- Valmistaja: Bollinger
- Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
- Maa: Ranska
- Alue: Champagne
- Rypäleet: Pinot Noir (68%), Chardonnay (32%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 127,90e (Huhtikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
- Hinta nyt: 127,90e (Huhtikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Bollinger on yksi Champagnen tunnetuimpia ja arvostetuimpia viinitaloja. Talo on tullut erityisen tunnetuksi viininvalmistustyylistään, jossa käytetään alueelle epätyypillisesti pieniä tammitynnyreitä. Tämä oksidatiivinen viininvalmistusmenetelmä antaa Bollingerin viineille niille tyypillisen hyvin robustin, massakkaan ja erittäin runsaan habituksen. Tästä syystä Bollingerin viinit eivät ole sieltä kepeimmästä ja herkimmästä päästä, mutta usein talo onnistuu saavuttamaan viineissään mitä upeimman rakenteen ja tasapainon, minkä vuoksi viinit ovat monesti vastaansanomattoman hurmaavia esityksiä. Vaikka yleensä pidän enemmän kepeydestä ja harmoniasta kuin massasta ja röyhkeydestä, diggaan kyllä avoimesti "Bollyn" tykittelevästä tyylistä.
Bollingerin huippurosée, La Grande Année Rosé, on meikäläiselle vanha tuttu; viini on tullut testattua useita kertoja ja tämä MW Avellanin maistelutilaisuudessa testattu vuosikerta 2004 on myös tullut testattua parikin kertaa aikaisemmin. Ensimmäiseltä maistamiskerralta puolentoista vuoden takaa (jolloin viini oli aivan äskettäin tuotu markkinoille) löytyy myös ihan arvio blogini puolelta, jossa mainitsin viinin olevan varsin vaikuttava tapaus, mutta aivan liian nuori tapaus korkattavaksi. Katsotaanpa onko mikään muuttunut tässä ajassa.
La Grande Année Rosé siis pohjautuu Bollingerin tavalliseen La Grande Année -huippukuohuviiniin, jota valmistetaan ainoastaan parahimpina vuosina, lisäämällä siihen n. 8% Côte aux Enfantsin Grand Cru -tasoisten tarhojen Pinot Noir -rypäleistä valmistettua punaviiniä antamaan väriä – tästä syystä tavallinen LGA ja LGA Rosé ilmestyvät aina samoilta vuosikerroilta. Pohjaviiniin käytetyistä rypäleistä 89% tulee Grand Cru -tasoisilta tarhoilta ja 11% Premier Cru -tarhoilta.
Intensiivisen vadelmanpunaisen Taittinger Comtes de Champagnen jälkeen LGA Rosé palaa takaisin kevyempään roséisuuteen: viini on väriltään jossain hailakan lohenpunaisen ja intensiivisen oranssin välimaastossa. Cuvée Elisabeth Salmonin rinnalla voi todeta viinien olevan lähes samanväriset, Bollinger LGA:n ollessa vain hennosti tummempi.
Kolmen kepeänraikkaan, lähinnä sitrus- ja marjavetoisen viinin jälkeen Bollingerin runsas tuoksu on korostetun tummasävytteinen ja synkkä. Varsin voimakasta ja persoonallista tuoksua hallitsee tammen mukanaan tuoma mausteinen ja kevyen kermatoffeinen, jonka ohelta erottuu rusehtavaa omenaa, tuoretta kirsikkaisuutta, hentoa vadelmaa ja hentoa, iän mukanaan tuomaa pähkinäisyyttä. Tammen, pähkinän ja hennosti oksidoituneen omenaisuuden yhdistelmä tuo mieleen uunituoreen, suklaalla ja pähkinärouheella ryyditetyn kaura-omenapaistoksen.
Voimakas maku lunastaa upeasti tuoksun toistaen mallikkaasti sen monia yksityiskohtia myöten. Rotevan ilmaisun seasta erottuu hyvin kypsää ja kevyesti oksidoitunutta omenaisuutta, voimakasta sitruksisuutta, toffeisuutta, kevyttä metsämansikkaisuutta, hentoa punaherukkaisuutta ja kehittyneitä, pähkinärouheisia piirteitä. Viinistä löytyy jonkin verran kehittyneitä piirteitä, mutta kokonaisuus on tästä huolimatta huomattavan nuorekas, napakka ja erittäin tiukkarakenteinen. Viinin yleisilme on robusti, lähes suuntäyttävän täyteläinen, syvä, intensiivinen ja kompleksinen.
Vivahteikas jälkimaku ei jää tuhtiudessa keskimaun jälkeen, vaan jättää kielelle muhkean mutta yhtä lailla jäntevän ja jopa tiukanpuoleisen lopetuksen, josta löytyy kypsää sitruksisuutta ja punaherukkaa, paahteista hiivaisuutta, mineraalia ja kevyttä tammisuutta, joka taittuu paikoin kuivempaan mausteisuuteen, paikoin makeampaan toffeeseen ja jopa suklaisuuteen. Suuhun jää pitkä, viipyilevä ja kompleksinen jälkivaikutelma.
Pari vuotta sitten totesin viinin vaativan ehdottomasti lisää ikää, ja samaa mieltä olen vahvasti edelleen. Viini on hellittänyt piirun verran tiukinta ilmaisuaan, mutta kokonaisuus on noin kymmenen vuoden iässä edelleen hyvin tiukka, nuorekas ja varsin primäärinen. Rakennetta, runkoa ja massiivista, hyvin jännittävällä tavalla tammisten piirteiden sävyttämää makumaailmaa löytyy kuin pienestä kylästä ja kokonaisuus on tuntuu erittäin robustilta ja jopa monoliittiselta muiden, tyylillisesti kepeämpien ja hedelmävetoisempien prestiisiroséeshamppisten rinnalla.
Mutta tästä huolimatta meikäläinen nautti tästä Bollysta täysin rinnoin. Viini on ylettömän tanakka tapaus, mutta samalla todella hedonistinen nautinto, joka täyttää hetkessä suun, makuhermot ja pääkopan. Tässä vaiheessa eleganssia on aivan turha hakea, mutta toisaalta näin upean rakenteikasta, huippuvuoden roséekuohuvaa on muutenkin aivan turha lähteä vielä korkkaamaan. Viini on toki korkattavissa jo nyt, eli se ei ole aivan äärettömän kireä, vaikkakin hyvin tiukka ja jäntevä onkin, mutta ensisijaisesti suosittelisin hankkimaan mitä tahansa Bollingeria vain kellariin – mitä hinnakkaampaa tavaraa, sitä pidemmäksi aikaa. Suomen hinnoilla nimittäin melko harva Bolly on oikeasti millään tavalla hintansa väärti ostos vielä ostopäivänä. Näillä näkymin edellisessä arvostelussani kirjoittama arvioni pitää edelleen kutinsa: tämä viini kannattaa aukaista aikaisintaan n. 13-15 vuoden ikäisenä – mieluiten kuitenkin paljon myöhemmin.
Lyhyesti: Äärimmäisen roteva, massakas ja muhkea, mutta samalla erittäin tiukkarakenteinen, nuorekas ja tasapainoinen huippurosée, joka erottautuu muista tyylin edustajista tummanpuhuvalla, tammisten aromeiden sävyttämällä ilmaisullaan. Tämä on upea, persoonallinen ja kompleksinen tapaus, jolla kuitenkin tullee kestämään vielä melko kauan ennen kuin se rupeaa oikeasti tarjoamaan kovalle hinnalleen vastinetta.
Arvio: Erinomainen – järeä massa ja tammi eivät yleensä meikäläisen kirjoissa suuria pisteitä ansaitse, mutta jostain syystä Bollingerin tapauksessa molemmat toimivat erinomaisesti. LGA Rosé 2004 on upea, suurikokoinen ja samalla erittäin viehättävä esitys, mutta ei kuitenkaan niin viehättävä, että viitsisin reilusta satasesta luopua. Sen sijaan ääni kellossa voi olla jo hyvin toisenlainen jos samaa viiniä saisi vielä 10 vuoden päästä samaan hintaan...
Hinnan (127,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei (vielä) vastaa hinnan luomia odotuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti