Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


27.4.14

Boutari Naoussa Grande Reserve 2007

http://www.alko.fi/tuotteet/942587/
Boutari Naoussa Grande Reserve 2007
  • Valmistaja: Boutari
  • Tyyppi: Punaviini, AOP Naousa
  • Maa: Kreikka
  • Alue: Makedonia, Naousa
  • Rypäleet: Xinomavro (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 18,74e (Joulukuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 19,17e (Huhtikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Olin kuullut Boutari Naoussasta paljon positiivista, joten tuo kyseinen viini oli pitkään killunut testattavien viinien listallani. Noh, vuodenvaihteen tienoilla kun halusin testata pitkästä aikaa jotain kreikkalaista, lähdin seikkailemaan Arkadian Alkoon. Boutarin perus-Naoussaa ei löytynyt, mutta sen sijaan tilausvalikoimasta löytyvä Grande Reserve -versio, yksi talon lippulaivaviineistä, kylläkin. Päätin sitten napata sen mukaan.

Vuonna 1879 perustettu Boutari on yksi Kreikan merkittävimpiä ja arvostetuimpia viiniyhtiöitä ja sen merkitys on ollut suuri niin Kreikan viiniosaamisen modernisoinnissa kuin sen säilyttämisessäkin – vaikka Boutari jatkuvasti kokeilee uusia viini-innovaatioita ja istuttaa tarhoilleen kansainvälisiä lajikkeita, ovat perinteiset kreikkalaiset lajikkeet ja viinityylit kuitenkin talon toiminnan perusta.

Parhaimpia Xinomavro-viinejä yleensä verrataan positiivisessä mielessä Nebbiolo-viineihin, joita taas pidetään italialaisen punaviiniosaamisen kruununjalokivinä – tämä oli yksi merkittävimpiä syitä, minkä takia halusin napata tämän viinin testiin. Boutarin Grande Reserve on 100% Xinomavro, jota kypsytetään kiitettävät 4 vuotta ennen myyntiinlaskua; 2 vuotta tammitynnyreissä ja 2 vuotta pullossa.

Viinin väri on hyvin läpinäkyvä, tumman kirsikan punainen; reunoilta väri taittuu hennosti tiilenruskeaan. Ainakin ulkonäkönsä puolesta yhteys Nebbioloon on melko selvä.

Lasista leijailee kevyen savuinen, melko mausteinen, maamainen, hennon oliivinen ja pölyinen tuoksu, josta erottuu myös kevyttä kirsikkaa, tummaa hedelmää ja tuoretta tomaattia. Ikä ja pitkä tammikypsytys tuovat hienostuneita nahkan, kuivattujen kukkien, sikarilaatikon ja tumman suklaan vivahteita. Auetessaan tuhdimpi, makeampi ja uuttuneempi tammi ottaa selvästi enemmän preesenssiä, mutta samalla hapahko, punainen hedelmäisyys rupeaa tarjoamaan enemmän vastapalloa, joten puisevat aromit eivät pääse missään vaiheessa hallitsemaan.

Maku hämmentää: tuoksu antaa odottaa tiukempaa ja kuivempaa viiniä – kokonaisuus tuntuu aluksi nimittäin melko kypsän kirsikkaiselta ja mehukkaan vadelmaiselta, jopa makeahkolta, sekä hieman pehmeältä, kuitenkin ilman selvää täyteläisyyttä tai suurta konsentraatiota. Kiitettävä hapokkuus kuitenkin pitää paketin varsin mainiosti otteessaan, eli viinin yleisilme ei ole mitenkään höttöinen tai rakenteeton, päinvastoin. Tämän jälkeen paikalle saapuvat todella tuntuvat ja paikoin jopa kireät tanniinit, jotka tekevät kokonaisuudesta varsin tiukkaotteisen, särmikkään ja rypäleen nimelle ominaisesti (Xinomavro = "karvas musta") jopa bitterisen ja karhean. Viini on ensivaikutelmastaan huolimatta erittäin ryhdikäs ja yllättävänkin kepeäliikkeinen, mutta samalla tarjoaa mukavaa harteikkuutta ihastuttavasti jopa pientä pureskeltavuutta. Avautuessaan viinin ilmaisusta tulee selkeästi entistä pehmeämpi (muttei kuitenkaan pehmoisempi), kypsempi ja mehukkaampi – siis helpostilähestyttävämpi – mutta pysyy silti alusta loppuun erinomaisesti kasassa, eli varsin ryhdikkäänä ja tasapainoisena tapauksena. Seuraavana päivänä hedelmän runsain makeus on keventynyt ja tammisuus on taittunut hieman suklaisuuteen, tuoden makumaailmaan jonkinlaista kuivaa kirsikkakonvehtia. Lisäksi seasta löytyy myös persoonallisesti kevyttä sienimäisyyttä.

Kielelle viini jättää melko tuntuvaa mausteisuutta, tukevaa ja jopa hieman polttelevaa tanniinin bitteriä, voimakasta nahkaisuutta, suklaista tammea, makeaa viikunaa ja kevyttä mineraalia. Pölyinen tanniinisuus kuivaa suuta melko voimakkaasti. Erityisesti ikääntynyt nahkaisuus ja sopivan maltillisena pysyvä, moniulotteinen ja tyylikäskin tammisuus jatkuu varsin pitkään.

Naoussa Grande Reserve 2007 on ihastuttava, moniulotteinen ja luonteikas tapaus: mainio yhdistelmä kypsänmakeaa, pehmeätäkin ilmaisua ja tiukkaa, puruvoimaista ja otteessaanpitävää grippiä. Reilun kuuden vuoden iästään huolimatta viinin kypsänmakea hedelmäisyys ja kireä tanniinisuus saa sen tuntumaan vielä erittäin nuorelta, enkä ihmettele lainkaan Boutarin lupausta 12-15 vuoden kypsyttelykestävyydestä.

Riittävän pitkällä – vähintään parin tunnin mittaisella – dekantoinnilla viinistä tulee varsin mukava ja salonkikelpoinen tapaus, mutta tästä huolimatta se kannattaa naittaa ruoille, joihin viinin tiukka tanniinisuus pääsee pureutumaan. Heti korkattuna viini oli tietyllä tapaa luonteikkaamman ja myös kehittyneemmän oloinen, kypsän hedelmäisyyden ja makean tammisuuden pysyessä vielä syrjässä, mutta samalla hieman sulkeutuneen ja turhan kireän tuntuinen. Tästä syystä parasta moit viinille tehdä, on antaa sille ikää: parhaassa tapauksessa hedelmän runsain makeus ja pehmeys keventyvät juuri sopivasti, tammi integroituu kokonaisuuteen entistä paremmin ja tanniinit hellittävät tiukinta otettaan ilman, että viini menettää muuten hurmaavuuttaan. Toisin sanoen viinin voi korkata jo nyt, ja se kyllä on varsin hurmaava tapaus – jopa Alkon tilausvalikoiman hinnan huomioiden – mutta parhaat potentiaalit saat viinistä irti kärsivällisellä odotuksella. Sääli, että kyseinen vuosikerta on jo Alkosta poistunut, mutta minulla ei ole mitään syytä epäillä etteikö nyt myynnissä oleva 2008 pärjäisi yhtä hyvin.

Lyhyesti: Hienostunut ja kehittynyt, mutta samalla vielä erittäin nuorekas ja tiukka kreikkalaisviini, joka onnistuu olemaan yhtä aikaa kepeä ja herkkä, mutta samalla täyteläinen ja mehevä. Runsaasti mielenkiintoa, rakennetta, aromien syvyyttä ja ennen kaikkea kypsyttelypotentiaalia. Erittäin persoonallinen ja hurmaava tuttavuus.

Arvio: Erinomainen – en kyllä yhtään ihmettele, miksi laadukkaita Xinomavroja aika ajoin verrataan Piemonten hyviin Nebbiolo-viineihin; kyllä tämä meikäläistä huijaisi niin ulkonäöltään kuin aromeiltaan tarpeeksi hyvin mennäkseen kypsän vuoden Barolosta tai Barbarescosta. Jos siis haluat saada järkevään hintaan hyvää "Nebbioloa", suosittelen kääntämään etsimen Kreikan suuntaan!

Hinnan (19,17e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

2 kommenttia:

  1. Hieno postaus! Paras minkä olen koskaan kyseisestä viinistä nähnyt! Olet todella osannut laittaa Grande Reserven sanoiksi..

    Näitä lukee ilokseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein paljon tattista! Ja näitähän myös kirjoittelee ilokseen. :)

      Poista