Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


14.4.14

Cuvée William Deutz Rosé 2002

http://www.alko.fi/tuotteet/576557/
Cuvée William Deutz Rosé Millésimé 2002
  • Valmistaja: Champagne Deutz
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne
  • Rypäleet: Pinot Noir (80%), Chardonnay (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 100-115e (Huhtikuu 2014, wine-searcher.de)
  • Hinta nyt: 104,30e (Huhtikuu 2014, Alko, erikoisvalikoima – vk. 2000)

Korjaamon shamppanjamarkkinoilla MW Essi Avellanin pitämässä créme de la créme in rosé -maistelussa ensimmäinen maistamamme prestige cuvée rosé oli viinitalo Deutzin William Deutz -viinin roséeversio. Tämä kyseinen viini ei kuitenkaan ole talon varsinainen lippulaivaviini, sillä se titteli kuuluu talon todelliselle prestige cuvéelle, Amour de Deutzille. Tästä viinistä talo ei kuitenkaan valmista roséeversiota.

Vuonna 1838 Aÿn kylään perustettua Deutzin viinitaloa johtivat pitkään Preussista kotoisin olevat Deutzin ja Geldermannin suvut, mutta vuodesta 1983 eteenpäin Deutz on toiminut shamppanjatalo Roedererin omistuksessa. Tämä talon huippu-rosé eroaa valmistustavaltaan alueen yleisestä rosénvalmistustyylistä, jossa rosén väri saadaan aikaan sekoittamalla punaviiniä valkoisiin pohjaviineihin; osa tämän viinin väristä nimittäin tulee siitä, että Pinot Noir -rypäleiden kuoria uutetaan viinissä 1-2 vuorokauden ajan. Tämän jälkeen viinin väri korjataan lopulliseen sävyynsä lisäämällä n. 8-9% kokonaisviinin määrästä Aÿn alueen punaviiniä. Kyseisen vuosikerran (Champagnen alueella huippuvuosikertana pidetyn 2002:n) speksejä ei tuottajan sivuilta löytynyt, joten tarkempaa tietoa viinin alkuperästä tai kypsytysajoista en pysty iskemään; jäännössokerin voin kuitenkin kertoa olevan 8 g/l. Alkon valikoimista tätä kyseistä viiniä ei löydy, mutta Arkadian erikoisvalikoimassa makoilee pari vuotta vanhempi 2000-vuosikerran pullote.

Väriltään viini on punertavaan taittuvan persikanoranssi – mistään intensiivisen punaisesta rosésta ei siis ole värin perusteella kyse.

Aluksi tuoksu on varsin maltillinen ja kevyenpuoleinen, tarjoillen lähinnä hyvin hentoa omenaisuutta, kepeää mineraalisuutta, aavistus punertavampaa vadelmaa sekä häivähdys Pinot Noirin maamaisuutta. Puolen tunnin jälkeen tuoksu on avautunut hieman ekspressiivisemmäksi, tuoden sekaan kevyesti kehittyneitä ja jopa hunajaisia, makeaan taittuvia piirteitä. Yleisilme on kuitenkin erittäin nuorekas ja suht sulkeutuneen oloinen.

Viinin kuiva maku on varsin intensiivinen ja jopa kirpeä, muttei erityisen runsas, vaan tuoksun tavoin melko maltillinen. Makumaailmassa särmikäs sitruksisuus ja varsin raa'ahko omenaisuus tulevat varsin selvästi pintaan, hillityn puraherukkaisuuden ja hennon karpaloisuuden sävyttäessä kokonaisuutta ujosti punertavaan suuntaan. Suutuntumaltaan viini tuntuu olevan varsin täyteläinen ja konsentroitunut, mutta hyvin pienikokoinen, kieltä terävästi pistelevä ja varsin kestävä mousse sekä varsin särmikäs hapokkuus tekevät kokonaisuudesta hyvin tiukkarakenteisen, jännitteisen ja erittäin rapsakan. Yleisilmettä hallitsee jopa raa'ahko nuorekkuus.

Suuhun jäävä jälkimaku on pitkä, mutta hyvin tiukka, melko karvas ja jopa tanniininen. Makumaailmaa hallitsevat kirpeät, sitruunan- ja omenankuoriset vivahteet, tuntuva mineraalisuus sekä hento hunajaisuus.

Cuvée William Deutz Rosé 2002:sta jäi monien muiden maistettujen prestiisiroséiden rinnalla varsin vaatimattoman oloinen kuva ja kokonaisuus vaikutti pintapuolisesti jopa alisuoriutujalta, mutta pinnan alla viini vaikuttaa erittäin rakenteikkaalta, hyvin harteikkaalta ja nuoreen ikäänsä nähden hyvin lupaavalta – tämä siis on todennäköisesti aivan liian nuorena huippuvuoden viini. Lähes 12 vuoden ikä ei tuntunut kokonaisuudessa juuri ollenkaan ja yleisilmeeltään viini oli sekä erittäin primäärinen että vaatimattomanpuoleinen.

Jos kaipaat nyt tai hyvin pian korkattavaa roséeshamppista, jätä Cuvée William Deutz Rosé omaan arvoonsa – tämä kyseinen viini kun tarvitsee ehdottomasti vielä vähintään 10 vuotta lisää kyetäkseen tarjoamaan riittävästi vastinetta hyvin suolaiselle hinnalleen. Nyt korkattuna viini jää pidempäänkin hengiteltyään varsin vaatimattomaksi esitykseksi, joka kykenee esittelemään vain häivähdyksiä siitä potentiaalista, mitä tämän huippuvuoden tuoma intensiivinen rakenne kätkee alleen – selvää kuvaa tästä ei saa, mutta varsin positiivisia viboja pystyy ennakoimaan. Jos kellarissa on tilaa pitkäaikaiselle asukille, on CWD Rosé varsin pätevä valinta.

Lyhyesti: Huippuvuosikerran prestiisiroséekuohuva, joka jää vielä verrattain nuoresta iästään johtuen suht vaatimattomaksi ja epämääräisen oloiseksi esitykseksi. Rakennetta ja konsentraatiota viinistä löytyy ja vaikka millä mitalla, mutta yleisilme on vielä hyvin sulkeutuneen ja hajallaan olevan tuntuinen – viinillä tullee vielä kestämään useita vuosia saada paketti kokoon, mutta sen jälkeen voi odottaa jo varsin upeaa esitystä. Tämmöiset viinit ovat kuitenkin tehtyjä kestämään useiden vuosikymmenien varastointia.

Arvio: Hyvä – nyt korkattuna viini on varsin hyvä esitys, mutta kuitenkin niin vaatimaton, että se jäisi helposti jopa kympin tai parin skumpan rinnalla kakkoseksi kaikessa muussa paitsi rakenteessa, joka on tässä viinissä ylettömän tiukka. Kunhan viinin rakennen vähän löystyy ja aromimaailma pääsee sen alta esiin, voi viini oikeasti olla hintansa väärti ostos ja enemmänkin. Tässä kunnossa viini ei kuitenkaan onnistu tarjoamaan rahalle vastinetta, joten tämä viini on enemmän vappuskumppa mallia 2025 kuin 2014.

Hinnan (104,30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti