- Valmistaja: Gueze Moriau, Brouwerij Boon
- Tyyppi: Olut, Lambic, Gueuze
- Maa: Belgia
- Alue: Flanderi, Flanderin Brabant, Halle, Lembeek
- Koko: 0,375
- Hinta ostohetkellä: 3,29e (Huhtikuu 2015, Firmabier)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Lambicit ovat siitä hauska olutmaailman erikoispiirre, että niiden tuotanto ei ole keskittynyt yksinomaan panimoille. Erityisesti perinteisinä aikoina gueuzeja ja hedelmäoluita eivät tuottaneet pelkästään panimot, vaan myös oluidensekoittajat, jotka ostivat muilta panimoilta lambicia ja saattoivat tehdä myös omia oluitaan, joista sitten sekoitettiin talon omin reseptein gueuzea ja muita sekoituksiin ja maustamisiin perustuvia lambiceja. Joka panimolla on oma tyylinsä, jolla oluita tehdään, joten jokaisella sekoittajalla on myös ollut oma tyylinsä, jossa tiettyjen panimoiden oluilla on ollut tarkka osansa kokonaisuudessa.
Johannes Moriaun vuonna 1880 perustama Brasserie Moriau oli yksi Flanderin perinteisistä lambicinsekoittajista, mutta toimittuaan hieman yli sadan vuoden ajan, panimo lopetti toimintansa vuonna 1983. Panimon oluissa Brasserie De Neven oluet näyttelivät merkittävää osaa, joten Moriaun valmistettiin De Neven alaisuudessa oluitaan vielä noin kymmenen vuoden ajan, kunnes De Nevenkin panimo sulki lopullisesti ovensa vuonna 1994. Sittemmin Frank Boonin luotsaama Brouwerij Boon on hankkinut reseptit Moriaun arvostettuun Oude Geuze Vieilleen ja pyrkii jäljentämään tätä perinteistä olutta parhaansa mukaan yrityksissään pitää hengissä Belgian historiallista lambicskeneä. Tämä olut on tyyliltään oude geuze (tai gueuze vieille), eli se on valmistettu lähes yksinomaan 2 vuotta kypsytetystä lambicista, jonka sekaan sekoitetaan juuri ennen pullotusta vain erittäin pieni määrä nuorta lambicia tuomaan käymiskelpoisia sokereita (eli hiilihappoa) olueen. Voltteja oluesta löytyy 7%. Pullon parasta ennen -päivämäärä on vuodele 2034, eli pullo on isketty markkinoille vuonna 2014 – siitä oluen vuosikertamerkintä.
Ulkonäöltään Moriaun Geuze on normigueuzea hieman tummemman kellervä, kevyesti punertavan ruskea ja aavistuksen utuinen. Kaatamisen yhteydessä syntyy hyvin pienijakoinen, kermanvärinen ja melko kestävä vaahtokukka.
Hyvin runsas ja suorastaan jännittävä tuoksu on moniin muihin gueuzeihin verrattuna kompleksisempi ja vivahteikkaampi – vaikkei lambic-aloittelijan mielestä varmaankaan ainakaan houkuttelevampi! Yleisilmettä hallitsee kypsänmakean omenaisuus ja maltillinen sitruunamehuisuus, mutta muuten kokonaisuudesta löytyy lähinnä brettan ja muiden villihiivojen tuomia luonteikkaan likaisia piirteitä: maalaista sontaisuutta ja nahkaa, maamaista mausteisuutta ja kevyen ammoniakkista virtsaisuutta.
Tyylipuhtaan gueuzen tavoin Moriaun suutuntuma on kevyt, tuntuvan hapokas ja lähes leukaperiä riipivän kirpeä. Kuin hennon oksidoituneesta (ei kuitenkaan mitenkään viallisen hapettuneesta) makumaailmasta versoo erilaisia makumielikuvia moniin eri suuntiin: sitruunavetoista sitrushedelmää, hennon nahkaista brettaisuutta, omenankuoria ja -kotaa, aavistus hevosta. Melko runsas, kuohkea, tasapainoinen hiilihappo istuu mallikkaasti osaksi kokonaisuutta.
Kirpeän jälkimaku on kevyen brettaisen kakkainen, rusehtuneen omenainen, sitruunainen, kevyesti kuivakan maltainen ja maltillisen, mutta pitkäkestoisen yrttisen katkera – loppuliukua siis sävyttää yleensä lähes olemattoman katkeria normi-gueuzeja hieman rapsakampi katkerohumalointi.
Yleisesti ottaen Boonin näkemys Moriaun perinteisestä gueuzesta on kyllä kaikin puolin mainio tapaus. Ainakin maistamista seuranneiden mielikuvien perusteella olut on paljon röyhkeämmän oloinen kuin Boonin perus-gueuze tai vastaavanlainen oude gueuze, Mariage Parfait. Kokonaisuutta siis hallitsee astetta voimakkaampi brettaisuus, joka pääasiassa on hieno sana kaikelle sille rustiikkisuudelle, maamaisuudelle, nahkaisuudelle ja paskaisuudelle, jota hyvältä lambicilta voi odottaa. Mutta vaikka Moriau vaikuttaa olevan tyylillisesti melko kovan pään gueuze (vähän jos ollenkaan makeutta ja matala pH, eli reippaasti happoja), ei siinä tunnu kuitenkaan olevan vastaavanlaisille lambiceille ominaista etikkaisuutta lainkaan.
Moriau Geuze on todella mainio, harrastelijat tyytyväisinä hyrisemään saava oude geuze, joka on kaikkea muuta kuin kosiskeleva tai edes helpostilähestyttävä, mutta juuri siksi se toimii mitä mainioimpana fiilistelylambicina. Nyt harmittaa, että olutta tuli hommattua vain yksi pullo, sillä juuri tämänhenkiset olut tuppaavat sekä kestämään että jopa kehittymään fantastisesti kellarissa. Pitänee muistaa napata tulevaisuudessa tätä tavaraa kypsymään kellariin, sillä reilun kolmen euron hinta tämän laatuisesta höpöoluesta on suorastaan naurettavan vähän.
EDIT: Lisäksi tahtoisin mainita, että tämän päivityksen myötä oluet edustavat yli 10% kaikista blogin arvosteluista. Eläköön olut!
EDIT: Lisäksi tahtoisin mainita, että tämän päivityksen myötä oluet edustavat yli 10% kaikista blogin arvosteluista. Eläköön olut!
Lyhyesti: Pistävän ja suorastaan törkeän tuoksuinen, maamaisen ja maalaisen makuinen ja viiltävän hapokas ouge geuze – siis kaikin puolin täydellinen olut!
Arvio: Täydellinen – tämä olut on juuri sitä, mitä nuorelta gueuzelta voi toivoa. Jos haluaa parempaa, sitä saa kärsivällisesti kellaroimalla tätä.
Hinnan (3,29e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta oluesta samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti