Väliaikatiedote #18: Viinihullun päiväkirjan vappushamppanjasuositukset

No niin, viikonlopun Samppanjamarkkinat Korjaamolla ovat ohitse. Itse markkinapuolella tuli pyörittyä vain tunnin parin ajan lähinnä tarjontaa ihmetellen ja tuttuja naamoja moikkaillen, lähinnä siksi, että halusi säästellä makuaistiaan illan finaalia – MW Essi Avellanin vetämää Créme de la créme in rosé -maistelua varten (tosin meikäläistä ihmetyttää miksi tuonne ranskan keskelle piti heittää yksi englantilainen "in"...)

Maistelussa käytiin läpi kuusi erittäin suuren ja tunnetun kuohuviinitalon prestige cuvée -viinin rosé-versiota samalla näiden kyseisten viinien taustaa avaten ja roséeshamppanjoiden, prestige cuvée -viinien ja ennen kaikkea maistelun teemana olevien prestiisiroséiden historiaa selittäen.

Maistelun aluksi kerrattiin vähän prestiisishamppisten historiaa – esiin mm. nostettiin tyylilajin pioneeri, vuonna 1876 keisari Aleksanteri II:lle kehitetty, kristallipulloon pullotettu Roederer Cristal, sekä ensimmäinen kaupallinen prestige cuvée, Moët & Chandonin vuonna 1936 julkaistu Dom Pérignon 1921. Taustatiedoissa myös mainittiin prestige rosé -viinien monesti äärimmäisen kovan hinnoittelun taustaa – yleensä kun jo prestige cuvée -viinien hinta on tarkoituksella varsin korkea – sekä varsin rajallisen saatavuuden takia että viinin prestiisiarvon alleviivaamisen vuoksi – ja koska näiden viinien roséeversioita valmistetaan yleensä huomattavasti vähemmän, on niiden saatavuus suhteessa kysyntään entistä pienempi, mikä edelleen nostaa viinien hintaa, helposti jo tavallisen kuluttajan ulottumattomiin.

Joten näistä fiiliksistä päästiin hyvin Viinihullun päiväkirjan shamppanjasuosituksiin Ullanlinnanmäelle! (Jos olet pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, valitse Ulliksen tilalle asuinpaikkasi suosituin vapunviettopaikka.)

Meikäläisen mielestä hyvä shamppanja kun on ensisijaisesti mitä upein fiilistelykupliva tai loistava ruokajuoma, ei ole mielestäni kovinkaan suurta järkeä tuhlata useita kymppejä vappukuohuviiniin, joka siemaillaan väärän lämpöisenä heppoisista kertakäyttölaseista todennäköisesti jo pienessä sievässä, jolloin loppupeleissä ei ole mitään väliä, onko lasissa kymmenen vai viidenkymmenen euron kuohuvaa. Tuollaisissa tilanteissa shamppanjan siemailu osoittaa mielestäni lähinnä halua näyttää tältä:

Mutta jos tälle linjalle lähdetään, ei kannata jättää hommia puoleen väliin ja ostaa jotain proletariaatin edukasta perusshamppista. Jotta ihmiset tietäisivät että Rahaa On, sen kuuluu myös näkyä! Ja mikä olisikaan parempi vaihtoehto likviditeettinsä esittelyyn kuin julkisella paikalla prestige cuvée rosén siemailu? Mieluiten toki pullon suusta.

Tykitän nyt seuraavan parin päivän aikana Avellanin maistelussa maistamamme prestiisirosét tänne, jotta voisit ihan itse valita mikä olisi juuri Sinun makuusi sopiva kupliva varallisuuden esittelyyn! Arvioitavat kuohuvat tulevat olemaan:

• Cuvée William Deutz Rosé 2002
• Billecart-Salmon Cuvée Elisabeth Salmon 2002
• Taittinger Comtes de Champagne Rosé 2005
• Bollinger La Grande Année Rosé 2004
• Moët & Chandon Dom Pérignon Rosé 2003
• Dom Ruinart Rosé 1996

Jos kuitenkaan et ole valmis maksamaan satalappusta tai useampaa yhdestä pullosta kuohuvaa, suosittelen lämpimästi vilkaisemaan läpi meikäläisen arvosteluarkistoa Alkon valikoiman viineistä rullaamalla pari palstakilometriä kohtaan "kuohuviinit" – sieltä löytyy pienellä haarukoinnilla erinomaisia vaihtoehtoja jokaiseen mahdolliseen budjettiin, niin mainioiden, edukkaamman pään kuohuviinien kuin laadukkaiden shamppanjoidenkin osalta!

Suosittelen kuitenkin tilanteessa kuin tilanteessa varaamaan vähintään 10-15 euroa kuohuviiniin – tätä nykyä korkeiden hintojemme ja kireiden verojemme maassa rupeaa olemaan täysin mahdottomuus löytää Alkosta oikeasti kelvollista kuohuvaa yksinumeroisella summalla.

Lisäksi pakko kyllä lopuksi nostaa A. Koskelon alias Viinipirun oleellinen huomio – mitkä shamppanjamarkkinat muka ovat semmoiset, joista ei voi ostaa lähtiessään mukaansa shamppanjaa?