Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


25.3.14

Fuller's ESB

http://www.alko.fi/tuotteet/009376/
Fuller's ESB
  • Valmistaja: Fuller's
  • Tyyppi: Olut, Ale, Premium bitter
  • Maa: Englanti
  • Alue: Lontoo
  • Maltaat: Karamelli-, pale ale
  • Humala: Challenger, Goldings, Northdown, Target
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 3,90e (Lokakuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 3,99e (Maaliskuu 2014, Alko)

No niin, perusasioiden äärelle. Fuller'sin ESB oli nimittäin niitä ensimmäisiä tuontioluita, joita piti vajaa kymmenisen vuotta sitten ruveta mielenkiinnosta maistelemaan kun suomalainen bulkkilager tuntui olevan turhan nähty juttu.

ESB-nimi tulee siis sanoista Extra Special Bitter, ja bitterhän on – kuten me kaikki tiedämme – Brittein saarten astetta humaloidumpi vastine tusinalagerille. Siellä ei baareissa juoda tusinalageria (no, Stellaa ja Henekeniä ehkä), vaan tusina-aleja, jonka perusmuoto kulkee nimellä mild, ja hieman rohkeammin humaloitu versio nimellä bitter. Tyypillisesti bitterit ovat melko matalalla alkoholilla varustettuja tapauksia, mutta usein jouluksi tai talveksi noin yleensä tehtiin tukevammalla mallaspohjalla ja korkeammalla alkoholipitoisuudella varustettuja "Extra", "Premium" tai "Strong" -bittereitä, joista lontoolaispanimo Fuller'sin vuonna 1971 lanseeraama talvibitteri Old Burton Extra saavutti todella valtavan suosion. Panimo otti tämän astetta tanakamman näkemyksen bitteristään ympärivuotiseen tuotantoonsa ja nimesi sen uudelleen nimellä ESB.

Nimi "ESB" on Briteissä Fuller'sin omistuksessa oleva tavaramerkki, eli muita Eeäsbeitä sieltä ei saa. Sen sijaan muualla maailmassa tämä kolmikirjaiminen lyhenne ei nauti samanlaista suojaa, minkä vuoksi moni muu panimo on tehnyt omia näkemyksiään tästä modernin olutmaailman klassikosta.

Oluella on kaunis, kuparinruskea väri ja lasiin kaadettaessa sen päälle nousee kohtalaisen tiivis ja melko kestävä beige vaahtokukka.

Tuoksu on makean toffeisen maltainen, mutta seassa tuntuu myös kevyesti kuivattuja keltaisia hedelmiä ja aavistuksen verran brittihumalien aromaattisuutta.

Suutuntumaltaan olut on melko täyteläinen ja mukavan ryhdikäs; hiilihappoisuus on aleille tyypillisesti varsin maltillista ja pehmeää. Kielellä pyörii runsaasti aromikasta, leipäistä maltaisuutta, kevyttä kermatoffeisuutta, hillittyä pähkinäisyyttä ja yrttistä humalaa. Sopivasti pureva humalointi (29 EBU) tuo mukavaa särmää ja aavistuksen verran sitruksista raikkautta.

Jälkimaussa tasapainottelee hienosti sopivan karvas, yrttinen ja hieman puumainen humalointi ja kevyen makean karamellinen sekä hennon keksinen maltaisuus. Oluesta jää suuhun pitkähkö, tasapainoinen, aromikas ja makeaan maltaisuuteen nähden mukavan raikas jälkivaikutelma.

Ei siitä pääse mihinkään: ESB oli sekä silloin vajaa 10 vuotta sitten että edelleen erittäin tasapainoinen, maukas, miellyttävä perusale. Silloin joskus meikäläisen olisi ollut mahdotonta sanallistaa miksi ESB on niin toimiva olut, mutta tätä nykyä se menee paljon helpommin: Siinä on ihastuttavassa tasapainossa sopivan makea, karamellinen maltaisuus ja mukavasti pureva, yrttinen humalointi; Siinä on runsaasti makuja, mutta se ei ole liioittelevan vahva tai voimakas; Sen katkerot tekevät siitä mukavan raikkaan, mutta ne eivät missään välissä siirry hallitsemaan kokonaisuutta; Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan helppo muttei tylsä.

ESB on ehdottomasti bitterien kärkikastia: siinä missä perusbitterit ovat usein turhan arkisia, vaatimattomia ja jopa tylsiä, on ESB riittävästi tuhdimpi, moniulotteisempi ja rotevampi pysyäkseen kerrasta toiseen ihastuttavana oluena. Tämä on mainio siemailu-ale, joka toimii luontevasti sellaisenaan, mutta kyllä tällainen toimii mainiosti ruokapöydässäkin, esimerkiksi pataruokien tai riistan seurana.

Ainoa juttu, mikä näissä uusissa Fuller'sin oluissa harmittaa on se, että oluiden vanhat, tyylikkäät ja jyhkeät pullot ovat vaihdettu nykyisenmallisiin, mauttomiin sylinteri-dildoihin. Vanha design takaisin!

Lyhyesti: Fuller'sin tasapainoinen ja maukas klassikko-bitter, jossa yhdistyy ihastuttavan harmonisesti karamellisen makea maltaisuus ja kuivaava, napakka katkero. Vallan verraton arki-ale.

Arvio: Erittäin hyvä – tässä on brittien olutkulttuuri yhdessä pullossa. Astetta runsaampi ja haastavampi kuin suomalaiset peruslagerit, mutta jos Brittein saarten olutkulttuuri kiinnostaa, kannattaa ESB ottaa ensimmäisten joukossa haltuun!

Hinnan (3,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

2 kommenttia: