Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


14.4.14

Billecart-Salmon Cuvée Elisabeth Salmon 2002

Billecart-Salmon Cuvée Elisabeth Salmon Brut Rosé 2002
  • Valmistaja: Champagne Billecart-Salmon
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne
  • Rypäleet: Chardonnay (50%), Pinot Noir (50%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 135-180e (Huhtikuu 2014, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


MW Avellanin prestiisiroséeshamppismaistelussa järjestyksessään toisena viininä oli kuohuviinitalo Billecart-Salmonin toisen perustajan, Elisabeth Salmonin kunniaksi nimetty kuohuviini, joka on talon arvokkain rosée-versiointi. Maistettava viini oli vuosikertaa 2002, jota pidetään Champagnen lähihistorian yhtenä parhaimmista vuosikerroista, ellei jopa parhaana – kyseisenä vuosikertana viinit saavuttivat mitä erinomaisimman kypsyysasteen menettämättä ollenkaan alueelle ominaista, särmikästä hapokkuutta.

Billecart-Salmonin viinitalon perustivat siis Elisabeth Salmon ja Nicolas François Billecart mennessään naimisiin, minkä vuoksi talo edelleen kantaa heidän nimeään. Talo perustettiin vuonna 1818 Mareuil-sur-Aÿn kylään, jossa se myöskin edelleen sijaitsee. Talo on ollut Billecartin suvun hallinnassa jo kohta 200 vuotta ja on näin ollen yksi harvoista Champagnen suurista ja nimekkäistä perheomisteisista viinitaloista.

Nykyisin talon ensisijainen cuvée de prestige on vuonna 2003 julkaistu Le Clos Saint-Hilaire, mutta pitkään talon ykkösviinit olivat perustajien nimillä varustetut valkoinen Cuvée Nicolas François Billecart, joka julkaistiin vuonna 1964, ja rosée Cuvée Elisabeth Salmon, joka julkaistiin vuonna 1988. Jälkimmäinen, nyt arvioitava viini on alueelle melko tyypillisen 50/50-blend, joka saa punaisen värinsä n. 8% lisäyksestä Mareuil-sur-Aÿn kylän Pinot Noir -punaviiniä.

Väriltään viini on intensiivisen syvä persikanoranssi.

Tuoksultaan viini on aluksi hieman hillitynpuoleinen, mutta luonteeltaan silti selvän harteikas ja jopa robusti. Kokonaisuutta ei niinkään hallitse hedelmäisyys tai marjaisuus, vaan Pinot Noirille tyypilliset, maamaiset ja mausteiset aromit, merellinen mineraalisuus, kermaisuus, iäkkäämmän kuohuviinin hillitty pähkinäisyys ja hento keksin tai briossin aromi. Hyvin freesi sitruksisuus ja hento metsämarjaisuus väijyvät taustalla ilman tarvetta pitää itsestään meteliä.

Vaikka Cuvée Elisabeth Salmon 2002 onkin kohta saavuttanut jo 12 vuoden merkkipaalun, paljastuu viini suussa vielä erittäin nuoreksi tapaukseksi – kokonaisuus on nimittäin kaikkea muuta kuin elegantti. Viini on suussa erittäin runsas, täyteläinen, voimakas ja rotevahko – hieman kuin vaaleanpunainen elefantti posliinikaupassa. Päällimmäisiltä piirteiltään makumaailma on tasainen sekoitus kypsää omenaa, vadelmaa ja kirpeämpää karviaismaisuutta tai punaherukkaa. Taustalla tuntuu myös kohtalaisen runsasta mausteisuutta, joka tuo kokonaisuuteen paikoin hieman karvaitakin sävyjä. Runsasta habitusta kuitenkin tasapainottaa tuntuva, muttei liiallisen kireä hapokkuus, minkä taistelukumppanina tuntuu erittäin pienikokoinen, tasainen ja kestävä mousse.

Jälkimaku on selkeästi keskimakua viinillisempi ja Pinot Noir -vetoisemman marjainen, joskin suuhun jäävä pitkähkö jälkifiilis tuntuu kehittyvän suussa jatkuvasti: vadelmakarpaloinen marjaisuus nimittäin siistiytyy kieleltä melko nopeasti syrjään, paljastaen altaan kypsempiä sitruksen sävyjä ja jopa aavistuksen keltaista trooppista hedelmäisyyttä, ennen melko karvaan mineraalista ja mausteista loppuliukua.

Cuvée Elisabeth Salmon 2002 on edellämaistetun William Deutz Rosé 2002:n tavoin erittäin nuorekas ja varsin primäärinen, mutta toisin kuin Deutz, on Billecart-Salmonin pullote jo tässä vaiheessa selkeästi lähestyttävämpi ja vakuuttavampi tapaus. Kokonaisuutena viini on hyvin runsas ja muhkea, mutta myös tasapainoinen ja avoin – viini ei tunnu vaativan kymmenen vuoden kypsyttelyä ollakseen nauttimiskunnossa, vaan viinin vai korkata vaikka heti ja pistää lasiin.

Mutta onko semmoisessa mitään järkeä? Näin suurella konsentraatiolla, aromien syvyydellä ja samaan aikaan erinomaisella tasapainolla ja rakenteella varustettu viini on tehty kestämään ikää, kun taas maailma on täynnä nuorena korkattaviksi tarkoitettuja roséekuohuvia ja -shamppiksia, jotka eivät sen kummallisemmiksi muutu ikääntyessään. Tämän viinin kyllä siis voi niin halutessaan korkata, mutta kuten tämmöisten viinien kanssa usein asian laita on; jos todella haluaa saada vastinetta viinin erittäin suolaiselle hinnalle, on sille oikeasti annettava ikää.

Sen sijaan jos vain haluaa näyttää, että Rahaa On, niin siitä vain vappuna Ullanlinnanmäelle pullon kanssa ja korkki auki!

Lyhyesti: Melko runsas, konsentroitunut ja massakas, mutta yhtä lailla rakenteikas ja tasapainoinen huippuroséeshamppis, joka on jo nyt erittäin hyvin lähestyttävissä, mutta joka kuitenkin on aromeiltaan vielä niin äärimmäisen primäärinen, että lisävuosien antaminen viinille on jo enemmän kuin suositeltavaa.

Arvio: Erinomainen – onhan tämä jo nyt kaikin puolin erinomainen shamppis, mutta vain puolet viinin hurmasta tulee siitä, mitä se antaa nyt, ja puolet sen lupaamasta potentiaalista. Kyllä tämä viini jo nyt nokittaa leijonanosan maailman roséekuohuviineistä, mutta en silti menisi sanomaan viinin olevan tämänikäisenä vielä hintansa väärti ostos. Katsotaan sitten vuosikymmenen päästä.

Hinnan (135-180e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei (vielä) vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti