Le Caniette Lucrezia Passerina 2011
- Valmistaja: Azienda Agricola Le Caniette
- Tyyppi: Valkoviini, IGT Marche Passerina
- Maa: Italia
- Alue: Marche, Ascoli Piceno
- Rypäleet: Passerina (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 119 SEK (~13,24e; Joulukuu 2013, Systembolaget, beställningssortiment)
- Hinta nyt: 120 SEK (~13,16e; Huhtikuu 2014, Systembolaget, beställningssortiment)
Monesti viinejä valitessani ei valintaani ohjaa niinkään tunnettu tuottaja tai hyvät arviot, vaan ennen kaikkea mielenkiintoisuus. Joten ei liene ihme kun viime vuoden lopulla selailin Systembolagetin sivuja ja silmiini osui Passerina-lajikeviini Marchesta, oli viini pakko napata testiin – tämä siis yksinkertaisesti siitä syystä, että Marchen viinit ovat niin surkean aliedustettuja täällä Suomen puolella, enkä häpeäkseni ollut edes koskaan kuullut Passerina-rypäleestä.
Joka tapauksessa, tilaan yleensä kerran pari vuodessa Systemistä laatikollisen viinejä jotka sitten käyn noutamassa myymälästä, ja tämä luomuna valmistettu Passerina lähti sitten viime jouluksi tähdättyyn tilaukseen. Viinin tuottanut Le Caniette on toiminut 1960-luvulla ja tätä nykyä viljelee 16 tarhahehtaaria luonnonmukaisesti Marchen eteläosissa, Ascoli Picenossa. Tämä 9-12 kk terästankeissa kypsytetty valkoviini on tehty puhtaasti Passerina-lajikkeesta, jonka nimi kääntyy jotakuinkin "pikku varpuseksi", jota viljellään lähinnä Marchen seudulla ja jonka epäillään olevan jotain kautta sukua joko Bianchello- tai Trebbiano Toscano -lajikkeelle – joskaan kummastakaan sukulaisuudesta ei ymmärtääkseni ole varmuutta suuntaan tai toiseen.
Viini tuli korkattua viime uutena vuotena seurustelun ja pikkupurtavan kylkeen.
Väriltään tämä Passerina on syvän limettisen vihertävä, muistuttaen sävyltään hailakkaa absinttia. Hapokkuutta viinistä luulisi löytyvän, sillä hapot luovat hentoa pikkukuplaa lasiin.
Kypsä tuoksu on varsin jännittävä ja persoonallinen, siitä on nimittäin vaikeaa löytää mitään tuttuja ja siksi kokonaisuutta on melko vaikea saada sanallistettua. Yleisilmeeltään tuoksu tuo mieleeni etäisesti Etelä-Rhônen valkoviinit persikkaisella ja kevyen keltaluumuisella hedelmäisyydellään ja hennosti kynsilakanpoitoaineen mieleeni tuovalla vivahteellaan. Seasta kuitenkin löytyy melko hallitsevassakin asemassa häilyvää, suhteellisen vegetaalista yrttisyyttä ja hentoa, vermuttista aromaattisuutta.
Suussa viini on täyteläinen, mutta samalla kuiva, kohtalaisen hapokas ja ilmaisultaan viileä. Makumaailma on tuoksun tavoin varsin persoonallinen ja sopivia adjektiiveja tuntuu olevan vaikea löytää; jos nyt kuvailen viinin etäisesti Chardonnaymaisen makumaailman olevan vaalean marjainen, kevyen marsipaaninen, mausteinen ja hennon mantelinen, en usko tekeväni viinille oikeutta, mutta kuitenkin antamalla jonkinlaista osviittaa siitä, miltä viini maistuu. Maku kuitenkin on melko selvästi erityylinen kuin tuoksu. Viinin suutuntuma tuntuu olevan runsas, mutta kuitenkin keskeltä ontto. Lisäksi viinillä on melko raskas, eikä hapoistaan huolimatta mitenkään erityisen eloisa yleisilme, mutta silti paradoksaalisesti kokonaisuus tuntuu olevan yllättävänkin pirtsakka ja raikas.
Suuhun jäävä jälkimaku on kuiva mutta mehevä. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on tietyllä lailla nahkean hedelmäinen, kevyen asetoninen ja hennon lämmin.
Kuten monesti voi käydä kokonaan uuden viinityylin tai rypälelajikkeen kanssa, on tästä viinistä todella vaikea saada otetta ja sen kuvailu käy haasteesta. Habitukseltaan Lucrezia Passerina on ehkä hieman arkinen tyyliltään, mutta samalla se onnistuu olemaan varsin persoonallinen ja miellyttävä – suurelta osin johtuen kokemukseni puutteesta Passerina-viinien parissa. Viinillä on hieman heikkoja kohtia, mutta mitään suuria sudenkuoppia ei missään nimessä löydy ja auetessaan viini myös täyttää hieman onton keskimakunsa – joskin samalla menettäen raikkauttaan.
Uudeksi viinikokemukseksi Lucrezia oli varsin mainio hankinta – se nimittäin onnistui tarjoamaan jotain täysin uutta ja erilaista, mikä ei aina ole mitenkään itsestään selvää edes mitä kummallisimpien ja obskuureimpien rypälelajikkeiden kanssa touhutessa. Mitään suurta, ihastuttavan eleganttia tai muuten päräyttävää elämystä tältä viiniltä on turha odottaa, enkä usko sen hirveästi kehittyvän kellaroimalla, mutta jos Passerina rypälelajikkeena kiinnostaa, on Lucrezia ehdottomasti tutustumisen arvoinen viini! Luotan, että olen saanut varsin hyvän ensikosketuksen lajikkeeseen tämän viinin muodossa.
Lyhyesti: Persoonallinen, täyteläinen ja raskaanpuoleinen, mutta samalla sopivan pirtsakka ja rakenteikas valkoviini, jonka jännittävän olemuksen voisi tiivistää "Itä-Italian etelä-rhônelaiseksi".
Arvio: Hyvä – leppoisan arkisesta ja maanläheisestä habituksestaan huolimatta viini on varsin mukavan tasapainoinen ja maukas tuttavuus. Kokonaisuutena viini vaikuttaa varsin luotettavalta ruokapöydän yleistyökalulta, jonka kanssa ei tarvitse stressata sen suuremmin mitä pöytään laittaa.
Hinnan (~13,24e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti