Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


8.4.14

Radici Taurasi 2008

Radici Taurasi 2008
  • Valmistaja: Mastroberardino
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Taurasi
  • Maa: Italia
  • Alue: Campania, Avellino, Taurasi
  • Rypäleet: Aglianico (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 23,40e (Marraskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Kun täällä blogissa oli aivan hiljattain arvostelu "Etelä-Italian Barolosta", Mastroberardinon Radici Taurasi Riservasta, lienee asiallista raapustaa arvio myös talon perus-Taurasista, joka piipahti Alkossa kertaostona viime vuoden lopulla. Koska kyseinen viini katosi melko nopeasti hyllyiltä, on turha lähteä sitä enää etsimään myymälöistä – arviosta lienee siis eniten hyötyä nettitilailijoille sekä niille ketterille, jotka viiniä ehtivät talteen hamstrata.

Campanian maakunnassa Aglianico-rypäleestä valmistettu Taurasi on nykyään yksi Etelä-Italian tunnetuimpia ja arvostetuimpia punaviinityylejä, mutta tämä on varsin tuore ilmiö: ennen 1960-lukua tuskin kukaan oli kuullutkaan kyseisistä viineistä ja vielä 1990-luvun alkuun asti Mastroberardinon viinitalo tuotti leijonanosan kaikesta alueella tuotetusta Taurasista, mukaanlukien 100% ulkomaille myyntiin menevästä osuudesta. Muiden tuottajien Tauraseja on siis näkynyt markkinoilla vasta hädin tuskin 20 vuotta.

Mastroberardino kypsyttää pelkästään tätä perustason viiniä varsin kauan ennen markkinoillelaskua – viinin kypsyttelyyn käytetyt 4 vuotta ylittävät helposti DOCG-lain määrämät minimissään kolme vuotta ja itse asiassa viini täyttää Riserva-viineille määritellyt kypsyttelyajat (4 vuotta, joista vähintään 1 tammessa). Perus-Radici kun viettää aluksi 24 kuukautta ranskalaisissa barrique-tammitynnyreissä ja slavonialaisissa tammisammioissa, minkä jälkeen viiniä kypsytetään vielä toiset 24 kuukautta pulloissa.

Viinin kevyesti läpinäkyvä väri on kauniin syvä ja hennosti violettiin taittuvan kirsikanpunainen.

Ensivaikutelmaltaan tuoksua hallitsee hieman laktisten vivahteiden sävyttämä kirsikkajugurttinen aromi, mikä kuitenkin tuulettuu kohtalaisen ketterästi pois. Tämän jälkeen tuoksua sävyttävät intensiteetiltään hieman kevyemmät, mutta muuten selkeästi moniulotteisemmat vivahteet: kypsää ja makeaa tummaa hedelmäisyyttä, hapankirsikkaa, kevyttä nahkaisuutta ja hentoa maamaisuutta.

Suussa viini on tuhdin keskitäyteläinen – konsentraatiota ja kypsää hedelmää tuntuu löytyvän, mutta viini ei missään nimessä tunnu suutatäyttävän paksulta, vaan melko kompaktilta. Kuiva makumaailma vaikuttaa hyvin tiukkaotteiselta ja moniin muihin eteläitalialaisiin punaviineihin nähden kaikkea muuta kuin kosiskelevan mehevältä. Kielellä pyörii kypsän punamarjaisia, kirsikkaisia, aromikkaan boysenmarjaisia, maamaisia, kohtalaisen tuntuvalla tavalla bitterisiä ja kuivan mausteisia makuja – tiukat epähedelmän aromit tuntuvat olevan vähintään yhtä suuressa roolissa kuin marjaiset hedelmän piirteet. Hyvästä rakenteesta pitävät huolta kohtalaisen tuntuva – vaikkei mitenkään erityisen runsas – tanniinisuus ja varsin runsas, hyvin eloisa hapokkuus.

Jälkimaku on melko kireän ja suht lyhyen oloinen. Kielelle jäävässä, musteisessa jälkivaikutelmassa tuntuu lähinnä tanniinien karvautta ja ensimmäisen kerran aavistus tammen tuomaa suklaisuutta.

Radici Taurasi 2008 on kyllä varsin vakuuttavan oloinen, mutta selkeästi vain tulevaisuutta ajatellen – nyt kokonaisuus tuntuu olevan melko sulkeutunut ja hajallaan. Vaikka viinillä onkin jo ihan kohtalaisesti ikää (5 vuotta arviointihetkellä), vaikuttaa se vielä varsin nuorelta – kokonaisuus kaipaa selkeästi lisää vuosia saadakseen osa-alueet paikalleen. Tällä hetkellä maistellessa viini vaikuttaakin aromeiltaan turhan vaatimattomalta ja lähinnä kuivan, tiukan ja karun rakenteen dominoimalta.

Tauraseja ei turhaan olla rinnastettu Piemonten pitkäikäisiin Baroloihin – molemmat viinityylit kun tuntuvat kaipaavan runsaasti vuosia saadakseen arominsa ja rakenteensa järkevään keskinäiseen balanssiin. Tästä Mastroberardinon perusviinistäkään ei kannata odottaa mitään "perustason" punaista – viini on selkeästi tarkoitettu pitkäikäiseksi, ei helpostilähestyttäväksi ja nuorena juotavaksi arkipunkeroksi. Lisäksi viini heijastelee hienosti Mastroberardinon traditionalistista tyyliä: viini ei ole mitenkään modernin hedelmävetoinen, vaan nykyaikaisten viinien mittapuulla jopa karuhko. Tässä viinissä ei ole kyse päällevyöryvän hedelmän määrästä, vaan rakenteesta ja siitä tertiääriaromien armadasta, jonka viini voi pitkään kypsyessään kehittää.

Lyhyesti: Vielä äärimmäisen nuorekas ja tiukka Taurasi, joka tuntuu olevan hyvin hajanaisessa sulkeutuneessa vaiheessä – nyt viini vaikuttaa vielä melko vaatimattomalta ja kömpelöltä, mutta potentiaali pidempään kypsyttelyyn on selvästi läsnä.

Arvio: Hyvä – tällä hetkellä viini on ihan mukava, rakennevetoinen Aglianico, mutta tuskin tarjoaa järkevää vastinetta rahoille. Kärsivällinen viininystävä saa kyllä asian korjattua helposti kuntoon 4-5 vuoden vartomisella. Jos nyt haluaa korkata viinin, suosittelen sekä pidempää karahvointia, jotta viini saa arominsa varmasti kunnolla esiin, että riittävän tukevaa ruokaa tasapainottamaan viinin hallitsevaa rakenteikkuutta.

Hinnan (23,40e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei (vielä) vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti