- Valmistaja: Azienda Agricola Frank Cornelissen
- Tyyppi: Punaviini, Vino da Tavola
- Maa: Italia
- Alue: Sisilia, Etna
- Rypäleet: ?
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: ~30,00e (Helmikuu 2014)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Seuraavan Cornelissen-maistelun tuttavuuden pariin. Ensimmäinen maistelussa ihmetelty viini oli Contadino 4, vuosikertaa 2006. Seuraavana vuorossa oli tämä Contadino 6, joka ei maininnut erikseen vuosikertaansa – suurella todennäköisyydellä kyseessä on siis useamman eri vuosikerran sekoite – oma veikkaukseni osuisi ensisijaisesti vuosikertaan 2008 ja hieman vähemmän 2007. kertokaa toki, jos paremmin tiedätte! Koska rypäleet ovat myös mysteerin peitossa, on viiniin melko varmasti käytetty kaikkia Cornelissenin viljelemiä rypälelajikkeita sekalaisella kokoonpanolla – eli Nerello Mascalesea, myös Garganegana tunnettua Grecanico Doratoa ja kolmea Etnan valkoista C:tä, eli Carricantea, Catarrattoa ja Coda di Volpea.
Viini on todennäköisesti valmistettu Cornelissenin persoonallisella, tinkimättömällä ja mahdollisimman paljon hedelmän puhdaspiirteisyyteen tähtäävällä menetelmällä, eli käytetty muovisissa, 1000-litraisissa muovitörpöissä sakkojen kanssa. Epäselväksi jää onko viini kypsytetty myös maahan haudatuissa saviruukuissa, vai ainoastaan pulloissa.
Väriltään viini on Contadino 4:ään verrattuna hyvin samanlainen, korkeintaan kevyesti sävyltään rusehtavampi tai granaatinomenaan taittuvampi. Pulloon jää varsin reilu erä sakkaa, mikä on ymmärrettävää, ottaen huomioon viinin suodattamattoman luonteen.
Sen sijaan tuoksussa on havaittavissa suurempia eroja: kokonaisuus on jotenkin synkemmän oloinen ja sävyltään "sinertävämpi" kuin tuoksultaan enemmän "violetti" Contadino 4. Nämä ovat varmasti hämmentäviä kuvauksia lukea, mutta ero selvenisi huomattavasti, jos pääsisit vertailemaan kyseisiä viinejä vierekkäin. Kirottu olfaktoristen kokemusten ilmaisun sanallinen rajoittuneisuus. Joka tapauksessa, tuoksu on Contadino 4:n tapaan varsin persoonallinen, mutta selkeästi erilainen – tuoksun persoonallisuus tullee parhaiten esille jos vain kirjoitan suoraan mitä olen pikaisesti raapustanut havaintoihini: kypsää luumua, jotain jälkiruokaviinimäistä tai muuta makeaa parfyymisyyttä, yskänlääkettä, "orvokkihyytelöä". Nyt ei siis olla ihan arkipäiväisen sisilialais-punaviinin tiimoilla.
Viini toistaa Contadino 4:n esittelemän tyylin hienosti: kokonaisuus on varsin täyteläinen, mutta samalla ilmaisultaan ihastuttavan kuiva ja kepeä – kuvittele aussi-Shiraz viileän alueen ja vuosikerran Pinot Noirin ilmaisulla ja hapoilla, niin et ole ihan perillä, mutta lähikorttelissa kuitenkin. Makumaailmaltaan viini on puhdaspiirteisen marjainen, joskin varsinaista marjaisuuden luonteesta on vaikeaa saada kiinni – metsämansikkaa ja makeasta kirsikasta tiukempaan hapankirsikkaan, kenties? Yleisilmettä kuitenkin hallitsee tietynlainen happamankirpeys – todennäköisesti villihiivan tekosia. Seassa on myös mukavaa, särmää tuovaa karvautta ja hieman jonkinlaista maltaisuutta. Juu, maltaisuutta. Rakenteeltaan viini on kohtalaisen hapokas ja keskitanniininen, mutta molempien osalta ihastuttavan nuorekkaasti tuntuva ja rakenteikas. Erityisesti tanniinisuus ottaa suun limakalvoista melko tiukan otteen, vaikka niitä ei erityisen runsaasti viinistä tunnu löytyvän.
Jälkimaku on kuiva ja karhea, muttei mitenkään rujo, vaan ennemmin pitkäkestoinen ja herkkä. Kielellä viipyilevässä jälkivaikutelmassa häilyy runsasta puolukkaisuutta, sateen kastelemaa metsämaata, hillittyä mausteisuutta ja jonkinlaista epämääräisesti britti-alet mieleen tuovaa maltaisuutta. En tiedä mikä piru tuo aromi on tai mistä se tulee, mutta se kyllä tuo jo valmiiksi luonteikkaaseen aromiprofiiliin oman mielenkiintoisen lisänsä.
Contadino 6 jatkaa hienosti Contadino 4:n jalanjäljissä. Molemmat ovat selvästi sama viini, mutta molemmat ovat samalla niin selvästi erilaisia aromeiltaan, että ne voisi todella helposti erottaa toisistaan. Mutta kumpi olisi parempi? Mahdoton sanoa. Viinit ovat yleisilmeeltään hyvin samantyylisiä, ja viinien pistäminen ikäjärjestykseen olisi lähes mahdotonta – molemmat viinit ovat erittäin nuorekkaita ja eloisia esityksiä. Jos miettii kuinka viinit ovat valmistettu täysin ilman minkäänlaista säilöntäainelisäystä (esim. sulfiitit), ovat viinit suorastaan hämmentävän freesejä nuorekkaita – todellinen malliesimerkki siitä, miten viinit voivat pärjätä varsin vähäisellä sulfiittilisäyksellä, jos vain viinien kuljetus ja säilytys tapahtuu kunnollisissa olosuhteissa!
Viini on siis iästään huolimatta varsin hyvässä, nuorekkaassa tikissä, ja sille voi huoletta antaa vielä muutamia lisävuosia, jos vain viinin säilytys on tapahtunut ja tulee tapahtumaan moitteettomasti alle 15 celsiusasteen lämpötilassa. Vaikea kyllä mennä sanomaan, mitä lisäikä tuo viinille, sille se on jo nyt hämmentävän persoonallinen esitys. Ruokaparituksesta on vaikea sanoa mitään, sillä viinin intensiivinen, hapokas ja omintakeinen makumaailma ei varmasti ole helpoin mahdollinen yhdistettävä ruokiin. Joka tapauksessa, ennen viinin korkkaamista kannattaa varmistaa, että tykkää kuivista Gueuze-oluista, sillä Cornelissenin Contadinot muistuttavat kaikessa villiydessään ja punamarjaisessa happamuudessaan mielestäni enemmän sellaisia kuin perinteisiä, hedelmäisiä punaviinejä!
Lyhyesti: Persoonallinen, ikäänsä nähden nuorekas ja kaikin puolin uniikki punaviini, joka on valmistettu täysin ilman minkäänlaisia lisäaineita. Vaikka viini on selvästi punaviini, muistuttaa se tyyliltään enemmän villejä ja happamankirpeitä lambic-oluita kuin perinteisiä, hedelmävetoisia punaviinejä.
Arvio: Erittäin hyvä – eri kelpo esitys natural-viinien outolinnulta. Vaikka viini on vasta Cornelissenin perustasoa, ei tätä viiniä hyvällä sydämellä pysty mitenkään kutsumaan "perusviiniksi" – sen verran jännää tavaraa on lasissa.
Hinnan (~30,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti