Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


6.4.14

Falesco Ferentano 2011

Falesco Ferentano 2011
  • Valmistaja: Falesco
  • Tyyppi: Valkoviini, IGT Lazio
  • Maa: Italia
  • Alue: Lazio, Viterbo, Montefiascone
  • Rypäleet: Roscetto (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 9,90e (Maaliskuu 2014, Weinhandel-Italien)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Suurimpia ensimmäisen maailman ongelmia mistä viininystävä voi kärsiä on se, että on varastot täynnä viiniä, mutta yksinomaan sellaisia pulloja, joita ei ole mikään kiire rynniä avaamaan. Siksi tässä hiljattain tuli tilattua Weinhandel Italianista pieni laatikollinen sellaisia viinejä, joita ei ole tarkoitus säästellä, vaan jotka voi korkata milloin tahansa hädän hetkellä – tosin koetin kuitenkin parhaani mukaan metsästellä lähinnä viinejä, jotka olisivat joko minulle tuntemattomista rypälelajikkeista tai muuten vain harvinaisemmilta Italian aluelta. Ensimmäiseksi näistä tilaamistani viineistä päätyi korkattavaksi Falescon Ferentano.

Viinin on tuottanut jo aikaisemmin blogissa arvostellulla Sagrantinolla näkyvyyttä saanut Falesco, jonka veljekset Renzo ja Riccardo Cotarella perustivat Lazioon, Montefiasconen kylään vuonna 1979. Talon pyrkimyksenä oli palauttaa henkiin alueen perinteisiä lajikkeita ja viiniosaamista; ensimmäisenä he rupesivat panostamaan alueella hyvin pienessä määrin viljeltyyn Roscetto-lajikkeeseen, jota on käytetty lähinnä Montefiasconen perinteisessä Est! Est!! Est!!! -viineissä hyvin pieniä määriä, mutta joka on nyttemmin kadonnut lähes täysin. Falesco ryhtyi tuottamaan Est! Est!! Est!!! -viiniä, jossa on 10% Roscettoa, vuonna 1989 ja vuonna 1998 he toivat markkinoille Ferentanon, maailman ainoan puhtaasti Roscettosta valmistetun lajikeviinin.

Roscetto on varsin tuntematon lajike, joka on monesti saatettu kuitata valkoisena Trebbiano-lajikkeena (joka tunnetaan paikallisella Rossetto-nimellä). Koska rypäle on luonnostaan melko matalasatoinen ja vaatii paljon huomiota tarhalla, haihtui sen suosio pikku hiljaa suurempisatoisten ja helpomminviljeltävien lajikkeiden tieltä. Falescon Ferentanon rypäleet korjataan Montefiasconen tuntumassa sijaitsevilta, yhteensä 6 hehtaarin mittaisilta tarhoilta ja niistä puristettu mehu käytetään viiniksi pienissä barrique-tammitynnyreissä, joissa viiniä myös kypsytetään 4 kuukautta ennen pullotusta.

Viinin väri on kohtalaisen syvä limetinvihreä.

Tuoksu on heti korkkaamisen jälkeen kypsän hedelmävetoinen: ensivaikutelmassa kohdataan ananasta ja persikkaa, tosin myös hieman vegetaalista vihreyttäkin. Taustalla lymyilee hillitysti tammen mausteisuutta, joka kuitenkin n. 15 minuuttia avauduttuaan rupeaa saamaan selkeästi enemmän jalansijaa, tuoden kokonaisuuteen melko runsaastikin vaniljaista viskitoffeeta ja maltillista savuisuutta. Reilua tuntia paria myöhemmin tuoksun komponentit rupeavat olemaan paremmin keskenään balanssissa – tammen selkein preesens on kadonnut, eikä se enää peitä hedelmän aromeja alleen, vaan tuntuu järkevämmin osana kokonaisuutta.

Aluksi viinin yleisilme on kuiva ja kohtalaisen hapokas, mutta samalla suutuntumaltaan melko täyteläinen ja pyöreä. Raikas maku on hyvin kypsän omenainen, persikkainen ja hillityn hunajameloninen, mutta seassa on myös tuoksusta tuttu aavistus vegetaalista yrttisyyttä. Tammi pysyy yllättävän siististi pois tieltä ja tuntuu vain hillittynä mausteisuutena. Kuitenkin avauduttuaan kokonaisuutta rupeavat hallitsemaan kypsää ananasta muistuttavat makean hedelmäiset piirteet ja melko tuntuva, mausteinen tammisuus. Täyteläisestä, pyöreästä ja hieman konsentroituneesta olemuksestaan johtuen viini on hieman raskastekoinen, mutta avautuessaan se menettää aluksi ihan hyvässä mallissa ollutta raikkauttaan ja persoonallisuuttaan.

Melko pitkä jälkimaku on ensisijaisesti vehreän yrttinen ja jopa bitterinen, mutta seassa tuntuu myös hyvän hapokkuuden esiintuomaa freesiä omenaisuutta ja maltillisesti pähkinäistä tammea.

Roscetto voisi näköjään tuottaa varsin mielenkiintoisia valkoviinejä, joissa yhdistyy niin hyvä hapokkuus kuin varsin täyteläinen ja runsas suutuntuma; niin freesi vegetaalinen yrttisyys kuin rehevä, kypsä hedelmäisyys – mutta jostain pirun syystä Cotarellan veljekset tuntuvat rakastavan yli kaiken tammen käyttöä ja siksi viinin persoonallisuudesta tuntuu saavan hyvän käsityksen vain ensimmäisen lasillisen ajan. Tämän jälkeen tammi nappaa kokonaisuuden voimakkaasti haltuunsa n. tunnin ajaksi, minkä jälkeen se siirtyy taka-alalle, muttei kuitenkaan poistu missään vaiheessa kokonaan. Sääli, sillä itse rypäle vaikuttaa toimivan lajikeviininä varsin mielenkiintoisesti – tammisuus vain tahtoo siistiä siitä paljon persoonallisuutta pois.

Muutaman lukemani arvostelun perusteella viini on kuitenkin ennen ollut selkeästi tuhdimmin tammitettu tapaus – neljä kuukautta tammessa ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen paljon, mutta se on silti tarpeeksi saadakseen viinin muistuttamaan Jameson-viskiä avauduttuaan. Viinin hapokas mutta täyteläinen ja kohtalaisen tamminen ilmaisu kyllä pelasi kyllä kelvollisesti viskillä maustetun sieni-kermakeiton kyljessä, eli mitään ristiriitoja ei päässyt syntymään – joskaan ei kyllä myöskään mitään suuria ahaa-elämyksiä.

Lyhyesti: Maailman ainoaksi Roscetto-viiniksi mainostettu valkoviini, jossa yhdistyvät runsas, täyteläinen suutuntuma eloisaan hapokkuuteen ja kypsä, mehevä hedelmäisyys särmikkääseen yrttisyyteen – ja avauduttuaan melko hallitsevaan tammisuuteen.

Arvio: Hyvä – Ferentano on perusluotettava arkiviini sellaisille, joita kohtalaisen tuntuva (vaikkei mitenkään mahdottoman liiallinen) tammisuus ei haittaa. Kympin hinnalla ihan pätevä ostos, vaikka olisikin ollut kiva tietää miten Roscetto toimisi ilman tammea.

Hinnan (9,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti