- Valmistaja: Nøgne Ø
- Tyyppi: Olut, Imperial Stout
- Maa: Norja
- Alue: Grimstad
- Maltaat: Kaura-, Maris Otter-, musta-, Münchner-, paahdettu ohra-, suklaa- (NØ);
Kaura-, Marris Otter-, münchner-, paahdettu ohra-, suklaa-, vaalea kristalli-, vehnä- (Alko) - Humala: Columbus, Crystal (NØ); Chinook, Northern Brewer (Alko)
- Koko: 0,5
- Hinta ostohetkellä: 9,59e (Marraskuu 2013, Alko)
- Hinta nyt: 9,87e (Huhtikuu 2014, Alko)
No niin, ajattelin että olisi tästäkin tapauksesta ihan hyvä tehdä arvio vielä kun kyseistä olutta monopolin valikoimista löytyy.
Viime aikoina imperial stoutien ystäviä on todella hellitty Alkon puolella: perusvalikoimissa on ollut pikaisesti tai vähän pysyvämmin tämän tapauksen lisäksi Plevna Siperia, Ridgeway IS, Founders IS ja Amager Hr. Frederiksen; Helsingissä asuville on lisäksi ollut tarjolla lisäksi mm. Boulevard Dark Truth ja Fuller's IS. Imperial stoutit yleensä ovat varsin tykättyä tavaraa, eli ne keräävät helposti varsin mittavia pisteitä olutarvioissa hyvin pienellä vaivalla. Edellämainituista oluista jokunen saattaa jakaa jonkin verran mielipiteitä, mutta "Nöggiksen" IS sitä kuitenkin harvemmin tekee – kyseinen olut killuu nimittäin varsin monien olutarviosivustojen kärkikymmenikössä. Itselleni olut on varsin tuttu entuudestaan ja vuosikertaa 2012 tuli nautittua useampi kun sitä vielä sai Arkadian Alkosta – itse asiassa yksi pullo on edelleen kypsymässä kellarissa. Olut siis vakuutti heti ensisimauksella, mennen kertaheitolla yhdeksi lempparistouteistani. Siksi sitä tuli oltua varsin täpinöissään kun kyseisen oluen uusi vuosikerta tuli ihan Alkon yleisiin valikoimiin suurenpuoleisena kertaostona. Tämä kyseinen arvio on viime syksyltä kun olut hyllyille pamahti.
Arvioitava olut on etiketin tietojen mukaan batch 1017B, joka on pantu 22.8.2013. Varsin tuoretta tavaraa stoutiksi siis – IPA:t ja muut aromihumalavetoiset oluet ovat yleensä parhaimmillaan mahdollisimman nuorena, mutta stoutit tuppaavat kestämään hyvin ikää ja peräti kehittymään jonkin aikaa ennen kuin rupeavat tarjoamaan parastaan. Jostain kumman syystä oluen mallas- ja humalaprofiili eroaa melkoisesti riippuen siitä, katsooko tietoja Alkon vai Nøgne Ø:n sivuilta, joten pistin molemmat tuonne ihmeteltäviksi.
Olut on ulkonäöltään täysin pikimusta, valoa läpäisemätön ja viskositeetiltaan moottoriöljymäisen paksu. Voimakkaallakaan kaadolla ei lasiin vaikuttanut nousevan vaahtoa juuri ollenkaan ja se vähäinenkin kuplainen hattu haihtuu varsin nopeasti.
Ensivaikutelmaltaan tuoksu on todella kuiva, voimakkaan paahtunut – peräti palaneen kärtsäinen, melko salmiakkinen ja paahdetun ruisleipäinen. Taustalla kuitenkin leijailee kevyesti melassista makeutta, mutta tuoksun kuivat ja kärtsäiset piirteet naamioivat sen mallikkaasti piiloon.
Maultaan olut on roteva, intensiivinen ja tanakka; samettisesti soljuvalta suutuntumaltaan olut on suuntäyttävän täyteläinen. Kevyesti makea piimälimppuinen maltaisuus ja kevyt mämmisyys antavat makumaailmalle päävärit, mutta sitä täydentävät vivahteikkaan lakritsiset ja hieman tumman siirappiset vivahteet, hennosti kuivatun hedelmäiset sävyt ja hillityn palaneet, maltillisesti tummasuklaisen bitteriseen taipuvat aromit. Hiilihappoisuus on paksuntäyteläisestä habituksesta johtuen varsin hentoa, mutta todennäköisesti juuri samasta syystä voimakas (9%) alkoholi ei maistu tai tunnu käytännössä ollenkaan.
Pitkänpuoleisessa ja moniulotteisessa jälkimaussa tuntuu runsaalla otteella ruisleipää, palanutta maltaisuutta, tummapaahtoista kahvia, karvasta tummaa suklaata, kevyttä humalan karvautta, hentoa sitruksisuutta ja pitkään nielussa tuntuvaa alkoholin lämpöä. Humalaisuus (75 IBU) pysyy kaikesta runsaudestaan huolimatta varsin hillittynä loppuun asti antaen selkeästi enemmän tilaa itse maltaalle.
Nøgne Ø IS vuosimallia 2013 on kaiken kaikkiaan muhkea ja runsaasta humaloinnistaan huolimatta ensisijaisesti mallasvetoinen stout. Mututuntumalta sanoisin, ettei aivan 2012-vuosikerran hekumaan päästä, mutta rinnakkain maistelemati on paha mennä sanomaan – saattaa aika kullata muistoja. Kovinkaan kauas ei kuitenkaan ole omena pudonnut edellissatoon nähden, eli edelleen ollaan vieläkin todella vaikuttavaa tavaraa. Alko on onnistunut keräämään varsin kiitettävän kolmen koplan imperial stouteja valikoimiinsa – tätä, Amageria ja Foundersia – mutta ikävä kyllä jokaista vain kertaostoksen, eli pysyvinä mitään näistä ei näillä näkymin nähdä. Sääli sinänsä, sillä jokainen näistä on ollut varsin erinomaista tavaraa ja olisin into pinkeänä valmis pitämään jokaisen kolmikosta pysyvänä tuotteena.
Koska imperial stoutit noin yleensä (ja Nøgne Ø:n hiivojen kanssa pullotetut oluet ennen kaikkea) kestävät erinomaisesti kypsyttelyä, usein moniulotteisempaan ja kompleksisempaan suuntaan kehittyen, on tämä varsin luotettava valinta jos kaipaa kellariinsa oluita kypsymään. Toki olut on jo nyt varsin vakuuttavaa tavaraa (erityisesti kun arvion kirjoitushetkestäkin on ehtinyt kulua sen puoli vuotta), joten pulloa ei ole missään nimessä mikään pakko pistää vuodeksi kellariin (tosin ei tästä kyllä varmasti ole mitään muuta kuin hyötyä!)
Jossain tässä lähitulevaisuudessa kyllä pitänee ottaa kaikki nuo meikäläisen kellarissa kypsytetyt stoutit pöytään ja katsoa miten ne pärjäävät keskenään suurissa stout-turnajaisissa!
Lyhyesti: Todella tuhti, vaikuttavan moniulotteinen, tyylikäs ja tasapainoinen imperial stout, joka Nøgne Ø:n yleisestä tyylistä poiketen ei jyrääkään voimakkaalla humaloinnilla, vaan varsin massiivisella mallaspohjalla.
Arvio: Täydellinen – perstuntumalta sanoisin tämän olevan ainoa stout Alkon perusvalikoimasta, joka kykenee haastamaan Foundersin Imperial Stoutin. Siinä missä tuo jenkki vakuuttaa supermassiivisella maltaan konsentraatiolla, on Nøgne Ø:n vahvuus uskomattoman mielenkiintoisessa, moniulotteisessa ja tyylikkäässä makumaailmassa – joskin molemmissa oluissa kumpainenkin osa-alue on varsin hyvin hallussa. Joka tapauksessa, suosittelen nappaamaan putelin testiin vielä kun sitä hyllyiltä löytyy.
Hinnan (9,87e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti