Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


13.4.14

Fuller's Imperial Stout 2013

http://www.alko.fi/tuotteet/762766/
Fuller's Imperial Stout 2013
  • Valmistaja: Fuller's
  • Tyyppi: Olut, Imperial Stout
  • Maa: Englanti
  • Alue: Lontoo
  • Humala: Centennial
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 9,52e (Huhtikuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: 9,52e (Huhtikuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)


Sain tässä hiljattain vihiä että Arkadian Alkon erikoisvalikoimaan olisi saapunut Fuller'sin moderni näkemys perinteisestä imperial stoutista, joten pitihän se käydä pullo nappaamassa testiin. Kyseessä on siis hyvin tukevalla mallaspohjalla varustettu, alkoholiltaan yli 10-prosenttinen olut, joka on humaloitu (Fuller'sin peribrittiläisestä tyylistä poiketen) vain amerikkalaisella Centennial-humalalla, minkä lisäksi olutta on kypsytysvaiheessa varsin yllätyksellisesti maustettu käyttämällä kuivattuja ruusunnuppuja.

Oluella on – kuten millä tahansa itseäänkunnioittavalla imperial stoutilla – todella pikimusta, itseensä kaiken valon imevä ulkonäkö. Lasissa oluen ylle muodostuva hillitynpuoleinen, rantahiekanruskea vaahtokukka on kohtalaisen kuohkea, melko kestävä ja hyvin pitsiä jälkeensä jättävä.

Tuoksu on erittäin runsas, aromikas ja monisyinen. Paahteisen ja hennosti pistävän kärtsäisen maltaan ohella tuntuu reilulla kädellä mämmiä, makeaa lakritsia, imelää setsuurilimppua, maltillista yrttistä tai kukkeaa aromaattisuutta, hentoa karamellisuutta ja häivähdys tummaa siirappia.

Suussa olut on runsas ja täyteläinen, mutta makeaan tuoksuun nähden kuivahko. Makumaailmassa tuntuu mämmisyyttä, kuivattuja yrttejä, kunnolla palanutta ja kärtsäistä mallasta sekä aavistus karamellista makeutta. Tuoksun makea limppuisuus on vaihtunut kuivanhappamaan jälkiuunileipäisyyteen. Makumaailma on melko voimakas ja tuhti, mutta ei mitenkään ylitsevuotavan massiivinen tai superkonsentroituneen oloinen – kuten esimerkiksi muutaman muun viime aikoina maistetun imperial stoutin tapauksessa. Hiilihappoisuus on melko pientä ja tasaista, mutta mukavan kestävää, korostaen oluen yleisesti kermaista fiilistä.

Jälkimaussa palaneet, kärtsäiset ja jopa savuiset piirteet nousevat entistä paremmin esiin makean maltaisuuden siirtyessä entistä enemmän taka-alalle – joskin maltillinen siirappinen pehmeys pyöristää maun runsaimpia särmiä. 60 EBU:a katkeroita tuntuu kevyen palaneen karvauden ohella varsin maltillisesti, lähinnä hillityn puisevana ja hennon sitruksisena bitterisyytenä. Suuhun jää todella pitkä, moniulotteinen, erittäin tasapainoinen ja mukavalla tavalla hyvin paahteisten aromien sävyttämä jälkivaikutelma.

Fuller's on jälleen kerran onnistunut tekemään todella vakuuttavan, ihastuttavan ja vaikuttavan moniulotteisen oluen. Muutamiin viime aikoina maistettuihin moderneihin (lähinnä yhdysvaltalaisiin) imperial stouteihin verrattuna tämä Fuller'sin esitys on selkeästi hillitympi, elegantimpi ja yleisesti brittiläisempi tapaus, jossa korostuu enemmän hienostuneisuus, balanssi ja eleganssi rehellisen turpaanvedon sijaan. Sen sijaan peribrittiläisiin stoutteihinhan nähden tämä olut on kyllä varsinain kolossaalinen monsteri, eli mitään maltillista, kärtsäistä pikkustoutia on turha odottaa.

Fuller's edelleen onnistuu pitämään paikkansa meikäläisen lempparienglantilaispanimona – panimolta löytyy niin klassista, peribrittiläistä old school -tavaraa, kuin tällaisia selkeästi modernimpia, olutmaailman uusia tuulia seuraavia pullotteita, joista kuitenkin heijastuu mainiolla tavalla Fuller'sin perinteikkyys ja pitkän linjan olutosaaminen. Panimolta lienee turha odottaa täysin uudenlaisia, uraauurtavia erikoisoluita, mutta yleensä jos he ryhtyvät tekemään omaa versiointia jostain perinteisestä oluttyylistä, voi yleensä huoletta odottaa varsin laadukasta lopputulosta – tämä ei ainakaan tuonut poikkeusta tuohon linjaan!

Koska oluelle on rohkeasti isketty parasta ennen -päivämäärä 10 vuoden päähän ("best before end 2023"), on aika selvää, että Fuller's haluaa ihmisten tajuavan tämän olevan olut, joka ei vain kestä ikäännytystä, vaan varmasti kehittyy parempaan suuntaan. Pitänee ottaa neuvosta vaari ja hakea puteli kellarin perälle kypsymään!

Lyhyesti: Todella täyteläinen, runsas, melko voimakkaan kärtsäinen ja leipäisen maltainen, mutta silti samalla erittäin tasapainoinen ja modernissa imperial stout -skenessä jopa astetta hillitympi esitys.

Arvio: Täydellinen – hyvä imperial stout toimii aina kuin junan vessa, ja tämä on imperial stoutiksi niin paljon enemmän kuin vain "hyvä". Upeaa huippukamaa mainiolta brittipanimolta!

Hinnan (9,52e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti