Fuller's Vintage Ale 2015

Fuller's Vintage Ale 2015

• Valmistaja: Fuller's
• Tyyppi: Olut, strong ale
• Maa: Englanti
• Alue: Lontoo
• Maltaat: Maris Otter
• Humala: Challenger, Goldings, Northdown, Target
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 8,98e (Marraskuu 2015, Alko)
• Hinta nyt: 8,98e (Joulukuu 2015, Alko)

Fuller's tuntuu olevan oluiden harrastajan Suuri Pyhä, brittipanimoista se suurin ja arvostetuin, jonka arvostelu on tabu. Ja ymmärtäähän tuon: tämä edelleen Lontoossa vaatimattomasti majaansa pitävä panimo kun valmistaa mitä klassisimpia, rehellisimpiä ja maistuvimpia brittialeja, joiden huippulaatuisuutta on paha mennä kiistämään.

Panimon oluista yksi vuoden odotetuimpia kohokohtia on aina joulun alla julkaistava Vintage Ale. Tämä olut pohjautuu suurpiirteisesti panimon mainioon strong ale / barley wine Golden Prideen, mutta oluen resepti muuttuu myös joka vuosi – joskus täysin erilaisella mallaspohjalla, joskus täysin erilaisella humaloinnilla, joskus jopa jollain täysin yllättävällä momentilla. Tänä vuonna oluen inspiraationa on ollut 50-vuotispäiviään viettävä brittiläinen mallaslaatu Maris Otter, joka sitten on ottanut pääosan oluessa. Toki näin peribrittiläinen strong ale tulee valmistaa mahdollisimman brittiläiseksi alusta loppuun, joten humaloinnista on vastuussa neljä kappaletta erilaisia, brittiperäisiä humalalajikkeita.

Vintage Ale on tunnetusti yksi kypsytyskestävimpiä brittialeja, mistä olut jaksaa muistutella myös aina hienossa pahvilaatikossaan, mutta vaikka olutta päätyykin joka vuosi pullo tai pari kellarin puolelle, pitää aina yksi lesti testata ihan tuoreena. Tässä sitä sitten mennään. Oma pulloni on sarjanumeroltaan 96650 ja parasta ennen -päiväys on Vintage Alen totuttuun tyyliin merkitty vuoteen 2025, antaen hieman osviittaa oluen kellarointipotentiaalista. Tätäkin merkintää Fuller's usein kutsuu "parasta jälkeen" -päiväykseksi.

Väriltään olut on kauniin, syvään punertavaan taittuvan kuparinruskea. Runsas, melko kestävä ja kermaisen beige vaahto muodostuu kaadon yhteydessä lasiin oluen ylle.

Tuoksu henkii klassista brittiläisolutkulttuuria: ei-mitenkään-överiä, vaan ennemminkin tasapainoa huokuvaa karamellista mallasta, kuivakkaa puuta ja jopa hentoa sahajauhoa, pähkinää, viljaisuutta ja hentoa kaiken yllä leijuvaa aromaattista yrttisyyttä. Oluen aromimaailma on kaikkien viime aikoina juotujen modernien IPA:jen ja villien hapanoluiden jälkeen todellinen paluu juurille.

Kielen kohtaa melko runsas ja täyteläinen makumaailma, jossa on paljon kaikkea, muttei mitään liioitellusti: mausteisuutta, pähkinäisyyttä, puisevuutta, maltillisesti makeaa marjaisuutta, kevyen karamellista mallasta, hentoa vaahterasiirappia, hillittyä yrttisyyttä ja ujoa toffeisuutta. Hiilihappo on pientä ja hienostunutta. Oluen makumaailman pääpaino on selkeästi vivahteikkaan maltaisuuden monimuotoisuudessa, ei aromi- tai katkerohumaloinnissa. Runsas alkoholi (8,5%) antaa makeutta, öljyisyyttä ja hentoa lämpöä, muttei onneksi puske pintaan hallitsevasti. Mausta löytyy jonkin verran makeita sävyjä, mutta yleisilme taittuu melko kuivakkaan suuntaan perinteisten brittioluiden viitekehyksessä.

Jälkimaussa tuntuu siirappisuutta, karamellia, puisevuutta, hillittyä pähkinää, kevyttä rusinaa ja hennosti makeaa mansikkaisuutta. Pitkäkestoinen ja kompleksinen jälkivaikutelma taittuu suhteessa rungoon nähden maltillisten katkeroiden (31 EBU) vuoksi loppua kohti piirun verran makeaksi.

Tällä kertaa Fuller's on mennyt Vintage Alen kanssa hyvin turvallista reittiä: oluessa ei ole mitään suuria yllätyksiä tai twistejä tänä vuonna, vaan kokonaisuus on todella peribrittiläinen olut aina raaka-aineista makumaailman puisevasta meininkiin ja hyvin maltillista roolia pelaavaan humalointiin. Tämä ei kuitenkaan ole huono asia, sillä näin hyvin tehty brittiläinen strong ale -meininki toimii meikäläiseen tuhannen auringon voimalla!

Suurin ongelma oluessa on kuitenkin sen tietynlainen tavanomaisuus suhteessa sen hintaan – tyylillisesti olut on nimittäin hyvin pitkälti samalla tontilla kuin klassikko-olut Golden Pride, joka kuitenkin maksaa vain reilu puolet tästä. Näin nuorena olut siis tuntuu menevän hukkaan – jos ei muuten, niin korkean hintansa puolesta. Koska Vintage Ale on kuitenkin ensisijaisesti kellarissa kehittyvä tapaus, suosittelen lämpimästi hommaamaan pullon tai pari talteen tuleville vuosille ja korkeintaan tehdä kuten minä tein: testata yksi pullo nyt nuorena, jotta tietää, mitä odottaa oluelta tulevaisuudessa.

Lyhyesti: Hieno, perinteistä brittiläisyyttä henkivä suurikokoinen, muttei suurieleinen, barleywinemäinen ale kylmiin talvipäiviin tai kellariin.

Arvio: Tyylikäs – klassinen, tasapainoinen ja herkullinen brittiale, joka hieman turvallisessa ja yllätyksettömässä nykykunnossaan edustaa lähes heikohkoa hinta-laatusuhdetta. Tämä puoli kuitenkin korjaantunee, kun antaa oluelle riittävästi (vähintään vuoden; mieluusti enemmänkin) aikaa asettua kellarissa.

Hinnan (8,98e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Tässä myös kiinnostuneille arvio vuoden 2013 Vintage Alesta.

Fuller's Past Masters Old Burton Extra

Fuller's Past Masters Old Burton Extra

• Valmistaja: Fuller's
• Tyyppi: Olut, Ale
• Maa: Englanti
• Alue: Lontoo
• Koko: 0,5
• Maltaat: Kristalli-, Pale-; maissi
• Humala: Fuggles, Goldings
• Hinta ostohetkellä: 5,08e (Lokakuu 2013, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: the british guild of beer writers

Sen lisäksi, että lontoolainen klassikkopanimo Fuller's tuottaa vakiintuneita perustuotteitaan ja aika ajoin kokeilee myös jotain uutta, puskee se markkinoille silloin tällöin myös vanhoja, historiallista tenhoa tarjoilevia oluita. Fuller'silla on nimittäin kirjattu kaikkien panimossa valmistettujen oluiden spesifit reseptit talteen, jokainen päivättynä päiväntarkasti. Näitä vanhoja reseptejä selailemalla Fuller's voi hakea sekä klassista inspiraatiota uusiin oluihinsa että tuoda uudelleen markkinoille vanhoja, kauan aikaa sitten poistuneita hittejä.

Old Burton on vanhoja oluita henkiinherättelevän Past Masters -sarjan kolmas olut ja sen alkuperäisresepti on vuodelta 1931. Fuller's on pyrkinyt valmistamaan tämän perinteisen alen mahdollisimman pitkälti alkuperäistä olutta jäljitellen.

Tuopissa oluella on syvä, mutta läpinäkyvän kirkas, tumman kuparisen punaruskea väri. Hyvin vaalea vaahtokukka on paksu, mutta se laskeutuu varsin nopeasti matalaksi, tiiviiksi hatuksi.

Runsas ja avoin tuoksu tuo reiluin ottein kinuskisia, mandariinisen sitruksia, makean omenaisia ja makean siirappisia aromeja. Kun tuoksuun paneutuu tarkemmin, rupeaa sieltä löytymään myös appelsiininkukkaa, kuivattua taatelia, keksimäisyyttä, yrttistä humalaa, hentoa hapettunutta omenaa ja häivähdys savuisuutta.

Oluen melko täyteläisen pehmeä maku henkii klassista brittiläisyyttä: makean omenaista hedelmäisyyttä, toffeisen karamellista mallasta ja siirappisuutta, puisevaa ja kevyen yrttistä humalaisuutta, hillityn pippurista mausteisuutta ja aavistus suklaisuutta. Taustalla häilyy ruskeaa omenaa, kuivattuja hedelmiä ja häivähdys sitruksisuutta. Humalan karvautta on jonkin verran, mutta hiilihappoisuus on varsin lempeää ja maltillista. Alkoholi (7,3%) puskee aavistuksen makumaailmaan.

Lopuksi oluesta jää kuivahko, mausteinen, yrttisen humalainen, maltaisuudeltaan hieman kinuskinen ja kevyesti kuivan siirappinen jälkimaku. Keskipitkässä jälkivaikutelmassa korostuu kohtalaisen karvas katkerohumalointi, hento alkoholin lämpö ja hieman paahtoleipää muistuttava aromikkuus.

Kokonaisuutena Old Burton Extra on mehevän runsas ja makean maltainen klassikkobritti. Tämä on kaikin puolin tasapainoinen ja maukas esitys, jossa humala tuo hyvin grippiä ja samalla keventää runsasta suutuntumaa, jotta kokonaisuus ei onnistu tuntumaan raskaalta, turhan paksulta tai liian makealta. Brittityyliin makean kinuskinen mallasvetoisuus on kuitenkin pääosassa, elegantin yrttisen ja kevyesti puisevan aromihumaloinnin pitäessä lähinnä taustakomppia.

Kun nykyään kuivat, kepeänraikkaat ja räyhäkkäästi niin aromi- kuin katkerohumaloidut oluet ovat vallanneet olutmarkkinat (no ei oikeasti, kyllä ne vetiset massalagerit edelleen markkinoita oikeasti hallitsevat), on virkistävää maistella tällaista vanhanaikaista, Aitoa ja Rehellistä brittiolutta. Vanhasta Burtonista ei tunnu löytyvän oikeastaan tippaakaan sellaista, mikä on nykyisin muotia ja kuuminta hottia olutpuolella, mutta sen sijaan siitä löytyy varsin runsaasti kaikkea muuta – oluesta paljastui ihastuttavan paljon erilaisia, hienostuneita vivahteita ja kokonaisuus tuntui elävän jatkuvasti koko tuopillisen ajan.

Lyhyesti: Rehti ja tuhti olut, josta löytyy kaikki perinteisen brittialen tunnusmerkit, mutta myös suorastaan hämmentävä kirjo hienostuneita, moniulotteisia vivahteita. Oikein nautinnollinen, perinteistä brittien olutosaamista huokuva siemailu-ale.

Arvio: Tyylikäs – uusia, jännittäviä elämyksiä etsivälle Old Burton Extra voi pintapuolisesti olla melko yllätyksetön, perinteinen brittiale, mutta pienellä tutkimisella se paljastuu mitä ihastuttavimmaksi, tasapainoisimmaksi ja moniulotteisimmaksi sellaiseksi!

Hinnan (5,08e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Fuller's Imperial Stout 2013

Fuller's Imperial Stout 2013

• Valmistaja: Fuller's
• Tyyppi: Olut, Imperial Stout
• Maa: Englanti
• Alue: Lontoo
• Humala: Centennial
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 9,52e (Huhtikuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: 9,52e (Huhtikuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)

kuva: systembolaget

Sain tässä hiljattain vihiä että Arkadian Alkon erikoisvalikoimaan olisi saapunut Fuller'sin moderni näkemys perinteisestä imperial stoutista, joten pitihän se käydä pullo nappaamassa testiin. Kyseessä on siis hyvin tukevalla mallaspohjalla varustettu, alkoholiltaan yli 10-prosenttinen olut, joka on humaloitu (Fuller'sin peribrittiläisestä tyylistä poiketen) vain amerikkalaisella Centennial-humalalla, minkä lisäksi olutta on kypsytysvaiheessa varsin yllätyksellisesti maustettu käyttämällä kuivattuja ruusunnuppuja.

Oluella on – kuten millä tahansa itseäänkunnioittavalla imperial stoutilla – todella pikimusta, itseensä kaiken valon imevä ulkonäkö. Lasissa oluen ylle muodostuva hillitynpuoleinen, rantahiekanruskea vaahtokukka on kohtalaisen kuohkea, melko kestävä ja hyvin pitsiä jälkeensä jättävä.

Tuoksu on erittäin runsas, aromikas ja monisyinen. Paahteisen ja hennosti pistävän kärtsäisen maltaan ohella tuntuu reilulla kädellä mämmiä, makeaa lakritsia, imelää setsuurilimppua, maltillista yrttistä tai kukkeaa aromaattisuutta, hentoa karamellisuutta ja häivähdys tummaa siirappia.

Suussa olut on runsas ja täyteläinen, mutta makeaan tuoksuun nähden kuivahko. Makumaailmassa tuntuu mämmisyyttä, kuivattuja yrttejä, kunnolla palanutta ja kärtsäistä mallasta sekä aavistus karamellista makeutta. Tuoksun makea limppuisuus on vaihtunut kuivanhappamaan jälkiuunileipäisyyteen. Makumaailma on melko voimakas ja tuhti, mutta ei mitenkään ylitsevuotavan massiivinen tai superkonsentroituneen oloinen – kuten esimerkiksi muutaman muun viime aikoina maistetun imperial stoutin tapauksessa. Hiilihappoisuus on melko pientä ja tasaista, mutta mukavan kestävää, korostaen oluen yleisesti kermaista fiilistä.

Jälkimaussa palaneet, kärtsäiset ja jopa savuiset piirteet nousevat entistä paremmin esiin makean maltaisuuden siirtyessä entistä enemmän taka-alalle – joskin maltillinen siirappinen pehmeys pyöristää maun runsaimpia särmiä. 60 EBU:a katkeroita tuntuu kevyen palaneen karvauden ohella varsin maltillisesti, lähinnä hillityn puisevana ja hennon sitruksisena bitterisyytenä. Suuhun jää todella pitkä, moniulotteinen, erittäin tasapainoinen ja mukavalla tavalla hyvin paahteisten aromien sävyttämä jälkivaikutelma.

Fuller's on jälleen kerran onnistunut tekemään todella vakuuttavan, ihastuttavan ja vaikuttavan moniulotteisen oluen. Muutamiin viime aikoina maistettuihin moderneihin (lähinnä yhdysvaltalaisiin) imperial stouteihin verrattuna tämä Fuller'sin esitys on selkeästi hillitympi, elegantimpi ja yleisesti brittiläisempi tapaus, jossa korostuu enemmän hienostuneisuus, balanssi ja eleganssi rehellisen turpaanvedon sijaan. Sen sijaan peribrittiläisiin stoutteihinhan nähden tämä olut on kyllä varsinain kolossaalinen monsteri, eli mitään maltillista, kärtsäistä pikkustoutia on turha odottaa.

Fuller's edelleen onnistuu pitämään paikkansa meikäläisen lempparienglantilaispanimona – panimolta löytyy niin klassista, peribrittiläistä old school -tavaraa, kuin tällaisia selkeästi modernimpia, olutmaailman uusia tuulia seuraavia pullotteita, joista kuitenkin heijastuu mainiolla tavalla Fuller'sin perinteikkyys ja pitkän linjan olutosaaminen. Panimolta lienee turha odottaa täysin uudenlaisia, uraauurtavia erikoisoluita, mutta yleensä jos he ryhtyvät tekemään omaa versiointia jostain perinteisestä oluttyylistä, voi yleensä huoletta odottaa varsin laadukasta lopputulosta – tämä ei ainakaan tuonut poikkeusta tuohon linjaan!

Koska oluelle on rohkeasti isketty parasta ennen -päivämäärä 10 vuoden päähän ("best before end 2023"), on aika selvää, että Fuller's haluaa ihmisten tajuavan tämän olevan olut, joka ei vain kestä ikäännytystä, vaan varmasti kehittyy parempaan suuntaan. Pitänee ottaa neuvosta vaari ja hakea puteli kellarin perälle kypsymään!

Lyhyesti: Todella täyteläinen, runsas, melko voimakkaan kärtsäinen ja leipäisen maltainen, mutta silti samalla erittäin tasapainoinen ja modernissa imperial stout -skenessä jopa astetta hillitympi esitys.

Arvio: Täydellinen – hyvä imperial stout toimii aina kuin junan vessa, ja tämä on imperial stoutiksi niin paljon enemmän kuin vain "hyvä". Upeaa huippukamaa mainiolta brittipanimolta!

Hinnan (9,52e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Fuller's ESB

Fuller's ESB

• Valmistaja: Fuller's
• Tyyppi: Olut, Ale, Premium bitter
• Maa: Englanti
• Alue: Lontoo
• Maltaat: Karamelli-, pale ale
• Humala: Challenger, Goldings, Northdown, Target
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 3,90e (Lokakuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 3,99e (Maaliskuu 2014, Alko)

No niin, perusasioiden äärelle. Fuller'sin ESB oli nimittäin niitä ensimmäisiä tuontioluita, joita piti vajaa kymmenisen vuotta sitten ruveta mielenkiinnosta maistelemaan kun suomalainen bulkkilager tuntui olevan turhan nähty juttu.

ESB-nimi tulee siis sanoista Extra Special Bitter, ja bitterhän on – kuten me kaikki tiedämme – Brittein saarten astetta humaloidumpi vastine tusinalagerille. Siellä ei baareissa juoda tusinalageria (no, Stellaa ja Henekeniä ehkä), vaan tusina-aleja, jonka perusmuoto kulkee nimellä mild, ja hieman rohkeammin humaloitu versio nimellä bitter. Tyypillisesti bitterit ovat melko matalalla alkoholilla varustettuja tapauksia, mutta usein jouluksi tai talveksi noin yleensä tehtiin tukevammalla mallaspohjalla ja korkeammalla alkoholipitoisuudella varustettuja "Extra", "Premium" tai "Strong" -bittereitä, joista lontoolaispanimo Fuller'sin vuonna 1971 lanseeraama talvibitteri Old Burton Extra saavutti todella valtavan suosion. Panimo otti tämän astetta tanakamman näkemyksen bitteristään ympärivuotiseen tuotantoonsa ja nimesi sen uudelleen nimellä ESB.

Nimi "ESB" on Briteissä Fuller'sin omistuksessa oleva tavaramerkki, eli muita Eeäsbeitä sieltä ei saa. Sen sijaan muualla maailmassa tämä kolmikirjaiminen lyhenne ei nauti samanlaista suojaa, minkä vuoksi moni muu panimo on tehnyt omia näkemyksiään tästä modernin olutmaailman klassikosta.

Oluella on kaunis, kuparinruskea väri ja lasiin kaadettaessa sen päälle nousee kohtalaisen tiivis ja melko kestävä beige vaahtokukka.

Tuoksu on makean toffeisen maltainen, mutta seassa tuntuu myös kevyesti kuivattuja keltaisia hedelmiä ja aavistuksen verran brittihumalien aromaattisuutta.

Suutuntumaltaan olut on melko täyteläinen ja mukavan ryhdikäs; hiilihappoisuus on aleille tyypillisesti varsin maltillista ja pehmeää. Kielellä pyörii runsaasti aromikasta, leipäistä maltaisuutta, kevyttä kermatoffeisuutta, hillittyä pähkinäisyyttä ja yrttistä humalaa. Sopivasti pureva humalointi (29 EBU) tuo mukavaa särmää ja aavistuksen verran sitruksista raikkautta.

Jälkimaussa tasapainottelee hienosti sopivan karvas, yrttinen ja hieman puumainen humalointi ja kevyen makean karamellinen sekä hennon keksinen maltaisuus. Oluesta jää suuhun pitkähkö, tasapainoinen, aromikas ja makeaan maltaisuuteen nähden mukavan raikas jälkivaikutelma.

Ei siitä pääse mihinkään: ESB oli sekä silloin vajaa 10 vuotta sitten että edelleen erittäin tasapainoinen, maukas, miellyttävä perusale. Silloin joskus meikäläisen olisi ollut mahdotonta sanallistaa miksi ESB on niin toimiva olut, mutta tätä nykyä se menee paljon helpommin: Siinä on ihastuttavassa tasapainossa sopivan makea, karamellinen maltaisuus ja mukavasti pureva, yrttinen humalointi; Siinä on runsaasti makuja, mutta se ei ole liioittelevan vahva tai voimakas; Sen katkerot tekevät siitä mukavan raikkaan, mutta ne eivät missään välissä siirry hallitsemaan kokonaisuutta; Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan helppo muttei tylsä.

ESB on ehdottomasti bitterien kärkikastia: siinä missä perusbitterit ovat usein turhan arkisia, vaatimattomia ja jopa tylsiä, on ESB riittävästi tuhdimpi, moniulotteisempi ja rotevampi pysyäkseen kerrasta toiseen ihastuttavana oluena. Tämä on mainio siemailu-ale, joka toimii luontevasti sellaisenaan, mutta kyllä tällainen toimii mainiosti ruokapöydässäkin, esimerkiksi pataruokien tai riistan seurana.

Ainoa juttu, mikä näissä uusissa Fuller'sin oluissa harmittaa on se, että oluiden vanhat, tyylikkäät ja jyhkeät pullot ovat vaihdettu nykyisenmallisiin, mauttomiin sylinteri-dildoihin. Vanha design takaisin!

Lyhyesti: Fuller'sin tasapainoinen ja maukas klassikko-bitter, jossa yhdistyy ihastuttavan harmonisesti karamellisen makea maltaisuus ja kuivaava, napakka katkero. Vallan verraton arki-ale.

Arvio: Erittäin hyvä – tässä on brittien olutkulttuuri yhdessä pullossa. Astetta runsaampi ja haastavampi kuin suomalaiset peruslagerit, mutta jos Brittein saarten olutkulttuuri kiinnostaa, kannattaa ESB ottaa ensimmäisten joukossa haltuun!

Hinnan (3,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Fuller's Vintage Ale 2013

Fuller's Vintage Ale 2013

• Valmistaja: Fuller's
• Tyyppi: Olut, ale
• Maa: Englanti
• Alue: Lontoo
• Maltaat: Pearl pale ale
• Humala: Admiral, Challenger, Goldings, Sovereign
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 8,66e (Lokakuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 8,95e (Tammikuu 2014, Alko)

Fuller'sin vuosikerta-alehan nyt ei ole varsinaisesti Alkon jouluolut, mutta se kuitenkin näyttää saapuvan melko luotettavasti vuodesta toiseen tässä joulun alla, joten voin sen hyvillä mielin lukea sen samaan kategoriaan.

Fuller's Vintage Ale on siis olut, jonka pohjana toimii panimon muhkean maltainen Golden Pride -ale, jota muokataan aina piirun verran joka vuosi. Olut valmistetaan aina laadukkaimmista mallas- ja humalaeristä ja se pullotetaan suodattamattomana hiivojen kanssa – olut on siis pullossa kypsyvä, ja panimo mainostaakin oluen kehittyvän pullossa varastoitaessa useiden vuosien ajan. Vintage Alen ei siis ole tarkoituskaan pistää parastaan nuorena, jolloin se ei juurikaan eroa tavan Golden Pridesta, vaan vasta kun kypsyttelyä on takana vuoden tai useamman verran. Tämän vuoksi Vintage Alen tapauksessa pulloon merkitty 'parasta ennen' -päiväys ulottuu peräti vuoteen 2023 – ja panimo vihjailee, että olut kyllä kestää hyvin säilytettynä tämänkin yli.

Vuosikerta 2013 tarjoaa Vintage Alen, joka on valmistettu Pearl-talviohramaltaista ja on brittioluille tyypillisesti humaloitu yksinomaan perinteisillä brittihumalilla – tämä perinteikäs panimo ei siis ole hypännyt räjähtävän aromaattisia suosivaan jenkkihumala-bandwagoniin.

Niin pullon komea, punertava pullon laatikko kuin Googlekaan ei paljastanut tarkkaa tietoa siitä, montako Vintage Alea on tänä vuonna pullotettu – viime vuosina ollaan tietääkseni pyöritty 120,000-130,000 pullon erissä – mutta netin arvosteluissa on näkynyt oluita sarjanumerolla 160,000. Nyt testaamani kappale oli #028187.

Olut on väriltään läpinäkyvä ja vaalean mutta kohtalaisen syvän oranssinruskea väri. Oluen päälle kohoaa runsas, kuohkean höttöinen ja vaalea vaahto, joka haihtuu melko nopeasti.

Oluen aromaattinen tuoksu tuo runsaassa hedelmäisyydessään ja maltaisuudessaan mukavaa vaihtelua nuuhkimiseen niin monen sitruksisen ja pihkaisen tuoksuisen oluen jälkeen. Tuoksu on yleisilmeeltään punertavan hedelmäinen, jopa mehukas, ja makean maltainen. Kompleksin tuoksun kirjavista vivahteista voi erottaa mm. hillittyä Omar-toffeisuutta, kevyttä ananasta, appelsiinilakritsia ja hentoa keksitaikinaisuutta.

Maku kuittaa melko lailla täysin pinnoin kaiken sen, mitä tuoksu pistää odottamaan. Makumaailma on varsin runsas, makeasta, karamellisesta maltaisuudestaan ja kypsän luumuisesta hedelmästään huolimatta yllättävän kuiva esimerkiksi Golden Prideen verrattuna. Oluella on kevyen appelsiininen ja hieman alkoholinen yleisilme, johon brittihumalat tuovat mukavaa, paikoitellen tuntuvankin mausteista grippiä. Suutuntuma on todella hennon hiilihappoinen ja siksi erittäin täyteläinen. Yleisesti tällä Vintage Alella on todella tasapainoinen, makeassa maltaisuudessaan ja hieman tuntuvassa alkoholisuudessaan Barley Wine-mäinen makumaailma.

Kohtalaisen pitkässä ja varsin monisyisessä jälkimaussa jää suuhun kevyttä pippurisuutta, mallasleipää, yrttistä katkerohumalointia, hentoa pähkinäisyyttä ja humalien ruohoisuutta. Makujen haipuessa pikku hiljaa kieleltä jää alkoholi lämmittämään suuta melko voimakkaana, mutta miellyttävänä ja tukevaan kokonaisuuteen sointuvana tunteena.

Vintage Ale on kaiken kaikkiaan loppuun asti nautiskeltava, tuhti ja kylminä talvi-iltoina mukavasti lämmittävä brittiale. Golden Prideen verrattuna se kutienkin tarjoaa nyt melko vähän ihmeempiä, eli jos lämmin, maltainen olut näin joulun alla houkuttelee, kannattanee sen suuntaan kääntyä mielummin – suurin ero näiden kahden oluen välillä on Vintage Alen hieman tukevamman tuntuinen suutuntuma ja Sen sijaan jos olet harkinnut laadukasta, vivahteikasta ja persoonallista olutta kenties jouluna vuoden parin päästä, osta Vintage Ale nyt ja kypsyttele sitä vuosi pari jossain pimeässä ja viileässä. Niin minäkin tein.

Lisäksi olut on myös mitä mainioin lahja oluenystävälle: se tulee hillityn tyylikkäässä, punaisessa kotelossa, joka on helpompi paketoida kuin tavallinen pullo! Kannattaa tosin mainita lahjansaajalle, että korkkaamisen kanssa ei tarvitse kiirehtiä...

Lyhyesti: Tyylikäs, muhkea ja mukavasti talvella lämmittävä brittiale, joka on nyt vallan mainio – joskin hieman yllätyksetön – esitys, mutta tullee kehittymään mainiosti ikää kerätessään.

Arvio: Tyylikäs – tämä olut tiivistää kaiken sen mikä brittioluessa on hyvää: ei toinen toistaan eksoottisempia, moderneja mallas- tai humalalajikkeita tai oluttyylejä, vaan klassinen, muhkean maltainen ale perinteisistä ainesosista. Nöyrä ja vakava no-nonsense-ale rauhalliseen nautiskeluun.

Hinnan (8,95e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.