alkunsa vasta niinkin varhain kuin 1975, jolloin Frank Boon osti panimon. Boonin merkittävyys lambicien maailmassa ei niinkään ole panimossa, vaan Frank Boonissa itsessään: sen sijaan, että hän olisi yrittänyt saada kilpailijansa pois markkinoilta, on Boon ollut auttamassa monia muita lambic-panimoita menestymään ja äärimmäisissä tapauksissa jopa ostanut sulkemisuhan alla olleita panimoja (Oud Beersel) ja antanut niiden jatkaa toimintaansa oman panimonsa avustuksella, jotta lambicien valmiiksi suppea monimuotoisuus ei kärsisi yhtään enempää.
Mariage Parfait on väriltään hyvin hennosti samea, hennosti oranssiin taittuvan konsentroituneen keltainen. Kaadettaessa muodostuu melko runsas, mutta melko lyhytkestoiseksi jäävä, valkoinen vaahto.
Tuoksussa tuntuu paljon vanhojen lambicien piirteitä: virtsaista ammoniakkisuutta, rustiikkisia ja ujosti sontaisiakin aromeja henkivää brettaisuutta, happamankirpeitä sävyjä, nahistunutta omenaa ja hentoa nahkaisuutta.
Maku on, kuten tuoksu hyvin vahvasti lupaa, kuivankirpeä ja erittäin intensiivinen. Samalla makupuoli kuitenkin tarjoaa makeaa persikkaa ja aprikoosia ja aromaattista, nahkaista ja jopa ujosti vaniljaisena häilyvää Brettaa. Seassa tuntuu myös karheaa mausteisuutta ja yrttiä mutta tyylipuhtaasti ei käytännössä ollenkaan katkeroita tai tuoreita humalan aromeja. Hiilihappo on kohtalaisen runsasta, mutta vaikka varsinaista happamuutta oluessa onkin reilunpuoleisesti, ei Mariage Parfait tunnu olevan niin poskipäitäviiltävän kireä kuin jotkut hyvin nuoret gueuzet, vaan varsin miellyttävä ja helpostilähestyttävä – tietenkin omassa tyylilajissaan.
Jälkimaku on varsin pitkä, tuoreen viheromenaisen happamankirpeä, kevyesti vihreäsävyinen, kevyen lantaisen tallinen, hillitysti vanhan, kuviakan puinen, hennon kermaisen makuinen ja viipyilevän vivahteikas. Suuhun jäävä jälkimaku on raikas, vaikka sitä voi olla edelläluetelluista adjektiiveista johtuen vaikea uskoa.
Kokonaisuutena Mariage Parfait on todella erinomainen, tyylikäs ja moniulotteinen gueuze, jossa astetta järeämpi ja normaalia reippaasti pidempään kypsytelty pohjaolut tuo varsin reilun etumatkan tavanomaisiin gueuzeihin nähden. Tyylilajissaan olut on kaiken kaikkiaan mainio esitys.
Belgialaiset saattavat käyttää näitä ainutlaatuisia oluita ihan oikeasti ruoan kumppanina, mutta meikäläiselle nämä toimivat parhaiten aivan sellaisenaan silloin, kun haluaa jotain arikoista, herkullista ja kirpeää. Lisäksi muistuttaisin, että jos jotain oluita haluaa kellarissa kypsytellä, suosittelisin lähinnä keskittymään lambicien ja gueuzejen varastointiin ja juomaan muut maltaiset nuorina! Nämä belgi-ihmeet taas kestävät ongelmitta 20 vuotta varastointia, joten kellarin perälle vain!
Lyhyesti: Lähes kokonaan vanhan lambicin pohjalle rakennettu hurmaavan moniulotteinen, happamankirpeä ja rehellisen rustiikkinen huippu-gueuze.
Arvio: Erinomainen – näin "nuorena" olut on jo kaikin puolin supernautittavassa tikissä, mutta voin kuvitella oluen vain pikku hiljaa saavan uusia, kompleksisempia sävyjä kellaroinnin myötä. Timanttista tavaraa.
Hinnan (3,49e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta oluesta samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti