Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


8.3.14

Brewdog Libertine Black Ale

http://www.alko.fi/tuotteet/709494/
Brewdog Libertine Black Ale
  • Valmistaja: Brewdog
  • Tyyppi: Olut, Black IPA
  • Maa: Skotlanti
  • Alue: Aberdeenshire, Ellon
  • Maltaat: Cara-, Carafa Spec T1, Carafa Spec T3, Extra Pale-, Maris Otter-, München, Dark Crystal-
  • Humala: Simcoe
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 9,20e (Tammikuu 2014, Olutravintola Kaisla)
    4,02e (Helmikuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 4,02e (Maaliskuu 2014, Alko)

Alkossa ollaan näköjään vihdoinkin havahduttu Suomenkin yli pyyhkäisseen Panokoira-buumin jälkimaininkeihin: saimme vihdoin upean Hardcore IPA:n takaisin hyllyyn, minkä lisäksi valikoimiin saapui kohtalaisen kokoisena kertaeränä panimon yhdella humalalajikkeella humaloitua black IPA:a, Libertineä.

Tämä kyseinen arvio on nyt siis synteesi kahdesta arviosta: ensimmäinen on vuodenvaihteesta, kun päätin napata tämän luotettavan herkun vihdoin arvosteltavaksi Helsingin Kaislassa, tuossa ylivoimaisesti kaupungin yhdessä parhaista olutkuppiloista; toinen on parin viikon takaa, kun ostin Alkosta putelin testatakseni sen uudestaan oman kodin rauhassa.

Hyvin musta, reunoilta kevyesti läpinäkyvän punervanruskea väri (hämmentävästi olin kirjoittanut molempiin arvioihin tuon kyseisen lauseen sana sanalta täysin identtisesti!) Päälle kohoava vaahtohattu on varsin paksu, vaaleanruskea ja kestävä ja se jättää jälkeensä runsasta ja hyvin tiivistä pitsiä.

Tuoksun ensivaikutelmassa tuntuu varsin paljon IPA-maisuutta, mutta seassa ja etenkin taustalla lymyilee myös tummemman maltaan paljastavaa, tuhdimpaa stout-henkisyyttä. Humalointiin käytetty Simcoe tuntuu pinnassa voimakkaana ja selkeästi erottuvana, sitruksisena aromihumalaisuutena, mutta kohtalaisen intensiivinen tuoksu on muilta aromeiltaan melko tummanpuhuva ja paahtunut, tarjoillen samalla hillitysti makeahkoa ja miellyttävän marjaisia sävyjä taustalta.

Maku on pehmeä ja niin palaneen kuin humaloidun karvas. Makumaailmassa tuntuu kärtsäistä mallasta, mutta olut kuitenkin tuntuu ottavan selkeää pesäeroa jenkkihumaloiduihin stoutteihin hallitsevan greippisellä sitruksisuudella ja melko tiukan bitterisellä yleismeiningillä: tämän oluen ideana ei ole paahtunut, kärtsäinen mallas, vaan selkeä IPA-tason humalointi ja raikkaus. Palaneen maltaisuuden ja tiukan katkerohumalan otteen rinnalle kuitenkin nousee myös miellyttävää marjaisuutta ja perinteisemmät Britti-IPA:t mieleen tuova aavistus makeaa keksisyyttä. Hiilihappojen puolesta olut on vaatimattomasti ja pehmeästi kupliva.

Libertinen jälkimausta jää suuhun voimakkaasti karvaan humalaista tiukkuutta, palanutta maltaisuutta, suolaista salmiakkia, Simcoen yrttisiä ja greippisiä vivahteita ja hentoa savuisuutta. Melko moniulotteinen ja tuntuvan bitterinen jälkivaikutelma jatkuu pitkään ja jättää miellyttävän raikkaan fiiliksen.

Libertine on kyllä kaikin puolen hyvää kamaa. Vaikea sanoa kehtaanko sanoa tätä Brewdogin vakiovalikoimasta paremmaksi kuin lemppariani, Hardcore IPA:a, mutta samoissa sfääreissä pyöritään. IPA-tyyliin voimakas aromi- ja katkerohumalointi on selkeästi pääosassa, mutta aivan kuten Hardcoressakin, ei humalointia olla jätetty pitämään yksin huolta kokonaisuudesta, vaan vastapainona tarjotaan riittävän reilulla kädellä myös monipuolista mallasrunkoa. Sekä maltaisuus että katkerointi on kyllä kevyempää kuin Hardcoressa, mutta runsaan aromikkuutensa ja riittävän tuhtin kärtsän johdosta olut ei kuitenkaan vaikuta millään tavoin vaatimattomammalta esitykseltä; Libertine potkii, ja kunnolla.

Yleisesti Libertine on kyllä ehdottomasti nuoressa ja vielä muotoaan hakevassa black IPA -skenessä mielestäni yksi parhaimpia ja onnistuneimpia esityksiä: olut on kärtsäisistä aromeistaan huolimatta riittävän raikas, kepeä ja ennen kaikkea kunnolla humaloitu, jotta nimen IPA-osio on hyvin perusteltu, minkä lisäksi makumaailmasta riittää mielenkiintoa ja olut on yleisilmeeltään erittäin tasapainoinen ja hyvällä juotavuudella varustettu. Jos olut on vielä testaamatta, suosittelen hakemaan ainakin yhden testiin vielä kun Alkoista olutta löytyy – kauaa ei näin hyvä olut tule hyllyillä pölyyntymään. Kypsyttelyyn olutta ei kannata harkita, sillä kuten tavalliset IPA-oluet, myös black IPA:t ovat parhaimmillaan nuorina ja aromikkaina.

Lyhyesti: Tuntuvan bitterinen, raikas, marjaisan aromikas ja tasapainoisen kärtsäinen black IPA pikkupanimosta craft beer aallon etulinjaan pamahtaneelta skottipanimolta.

Arvio: Erinomainen – tyylilajinsa kärkikastia ja ehdottomasti parhaita Brewdogin perusoluita. Kun IPA:a tekee mieli, on Panokoirista Hardcore helppo valinta silloin, jos kaipaa makeampaa karamellista mallasta, ja Libertine silloin, jos taas maistuisi kärtsäisempi, palanut mallas.

Hinnan (4,02e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti